Sinä virkistävä ystäväin,
tuo leuto tuulahduksesi.
Tule ja mukanasi kanna;
muistojeni tuoksut.
Sinä kujeileva ystäväin,
tuo hetki lämmöstäsi.
Tule ja sanassasi pysy;
tunteideni palot.
Sinä aaltoileva ystäväin,
tuo myrsy virrastasi.
Tule ja itsessäsi tunne;
ajatukseni syvät.
Sinä syleilevä ystäväin,
tuo purkaus sisältäsi.
Tule ja rakkautesi anna;
itsessäni olet.
tuo leuto tuulahduksesi.
Tule ja mukanasi kanna;
muistojeni tuoksut.
Sinä kujeileva ystäväin,
tuo hetki lämmöstäsi.
Tule ja sanassasi pysy;
tunteideni palot.
Sinä aaltoileva ystäväin,
tuo myrsy virrastasi.
Tule ja itsessäsi tunne;
ajatukseni syvät.
Sinä syleilevä ystäväin,
tuo purkaus sisältäsi.
Tule ja rakkautesi anna;
itsessäni olet.
Vastaukset 5
Vanhimmat
että melkein vie surun sydämestäni
Lahjoita itsellesi hetki luonnossa, Tyty.
Anna luonnon jakaa tarinansa ja tuoda hetken mukanansa. Ja hups...huomaat auringon paistavan pilven reunan takaa ;)
Mulla on luonto takapihalla, ei tarvitse kuin ovesta astua ulos (Asun maalla kaupungissa) mutta
nyt ei luontokaan mulle kerro muuta kuin synkkiä tarinoita kaiken katoavasta, tulin ajatelleeksi runoasi "Maalaan" Istun toisinaan aamuyöllä
ulkona ja yritän tallettaa värein paperille
koko tämän upean näköalan muttei ole vielä ainakaan onnistunut ja jos joskus onnistuis niin
sitten jo etukäteen ajattalen kuinka sitä tulee
syksyn ja talven aikana kaivattua siis kesää
jolle valittavasti nyt en osaa antaa arvoa
Joskus pilvet luo varjoaan, mutta eipä se ainainen aurinkokaan pitkän päälle niin hauskaa olisi....Tunteita on täynnä elämä, välillä huonoja ja välillä hyviä.
ja varsinkin viime aikoina. Tää on kai tämmöistä kesämelankoliaa