Äitimme kuoli äskettäin ja jätti jälkeensä testamentin sisarelleni ja minulle niin että 10 v sitten kuolleen veljemme lapset saisivat vain lakiosan. He ovat kuitenkin ilmoittaneet, etteivät tule hyväksymään testamenttia koska heidän isäänsä alistettiin elinaikanaan vanhempiensa ja meidän kahden muun sisaruksen taholta. Äitimme ihmetteli väitettä eläessään samoin sisareni ja minä. Nyt tuo porukka vaatii meitä luopumaan testamentista.Perunkirjoituksessa tuomari ei antanut heille virallisesti todistettuja jäljennöksiä testamentista ,emmekä me sisareni kanssa ymmärtäneet sitä vaatia. Siis toimiko hän väärin? Nyt on kulunut jo yli puoli vuotta ja asiat ovat täysin juntturassa. Veli- vainaan lapset eivät kuulemma tule suostumaan äitimme asunnon myyntiin,eivätkä laita minkäänlaiseen paperiin nimeään ennenkuin luovumme testamentista.
Jodummeko mekin maksumiehiksi pitälle ja vaivalloiselle oik.prosessille kalliine tuomareineen ja perinnöstä ei jää kuin muisto? Ja kun asia olisi periaatteessa yksinkertainen.
Jodummeko mekin maksumiehiksi pitälle ja vaivalloiselle oik.prosessille kalliine tuomareineen ja perinnöstä ei jää kuin muisto? Ja kun asia olisi periaatteessa yksinkertainen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
No lähetätte nyt sen kopion testamentista vaikkapa haastemiehen välityksellä, sitten odottelette sen puoli vuotta valittaako he siitä. Sen jälkeen todennäköisesti haettava pesänjakaja jos kerran tiedätte etukäteen ettei sopujako noiden kanssa onnistu. Kulut jaosta menee pesästä, eli kaikki maksaa osuutensa mukaan(te enemmän).
Eli hankala tie ennenkuin perintö jaettu. Jos kyseessä ei mikään valtava omaisuus, ja riidan kohteena vain yksi kuudesosa pesästä, niin ehkä tuossa periksi antaminen saattaa olla viisaampaan jos kerran tuolla saisi asiat rullaamaan. Ja olisiko se lopulta kauhean epäoikeuden mukaista että veljenne lapsetkin saisi saman kuin tekin?
Sanat
Tavallaan olen samaa mieltä, mutta mitä mieltä koko tesamenttikäytännöllä ja viimeisellä tahdolla ylipäätään on, jos se voidaan tuolla sinun logiikalla mitätöidä !
Meidän tapauksessa jaettava omaisuus on 150 tuh € eli ei kovin iso.
Itse olen luopunut perinnöstä ja katselen mielenkiinnolla lastemme taistelua.
Jos veljen lapset haluavat nostaa testamentin moitekanteen, pitäisi sille olla joku kelvollinen peruste (muotovirhe, testamientin tekijän oikeustoimikevottomuus tms.) Pelkästään se, että veljen lasten mielestä heidän isäänsä "alistettiin" tai kohdeltiin mahdollisesti muuten huonosti, ei riitä syrjäyttämään testamentin tekijän tahtoa. Ja oikeudenkäynnin hävinnyt osapuoli maksaa paitsi omat myös vastapuolen kulut.
Olen itse kokenut samanlaisen "väärin kohdellun" perillisen hatusta vetäistyin perustein nostaman moitekanteen ja huonostihan siinä kantajalle kävi. Aikaa kului, kun kantaja halusi mennä hoviin saakka, mutta kuluistani sain lopulta korvauksen. Ja testamentti pysyi voimassa (mikä nyt oli alun alkaenkin odotettavissa).
Tietenkin testamentin tekijän tahtoa tulisi kaikkien kunnioittaa, mutta joskus vain toisenlainen sopu on järkevä jos sillä asiat saadaan rullaamaan. Teidän tapauksessa riita siis 25 tuhannen suuruisesta summasta, tuon verran voi helpostikkin mennä riitelyyn jos asiat oikein vaikeksi menee, ja suurimman osan kuluista maksaa muut kuin riitelijät, siis niistä kuluista mitkä menee suoraan pesästä. Omat lakimiehet maksaa jokainen itse. Lisäksi tietysti menee aikaa, pahimmassa tapauksessa vuosi-pari ennenkuin pesä jaettu.
