tuleva kaukosuhde?

Itselläni hieman sama tilanne, sillä erolla että olen itse se joka lähtee ulkomaille. Olen myös korvia myöten rakastunut kumppaniini ja suhde on suht alkupuolella.

Aion viettää hienon reissun ulkomailla, matkailla paljon ja nähdä maailmaa. Toivoisin, että kumppanini olisi valmis odottamaan ja huolisi minut vielä takaisin kun palaan. Kaukosuhdetilanne on onneksi vain väliaikainen, vaikkakin pitkä.

En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun palaan Suomeen ja näen hymyn kumppanini kasvoilla. Tiedän sisimmässäni, että hän on minulle se oikea.

Tsemppiä sinulle! Muista että kumppanisi on sinun kanssa, sillä välittää sinusta.

Ajattelin kirjoittaa kun on kokemusta aiheesta. Olin itse vaihto-oppilaana vuoden.

Valitan. Todennäköisyydet ovat todella, todella huonot. :( Me päätimme yhdessä aikoinaan, että fuck the statistics - mehän se tehdään. Ostettiin webbikamerat ja matkat kauniimmalle osapuolelle vierailua varten keskelle vuotta.

Menikin monta kuukautta hienosti. Sitten meni monta kuukautta huonosti. Sitten meni monta kuukautta parilla tekstarilla. Palatessani molemmat tiesivät missä mennään, mutta ennen ensinäkemistä siitä ei oltu puhuttu...

Suosittelen: Vaikka rakastattekin toisianne, niin erotkaa. Mutta älkää unohtako. Kun toinen tulee takaisin, niin yrittäkää vaikka puoliväkisin saada se mitä teillä joskus oli. Tehkää töitä sen eteen.

Saattaa kuulostaa karulta, mutta kaukosuhteesta tulee ajan myötä "riippakivi" jota tavallaan joutuu kantamaan ja sekös sitä suhdetta syökin. Älkää pitäkö säännöllisesti yhteyttä. Erotkaa, mutta älkää unohtako...

Joskus toivon edelleen, että itselläni olisi ollut voimaa toimia näin...

En halua erota. Tunnen myös monia, joilla homma on toiminut ja ovat jatkaneet juttua aivan normaalisti, kun toinen on palannut ulkomailta. Uskon, että sekä itse että kumppanini pystymme suhtautumaan kaukosuhdeajan kärsivällisesti ja järkevästi asioihin.
Eroaisin jos minulla olisi vähänkin sellainen fiilis, mutta kun ei ole. Eikä olla mielestäni kumpikaan sitä tyyppiä, että olisi pakko olla joka päivä yhteydessä.
Ja tällä hetkellä tuntuu niin hyvältä olla kumppanini kanssa, että on vaikea kuvitella, että homma hiipuisi noin vaan.

Ainakin yritän kaikkeni suhteemme jatkuvuuden kannalta. Jos se ei riitä, niin en olisi voinut muutakaan tehdä. Ajattelen/teen näin. :)

Olen itse aivan samassa tilanteessa, tosin olen se lähtevä osapuoli. Tiedän tasan tarkkaan, että "matkani" kestää 10kk ja joululoma on kolmen viikon mittainen. Odotan jo nyt joulukuuta, jotta voin tulla takaisin ennen kuin olen edes ehtinyt lähteä!

Lähden matkaan ristiriitaisin tuntein. Olen noin vuoden ensin tapaillut ja nyttemmin seurustellut aivan mahtavan miehen kanssa. Edellisen suhteeni muistot kuitenkin painavat mieltäni, joten luottamusasioiden kanssa minulle on ihan omakohtaisia ongelmia. Epäilyksiä on paljon, mutta kyllä ne taitaa minun päässäni vain olla - on tullut todettua. Kyllä tästä epäluuloisuudestakin on mahdollista parantua, uskon siihen :) Tokia asiaa tulee mietittyä etenkin nyt kun etäsuhde on väistämättä edessä.

Olin jo jättämässä miesystävääni, mutta pitkän keskustelun tulos oli se, että mitä jos annetaan asioiden mennä omalla painollaan ja katsotaan mitä tapahtuu. Hänellä on taustalla kaksikin kaukosuhdetta, jotka molemmat ovat päättyneet ikävästi juuri hänen näkökulmastaan katsottuna... Silti hän oli sitä mieltä, että vielä haluaisi kokeilla, vaikka jollain tavalla pelkää hänkin.

Olen miettinyt asiaa niin, että lähden reissuun ja pidän mieheen yhteyttä aivan kuten tähänkin asti. Hän tulee loppusyksystä käymään, jos sopiva sauma tulee. Jos ei, näemme joulukuussa sitten. Pyrimme välttämään liikaa hössötystä tulevasta, jotta pettymyksiä ei tulisi. Minä olisin luonteeltani sellainen, joka haluaa vannoa rakkautensa kestävän, koska tunteeni ovat niin voimakkaat. Mies ei halua tehdä lupaksia ja vannottaa tunteitaan eikä toisaalta halua niitä myöskään kuulla, koska on kuullut sellaista ennenkin ja huonosti kävi. Tavallaan ymmärrän häntä, tavallaan en ymmärrä. Itse olen aika yksioikoinen ihmissuhde asioissa - jos välitän ja rakastan, teen niin vaikka maailma loppuisi. Ehkä ainoa ehto minun tunteilleni on se, että toinen on luottamukseni arvoinen ja kunnioittaa minua. Jos nämä kaksi ehtoa eivät täyty, lopahtaa minun kiinnostukseni.

Kyllä tässä ollaan vaikeiden asioiden äärellä ja toivon niin aloittajalle kuin tälle toiselle rakastuneelle lykkyä pyttyyn! Kyllä uskon, että näistä haasteista selvitään, jos niikseen on! Täytynee muistaa, että maailma ei lopu, vaikka suhde ei etäisyyttä kestäisikään. Jos kaikki olisikin niin helppoa, että takertumalla ihmiseen kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, mutta kun se menee juuri päinvastoin. Mitä vähemmän takerrut, sitä suurempi todennäköisyys on onnistua :) Muistakaahan elää siitä huolimatta, että toinen on matkan päässä. Kokemuksia on sitten mukava jakaa kun pääsee jutulle :)