Niin surullista kuin se onkin
KAIKKI ÄIDIT EIVÄT RAKASTA LAPSIAAN
Esimerkiksi omani
Rakkaus viittä lastaan kohtaan on kauppatavaraa. Vaihdettavissa sopivaan hyödykkeeseen. Käytössä näkyvästi. Häpeämättömästi.
Nuoremmat sisaruksistani ovat pahasti jumissa tässä rakkaudenpyörässä. Rakkauden menettämisen pelko orjuuttaa. Välit isään on katkaistu miellyttääkseen äitiä.
Mitä tekevätkään, kun äidin rakkaus sammuu taas?
KAIKKI ÄIDIT EIVÄT RAKASTA LAPSIAAN
Esimerkiksi omani
Rakkaus viittä lastaan kohtaan on kauppatavaraa. Vaihdettavissa sopivaan hyödykkeeseen. Käytössä näkyvästi. Häpeämättömästi.
Nuoremmat sisaruksistani ovat pahasti jumissa tässä rakkaudenpyörässä. Rakkauden menettämisen pelko orjuuttaa. Välit isään on katkaistu miellyttääkseen äitiä.
Mitä tekevätkään, kun äidin rakkaus sammuu taas?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ja isä on se, joka ei rakasta edes korvausta vastaan. Ikävä juttu sinun kohdallasi, mutta poikkeuksiahan aina löytyy. Myös meistä äideistä. Onneksi suurimmalla osalla naisista äidin rakkaus on suurempi kuin mikään muu rakkaus maailmassa. Ajattele positiivisesti: osaat rakastaa omia lapsiasi enemmän kuin äitisi sinua.
"Ja isä on se, joka ei rakasta edes korvausta vastaan"
- Mitä tämä lause mahtaa tarkoittaa?
- Kenen isä?
Rakkaus ei pyydä mitään. Ei vaadi miellyttämään.
Rakkaus kauppatavarana on säälittävää.
täydellisen hyvin tiedän, mitä tarkoitat ja miltä susta tuntuu. "Äidin tyttö" tuossa jo selittikin hätääntyneenä sen, miten näitä >poikkeuksia< löytyy äideistä...Minusta tuntuu että juuri äidin tytöistä tuppaa tulemaan tällaisia rakkauden kauppatavarana pitäjiä, joista ei oikeaan rakkauteen ole.
Minullekin on jostain syystä ilmaantunut tämmöinen "poikkeus" äidiksi, joten liekö se sentään NIIN harvinaista.
Manipuloiva äiti tuskin on kovasti harvinainen tänä päivänä. Sehän on yleisesti tunnettu naisten tapa järjestää perheessä asioita. Onneksi se ei koske koko sukukuntaa, mutta liian huomattavaa osaa kylläkin, sillä siitä saavat kärsiä lapset. Joita äiti ensimmäisenä opettaa rakastamaan vain lahjomalla. Samoin hän opettaa että muunlaista oikeaa rakkautta ei olekaan. Kuten myös sen, että isä on ei-toivottu henkilö...Oli hän sitten paikalla tai ei.
Siis jos äitisi ei rakasta. Yleensä se vaan on niin, että eron sattuessa isä on se, joka häipyy kuin pieru saharaan lastensa elämästä. Harvoin äiti. Mutta toki sellaisiakin äitejä on ja ikävä sun kannaltasi, että oma äitisi ei välittänyt. Onneksi sinulla on ollut sentään rakastava isä. Optimi olisi, jos kummatkin vanhemmat rakastaisivat lapsiaan. Jos se ei ole mahdollista, niin hyvä että edes jonmpi kumpi.
Onneksi äitini viimein ymmärsi missä mennään. Isän rakkaus meni vähän liian pitkälle. Esikoisena olen ainoa, joka isän rakkauden joutui kokemaan. Nuoremmat sisarukseni onneksi välttyivät isän nk. rakkaudelta.
Kiinnitä huomiota siihen mistä ollaan puhumassa.
Vanhempasi eivät ehkä täysin epäonnistuneet tehtävässään koska saivat aikaan sinut. Oot aikuinen, sun ei enää tarvitse kysyä kuka sua rakastaa, vaan ketä sinä rakastat.
Kun myöntää itselleen, ettei kukaan ole täydellinen ihmisenä eikä vanhempana, pystyy antamaan anteeksi myös vanhemmilleen.
Se on vain niin surullista.
Pikkuveli 12v asuu isällä, käy äidillä, kun ja jos äidille sopii, riippuen tuuliviirin suunnasta.
Pikkusisko 16v asuu äidillä, tarvitsisi teinivuosinaan paljon tukea, mutta on koko myrskyn keskuksessa. Pelkää tehdä ratkaisun isän luo. Ymmärtää, että isä ei hylkää vaikka äidillä asuukin, mutta toisinpäin systeemi ei toimisi.
Kaksi vanhempaa sisarusta tästä välistä asuvat jo omissa perheissään, mutta äidin tyttöinä katkaisseet välit isään. Ja mitä menettäneetkään siinä.
Olen harkinnut ottavani sisareni luokseni, mutta pelkkä kesäloma reissu aiheutti äidissä kostoreaktion tytärtään kohtaan.
Olen neuvoton. Ja tilanne koskee minua yhä, vaikka itse suhteellisen irti siitä olenkin.
Ymmärrät, että neuvominen on vaikeaa.
Uskon, että pienet sisaruksesikin selviävät, niin kuin selvisit.
Luulen, että et voi kuin tukea ja olla vahva ystävä. Ehkä sun kannattaa olla arvostelematta kumpaakaan vanhempaa lasten kuullen. He kuitenkin ovat valmiita rakastamaan molempia.
Yritä itsekin antaa anteeksi molemmille vanhemmillesi
Harvalla lapsella on aikuisystävää. Oikeastaan, en tunne ketään ihmistä, olis ollut täydellinen lapsuus. Mutta ihminen ja varsinkin lapsi on itseään korjaava yksikkö.
Olen ihmetellyt sitä, että joskus samassa perheessä, samanlaisen kohtelun saaneilla lapsilla, on mielestänsä ollut toisella onnellinen ja toisella onneton lapsuus.( Tämä esimerkki oli tietysti omasta lapsuudestani, mulla onnellinen, siskolla onneton. )