En siis tiedä mistä tämä kaikki on saanut alkunsa mutta olemme asuneet nykyisessä talossamme jo 6 vuotta. Äitini ja pikkusiskoni herää yöllä siihen että he kuulevat kuin joku kävelisi meidän eteisessä kumisaappaat jalassa oikein raskaasti ja koputuksiakin kuuluu, mutta mitään ei näy. Kerran toinen siskoni (isosisko) meni suihkuun ja jokin sitä ovenkahvaa silloin rämpläsi ketään ei ollut silloin siinä huoneessa mutta ovenkahva meni puoliksi alas ja takaisin ylös ja tämä toistui samalla kertaa monesti jonka jälkeen kuului juoksuaskelia pois kyseisestä huoneesta. Kerran äitini näki myös n.2v pikkupojan leikkimässä sängyllä ja kerran siskoni sanoi että joku istuu hänen sängyllään kun hän heräsi. Joskus myös itse kuulen äänen joka ikäänkuin 'kutsuisi' minua nimellä. Eräänä yönä myös siskoni heräsi siihen että joku nosti hänen peittoaan jalkopäästä ja oli näkevinään tumman hahmon istumassa hänen tuolillaan. Äitini kuulee myös kuiskauksia mutta hän ei saa sanoista selvää, koirammeksin tulee joskus yöllä levottomaksi ja kävelee edestakasin tai murisee Voisiko tälle kaikelle löytyä jokin järkevä selistys vai mitä tämä on?
kummitteluako.?
ihmettelevä;o
29503
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Minä taas ihmettelen ettei tähän oo kukaan vastannut. Fiksuja juttuja ja neuvoja oon nähny täällä paljon joten lue ihmeessä tätä palstaa enemmän.
Kokemanne kuullostaa jännältä, mutta en ikinä haluaisi kokea itse mitään vastaavia asioita :D tykkään vain lukea muiden juttuja. Ehkä olisi syytä selvittää talon historiaa tai miettiä talon siunaamista. Jossain aiheessa tapahtumat saivat taloon tuodusta esineestä.
No joo. Minä ainakin taisin jäädä pohtimaan asiaa niin pitkäksi aikaa, että jäi vastaamatta ...
Riippuu nyt vähän siitä, kuinka usein samat asiat tapahtuvat. Yleensä kummitus toistaa samassa paikassa yhtä ja samaa asiaa kerran toisensa jälkeen. Jos esim. mainitsemasi koputukset kuuluvat aina saman oven takaa ja koputuksia on yhtä monta, silloin kyseessä on aika todennäköisesti kummitus.
Toisaalta yhteen talouteen mahtuu harvoin enemmän kuin yksi kummitus, joten raskaat askeleet eteisessä ja sängyllä leikkivä pikkupoika eivät sovi samaan kaavaan. Jos talossa on koira, se ei yleensä tyydy vain murisemaan kummitukselle, vaan nostaa ihan kamalan metelin. Mitä taas tulee oman nimen kuulemiseen, niin se voi olla ihan normaaliakin. Ja ainakin joissain lähteissä väitetään, että kummitus saattaa näkyä varjona silmäkulmassa.
Osa mainitsemistasi tapahtumista voi siis olla kummittelua, mutta ei kaikki. Jos arvelet, että teillä kummittelee, niin suosittelisin edellisen kirjoittajan tapaan kodin siunaamista. Pappi voi käydä siunaamassa kotinne, kummitteli siellä tai ei, ja se antaisi mielenrauhan.
Toi vaikuttaa siltä että siellä vois olla useampi ku yksi henki läsnä,onko tätä tapahtunu ihan alusta asti? Monesti kummitukset ei vaan kykene/halua siirtyä eteenpäin esim.muistot vanhasta kodista saattaa aiheuttaa että kummitus jää majailee sinne,kodin siunaaminen voi olla oikea ratkasu.
Ovenkahvasta
tuli mieleen palstalla aiemmin esittämäni tapaus, jolle en selitystä ole löytänyt. Kun olen tuttujen kanssa luottamuksellisesti asiasta puhunut, olen saanut käsityksen, etteivät tällaiset ilmiöt aivan ainutkertaisia ole, niistä ei vain moni julkisesti viitsi puhua:
Kyseessä 50-luvun omakotitalo. Kellarikerrokseen vievä väliovi. Oven salpa tuon ajan mallia, läpimenevä akseli, joka yhdisti kiinteästi toisiinsa kummankin puolen kääntökahvat (ei siis nuppeja), niiden alapuolella avainpesä, johon sopivalla avaimella oven sai tarvittaessa lukittua. Tapahtuma-aikaan talo toimi enää kesäasuntona, ja olin syksyllä panemassa paikkoja talvikuntoon. Suljin kellarissa vesijohdon pääsulun, ja olin sulkemassa mainittua ovea.
