Olen 37v nainen Etelä-Suomesta. Kotitilallani tehtiin sukupolven vaihdos muutama vuosi sitten. Minua ei informoitu asiasta mitenkään. Arvokas tila ja 200 hehtaaria metsää siirrettiin veljeni nimiin. Hän ei maksanut tilasta mitään mutta otti velan omiin nimiinsä. Velka on ehkä noin 1/5 - 1/6 tilan arvosta.
Veljeni ei kuitenkaan enää jatka päätoimista maanviljelyä. Vanhempani ovat pyörittäneet tilan peltojen viljelyä muutamat vuodet mutta sekin kohta loppuu. Veljeni käy työssä muualla eikä viljele tilaa. Onko tässä kaikki mennyt oikein? Eikö kyseessä oikeammin ollut lahja eikä sukupolvenvaihdoskauppa? Mitään lahjoitusta ei kuitenkaan tehty. Miten tila voidaan siirtää sukupolvenvaihdoskauppana henkilölle, joka ei enää tilaa päätoimisena viljelijänä jatka?
Voinko tehdä asiasta jutun oikeuteen tai pyytää tutkintaa veronkierrosta (eirtyisesti lahjaveron/perintöveron). Vanhempani perustelivat asiaa sillä "että kysessää on sukutila". Ilmeisesti naisena en "kuulu sukuun". Ei tämä näin voi mennä. Välini sukuun ovat katkenneet mutta haluan reilua kohtelua, vaikka sitten oikeuden kautta.
Veljeni ei kuitenkaan enää jatka päätoimista maanviljelyä. Vanhempani ovat pyörittäneet tilan peltojen viljelyä muutamat vuodet mutta sekin kohta loppuu. Veljeni käy työssä muualla eikä viljele tilaa. Onko tässä kaikki mennyt oikein? Eikö kyseessä oikeammin ollut lahja eikä sukupolvenvaihdoskauppa? Mitään lahjoitusta ei kuitenkaan tehty. Miten tila voidaan siirtää sukupolvenvaihdoskauppana henkilölle, joka ei enää tilaa päätoimisena viljelijänä jatka?
Voinko tehdä asiasta jutun oikeuteen tai pyytää tutkintaa veronkierrosta (eirtyisesti lahjaveron/perintöveron). Vanhempani perustelivat asiaa sillä "että kysessää on sukutila". Ilmeisesti naisena en "kuulu sukuun". Ei tämä näin voi mennä. Välini sukuun ovat katkenneet mutta haluan reilua kohtelua, vaikka sitten oikeuden kautta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1965/19650040 lueppa tästä luku 25 ja sen pykälät.
http://www.yrittajat.fi/fi-FI/minustakoyrittaja/omistajan-ja-sukupolvenvaihdos/
tämä linkki
ja etsi proagrian sivuilta myös tietoa. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/ProAgria/Palvelut/Talouspalvelut/Sukupolvenvaihdos
mutta kysy verottajalta myös asiasta, koska haiskahtaa vedätykseltä koska yrittäjä ei työskentele tilalla itse vaan on vieraan palveluksessa, mitä ei katsota hyvällä, koska ehdoissa on että täytyy työskennellä ja asua tilalla.
muuten käy niin, että sinä saat vain puolet mitä vanhemilla on tähteenä kuolessaan ja veljesi vie vielä toisenkin puolen, mutta tilan hinta pitää olla todistetusti maksettu vanhemille, jos näin ei ole niin silloin alkoi melkoinen selvittely missä on rahat.
200 ha metsää ei kerro onko tila arvokas. Mikäli ei ole hakkuutuloja lisäksi pelkästään taimikon hoito kuluja .
20% arvo voi olla aivan oikea. Turha täältä on hakea apua, mikäli ei kerro kuin mututietoja.
Mitä kauempana asuu synnyin paikastaan sitä arvokkaammaksi kiinteistöt muuttuu.
Vanhemmat haluaa kiinteistön pysyvän yhtenä kokonaisuutena. Mitä vastaavasti kaikki sisarukset ei halua tai heille ei halutakaan sitä riskiä.
