Helsingin Sanomien mielipidesivulla oli tänään alla oleva juttu, joka sisälsi ajankohtait asiaa näin koulujen pian alkaessa:
Monissa kouluissa on yhä tapana järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Ne eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, kouluille säädettyjä tehtäviä. Uskonnon harjoittaminen koulutyön yhteydessä ei ole esimerkiksi osa ”oman uskonnon” opetusta. Opintokäynnit ovat asia erikseen.
Perustuslain mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen kouluissa on Opetushallituksen ohjeen nojalla vapaaehtoista kaikille, ev.lut. kirkkoon kuuluville ja siihen kuulumattomille, niin uskonnon kuin elämänkatsomustiedon opetuksessa oleville.
Huoltajat voivat ilmoittaa kouluun, että lapsi ei osallistu uskonnon harjoittamista sisältäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Pois jääntiin ei tarvita mitään erityisiä ”omantunnon syitä”, niin kuin asia joskus esitetään, vaan aivan samoin kuin vanhemmat voivat olla pois seurakuntien jumalanpalveluksista sunnuntaina voivat perheen lapset olla pois koulussa tarjotusta uskonnon harjoittamisesta.
Koulujen käytännöt ja tiedottaminen on kuitenkin usein järjestetty niin kuin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen olisi jokin koulun suosittelema perusnormi. Vaikka pois jääville on Opetushallituksen ohjeen mukaan järjestettävä ”muuta toimintaa”, sen sisällöstä ei koulujen tiedotteissa aina kerrota. Ehkä sen toteuttamiseen ei kouluissa paneudutakaan kunnolla. Tervetuloa kouluun -oppaissa ei aiheesta yleensä ole asianmukaista perusinformaatiota.
On aika kehittää koulujen käytäntöjä yhdenvertaisen kohtelun sekä uskonnon ja omantunnon vapauden näkökulmista. Siinä voi hyödyntää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) sekä oikeuskanslerin viimeaikaisia ratkaisuja. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa päätöksessään (17.01.2012): ”Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta.”
Päätöksessä viitataan EIT:n ratkaisuihin, joiden mukaan ”negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan”. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan nojalla yksilön ei tarvitsisi paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia.
Puumalaisen mukaan ”artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak-tapaus 15.6.2010)”. Edellä sanottua on syytä harkita myös koulujen perinteisiä käytäntöjä ajatellen.
Selkeintä olisi, että koulut eivät enää järjestäisi koulupäivän aikana uskonnon harjoittamista sisältäviä uskonnollisia tilaisuuksia. Se ei estäisi seurakuntia tarjoamasta koulujumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia omissa tiloissaan esimerkiksi välittömästi koulupäivän jälkeen. Vaikka päivänavauksissa ei enää olisi uskonnon harjoittamista, se ei estäisi koulun ulkopuolelta tulevien vieraiden monipuolista käyttämistä.
Monissa kouluissa on yhä tapana järjestää uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja uskonnollisia päivänavauksia. Ne eivät kuitenkaan ole välttämättömiä, kouluille säädettyjä tehtäviä. Uskonnon harjoittaminen koulutyön yhteydessä ei ole esimerkiksi osa ”oman uskonnon” opetusta. Opintokäynnit ovat asia erikseen.
Perustuslain mukaan ”kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen”. Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen kouluissa on Opetushallituksen ohjeen nojalla vapaaehtoista kaikille, ev.lut. kirkkoon kuuluville ja siihen kuulumattomille, niin uskonnon kuin elämänkatsomustiedon opetuksessa oleville.
Huoltajat voivat ilmoittaa kouluun, että lapsi ei osallistu uskonnon harjoittamista sisältäviin uskonnollisiin tilaisuuksiin. Pois jääntiin ei tarvita mitään erityisiä ”omantunnon syitä”, niin kuin asia joskus esitetään, vaan aivan samoin kuin vanhemmat voivat olla pois seurakuntien jumalanpalveluksista sunnuntaina voivat perheen lapset olla pois koulussa tarjotusta uskonnon harjoittamisesta.
Koulujen käytännöt ja tiedottaminen on kuitenkin usein järjestetty niin kuin uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuminen olisi jokin koulun suosittelema perusnormi. Vaikka pois jääville on Opetushallituksen ohjeen mukaan järjestettävä ”muuta toimintaa”, sen sisällöstä ei koulujen tiedotteissa aina kerrota. Ehkä sen toteuttamiseen ei kouluissa paneudutakaan kunnolla. Tervetuloa kouluun -oppaissa ei aiheesta yleensä ole asianmukaista perusinformaatiota.
On aika kehittää koulujen käytäntöjä yhdenvertaisen kohtelun sekä uskonnon ja omantunnon vapauden näkökulmista. Siinä voi hyödyntää Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) sekä oikeuskanslerin viimeaikaisia ratkaisuja. Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen toteaa päätöksessään (17.01.2012): ”Vaikka perinteiden noudattaminen sinänsä voi olla arvokasta, laillisuusvalvonnassa lähtökohdaksi on otettava se, mikä on perinteen sisältö muun muassa perusoikeuksien näkökulmasta.”
Päätöksessä viitataan EIT:n ratkaisuihin, joiden mukaan ”negatiiviseen uskonnonvapauteen on katsottu kuuluvan myös yksilön oikeus olla tuomatta esiin omaa vakaumustaan”. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklan nojalla yksilön ei tarvitsisi paljastaa uskoaan tai uskonnollisia vakaumuksiaan eikä käyttäytyä sellaisella tavalla, että siitä voitiin päätellä, oliko hänellä sellaisia vakaumuksia.
Puumalaisen mukaan ”artikla koski myös henkilöä, joka ei ollut uskossa ja tähän vapauteen puututtiin, jos valtio sai aikaan tilanteen, jossa henkilö joutui suoraan tai välillisesti paljastamaan sen, että hän ei ollut uskossa (Grzelak-tapaus 15.6.2010)”. Edellä sanottua on syytä harkita myös koulujen perinteisiä käytäntöjä ajatellen.
Selkeintä olisi, että koulut eivät enää järjestäisi koulupäivän aikana uskonnon harjoittamista sisältäviä uskonnollisia tilaisuuksia. Se ei estäisi seurakuntia tarjoamasta koulujumalanpalveluksia ja hartaustilaisuuksia omissa tiloissaan esimerkiksi välittömästi koulupäivän jälkeen. Vaikka päivänavauksissa ei enää olisi uskonnon harjoittamista, se ei estäisi koulun ulkopuolelta tulevien vieraiden monipuolista käyttämistä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.