Se tapahtuu siten, että kahva käännetään alas, ovi vedetään kiinni, ja annetaan kahvan nousta jousen voimasta ylös, jonka jälkeen avainta kiertämällä ovi lukittuu. Toimenpiteen olen suorittanut satoja kertoja aikaisemmin, mutta nytpä kahvan alaspainovaiheessa siihen kohdistui voimakas vastakkaissuuntainen vääntö, ikään kuin toisella puolella ovea olisi haluttu estää lukitseminen. Hämmästyin, en pelästynyt. Suoritin oven lukituksen uudelleen, jolloin se onnistui normaalisti. Tiesin varmasti, että talossa ei ole ketään muuta, mutta kuitenkin avasin oven uudelleen ja kurkistin alas vievään rappukäytävään, eihän siellä ketään ollut. Ei ollut tarpeen suorittaa tarkastusta koko kellariosassa, koska rappujen alapäässä on toinen ovi joka suljetaan rappujen puolelta haa´lla, joka oli kiinni. Toistin avaamisen ja sulkemisen vielä 3... 4 kertaa, jolloin mitään epätavallista ei ilmennyt. En sentään ryhtynyt purkamaan lukkoa, koska tiesin jousivoiman niin heikoksi, ettei se alkuunkaan vastannut "kummitusvoimaa". Tätä outoa ilmiötä ei koskaan ollut aikaisemmin tapahtunut, eikä se toistunut myöhemminkään niiden n. 10 v:n aikana, jonka talo oli vielä perheen omistuksessa ennen myyntiä.
Olen jälkeenpäin miettinyt olisiko kyse jostakin yliluonnollisesta viestistä. Ainoaksi selitykseksi jäi se, että olisiko velivainaa tervehtinyt, hän kuoli liikenneonnettomuudessa n. kuukausi aiemmin.
Sen verran omituinen tapaus oli, että jälkeenpäinkin silloin tällöin "koeavailin" ovea (kun kukaan ei ollut näkemässä) mutta mitään erikoista ei koskaan enää ilmennyt.
Minulla on kokemusta siitä, että ovi paukahtaa edessä kiinni ja menee lukkoon, vaikka sen takana ei ole ketään. Ainakin siinä talossa kummitus temppuili aina yhden ja saman oven kanssa.
Äskettäin kuolleet sukulaiset käyvät usein visiitillä sukulaistensa luona, mutta kertomasi tapaus johtui veljestäsi vain siinä tapauksessa, että hänellä oli jokin yhteys kyseiseen oveen tai paikkaan, jossa tuo tapahtui. Muistat varmaankin, puuhailitteko siellä aiemmin jotain yhdessä vai oliko veljesi koskaan paikassa käynytkään.
" Muistat varmaankin, puuhailitteko siellä aiemmin jotain yhdessä vai oliko veljesi koskaan paikassa käynytkään. "
Kyseinen talo oli veljelleni vähintäin yhtä tuttu kuin itsellenikin, kumpikin olemme viettäneet siellä monia kesiä ja kumpikin olimme 1950- luvun alussa mukana talon rakennustalkoissakin,
Näitä yliaistillisia kokemuksia minulla on vain muutama vaikka eläkeiässä jo ollaan.
Tulkoon aiheeseen liittyen mainituksi merkillinen enneuni, jonka näin n. 2 viikkoa ennen tuota mainitsemaani veljeni liikenneturmaa.
Olin unessa kantamassa arkkua hautajaisissa , jotka tapahtuivat sukuhaudalla (samassa kaupungissa missä kertomuksen talo sijaitsi)
Uni oli harvinaisen selvä , muistin mm. selvästi , millainen koristetupsu arkun nurkassa oli. Epäselväksi vain jäi, kenen hautajaisista oli kyse.
Kaksi viikkoa myöhemmin tuo lyhyt unikatkelma sitten toistui tarkalleen todellisuudessa, ikäänkuin olisi aikaisemmin nähdyn filminpätkän katsellut uudelleen, silloin epäselvyyttä vainajan henkilöllisyydestä ei enää ollut.
