Toivon että ihmiset etten nyt minua tuomitse...
Mutta olen 36 -vuotias ja naimisissa (8 vuotta). Olen haaveillut omasta perheestä tollaset 4 vuotta. Mutta ei nyt kuitenkaan sen asian kanssa tunnu käyvän hyvin... Mies tavallaan vaan jahkailee ja jahkailee, sen jälkeen on seksikin vähentynyt, no ymmärrän toki.
Olen nyt tullut siihen loppu tulokseen, että aion sen oman perheen saada ja sillä sipuli! En todellakaan aio miestä painostaa, enkä aio "selän takana" huijaamalla hoitaa itseäni raskaaksi, enkä ajatellut edes kylille lähteä. Vaan tässä viikko sitten mieleeni tuli että kyllähän minä voin itseksenikin sen perheen tehdä, hittojakos minä siinä miestä tarvitsen...
Olen siis ihan asian alussa, ja mietitytti että kaipa jossain voisi "yksinäisenä" ihmisenä jonkin sortin hedelmöityshoidon saada, vai miksi sitä nyt sitten kutsutaan... keinohedelmöitys? Onko täällä KETÄÄN, joka on tällä tavoin itsensä saanut pieniin päin? Siis ei pariskunnat, vaan vaikkapa sinkku tai joka joka olis vastaavanlaisessa tilanteessa, tai tällä tavalla toiminut?
Kyselen täältä koska en suorastaan tiedä mistä päin sitä voisi edes aloittaa asian tutkimisen ja mihin laitoksiin tai tahoihin pitää soitella.. Tämä on vasta ajatusasteella..
Jos mies ei sitä ajatusta kestä, niin eipä sitten, se on sitten terve vaan!!! Koen että ei kummankaan pidä luopua siitä mitä itse haluaa... Se ei olisi oikein! Jos mies sen perheen joskus haluaa, niin perustakoon sen sitten, minulla ei vaan ole aikaa enää tohon jahkailuun... Kyllä neljä vuotta saa kohdallani riittää. Saa itse siinä vaiheessa päättää pysyykö rinnalla vai ei, eikä kuitenkaan isää tarvitse leikkiä. En tee tätä kiristääkseni, vaan sen tähden että koen että minulla on myös oikeus perheeseen. Jokatapauksessa itse hoidan oman postini, en siinä miestä tarvitse. Olen jo sen ikäinen että on jo aikakin.
Minulla on hyvä vakaa työ, ja sillä lailla mukavasti kertynyttä omaisuutta että toimeen tulen itsekseni vallan mainiosti. Ei kenenkään tarvitse lasta tai minua elättää.
Älkää nyt oikeesti ampuko ihan ales, asia on minulle tärkeä, enkä aio enää tästä "tehdään kulta yhdessä lapsi" aiheesta enää miehelleni tolkuttaa. Ihan sama minulle on jo.
Mutta olen 36 -vuotias ja naimisissa (8 vuotta). Olen haaveillut omasta perheestä tollaset 4 vuotta. Mutta ei nyt kuitenkaan sen asian kanssa tunnu käyvän hyvin... Mies tavallaan vaan jahkailee ja jahkailee, sen jälkeen on seksikin vähentynyt, no ymmärrän toki.
Olen nyt tullut siihen loppu tulokseen, että aion sen oman perheen saada ja sillä sipuli! En todellakaan aio miestä painostaa, enkä aio "selän takana" huijaamalla hoitaa itseäni raskaaksi, enkä ajatellut edes kylille lähteä. Vaan tässä viikko sitten mieleeni tuli että kyllähän minä voin itseksenikin sen perheen tehdä, hittojakos minä siinä miestä tarvitsen...
