Moi kaikki!
Olen tässä ajatellut, että koira olisi aika mukava kaveri. En kuitenkaan juuri nyt ole koiraa ottamassa, vaan vasta ajan päästä, kun olen ensinnäkin löytänyt minulle soveltuvan rodun, minulla on aikaa ja rahaa huolehtia koirasta.
Minulla ei siis koskaan ennen ole ollut koiraa. Kissoja vain, ja niitä nyt ei oikein voi verrata keskenään. :)
Jostain syystä olen tykästynyt sellaisiin koiriin, joita ei suositella ensimmäisiksi koiriksi, ja olen umpikujassa. Siksi haluaisinkin koiraihmisten kommentteja ja ehdotuksia siitä, millainen koira soveltuisi näillä spekseillä ensikertalaiselle. :)
Ensinnäkin, pidän isoista koirista. Pystykorvan kokoinen on jo liian pieni.
Olen valmis ulkoilemaan koiran kanssa, aamulla iltapäivällä ja illalla, kerran päivässä pidemmän lenkin. (en siis tarkoita lyhyemmillä sitä, että pihapuskaan ja takaisin kotiin, vaan silloinkin ainakin vartin kävelytys)
Haluaisin myös harrastaa koiran kanssa jotain, koska muuten harrastukset ovat aika vähäiset. Agility kuulostaa kuitenkin sellaiselta, joka ei ole minua varten.
Olen myös valmis laittamaan aikaa koiran koulutukseen siinä määrin, että osallistuisin kursseille (Paikkakunnallani on koirakoulu, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja mm arkitottelevaisuus yms)
Asuntona olisi suurehko rivitaloasunto omalla pihalla. Pihakoiraa en kuitenkaan halua, vaan koira elelisi ihmisten kanssa sisätiloissa. Ei kuitenkaan saisi kovin haukkuherkkä olla.
Turkinhoidosta en ole erityisen kiinnostunut. Kovasti pidän kultaisista noutajista, mutta se koira, jota olen hoitanut, oli niin pitkäkarvainen, että keräsi kaikki kurat, oksat ja pikkuoravat sisätiloihin. Huuhtaisemallahan roskista päästiin, mutta tuntui turhan työläältä. Koiran omistajat olivat laiminlyöneet turkinhoitoa, joten leikkelin koiralta vanuttuneita takkupalloja turkista.
Kaikki koirathan kuolaavat jossain tilanteessa, mutta ihanne olisi, ettei se nyt niin kamalasti kuolaisi joka välissä.
Niin ja ihan loppukommentiksi voin mainita koirarodut, joihin kovasti olen tykästynyt, mutta jotka eivät sovellu ensimmäiseksi koiraksi lukemani mukaan: Amerikanstaffordshirenterrieri, Amerikan pitbullterrieri, Hovawart, Dobermanni.
Amstaffi ja pitbull sen takia, kun pidän ihmisystävällisyydestä, koosta ja muutenkin luonteesta, paitsi siitä mahdollisesta koira-aggressiivisuudesta.
Hovawart sen takia, kun pidän suojeluvietistä, koosta ja luonteesta. Luin kuitenkin, että voipi olla kovin kovapäinen ja haasteellinen kouluttaa. Turkki tuntuu kuitenkin aika pitkältä, mutta olen siinä uskossa, että ei kovin hankala hoitaa kuitenkaan, korjatkaa jos olen väärässä :) Lisäksi, olivatko nämä haukkuherkkiä?
Dobermanni sen takia, kun pidän myös suojeluvietistä, älykkyydestä ja koosta. Taitaa kuitenkin vaatia sen verran liikuntaa ja aktivointia, ettei se, mitä minä olen valmis tarjoamaan, riitä.
Sunshine__
Olen tässä ajatellut, että koira olisi aika mukava kaveri. En kuitenkaan juuri nyt ole koiraa ottamassa, vaan vasta ajan päästä, kun olen ensinnäkin löytänyt minulle soveltuvan rodun, minulla on aikaa ja rahaa huolehtia koirasta.