Arkun koristetupsua myöten kaikki "unifilmin" yksityiskohdat toteutuivat.
Joskus tukee miettineeksi voisimmeko joissakin tilanteissa kokea
tulevia (tai menneitä) tapahtumia.
Ajan suhteenhan aistifysiologiamme on yleensä sidottu häviävään
lyhyeeseen nykyhetkeen, tulevaisuuden ja menneisyyden tapahtumat
ovat meiltä yleensä tavoittamattomissa.
Olisiko niin, että tulevat tapahtuman on jo valmiiksi ohjelmoitu sinne aikadimension tulevaisuuteen ? Siinäpä visainen kysymys !
Kun paikka oli veljellesi tuttu, niin kyllä tuo tapaus saattoi hänen poismenoonsa liittyä. Saatoit myös aistia veljesi läsnäolon tuolla hetkellä, tai sitten sinulla tuli tapauksesta mieleen veljesi tapa käyttäytyä.
Tuo enneuni kuulostaa ns. "deja vu" -ilmiöltä, joita on jopa suurimmalla osalla ihmisistä. Toisaalta tuo oli myös toteutunut enneuni, ja aika monella on kekemusta niistäkin. Tiede ei ole pystynyt selittämään vedenpitävästi kumpaakaan ilmiötä.
Vaikka en yleensä koskaan näe enneunia, ja tämä on samalla myös ainut "deja vu" -kokemukseni, niin minulle sattui nuorena ihan samantapainen juttu. Olin automatkalla Norjassa ja näin yhtäkkiä auton sivuikkunasta maiseman ja talon, jotka muistin nähneeni edellisenä yönä unessa. Ihmettelin asiaa kovasti jälkeen päin, ja muistan edelleenkin selvästi, miltä talo näytti.
"Deja vu":sta (olen kokenut tämän aikaisemmin) :
Olen kuullut ilmiöstä teorian, jonka mukaan tietyissä harvinaisissa
tapauksissa aivot tuovat spontaanisti tietoisuuteen jonkin aikaisemman mielikuvan, jonka alkuperäistä syntyajankohtaa ja -paikkaa ei tuolla hetkellä pystytä tunnistamaan. Syntyy vain epämääräinen tunne siitä, että mielikuva liittyy johonkin aiemmin koettuun.
Sinänsä ilmiöön ei liity mitään yliluonnollista, se vain kuuluu osana havaintopsykologiaamme.
En pidä kuitenkaan mahdollisena, että edellä kuvaamani enneuni voitaisiin selittä deja vu:na.
Tuon unen totuudentuntuisuus ja sen painostava ilmapiiri olivat
siinä määrin mieliinpainuvat, että aamulla mainitsin asiasta vaimolleni,
ja pohdimme yhdessä, kenen poislähtöä uni ennakoi.
Pari viikoa tämän jälkeen uni siis realisoitui.
Eli näinollen unen alkulähde ei ollut aikaisemmasta kokemusmaailmasta,
vaan parin viikon jälkeen realisoituvasta tulevaisuudesta.
Siksi yksityiskohtainen ja tunnelmaltaan erikoinen uni oli, etten voi sitä mitenkään käsittää luovan mielikuvituksen tuotteenakaan.
Tietenkin taloudellisessa mielessä olisi edullista nähdä enneuni esim.
tulevan lottokierroksen voittonumeroista.
Kohdalleni ei ole valitettavast tällainen uni sattunut.
Se vahvistaa uskoani enneuniin: loton päävoittoa ei kohtalo tule
minulle suomaan. Tilastotiede vahvistaa uskoni: äärimmäisen
harvoille lottoajille päävoitto elinaikanaan osuu !
Joo, en minäkään usko, että Norjassa kokemani ilmiö olisi ollut mitään aivojen tuotetta. Sehän meni ihan samalla kaavalla kuin sinun kokemuksesi - ensin oli uni ja sitten ihan sama näkymä silmien edessä.
Koska nimekkäimmätkään ennustajat eivät onnistu ennustamaan oikeita lottonumeroita, se on vahva todiste siitä, etteivät tietäjähenget (tai muut demoniset henget) puhu totta. Jos ne puhuisivat totta, ennustajat eläisivät kuin kroisokset.