Olen siis ihan asian alussa, ja mietitytti että kaipa jossain voisi "yksinäisenä" ihmisenä jonkin sortin hedelmöityshoidon saada, vai miksi sitä nyt sitten kutsutaan... keinohedelmöitys? Onko täällä KETÄÄN, joka on tällä tavoin itsensä saanut pieniin päin? Siis ei pariskunnat, vaan vaikkapa sinkku tai joka joka olis vastaavanlaisessa tilanteessa, tai tällä tavalla toiminut?
Kyselen täältä koska en suorastaan tiedä mistä päin sitä voisi edes aloittaa asian tutkimisen ja mihin laitoksiin tai tahoihin pitää soitella.. Tämä on vasta ajatusasteella..
Jos mies ei sitä ajatusta kestä, niin eipä sitten, se on sitten terve vaan!!! Koen että ei kummankaan pidä luopua siitä mitä itse haluaa... Se ei olisi oikein! Jos mies sen perheen joskus haluaa, niin perustakoon sen sitten, minulla ei vaan ole aikaa enää tohon jahkailuun... Kyllä neljä vuotta saa kohdallani riittää. Saa itse siinä vaiheessa päättää pysyykö rinnalla vai ei, eikä kuitenkaan isää tarvitse leikkiä. En tee tätä kiristääkseni, vaan sen tähden että koen että minulla on myös oikeus perheeseen. Jokatapauksessa itse hoidan oman postini, en siinä miestä tarvitse. Olen jo sen ikäinen että on jo aikakin.
Minulla on hyvä vakaa työ, ja sillä lailla mukavasti kertynyttä omaisuutta että toimeen tulen itsekseni vallan mainiosti. Ei kenenkään tarvitse lasta tai minua elättää.
Älkää nyt oikeesti ampuko ihan ales, asia on minulle tärkeä, enkä aio enää tästä "tehdään kulta yhdessä lapsi" aiheesta enää miehelleni tolkuttaa. Ihan sama minulle on jo.
Vastaukset 20
Vanhimmat
On tärkeää, että todellakin tuo talouspuoli on kunnossa. Tiedän nimittäin ainakin muutaman tapauksen, jossa nainen on halunnut yksin lapsen ja sen tehnytkin. Nyt noista jokainen elää taloudellisesti ja henkisesti tiukkoja aikoja. En yhtään ihmettele, jos tutkimuksissakin alkaa nousta esille isättömyys yhtenä tekijänä nuorten syrjäytymiselle. Toivottavasti sinulla on tarpeeksi vahva sosiaalinen verkosto, johon voit tukeutua tulevan lapsesi kanssa.
Tää on kyllä niin totta. Lapseen voi olla kova kaipuu, mutta monella siinä unelmassa unohtuu raa'at tosiasiat. Lapsi maksaa, paljon. Lapsen vaatteita joutuu uusimaan koko ajan, lapsen ruokaan ei ehkä vauvana mene paljon, mutta kasvavassa määrin. Lapsi ei ehkä ihan pienenä kummoisia harrastuksia vaadi, mutta niidekin kustannukset nousee: ihmisen lapsi kehittyy hitaasti ja kulut kasvaa koko ajan. Lapsi on ensin vuosien sitoumus 24h/vrk ja sitten muuten, vuosien ja vuosien. Se voi olla yksin todella rankkaa, eikä pelkästään rahassa.
Kuinka koulutus: meillä yrittää rikkaiden eliitti puskea väkisin lukukausimaksuja että heidän lapsensa menisi etusijalle koulutuspaikkojen kanssa: Sailaskin vissiin on sukulaisten lapsien kouluun pääsystä huolissan. Mutta jo nyt opiskelu on kallista, asuminen, tarvikkeet, eläminen. Puhumattakaan jos tulee matkaa jonnekin tai ne lukukausimaksut lyödään läpi. Nyt jo opintotuet ovat 15 vuotta jäljessä ja silloinkin ne oli pienet. Ilman vanhempien taloudellista tukea on mahdotonta elää ja opiskella, jos ei onnistu saamaan töitä, omalla paikkakunnallani työttömyys prosentti on yli 15%...