Minulla ei siis koskaan ennen ole ollut koiraa. Kissoja vain, ja niitä nyt ei oikein voi verrata keskenään. :)
Jostain syystä olen tykästynyt sellaisiin koiriin, joita ei suositella ensimmäisiksi koiriksi, ja olen umpikujassa. Siksi haluaisinkin koiraihmisten kommentteja ja ehdotuksia siitä, millainen koira soveltuisi näillä spekseillä ensikertalaiselle. :)
Ensinnäkin, pidän isoista koirista. Pystykorvan kokoinen on jo liian pieni.
Olen valmis ulkoilemaan koiran kanssa, aamulla iltapäivällä ja illalla, kerran päivässä pidemmän lenkin. (en siis tarkoita lyhyemmillä sitä, että pihapuskaan ja takaisin kotiin, vaan silloinkin ainakin vartin kävelytys)
Haluaisin myös harrastaa koiran kanssa jotain, koska muuten harrastukset ovat aika vähäiset. Agility kuulostaa kuitenkin sellaiselta, joka ei ole minua varten.
Olen myös valmis laittamaan aikaa koiran koulutukseen siinä määrin, että osallistuisin kursseille (Paikkakunnallani on koirakoulu, joka tarjoaa mielenkiintoisia kursseja mm arkitottelevaisuus yms)
Asuntona olisi suurehko rivitaloasunto omalla pihalla. Pihakoiraa en kuitenkaan halua, vaan koira elelisi ihmisten kanssa sisätiloissa. Ei kuitenkaan saisi kovin haukkuherkkä olla.
Turkinhoidosta en ole erityisen kiinnostunut. Kovasti pidän kultaisista noutajista, mutta se koira, jota olen hoitanut, oli niin pitkäkarvainen, että keräsi kaikki kurat, oksat ja pikkuoravat sisätiloihin. Huuhtaisemallahan roskista päästiin, mutta tuntui turhan työläältä. Koiran omistajat olivat laiminlyöneet turkinhoitoa, joten leikkelin koiralta vanuttuneita takkupalloja turkista.
Kaikki koirathan kuolaavat jossain tilanteessa, mutta ihanne olisi, ettei se nyt niin kamalasti kuolaisi joka välissä.
Niin ja ihan loppukommentiksi voin mainita koirarodut, joihin kovasti olen tykästynyt, mutta jotka eivät sovellu ensimmäiseksi koiraksi lukemani mukaan: Amerikanstaffordshirenterrieri, Amerikan pitbullterrieri, Hovawart, Dobermanni.
Amstaffi ja pitbull sen takia, kun pidän ihmisystävällisyydestä, koosta ja muutenkin luonteesta, paitsi siitä mahdollisesta koira-aggressiivisuudesta.
Hovawart sen takia, kun pidän suojeluvietistä, koosta ja luonteesta. Luin kuitenkin, että voipi olla kovin kovapäinen ja haasteellinen kouluttaa. Turkki tuntuu kuitenkin aika pitkältä, mutta olen siinä uskossa, että ei kovin hankala hoitaa kuitenkaan, korjatkaa jos olen väärässä :) Lisäksi, olivatko nämä haukkuherkkiä?
Dobermanni sen takia, kun pidän myös suojeluvietistä, älykkyydestä ja koosta. Taitaa kuitenkin vaatia sen verran liikuntaa ja aktivointia, ettei se, mitä minä olen valmis tarjoamaan, riitä.
Sunshine__
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihmettelen tuota miksi haluat suojeluviettisen koiran? Voin sanoa että mikään, siis kerrassaan mikään, ei voi olla sen rasittavampaa kuin pidellä raivoavaa koiraa joka yrittää vaan suojella sinua. Onko oikein koiraa kohtaan että sen joudut vuoden, viimeistään parin, kuluttua viemään piikille kun et hallitsekaan ensikertalaisena sitä?
Kuule siis tämä viisas neuvo: Ota vain se ensikertalaiselle suositeltu koira ensimmäiseksi koiraksi. Vaikka se kultsi, kuraa ja roskia keräävästä turkistaan huolimatta, tai sitten labbis tai muu noutaja. Niitä on aika vaikea saada pilalle kuin tosissaan yrittämällä.