Tai sitten ne henget ei vaan halua kertoa niitä lottonumeroita, vaikka tietäisivätkin oikeat numerot. Toinen mahdollisuus on että ne eivät tiedä oikeita lottonumeroita ja sen vuoksi eivät niitä kerrokaan.
Eipä ole enkelitkään tiettävästi kertoneet kenellekään oikeita lottonumeroita, vaikka hyviä henkiolentoja ovatkin. Mahtavatko nekään tietää oikeita lottonumeroita...
Sen kummemmin Jumalan enkelit kuin demonitkaan (=saatanan enkelit, riivaajat) eivät tiedä. Eikä tiedä itse saatanakaan, koska saatanakin on enkeli (=Lucifer, demoni), joka kapinoi Jumalaa vastaa ja pyrkii viekoittelemaan ihmisiäkin puolelleen.
Jos ihminen kääntyy henkien puoleen saadakseen tietoa esim. lottonumeroista, enkelit eivät sitä anna (kun eivät tiedä), mutta demonit saattavat valehdella että tietävät, mutta eivät halua antaa, vaikka tosiasiassa nekään eivät tiedä.
Voiko jossakin henkilössä oleva mahd. riivaajahenki ikäänkuin irrottautua hänestä, liikkua hänen ulkopuolellaan ja aikaansaada tietynlaista kummitusilmiötä?
Poltergeist-ilmiössä on kyse juuri siitä.
Toisaalta poltergeist-ilmiö liittyy yleensä aina johonkin nuoreen, hyvin energiseen henkilöön, jonka "ylijäämäenergiakin" voi purkautua vaikkapa lentävinä esineinä.
Toi aloittajan kertoma että peitto tuntuu vetäytyvän pois ja näkee mustia hahmoja liittyy unihalvaukseen
No, ei välttämättä, mutta kyllä unihalvauskin voi muistuttaa paranormaalia kokemusta.
"Yleisimpiä harhoja ovat valoharhat, pelko, pahansuopien olentojen aistiminen ja painon tunne vartalon päällä."
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Ikävä unihalvaus on vaaraton/HS20061120SI1TL02ei8
Tää on siis uskomatonta, mutta kerran eräässä vierailupaikassa koin kummallisia asioita.
Kun sammutin valot ja painoin pääni tyynyä vasten, niin siis sieltä tyynyn sisältä alkoi kuulua ääniä, kuin keskustelua. Ponkaisin ylös ja sytytin valot, katselin ympärilleni. Ei mitään. Taas painoin pääni tyynylle. Sieltä kuului jotain ikäänkuin keskustelua, sitten ikäänkuin vaatteen kahinaa, sitten toisen korvani vierestä kuin joku olisi puhaltanut: "puuh, puuh!" ja sitten, kuin läjä metalliesineitä, kuten lusikoita olisi heitetty lattialle.
En ole trolli. Sytytin valot ja olin aika ällistynyt, en halunnut häiritä ja herättää isäntäväkeä. Tätä jatkui joka ilta niinä muutamana yönä, jotka siellä olin. Koin myös hengessäni kuin joidenkin pienten lakanahaamujen kulkevan seinän läpi, ei kuitenkaan toiseen huoneeseen, vaan johonkin sumuiseen ulottuvuuteen. Ne juttelivat keskenään. Tilanne tavallaan yltyi, niin että jo parin illan jälkeen tuntui kuin naamani edessä olisi kilistelty metallia ja puhallelleltu oikein täysillä. Nämä tilanteet kestivät pisimmillään n. puoli tuntia. Lopulta, parin yön jälkeen olin niin raivoissani, etten piitannut enää koko puhaltelijasta, vaan käänsin kylkeä ja toivotin hyvää yötä.
En tiennyt, olinko tullut hulluksi, vai mitä oli tekeillä.
Olin kylläkin tullut leikkauksesta ja olin fyysisesti hiukan heikossa kunnossa, mutta omassa kodissani ei kukaan ole puhallelut eikä heitellyt lusikoita. Olen kyseisessä talossa kuullut joskus muitakin ääniä. Nämä äänet olen siis kuullut aivan fyysisillä korvillani; taatusti muidenkin, jos olisivat olleet läsnä, olisi ollut pakko kuulla ne.
Mitä sanoo kummitustohtori?
No kyllä mä nyt ne harhat tiiän eikä kummituksia ole en ole nähny ikinä mitään haamuja tai muuta skitsofernia paskaa te ootte ihan sairaita"!