Lisäksi pitäisi miettiä kuinka itse jaksaa, mikä on tukiverkosto, mitä jos itse tarvitsee lepoa? Apua? Taloudellista apua? Mitä jos sattuu jotain yllättävää, selviääkö siitä? Taloutta on kurja miettiä kun haaveilee lapsesta, mutta tosiasia on että pitäisi myös miettiä onko resursseja antaa sille lapselle edes semmoista normaalia elämää. "Kyllä rakkaus riittää", ei tässä yhteiskunnassa. Täällä pitää maksaa asuminen, sähköt ja ruoat ja vaatteet. Täällä ei ilmaisia harrastuksia ole ja sitä rataa. Koko ajan on jotain sitten parhaimmillaan noin 25 vuotta jos aikoo lapsensa kasvattaa aikuiseksi ja koulutetuksi, pärjääväksi jne.
Lisäksi tiukka talous ei aina muistu mieleen kaikille henkisen kantin kannalta. Mutta se saattaa jopa polttaa loppuun. Se saattaa muodostua helv*tin raskaaksi.
Yksinhuoltajalla pitää olla suuremmat tulot, säästöt ja mahdollisuudet, koska kaksi jakaa ne, yksin kaikesta vastaa... yksin.
Älä nyt stressaa noin kauheasti, katkeaa vielä verisuoni päästä.
"Lapsi ei ehkä ihan pienenä kummoisia harrastuksia vaadi, mutta niidekin kustannukset nousee"
Kun tätä nykymenoa seuraa, niin ihmetyttää että miten me 70-luvun lapset kasvettiin ihan hyvin ilman mitään harrastusrumbaa. Oli jopa aika kiva lapsuus. Silloin sekä lapsilla että aikuisilla oli vielä aikaa muille ihmisille, kun ei tarvinnut koko ajan säntäillä harrastuksiin. Ehkä olisikin hyvä, jos keski-ikäisiltä hyvin toimeentulevilta ihmisiltä kiellettäisiin lapsenteko, koska ei ole ihan tervettä touhua hankkia lapselle vimmaisesti kalliita harrastuksia, muotivaatteita, muotielektroniikkaa ym, sekä viettää vapaa-aikaa autoilemalla ympäri kaupunkia. Ehkä olisi paljon parempi kaikille, jos ne lapset pelaisivat pihalla keskenään polttopalloa ja kirkonrottaa (yllään kotona ommellut vaatteet)?
Ihan yhtä lailla voi lapsen parisuhteessa hankkinut joutua työttömäksi ja jäädä yksin ja velkaantua. Vaikka kaikki olisi hyvin lapsen syntyessä, niin mikään ei takaa että jatkossakin olisi. Ja rahahuolet on vain yksi murehtimisen aihe, paljon pahempi on vaikka vakava sairaus perheessä. Kyllä jos kaikki mahdolliset ongelmat ennakoisi, niin kukaan ei ikinä voisi hankkia yhtään lasta mihinkään elämäntilanteeseen!
Täällä on yks joka haluaa myös saada perheen.. Vuosia olen minäkin haaveillut vauvasta, odottanu et jos löytyis se oikea jonka kanssa sen vois hankkia.. Nyt tänä vuonna päätin että alan tekemään asialle jotain, enkä vaan haaveile.. Keväällä päädyin sitten yksityisen hedelmöityshoitoklinikan asiakkaaksi. Kovaa vauhtia (hidasta puuhaa) olen siis toteuttamassa haavettani.. toivottavasti vaan toteutuu. Rahaa se kyllä vaatii.. jokainen kuitenkin valitsee itse mihin rahansa pistää.