Ota myös tämä huomioon tuota ulkoilutusta miettiessä, että nuorena 1-3 vuotiaana melkein koira kuin koira tarvitsee välttämättä lähes kymmenen kilometrin päivittäisen lenkityksen. Jottei päänuppi hajoa ja asunto ole yhtenä kauniina päivänä pillunpäreinä.
Kuvittelin avausta lukiessani ensimmäisen 2/3 mitan verran, että onpahan kerrankin liikkeellä ensimmäisen koiran ottaja, jolla on on homma hyppysissä. Avauksen loppu kolmannes haihdutti ne harhakäsitykset.
Hihi, siis laitoin vain loppuun, että millaisista koirista haaveilen. En siis ole tuollaisia koiria ottamassa, juuri sen takia, kun ne eivät sovellu ensikertalaiselle, sen verran paljon niihin olen näin aluksi kuitenkin perehtynyt. Ajattelin vain sen takia ne tuohon lisätä, että jos olisi olemassa vastaavanlainen, tai edes kokoinen koira, joka soveltuu tällaiselle, jonka kokemus koirista rajoittuu yhden kiltin kultaisen noutajan hoitamiseen viikon verran.
Jos tuosta aloituksestani sai sellaisen kuvan, että olen väen vängällä ottamassa koiraa, jota en kykene hallitsemaan, niin se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Tarkoituksenani oli vain kysyä neuvoa kokeneemmilta siitä, mikä rotu soveltuisi minulle, kun on tiedossa ne rodut, joista kovasti pidän.
Jotenkin minua kiehtoo suojeluviettinen koira, mutta niitä ei taida olla olemassakaan sellaisina, joita olisi helppo kouluttaa.
Luin jostain, että labradorinnoutaja olisi suurestikin energinen paketti. Pystyykö sen energian kuluttamaan aikaisemmin mainitsemillani tavoilla, lenkeillä ja harrastuksella?
Niin, unohtui tuosta listasta, ihastuin kovasti myös kiharakarvaiseen noutajaan. Olisiko se soveltuva ensikertalaiselle? Kun luin, että sekin saattaa olla haastava kouluttaa.
Haaveet ovat haaveita, ja niitä saa varmaankin olla :) Ehkä sitten joskus, kun koirien kanssa toimiminen on hanskassa, voin antaa kodin haasteellisemmallekin koiralle, ja pystyn sen pitämään hanskassa.
Kultainen noutaja josta on kokemusta, oli todellakin rotunsa ihanne-edustaja. Kiltti kaikille, tottelevainen ja rauhallinen, ainakin sen liikunnan jälkeen, mitä minä sille tarjosin. Se hurja kuolaaminen ja lenkkien jälkeen turkin huolto olivat kuitenkin suuria miinuksia. Veti hihnassa, mutta pienen koulutuksen jälkeen (aina kun hihna kiristyy, pysähdyin, toistoa kunnes menee jakeluun) sekin sujui, mutta koska omistajat eivät kouluttaneet koiraa hihnassa, se meni harakoille... Veti myös muiden koirien kohdalla päästäkseen leikkimään, oli aina innokas ja ystävällinen.
Lenkitykseen olen asennoitunut. En tarvitse kuin sen yhden sysäyksen, niin lähden kyllä mielelläni lenkille. Koira kuin koira, lenkitys kuuluu asiaan. Ja sen päälle kaikki muu toiminta sitten. :)
Ja koiran ottajapa hyvinkin. Ei ole huomisen, ensi viikon eikä edes välttämättä ensi vuoden asia. Olen sitä mieltä, että niin kauan kun en pysty takaamaan, että minulla on aikaa koiralle, en sitä voi ottaa. Sen lisäksi se pitää pystyä maksamaan kaikki koirasta aiheutuvat kustannukset. Siihenkään en vielä pysty. Joten tällä hetkellä on aikaa perehtyä eri rotuihin, kenneleihin ja muuhun tarpeelliseen.
