Olen 1-vuotiaan tyttövauvan äiti.
Erosin miehestäni melkein heti lapsen syntymän jälkeen ja muutin lapseni kanssa pois miehen luota. Mies ei halua olla missään tekemisissä eikä nähdä lasta.
Nyt olen vuoden hoitanut lasta yksin kotona.
Olen melkein jatkuvasti lapseni kanssa kotona 4seinän sisällä eikä minulla ole oikein muuta elämää. Kavereita minulla ei ole nykyisessä asuinpaikassa koska kaikki ovat muuttaneet kauemmas asumaan.
Olen kuitenkin yrittänyt käydä lapseni kanssa vauvajumpissa ja sielä tutustua muihin äiteihin. Mutta he ovat minua vanhempia. Itse olen vasta 20-vuotias.
jäin vielä kotiin apseni kanssa ja hain kodinhoito tukea kelasta. En halunnut viedä ielä lastani hoitoon ja etsiä töitä. Tuntuu välillä todella pahalta,kun ei ole miestä auttamassa lapsen hoidossa. Eikä minulla ole muuta elämää,kun elämäni pyörii vain lapsen hoitamisen ympärillä
Erosin miehestäni melkein heti lapsen syntymän jälkeen ja muutin lapseni kanssa pois miehen luota. Mies ei halua olla missään tekemisissä eikä nähdä lasta.
Nyt olen vuoden hoitanut lasta yksin kotona.
Olen melkein jatkuvasti lapseni kanssa kotona 4seinän sisällä eikä minulla ole oikein muuta elämää. Kavereita minulla ei ole nykyisessä asuinpaikassa koska kaikki ovat muuttaneet kauemmas asumaan.
Olen kuitenkin yrittänyt käydä lapseni kanssa vauvajumpissa ja sielä tutustua muihin äiteihin. Mutta he ovat minua vanhempia. Itse olen vasta 20-vuotias.
jäin vielä kotiin apseni kanssa ja hain kodinhoito tukea kelasta. En halunnut viedä ielä lastani hoitoon ja etsiä töitä. Tuntuu välillä todella pahalta,kun ei ole miestä auttamassa lapsen hoidossa. Eikä minulla ole muuta elämää,kun elämäni pyörii vain lapsen hoitamisen ympärillä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Varmasti tuntuu pahalta, mutta ihan on oma valinta olla yksin. Sukua varmaan on lähellä, tuskin muuten jäisit paikkaan missä ei ole "mitään". Hanki liikuntaharrastus, sitä kautta saa kavereita. Jos rajoituksena kavereillesi on että pitää olla 20v ja lapsi niin aika harvassa ne varmaan on. Mikä vika niissä vanhemmissa on?
Pakko oli tulla vastaamaan, vaikka kännystä en voinu. Tiedän tunteesi koska oon ollu kans melko samanlaisessa tilanteessa... Tavallaan se on oma valinta mutta ei se ole noin mustavalkosta. Joillakin vain sattuu menemään niin että jossain vaiheessa kavereita ei ole jäänyt, kaikki on muuttanu tai muuten kadonnu, eikä sitten ole ollu voimia/rohkeutta hankkia uusia ystäviä jos niitä ei ole luonnostaa ilmaantunu. Monesti huono seurustelusuhdekin vähentää ystäviin yhteyden pitoa ja uusiin tutustumista. Kävin itekki 21-22 vuotiaana vauvauinnissa 1 vuotiaani kanssa ja muut oli vanhempia ja juttelivat kyllä keskenään, Ite en sen ikäsenä tuntunu yhtään kuuluvani joukkoon joten jäin vaan aina kuuntelemaan. Nyt ku oon muutaman vuoden vanhempi juttelisin varmasti jo itekki, vaikka nuori olen vieläki. Enemmän tuntuu vanhempaa porukkaa häiritsevän nuoremmat ku toisinpäin.. Nykyää onki keski ikä lasten saannissa korkeampi, niin ei varmaan puutu vanhemmilta seuraa niin usein ku nuorilta. Ensimmäinen neuvo on multa: kirjoita johonkin toiselle palstalle :) oon huomannu että täältä ei saa kovinkaa paljon vastauksia. Vaikka vauvaan! Ois kiva jutella enemmänki ja tietää että ootko jo saanu uusia tuttavuuksia?
Mene kapakkaan.Siellä ne muutkin yksinhuoltajaäidit ovat
Vääärin, kapakassa on ukkomiehet joita "vaimo ei ymmärrä" ja "vl-isät, jotka ei saa tavata koskaan omaa lastaan vittumaisen exän takia".
Miten juuri SINÄ voit tietää tuollaista faktuaalia? ;) yh yh yyyyhhhhooo on jakoooooooo..........
Elä nyt kumminkan sinne kapakkaan könyä. Mikäs kiire sinulla on? Nauti lapsestasi niin kauan kun voit. Katsele ympärillesi, josko naapurin täti vaikka välillä tulisi pienokaisesi hoitajaksi. Parempi on olla yksin lapsesi kanssa, kuin huonon puolison kanssa.
Työhön palaaminen voisi tuoda elämääsi lisää ihmisiä, joten älä sulje tätä vaihtoehtoa kokonaan pois.
Rohkeasti vaan puhumaan meidän vanhempien äitien kanssa. Osa meistä on ensimmäisensä nuorena saanut joten vertaistukeakin varmasti löytyy.
Katso kaikki alueesi kerhotoiminta. Seurakunta, mll ja yksinhuoltajien paikat. Niitä löytyy netistä.
Vaikka porukka jossa olet käynyt on vanhempaa, etkä löydä sielunkumppania heti itsellesi. Älä silti jää neljän seinän sisälle.
Yksi tai kaksi kerho tai jumppapaikkaa viikossa on mukava käydä. Vaikkei juttelisikaan aina ihmisten kanssa.
Itselläni on lievä sosiaalisten tilanteiden pelko ja pahimpaan jumiin olen mennyt jättäytyessäni ihmisten ilmoilta pois. Siksi ihmisten luona oleminen, vaikka onkin ihan hiljaa antaa enemän, kuin vie.
Käy leikkipuistossa, mitä vanhemmaksi lapsesi tulee, sen pitempiä reissuja voitte siellä olla. Vastaan tulee varmasti pikkuhiljaa saman ikäisten lasten vanhempia ja voitte jutella hiekkalaatikon äärellä mitä vain.
Ja muuten vaikka kaverisi ovatkin kauempana, aina sillointällöin heidänkin kanssa on mukava rupatella kaikista asioista, vaikka siellä facessa. Eikös vain.
Lapset kasvaa ja arki muuttuu...
Miten teillä nykyään menee? Itsekin olen ollut vastaavassa tilanteessa, vaikka kotona viihtyvää sorttia olenkin. Jos tunnettaisiin toisemme, niin ottaisin tyttösi meille hoitoon, jotta pääsisit vähäksi aikaa viettämään omaa aikaa.
Käyn kyllä lapsei kanssa vauva jumpissa ja vesijumpassa. Mutta sielä on ollut lähinnä se ongelma,että olen nuorin äiti ja kaikki muut äidit ovat minua huomattavasti vanhempia.
Pakko tunnustaa,että olen käynyt välillä baarissa silloin,kun olen saanut lapsen hoitoon äidilleni noin kerran kuussa.
Olen kuitenkin ajatellut,että jään lastani hoitamaan kotiin kodinhoidontuella 3-vuotiaaks asti sitten vasta mietin haenko tötä vai menenkö kouluun.