-Sama suunnitelma täällä, tosin eri syistä. Näillä tiedoin näyttää siltä, ettei voida saada biologista lasta miehestä johtuen. Ja lisäongelmana on sitten tuo miehen jahkaaminen, . Jouluun asti oon antanut nyt miettimis aikaa (jo kuluneiden 4:,5n vuoden lisäksi). Olen sitten suunnitellut, että vuoden alusta ryhdyn hoitamaan tätä asiaa omatoimisesti eteenpäin, ja tarvittaessa vaikka yksin. Mielenkiinnolla seurailen ilmestyykö tänne asiallisia vastauksia.. Tsemppiä sulle :)
Jos haluatte terveen 30v, suomalaisen luovuttajan (180/75/vihreät silmät) voitte lähettää sähköpostia: [email protected] ja keskustellaan lisää.
En hae seksiä, joten saatte avun vaikka muumimukissa :)
Itse olen tässä jo vuoden pohtinut tätä tosissani, että alkaisin yksin vanhemmaksi. Ikää 31v. ja alkaa tuntua siltä, että aika loppuu kesken. Haluan lapsen/lapsia ja uskon, että olisin hyvä äiti heille. Ainut mikä vielä arveluttaa ja huolettaa on juuri tuo taloudellinen pärjääminen. Asun Helsingin keskustassa ja jo pelkät asumiskustannukset ovat niin korkeat, että huolestuttaa miten yksin pärjää lapsen elättäjänä. Olen hyvässä työssä ja saan ihan keskiverto palkkaa. En kuitenkaan halua muuttaa pois kotipaikastani Etelä-Helsingistä, jossa olisin sitten täysin ilman tukiverkostoa, sillä elämäni on täällä.
Miten olette taloudellisesti pärjänneet yksin lapsen kanssa?
Ainiin ja käytännön asioista vielä. Itse olin ajatellut käyttää tanskalaista luovuttajaa. Ainakin Fertinovan kautta saa hoidon myös Suomessa, tietysti vaihtoehtona mennä Tanskaan. Mielestäni luovuttaja on turvallisempi vaihtoehto, kun vaan randomisti baarista miehen metsästys (kuulemma tätäkin tapahtuu..).
Olen myös miettinyt, että homoparin kanssa voisin harkita lapsen tekoa, niin että meillä olisi yhteishuoltajuus. Tämä kuitenkin epäilyttää lähinnä siksi, että mielestäni lapsella pitää olla yksi pysyvä kotin, enkä usko että hänen etujen mukaista on esim viikko-viikko ratkaisu, jolloin molemmat (tässä tapauksessa kaikki 3) vanhemmat jakaa täysin ajan jonka lapsi viettää kahden kodin välillä. Vanhemman lapsen kanssa tämä voisi toimiakin, mutta ei alle kouluikäisen. Se jos tällainen pariskunta suostuisi harvempii tapaamisiin, esim joka toinen viikonloppu, voisi toimia.
Olen auttanut raskautumaan hyvällä menestyksellä. Otahan yhteyttä [email protected] ja keskustellaan lisää.
Siis tietenkin [email protected]
Ekana soita jonnekin lääkäriin ja kysy, mitä tutkimuksia pitäisi tehdä, jos haluaa keinohedelmöityksen.pääset julkiselle, kun olet alle oisko jotain 43v.en ole varma, annetaanko julkisella puolella hoitoa sinkuille, päänuppi tutkikaan, että ootko henkisesti kypsä yksin äidiksi. mielestäni on väärin ,että julkisella hoidetaan sellaisia monta kertaa, jotka on saaneet jo yhden lapsen, menkööt yksityiselle jatkamaan hoitoja, jos haluavat lisää lapsia, toisilla ei ole yhtään lasta.
Suosittelen Fertinovaa, Niklas Simberg lämmin persoona, huumorintajuinen, hienotunteinen mies. Graviditaksesta olen kuullut ystävältäni, että kylmäkiskoisia , rahanahneita lääkäreitä.
Omalla kohdalla hoidot tehosivat. pitää olla kärsivälline ja ei menettää uskoa asiaan, mutta tie voi olla pitkä ja kivinen ja se on todella henkisesti raskas.
