Mussutan dieettisuklaapatukkaa "all you need in a meal"

"Ennenmuinoinhan naisten piti kai muuttua näkymättömiksi mummonhissukoiksi, kun menopaussi tuli, mutta kuinkas nykyään ? "

Kirjoittaja ei taida ymmärtää menopaussin vaikutusta. Kukaan ei pakota muuttumaan mummonhissukaksi, vaan sitä muuttuu sellaiseksi, halusi tai ei. Hormonit on tärkeä osa ihmisen toimintakykyä, toisilla vaikuttaa näkyvämmin kuin toisilla, se riippuu peruspersoonallisuudesta ja muista olosuhteista mitä jää jäljelle.

Parhaiten selviää kokeilemalla hormoneja sitten kun menopaussi on todellisuudessa alkanut, ja on oikeasti korvaushormonien varassa. Vuosi riittää hyvin, eikä tarvitse pelätä haittavaikutuksia sellaisesta.

Menopaussin ohittaneiden naisten pitäisi puhua avoimesti tuntemuksistaaan, etenkin seksuaalisuudesta. Kuumista aalloista voivottelu tavallaan torpedoi sen muun, mikä olisi kuitenkin tärkeämpää.

Voi kun vähentäisivätkin! Minulla ruokahalu lisääntyi esivaihdevuosissa, kun PMS-oireet (oista hillitön ruokahalu oli yksi) muuttuivat lähes kokoaikaisiksi. Sitten käytin korvaushoitoa kolme vuotta (koska vaivoineni en olisi ilman pystynyt käymään töissä), josta ainoana sivuvaikutuksena oli lihominen. Lääkärit väittävät, ettei lihominen johdu korvaushoidosta, mutta mitään muuta syytä lisääntyneeseen ruokahaluun en keksi.

Nyt olen ollut ilman korvaushoitoa kaksi vuotta, ruokahalu sen kun kasvaa. Yksi tekijä, joka sitä lisää, on väsymys, ja minä olen nykyisin väsynyt jos nyt en koko aikaa niin ainakin päivittäin.

En ymmärrä näitä väitteitä, että korvaushoitoa "olisi pakko" käyttää. Jokainenhnan päättää ihan itse, käyttääkö vai ei. Joka viides nainen selviää ilman mitään vaivoja, joten miksi pitäisi lääkitä itseään, jos ei ole sairas?

Korvaushoidot eivät ole kauneus- tai nuoruuspillereitä. Totta kai ne parantavat oloa ja mielialaa, kun elämän laatua heikentävät, joskus suorastaan invalidisoivat vaivat poistuvat, mutta eivät ne normaaliin ikääntymiseen vaikuta.

Rypyt ja muut vanhuuden ulkoiset merkit riippuvat monista seikoista, mm. geeneistä ja elämäntavoista. Vaikka ylipainolla on monia haittoja, yksi sen hyvistä puolista on, että pyylevämmillä on sileämpi iho kuin laihoilla.

Syöpäriskiin vaikuttavat geenit paljon enemmän kuin korvaushoidon käyttö. Myös esimerkiksi kuukautisten alkamis- ja loppumisaika ja synnytysten määrä vaikuttavat.

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Rintasyövän-riski/188/?c=Rinnat

Ai, se onkin väistämätön tosiasia, että muuttuu mummonhissukaksi ? Ihan en silti kokeilumielessäkään lähtisi noita hormoonikorvaushoitopillereitä nielemään, jos ei ole ihan pakko.

Miten se "peruspersoonallisuus" vaikuttaa, tai mitä tarkoitat sillä ?

Olen omasta mielestäni ollut aika villi ja omanlaiseni aina, ehkä vähän naiivi, joten tuleeko minusta sellainen mummonhissukkakin sitten ?

Siinä olen kyllä samaa mieltä, että vaihdevuosista ei paljon puhuta, ovat jotenkin tabu. Edelleen se, että naisen isot elämänkaaret ja muutokset pitäisi tapahtua aina salassa, jossain fasadien takana, niistä ei kahvipöydässä saisi keskustella, vai ?

Minä keskustelen, mutta itseänikin sitten vähän ihmetyttää, että oliko välttämätöntä, mutta kai sitten on, kun tulee puhutuksi.

Mielestäni ikääntyvien naisten pitäisi tulla enemmän esille ongelmiensakin kanssa, puhumaan niistä julkisesti, eikä vain sitä ikuisen nuoruuden tavoittelua ja julkisivua.

Minusta Madonnan strippailu ja esillä olo omana itsenään, on ihan positiivista, vaikka jotkut ovat sitä mieltä, ettei 55 v tädin pitäisi heilua bikineissä lavalla.

Madonnallahan on kroppa, joka kestää näyttämisen. Silti tuollainen vilauttelu vaikuttaa aika epätoivoiselta huomion haulta, samoin kuin aseiden kanssa leikkiminen. Olen samaa mieltä kuin iltapäivälehdessä haastateltu poliisi-kansanedustaja: aselle, edes leikkiaseella, ei osoitella toisia, ei edes leikillään.

Mitä tulee siihen omaan persoonaan, perustemperamentti ei kai muutu. Vilkas, seurallinen ja rohkea tuskin vanhetessaankaan muuttuu hiljaiseksi ujoksi erakoksi tai päinvastoin.

Itsestäni olen huomannut, että särmät ovat hioutuneet. Olen aika kärkäs ottamaan kantaa ja kiistelemään milloin mistäkin, mutta viime vuosina olen entistä useammin pitänyt mölyt mahassani. Ensiksikin useimmat kiistanaiheet ovat niin mitättömiä, että niistä on ihan turha polttaa päreitään. Toiseksi jos toinen on eri mieltä, hän ei ole väärässä, vaan eri mieltä. Olen toisin sanoen oppinut hyväksymään paremmin omistani poikkeavat näkemykset.

Olen eri mieltä siitä, ettei vaihdevuosista puhuta. Ainakin minun työpaikassani, jossa on paljon keski-ikäisiä naisia, niistä puhutaan hyvinkin avoimesti. Samoin samanikäisten ystävien kanssa vertaillaan oireita. Ehkä se nyt ei ole ihan pintajulkisuuden seksikkäimpiä aiheita, mutta kyllä asialliset aikakauslehdet (terveys- ja naistenlehdet) aiheesta kirjoittavat silloin tällöin. Lisä ei tekisi pahaa, sekä naisten itsensä että heidän kanssaan asuvien vuoksi.

Mielestäni juuri kaikenlaisten kroppien pitäisi olla esillä, eikä vaan niiden, jotka täyttävät tietyt normit. Ahtaat ihmisenä olemisen mallit, eivät helpota kenenkään oloa.

Ulkonäköpaineet vahingoittavat vakavasti sinua ja ympäristöäsi. -lukee varoituksessa ja asiasta lukeekin. Ei meidän naisten itsemme kannata niitä paineita enää lisätä, vaan ennemminkin kannustaa itseämme ja toisiamme tuomaan itseämme esille puuttenemmekin, ryppyine ja roikkuvine lihaksine, läskeine. Siitä vaan elämään !