Minulla esikoisena ja tyttärenä aivan sama kohtelu ja yllättävä tilan siirto 15v nuoremman veljelle, joka ei koskaa ole tai koskaan tule viljelemään, pitämään tilaa. Osa on jo myyty ja kun vanhemmista aika jättää loppu muuttuu myös veljen omaisuudeksi. Ehkä juuri puhumattomuus ja yllätys on ollut järkyttävintä. Luottamuspula. Nämä on järkyttäviä ja repiviä juttuja. Olen löytänyt monta kanssasisarta, joilla sama kohtalo. Siksi tämä aihe on nostettava laajempaan keskusteluun, eikä suinkaan vaieta tai tuöla vaiennetuksi. On käsittämätöntä, miten tällaista osattomien perheen poikien suosimista voi tapahtua tämän päivän Suomessa edelleen!! Norjassa mm laki määrää tilan vanhemmalle lapselle, oli sitten poika tai tytär. Yhteinen piirre näille lahjan saaneille veljille, joita tiedän on tunteettomuus, välien rikkominen, ihmeellinen diktaattorimaisuus: kaukaa tilasta määräävät yhtääkkiä mm kuka ja milloin ja miten saa käydä sisaruksista vanhempia tapaamassa 'minun nimissäni olevalla tilalla' etc. Älä vaikene! Älä paina villaisella!! Puhu, kirjoita, vaadi keskustelua ja tietoa.
PIdä puolesi, hyvä ihminen vaikka tyttö oletkin, sama kohtalo täällä, kaikki meni pojalle ja muruja jäi tyttärille.
No, saattaahan joku näiden sisarusten katkeruudet ja kaunat ymmärtääkin. Mutta minä en voi ymmärtää. Tosin minulla itselläni ei ole mitään tekemistä vastaavien juttujen kanssa, eikä siksi isompia syrjintäkokemuksiakaan. Ihan vain järjellä ajattelen.
Mikä ihmeen oikeus teillä olisi saada vanhenpienne työllään kokoama omaisuus juuri itsellenne? Eikö olisi reilua ja asiallista, että vanhemmat ITSE saavat päättää omaisuudestaan, ja jopa sen kohtalosta sen jälkeen kun he itse ovat kuolleet.
Mitä järkyttävää ja repivää tässä olisi? Tai mitä käsittämätönta? Minusta on ihan joka tavalla käsitettävää ja hyväksyttävää, että omistajat saavat vapaasti päättää omaisuudestaan eikä siihen pitäisi ulkopuolisilla (ml. omistajien lapset) olla minkäänlaista sanomista.
Tiedän kyllä, että nämä perintöasiat ovat herkkiä ja tunteita herättäviä. Muistan, että joitakin vuosia sitten yritettiin perintökaarta muuttaa niin, että ns. suosiolahjasäännökset olisi kumottu. Muutosesitys kaatui eduskunnassa. Ja taustalla oli nimenomaan huoli siitä, että maatilojen tyttäret jäisivät poikia huonompaan asemaan. Entä sitten? Jos vanhemmat väen väkisin haluavat poikansa tilan jatkajaksi, miksi ihmeessä lainsäätäjän pitäisi siihen puuttua? Sen pitäisi olla jokaisen perheen ihan oma ja yksityinen asia.
meillä poika ei huolinut, mutta taisteli miespuolisille sukulaisille mieluummin kuin sisrelleen tonttiakaan. Tyttö saa, jos suvussa tai naapurustossa ei ole
miehiä, joita tila kiinnostaa.
Miten sitten käy lähtökohtaisen perimisoikeuden, jos jälkeenjäävät itse tavallaan päättää kellä omaisuus on?
Pitäkää naiset puolenne, kertokaa ensin vaikka tilansaaneille, että kysytte lakiapua.
Viattomasti. Jos ei mitään selvitystä tule, mikä on millä perusteella kenen, säällisessä ajassa- kilauttakaa lakimiehelle.
Pesähän siinä maksaa.