Varo noita simppojen tarjoajia, niistä ei koskaan teidä, mikä niiden tarkoitusperä on ,joku voi alkaa kiristämään, voi olla seksuaalisesti sairas, rikollinen, epävakaa henkisesti, ihmettelen mikä tarve on jakaa siittiöitä täällä, vaikuttaa sairaalta, myös homoparit kiertäisin kaukaa, miten voit taata sen ,että ei tulisi ongelmia huoltajuudessa. pääset kaikkein helpoimmalla, kun hoidat asian yksin, isähahmoja ehtii hakea myöhemminkin lapselle.
me ollaan niin vahvoja naisia, että pärjätään yksin.
myös miehen kanssa suhteen lopettaminen on viisasta, turhaan olet suhteessa, jossa ette ole samaa mieltä elämän suurista asioista.
Rohkeasti yrittämään sister!! Olen itse 36v ja yrittänyt lasta yksityisen klinikan kautta 5 inseminaation verran, vielä ei ole mitään tapahtunut...itsekin päätin perustaa perheen yksin kun kumppanini ei lämmennyt ajatukselle. Rahaa tuo homma vaatii. Ite oon hommannut asisat sillemallille että vauva voi putkahtaa maailmaan, työ, oma asunto, uusi auto minne mahtuu koira ja lastenrattaat...
Älä luovu unelmista, sulla on vaan tämä elämä, jos sä olet onnellinen saadessasi olla äiti niin se on sun oikeus, ainut velvollisuus elämää kohtaan on olla onnellinen.
Minulla on sellainen käsitys, että avioliiton aikana syntyvä lapsi katsotaan automaattisesti aviomiehenkin lapseksi. Eli jos hankkiudut ennen avioeroa itseksesi raskaaksi, asetat miehesi pahaan välikäteen.
Tietääkö miehesi ajatuksistasi? Ymmärtääkö hän, että nyt ei enää ole aikaa miettiä pitkään, koska kohta sinun hedelmällisyytesi alkaa dramaattisesti laskea ja vauva ei ehkä enää tulekaan sormia napsauttamalla?
Oma kokemukseni on, että mies on tosissaan, jos hän ilmoittaa, että ei halua lapsia. Jos itse haluaa, pitää ratkaista kumpaa haluaa enemmän: miestä vai lasta ja tehdä ratkaisu sen perusteella. Eli ottaa ohjat omiin käsiinsä sekä oman että tulevan lapsen osalta.
On myös miehiä, jotka haluavat lapsia. Heidät pitää vain jostain löytää.
Toinen mahdollisuus on se, mitä nyt mietit, mutta sitä ennen olisi järkevää sopia asiat nykyisen aviomiehen kanssa.
Tiedätkö mitä... Mä olen kyllä sitä mieltä, että sanot miehellesi suoraan, että "kulta nyt tehdään se lapsi, minä jätän (JÄTIN) nyt ehkäisyn pois ja sinä joko eroat tai sitten kasvat. Minä haluan perheen ja olen niin vanha jo, etten voi enää sinun jahkailujasi odottaa. Jos nyt aiot tähän suhteeseen, perheeseen, minuun, lapseemme ja elämäämme sitoutua ja sen saada, nyt on se hetki. Älä mieti enää sekuntiakaan, minä olen jo päättänyt."
Ja sitten et kuuntele mitään jahkailuja. Se mies vaan pelkää, jaakaa, ja siis: älä painosta vaan päätä. Älä toimi selän takana, vaan jätä ehkäisy pois ja sano siitä. Älä pyydä, vaan sano. Te olette niin kauan olleet yhdessä, olette jo naimisissa ja aikuisia, ja hän on jo asiasta tietoinen että päättäkööt sitten häipyä. On tilanteita missä voi oikeasti rauhallisesti vaan päättää ja sanoa.
Älä tolkuta, älä jankuta, vaan totea.