Sunshine__
Ymmärrän ihastumisesi, itsekin haaveilen jonakin päivänä amstaffista, dobberi on upea koira mutta niiden terveystilanne on niin huono etten tietäisi mistä aloittaa hyvän yksilön metsästyksen Suomesta. Olen jopa kuullut huhuja että nykyään dobberi kannattaa vain hankkia ulkomailta. Joten itse päädyin sen miniversioon :)
Kääpiöpinseri oli minulle sopiva valinta mutta veikkaan että olisi turhan energinen sinulle, myöskin liian pieni kokovaatimukseesi ;)
En lähde rotuja perustelemaan sen enempää, näyt osaavan itsekin leikkiä etsivää joten tässä vähän rotuja mitkä voisivat sopia sinulle:
kelpie, vorsteh, spinone, stabyhoun, kromfohrländer. Vähän harvinaisempia, terveempiä rotuja. Weimaraner on myös mun unelmalistalla, sama ruumiinrakenne kuin dobberilla mutta lintukoira. Vaatii paljon aktivointia :)
Onnea metsästykseen! :)
Kromfohrländer ja kelpie ovat kyllä todella temperamenttisia rotuja, jopa nartut. En suosittele ensimmäisiksi koiriksi. Metsästyskoirista, kuten stabysta ja spinonesta, kasvaa harvemmin ärhäköitä. Ehkä weimarinseisoja tyypillisenä saksalaisena rotuna on myös turhan haastava luonteeltaan. Mutta minun mielipiteeni tämä, käsityksensä ja kokemuksensa kullakin :-) Saatan olla sekä oikeassa että väärässä, sillä yksilöitähän koiratkin luonteiltaan ovat. Narttu on ensimmäiseksi koiraksi pehmeämmän luonteensa vuoksi parempi. Oma haaverotu täytyy toki hommata, jos on sopiva itselleen. Spinone- tai stabynarttu sopisi mielestäni aloittajalle tällä hetkellä :-) Amstaffit ja pitit ovat huolellisen jalostuksen myötä muuttuneet aika sosiaalisiksi ja nartut jopa sopivat ensikoiriksi. Niitä ei olla 100 vuoteen enää käytetty koirataisteluissa, paitsi joitain paperittomia, joita kasvattavat pentutehtailijat. Tällaisten saamisen välttämiseksi älä missään nimessä hommaa paperitonta koiraa. Mutta edelleen, omia mielipiteitäni nämä, kullakin on omansa :-)
Sulla on ehkä nyt liiankin negatiivinen käsitys kultsin turkista. Meillä on kaksi: karvanlähtö on kyllä melkoinen (mutta niin on monella muullakin listasi rodulla) mutta ei se kyllä normia enempää kuraa kerää eikä siihen ole koskaan tarttunut oksia tms. Joitain tuollaisia pörröturkkisia on, mutta tavallisempi on tällainen karkeahko runsashapsuinen mutta ei pörröinen.
Ei meidän koirat kuolaa. Eikä meidän koiran kasvattajankaan kuolaa. Eikä oman pennut...nuolaisee kyllä joskus, mutta ei kai nyt sitä lasketa.
Kultsu sopii moneen: agilityyn (ai niin se ei kiinnostanut), tokoon, mejään, vepeen ja tietysti noutamiseen. Kiharakarvainen on alkuperäisempi noutaja.
Oma ensimmäinen koirani oli vahvaluonteinen pk-collie uros. Murrosikä oli kamala kun koiralle ei millään meinannut mennä jakeluun kuka tätä laumaa oikein johtaa, mutta toisaalta oppipa siinä nopeasti, miten koiralaumaa johdetaan. Joten jos oppimiskykyä (sinulla) riittää ja aikaa ja sitoutumista, niin kyllä haastavampikin koira ensimmäiseksi käy - kyllä ihminen oppii kun on pakko.
Mieti kuitenkin ensin, mihin olet valmis sitoutumaan. Kun koira haastaa auktoriteettisi, niin koirakurssilta voit saada ohjeita, mutta käytännön työ sinun on tehtävä ihan itse 24/7
Joku sileäturkkinen vinttikoirarotu. Ne ovat siistejä, eivät kuolaa eivätkä haise. Yleensä luonne ei ole haastava, eikä kummosia kursseja tarvitse. Eivät hauku.