Tehkää näille riitelijöille jonkilainen tarjous, ehkä sopu voisi löytyä jostain tuon lakiosan ja ilman testamenttia tulevan osan väliltä(25ke-50ke). Tai sitten tietysti vaihtoehto että pidätte periaatteista kiinni ja katsotte pelin loppuun asti, vaikka kalliiksi se tulisikin kaikille, valinta on teidän.
"Omat lakimiehet maksaa jokainen itse."
No ei tietenkään riita-asiassa maksa, jos jutun voittaa! Jos oikeuteen ei mennä, mutta käyttää omaa asianajajaa pesänselvitys- ja jakovaiheissa, niin silloin maksaa.
Testamenttin saajan tulee antaa testamentti tiedoksi perillisille todistettavasti. Käytä vaikka haastemiestä, kuten ehdotettiin.
Testamentti tulee lainvoimaiseksi 6 kuukauden kuluttua tiedoksiannosta (tai heti, mikäli kaikki perilliset ilmoittavat hyväksyvänsä testamentin). Jos ja kun testamentti on pätevä, perilliset tuskin nostavat moitekannetta (ja vaikka nostaisivat, ei se tule meestymään).
Ihan uteliaisuudesta, miksi äiti haluaa jättää yhdelle sukuhaaralle vain lakiosan?
Mitä tarkoittaa "150 tuh €"?
Täytyy olla aika yksinkertainen jos tuota ei ymmärrä. Mutta autetaan sitten heikkolahjalsta: Se on 150 000 euroa, eli 150 tuhatta euroa jos et ymmärrä noin monen nollan merkitystä.
Eikö se nyt ole ihan selvä asia, että tunnepuolella on loukattu perheoikeuksia pahastikin, jos jaksetaan lähteä tällaisista summista tappelemaan. Nämäkin veljen lapset menettäneet isänsä jostain syystä. Sedät ja tädit, koittakaa olla aikuisia. Kannattaisi muistaa tasapuolisuus kaikin tavoin. Ihan yleishuomiona, että jos ei pysty edes perheessä kohtelemaan jäseniään reilusti, ei ihme että heijastuu tässä maassa muualle, koulu- ja työpaikkakiusaamisena ym.
Yleensähän testamenttia ei moitita, mutta ilmeisesti tuossa tapauksessa vain lakiosan saavilla on tiedossa, että testamentin allekirjoittanut henkilö on saattanut olla painostuksen alla, kun on allekirjoittanut testamentin.
Tähän on valitettavasti enää vaikeaa saada näyttöä, koska testamentin allekirjoittnaut henkilö on kuollut eikä häneltä saada siten enää lisätietoa.
Tetamentti pitää tehdä henkilön omasta vapaasta tahdosta. Nimenomaan vapaasta tahdosta.
Melkeinpä suosittelisin, että unohdatte koko testamentin tuossa tapauksessa, niin pääsette eteenpäin. Perintöasioissa pitäisi muistaa myös perhearvot ja ihmissuhteet eikä päästää rahan ahneutta niitten edelle.
Tiedän tapauksen, jossa testamentin tekijä oli tullut lakitoimistoon asianaan,että hän haluaa tehdä testamentin.
Kun lakimies oli kysynyt häneltä, mitä testamenttiin kirjoitetaan, asiakas oli sanonut, että hän ei tiedä.
Lakimies oli laittanut asiakkaan pois ja sanonut, että tule sitten, kun tiedät.
Asiakas oli luullut, että hän voi tehdä testamentin niin, että lakimies sanelee tai auttaa häntä testamentin sisällöstä päätettäessä.
Lakimies ei tietenkään ollut voinut näin tehdä, koska hän asiantuntijana vallan hyvin tiesi, että testamentin tekijän viimeinen tahto täytyy olla se, joka paperiin laitetaan ja hän lakimiehenä on velvollinen ensin selvittämään, mikä asiakkaan viimeinen tahto todellisuudessa on, että testamentti edes voidaan laatia.
Ja jos on oikke fiksu lakimies, muistaa huomauttaa testamentaattorille, että tää voi periaatteessa ja lainkirjaimen mukaan testamentata vain sellaista omaisuutta, joka on laillisesti hänen...ettei vaan tule tehryksi mitään gangsterin testamenttia.