Miehesi lopettaa jahkailun kun sinä lopetat anelun ja tolkuttamisen ja sanot, että rakas siippa, homma on nyt näin. Ja sanoi hän mitä tahansa, et suutu, et räyhää, et mieti, vaan toteat että asia on nyt näin. Ja se siitä. Ja niin, jätä pillerit pois jo tänään ja kerro heti.
Sitten jos mies lähtee, niin lähtisihän se tämän sinun päätöksesi takia enivei, ja todennököisesti hän jää, ja se siitä: te saatte lapsen ja lapsella on isä ja äiti, sinä saat lapset aviomiehesi kanssa. Lapselle olisi parempi että hänellä olisi isä ja äiti ja perhe.
Älkää aina jankuttako naiset se vaan väsyttää ja antaa heikon kuva, stressaa ja muutenkin lykkää noin ison päätöksen mies-paran harteille... Osoita päättävisyyttä ja varmuutta, älä heikkoutta ja epävarmuutta...
Tuon ikäisenä 8 vuotta naimisissa olleena, päätä. Ei se mikään neitsyt-poika ole, se on ihan itte mennyt naimisiin: eiks sen jo pitäs olla elämän ikänen sitoumus :)
Toinen kun vaan jahkaa eikä osaa päättää, päättää puoliso. Sitä vartenhan se puoliso on joskus ;)
Onpa viisasti ajateltu näin on paras tehdä jättää mies ennekuin tulee jätetyksi. Miehellä varmaan on muut suunnitelmat elämälleen kuin yhteinen elämä kysyeisen kirjoittajan kanssa. Lähde radalle avoimin mielin eiköhän seltä löydy vielä kumppani joka on valmis jakamaan elämän. Ennen et voi jatkaa millään keinoin lapsen hankkimista siis vanhasta eroon.
samaa mieltä! miehen pitää olla tietoinen,mitä olet tekemässä....tuo 36 on jo ikä..että jos sitä lasta haluaa...niin pitää alkaa toimia
"Maailma avoin" oletkohan kuullut / ymmärtänyt väärin arvion Graviditaksesta. Jos yhtään olet lukenut kommentteja, ei mene yksiin "ystävältäsi kuultuun". Graviditasta ja sen lääkäreitä yleensä vain kehutaan (ja aiheesta!). Hieman herää kysymys, missä tai kenessä vika.
Tässä kopio tuosta toisesta ketjusta:
Tarkoittiko edellinen kirjoittaja tätä "pienituloista"?
Kuule, kyllä se taitaa olla se raha, jonka vuoksi siirrytään siemennysklinikoille tienaamaan, on ne aika hintavia hoitoja ja niitä kun tekee paljon ja ottaa kovan hinnan ,niin eiköhän verotiedotkin alla olla sitä luokkaa.
Tuossa allaoleva viimeisin vahvistettu verotus ja taitaa olla yksi Graviditaksen rahantahkoaja.
Tuohon rahaan kannattaa ollakin jo lipevä, höveli, empaattinen, sympaattinen jne. taitaa olla osakkaana lrikeskuksessa tuolla tuloksella.
303. Varila Eero Jaakko 1 577 277 € 447 914 € 29 %
Sillä varilalla on ihan keltaset hampaat- yököttävää, jos on varaa hoitaa hampaansa, niin ottais hampaidenvalkaisun, jotenkin jää kesken sellainen itsensä stailaus, kun vaatteet on siistit, mutta kun avaa suun niin kammottavat keltaset leegot paistaa.
onkohan se ostanu jonku vaimon ulkomailta kun sillä on pentukin joku alle 10 vuotias ja ukko on yli kuuskymppinen eläkepapparainen. jossain netin lehtijutussa oli kuvaa, kantsis miettiä mihin ittensä työntää haastateltavaksi, mut jos on narsisiti niin kaikki mediat käy.
Itse yh-äitinä nostan esiin tukiverkoston, joka on MUST. Ilman sitä ei oikeasti jaksa. Vauvakuumeisena tosiaan ei jaksa miettiä kaikkea, mitä pitäisi oikeasti.