Harrastus: viehejuoksutreenit ja kilpailut
Lenkittää ei tarvitse sen enempää kuin mitään muutakaan koiraa, mutta säännöllisesti pitää päästä juoksemaan vapaana jossakin. Vaikka metsälenkeillä, vinttarit on laumaviettisiä ja pysyvät kyllä matkassa.
Vinttikoirat on sisällä rauhallisia, eivätkä kaipaa muuta aktivointeja kuin sen juoksun.
Monet harrastavat vinttikoirien kanssa aivan oikeasti tokoa, agilitya, koirajuoksua/valjakkohiihtoa, hakua tai vepeä. Lyhytkarvaiset vinttikoirat ovat pakkasarkoja, lukuun ottamatta unkarinvinttikoiraa, joka kumminkin taitaa olla aika haastava vartiointiviettinsä vuoksi. Kyllä vinttikoirienkin kanssa täytyy perinteiset ulkoilutuslenkit tehdä, kuten kaiken rotuisten koirien, jotta vinttarikin pääsee tarpeilleen ja tutkimaan kotiympäristöään. Tosin eihän se ole liikuntaa minkään rotuisen koiran kohdalla, vaan kaiken rotuiset koirat tarvitsevat vapaana juoksentalua liikunnakseen.
Vinttikoira vaikuttaa mukavalta luonteensa ja turkkinsa puolesta, mutta ehkä minulla on väärä käsitys niiden metsästysvietistä. Eivätkös ne radalla jahtaa jotain "jänistä" kisoissa? Joten eikö ole mahdollista, että se lähtee sitten kaiken maailman pikkuotusten perään, kissojen, jänisten jne.
Muutenkaan voimakkaan metsästysvietin omistava koira ei hirmuisesti innosta, juuri sen takia että kun se lähtee niin sitten se lähtee. (Sukulaisen pystykorvaa ja sekarotuista taluttaneena olen huomannut, että kaikki myyrätkin havaitaan ja pyydystetään jos vain on hihnaa riittävästi)
Kovasti kiinnosti kuitenkin tuo Stabyhoun, ja perehdyn siihen tarkemmin vielä.
Ja kyllä, luulisin että on melko negatiivinen kuva kultsun turkista, se jota hoidin, oli harvinaisen pitkäkarvainen otus, ja tosiaan keräsi kaikki oravaa pienemmät mukaansa tassuissaan ja mahavilloissaan. Häntäkin kun sattui kurakelillä sotkeutumaan, niin sitten oli sieniä myöten kuraa kämpässä. Ja se kuolaaminen, juu, eipä tuokaan niin älyttömiä kuolannut muuta kuin ruoka-aikaan ruokaa odottaessaan. Siitä se oli hieno koira, että istui ja tuijotti ruokakuppia kuolaten kunnes sai luvan syödä. Ihmisten ruoka-aikaankin se istui kuolaten vieressä, mutta poistui kyllä käskystä toiseen huoneeseen.
Ehkä negatiivisin, mutta vältettävissä oleva, asia kultaisen noutajan kanssa oli se, kun sillä oli tapana kerätä kaikki mahdolliset "omien ihmisten" vaatekappaleet suuhunsa ihmisten herätessä. Sitten oli kaikki kuolassa. Luin kyllä että noutajat yleensäkin tykkäävät kantaa asioita suussaan, oli se sitten kenkä tai paita. Niin kauan se oli hauskaa kunnes koira tottui minuunkin ja alkoi kantaa minunkin vaatteita suussaan... Mutta minkäs sille teki, koirasta se oli mukavaa, ja se osoitti niin kiintymyksensä ja innostumisensa.
Ja juu, en ole edes harkinnut uroskoiraa, narttukoira se on joka minun luokseni aikanaan muuttaa.
Vapaana pitäminen on minulle täysin uutta, en ole koskaan itse koiraa vapaana pitänyt. (ehkä siksi että ei ole ollut omaa koiraa). Kultaista noutajaa pystyi pitämään vapaana omistajan kanssa, mutta en uskaltanut ottaa riskiä ettei se tulekaan minun luokseni, joten hihnassa mentiin.