Ainakin tällä kummitustohtorilla meni nyt pää pyörälle. ;)
Kuulostaa erikoiselta, mutta kummittelua on monenlaista, ja jos äänille ja puhaltelulle ei mitään järkevää syytä löytynyt, niin saattoi siellä kummitellakin. Ainoat vähänkin tuon tyyliset jutut, joista olen kuullut, ovat johtuneet siitä että tyynyn sisällä tai patjan alla on ollut noidan tekemä paketti. Sellaisia löytöjä saatetaan tehdä esim. Italiassa ja Etelä-Amerikassa, mutta Suomessa noituus on onneksi harvinaisempaa.
Tässä mielessä kysyin tuossa edellä, voisiko esim. tyynyä aiemmin käyttäneestä henkilöstä jäädä siihen ja kyseiseen huoneeseen jonkinlainen jälki, eli ihmisestä irtautunut ja esineeseen, eli tyynyyn tarttunut mahd. riivaajahenki.
Vain siinä tapauksessa, jos hän olisi käyttänyt tyynyä pitkään. Jäännösenergiaa on esimerkiksi asunnoissa, joissa edelliset asukkaat ovat riidelleet jatkuvasti.
Yllä oleva viesti ei ole minun kirjoittamani.
On se aivan aito näpit sekoilee taitavat kummitukset olla asialla...
"Suomessa noituus on onneksi harvinaisempaa"
Entäs shamaanit jotka asuuvat Suomen lapissa
Maallamme on hyvinkin shamanistinen menneisyys (Kalevala, Lapin shamaanit, ym.). Kristinusko ( maallinen hallinto) saapui maahamme varsinaisesti vasta 1200-luvulla, mikä oli myöhempään kuin missään muualla silloisen Rooman valtakunnan alueella. Kristinusko kuitenkin sivuutti täkläisen muinaisuskon varsin nopeasti. Suomalaisesta muinaisuskonnosta sanotaan Wikipediassa mm. näin:
"Suomalaiseen muinaisuskoon kuuluvat keskeisesti vainajien palvonta ja haltijausko sekä yliluonnollisia kykyjä hallitseviin tietäjiin. Muinaisusko ei ollut Suomessa yhtenäistä tai muuttumatonta, vaan tavat ja uskomukset vaihtelivat eri aikoina ja eri alueilla."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_muinaisusko
Shamanismi on näkynyt kulttuurissamme pisimpään Karjalassa ja Lapissa, mutta nykyään shamaanit ovat vähissä. Shamanismia esiintyy kuitenkin edelleen eri puolilla maailmaa, mm. Siperiassa, Australiassa ja Amerikan intiaanikulttuureissa. Vaikka shamanismiin liittyy samanlaisia elementtejä kuin noituuteen, shamanismi on uskontoa eikä magiaa.
Roomalaiskatolinen usko saapui Suomeen noihin aikoihin, mutta joidenkin hautalöytöjen perusteella on havaittu, että ortodoksisuus saapui maahamme idästä jo vuosisatoja aiemmin ja vaikutti varsinkin eteläisessä Suomessa.
Koululaitostamme on vusoisatoja riivannut nk. suomenruotsalainen "historiankirjoitus".
Katolilaisuus ja varsinkin ortodoksisuus on aina ollut myötämielinen kansan omalle kulttuurille, joten esim. karjalainen ortodoksisuus on edelleenkin värittynyt suomalaisilla muinaistavoilla. Vasta luterilainen kirkko alkoi enemmän puuttua muinaispakanallisiin tapoihin.
Talomme on kyllä siunattu pariinkin otteeseen ja tapahtuneet ovat häipyneet joksikin aikaa, mutta aina ne vain palaa takaisin. Ja kiitos oikein paljon vastauksista:)
Ilmiöt palaavat takaisin siunaamisen jälkeen, jos:
- kummitus ei syystä tai toisesta halua lähteä
- kummitus on ollut talossa kauan ja tottunut olotilaansa
- teillä on kodissanne jokin kirottu esine (=noituutta)
- teillä on kodissanne okkultistisia esineitä tai harrastatte spiritismiä yms.
- talon edelliset asukkaat ovat harrastaneet spiritismiä yms.
Olen lukenut jostain tapauksesta, jossa talo piti siunata kymmeneen kertaan, ennen kuin kummittelu saatiin loppumaan, ja joissakin tapauksissa se ei ole loppunut millään.
Näihin tunnelmiin täältä täälä...