Eli siis oon nyt 15w tyttö ja mulla on tosi ihana poikaystävä joka on 17w ja ollaan nyt seurusteltu melkein vuos.
Mutta mulla on vaan se ongelma että oon jo
½-vuoden ajan ajatellut et olis kiva olla taas sinkku ja katella muita jätkii ja olla paljon paljon enemmän kamujen kaa!
Mä en oo ikinä rakastanut ketään näin paljon ku mun jätkääni ja jätkäni on jo selitellyt kaikkee et millasen asunnon se joskus haluis meille ite rakentaa ja et mikä nimi olis kiva meijän lapsille jne.
Mutta se on niin tajuttoman mustis että en voi mennä kamujeni kanssa ilman jätkääni pitämään hauskaa sillä jätkäni pelkää että petän sitä vaikka oon vannonu sille et en ikinä tekis niin!
Sit se ei osaa ite pitää ilman mua hauskaa vaan jos mä en oo sen kaa ni sit se on yksin kotona tai kamunsa kanssa touhuamassa niitten jääautoa!
Jätkäni ei juo kun tosi harvoin (3kertaa vuodessa) ja mä taas haluisin juoda noin 1kk.
Meillä on aina välillä ollut riitoja aika useesti mutta ne on ollut aika lyhkäisiä sillä sovitaan heti ja vannotaan taas et rakastetaan toiii eikä haluta luopuu
Mutta mulla on vaan se ongelma että oon jo
½-vuoden ajan ajatellut et olis kiva olla taas sinkku ja katella muita jätkii ja olla paljon paljon enemmän kamujen kaa!
Mä en oo ikinä rakastanut ketään näin paljon ku mun jätkääni ja jätkäni on jo selitellyt kaikkee et millasen asunnon se joskus haluis meille ite rakentaa ja et mikä nimi olis kiva meijän lapsille jne.
Mutta se on niin tajuttoman mustis että en voi mennä kamujeni kanssa ilman jätkääni pitämään hauskaa sillä jätkäni pelkää että petän sitä vaikka oon vannonu sille et en ikinä tekis niin!
Sit se ei osaa ite pitää ilman mua hauskaa vaan jos mä en oo sen kaa ni sit se on yksin kotona tai kamunsa kanssa touhuamassa niitten jääautoa!
Jätkäni ei juo kun tosi harvoin (3kertaa vuodessa) ja mä taas haluisin juoda noin 1kk.
Meillä on aina välillä ollut riitoja aika useesti mutta ne on ollut aika lyhkäisiä sillä sovitaan heti ja vannotaan taas et rakastetaan toiii eikä haluta luopuu
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hankala tässä on ulkopuolisen hirveästi neuvoa. Puhu jätkäfrendillesi rehellisesti, mitä ajattelet ja mitkä ovat ongelmia...
Minä tunnen aivan samoin.
Me olemme olleet aina yhdessä. Siltä ainakin tuntuu. Minä olin helvetin kiltti teini, ei tullut tehtyä suurempia typeryyksiä tai viinalla läträilyjä, jotenkin aina ajattelin, että joutaa sitä odottaa, kun on 18. (En kadu sitä, etten sekoillut teininä.)
Sitten vasta täytettyäni 18 aloin seurustella, kihloihin puolen vuoden kuluttua, naimisiin siitä kahden vuoden päästä.
Ja missä olen nyt? Yksin omassa pienessä kodissani. Kaverit katosivat jonnekin, pääasiassa ulkopaikkakunnille opiskelemaan. Mies ei tykkää käydä ulkona, ei silläkään niin niitä kavereita ole. Hän on myös absolutisti.
Menin paniikkiin. Rakastan miestäni yli kaiken, hän on elämäni. Haaveilen vauvoista ja omakotitalosta, mutta silti kirpaisee, kun on toisen ainoa elämä. Kun kummallakaan ei oikeastaan ole ketään.
Minä löysin tilanteeseen ratkaisun. Avasin suuni ja kerroin, etten jaksa. Että olen yksinäinen ja kaipaan kavereiden seuraa. Ihmisiä. Nuoruutta. Ensin luulin, että puhe kaikui kuuroille korville, olihan asiasta puhuttu ennenkin. Sitten, viime viikolla mieheni sanoi aivan yllättäen, että jos tahdon, voisimme lähteä hänen samanikäisen sukulaismiehen kanssa kaupungille. Hypin riemusta.
Kaikki meni yllättävän hyvin ja mieheni lupasi, että voimme mennä joskus toistekin. Nyt sitä osaa taas arvostaa muutamaan koti-iltaa välissä. Puhu asiasta poikaystävällesi, sano, että tarvitse muitakin ihmissuhteita.
Puhuminen ratkaisisi yllättävän monta ongelmaa tässä maailmassa.
Paljon onnea matkaan.
p.s. Se jääauto voi olla hauskaa ja tärkeää poikaystävällesi, vaikka sinä sitä inhoaisit. Kokemusta on...
Olet melkoisen probleeman edessä. Olen huomannut, että usein tuossa tilanteessa ihmiset jatkavat surusteluaan vielä pari vuotta, mutta sitten alkaa kiinnostaa muutkin ihmiset. Siis jos on ollut vaan yhden kanssa, niin viimeistään parikymppisenä alkaa painamaan ajatus, että miltä joku muu ihminen tuntuu. Eli sitten taistelette yhdessä vielä 5vuotta, kunnes huomaat, että todella haluat kokeilla muitakin miehiä.
Toisaalta aina se ei näinkään mene, vaan ihmiset kestävät toisiaan loppuun asti jne. ja kaikki on hyvin. Tai sitten jompikumpi pettää, eikä jää kiinni ja tilanne on taas ok.
Sinulla kuitenkin tilanne vaikuttaa siltä, että olet aika erilainen kuin jätkäsi. (haluat ryypätä useammin ja olla kamujesi kanssa) jne. Miten sitten tulevaisuudessa? väheneekö hänen mustasukkaisuus?
Aina ei pidä heti luovuttaa, mutta ei myöskään väkisin jatkaa. Jotenkin musta tuntuu kuitenkin, että sun kannattaa se jätkäs jättää, mutta harkitse vielä.
Ei varmaan auttanut yhtään, mutta kirjoitinpa kuitenkin.
Kiitti kaikille teille jotka viitti kommentoida tohon mun tekstiin =)
Katon tässä vielä hetken että miten menee, että saanko aikaa enemmän kamuille.
Oon siitäkin jo monesti puhunut jätkälleni mutta ei ole auttanut.
koitan vielä puhella =D
Ja yritän muutenkin saada vähän tilaa itselleni
Mulle ei ainakaan menny jakeluun, ku muija sano että pietään taukoo.. tarkotti mulle ainaki että homma oli sillä selvä..
Mulla oli ainakin aikaa mun kavereille, vaikka seurustelin ja mulla on joka päivä harrastuksia. Se on vaan järjestelykysymys. Opiskelen myös tunnollisesti päivien jälkeen ja viikonloppuisinkin oli useasti menoa. poikaystävää ehti silti nähdä ja kavereita silloin, kun ei nähnyt kultaansa.