Siinä tietenkin pitää kovasti tehdä töitä ennen kuin koiraa pystyy pitämään vapaana, että voi olla varma siitä että koira tulee luokse kutsuttaessa, oli ympärillä mitä tahansa. Mutta koulutusjutut ovat nyt vielä jääneet vähemmälle tutkimiselle, kaikki se oppi mikä koiran koulutuksesta minulla on, on tullut Victoria Stilwellin ohjelmista. :)
Ja juu, kaikista koirista lähtee enemmän tai vähemmän karvaa, kuten kaikista karvaisista elikoista. Sehän nyt on selvää :)
Sunshine__
Koiraa joo tulee opettaa tottelemaan peruskäskyt, kuten esim. "istu", "paikka" ja "tänne". Se on hyvä tehdä vaikkapa koirapuistossa. Kyllä koira mukana pysyy, jos omistajaa tarpeeksi kunnioittaa.
"Olen myös valmis laittamaan aikaa koiran koulutukseen siinä määrin, että osallistuisin kursseille."
Tämä lausahdus kiinnitti huomioni ehkä vahviten. Sinulle sopisi valmiiksi tapakoulutettu aikuinen koira. Älä ota pentua. Pennun kasvatukseen menee tuhoton määrä tunteja päivässä ja hoitaminen on raskasta.
Koirakursseille voi mennä ilman koiraakin ja sitä suosittelisin. Pääset varmaan kuunteluoppilaaksi halvemmalla, jos kysyt kouluttajilta. Kannattaa opetella koiran kieltä ja koulutusmenetelmiä, hallintaa, jo ennen koiran ottoa. Ohjelmien seuraamisesta on hyötyä, mutta ne ei aivan riitä. Kurssilla näet myös erilaisia koiria ja koiraongelmia.
Noniin, siis tarkoitukseni oli tuolla lauseella kertoa, että en aio pelkillä kirjoilla ja tuttujen ohjeilla ja netissä selailulla kuitata koirankoulutukseen tarvittavaa tietoa. Haluan siis uhrata aikaa ja vaivaa koiran kouluttamiseen. Koska tuollaisia kursseja on saatavilla, haluan sellaisia hyödyntää. Tällaisena kokemattomana henkilönä uskon, että kursseilta saan irti paljon enemmän kuin kirjoista lukemalla ja ohjelmia katselemalla.
En halua aikuista koiraa. Haluan kouluttaa koiran pennusta asti, nähdä miten se kasvaa ja kehittyy. Olen hyvinkin tietoinen siitä, että koiranpennusta on paljon vaivaa ja se sotkee ja se pitää kouluttaa sisäsiistiksi. Ruusunpunaisilla laseilla en maailmaa ja pennun hoitoa katsele. Enkä yleensäkään koiran hoitoa ja koulutusta.
Kuten jo aiemmassa viestissäni kirjoitinkin, olen valmis ottamaan koiran vasta sitten, kun minulla on aikaa ja rahaa sille. Sen takia olenkin liikkeellä nyt, että on varmasti aikaa tutustua koiriin, niiden koulutukseen ja hallintaan hyvissä ajoin.
Koiran koulutus ei saa olla rahasta kiinni. En siis aio pihistellä tässäkään. Katselin, että kursseihin kuuluu luento-osuus, ja sitten koiran kanssa touhuamista.
Sunshine__
Miten olisi lyhytkarvainen collie? Ei mitään hyper aktiivisia koiria mutta tarttee sitä liikuntaa. Turkki hylkii todella hyvin likaa. Oppii hyvin asiat, ja muutenkin viisaita koiria. Collien jos otat, niin harkitse tarkkaan mistä kennelistä ja tutki suvun sairaudet yms. Toisena tuli mieleen lapinporokoira, joka saattaisi myös sopia sinulle.Tulevan koiran vanhempia muista käydä ensin katsomassa jotta tiedät koiran tuleva luonteen piirteet.
Päätä tarkkaan mitä koiralta haluat, kysyt kenneleltä koirista, käyt näyttelyissä katsomassa eri rotuja.
Tsemppiä sinne rodun valitsemisessa!
T: Löwchenin ja amstaffin omistaja