Olen ihan tavallinen nuorimies, mutta nyt on tullut pulma. Olen rakastunut korviani myöten ihmiseen joka on samaa sukupuolta. Olen ollut aikaisemmin monta kertaa yhdessä vain naisten kanssa ja enkä ajattele häntäkään seksuaalisesti, mutta en voi jättää häntä ajatuksistani, siitä vain tuntuu tulevan suurempi ja suurempi asia. Mitä tehdä?
Rakastunut "väärään" sukupuoleen
Kim
121918
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitäs siinä muuta kuin seuraat sisäistä ääntäsi.
Tapasin Thaimaassa erään Irlantilaisen entisen pankkiirin joka oli ollut naimisissa 30 vuotta eikä koskaan ollut ajatellutkaan että hän voisi rakastua samaan sukupuoleen. Hän oli lomalla perheensä kanssa Thaimaassa saadakseen uutta voimaa avioliittoonsa. Yhtenä iltana riideltyään vaimonsa kanssa hän tapasi baarissa Thaimaalaisen nuoremman miehen ja muutaman kaljan jälkeen hän huomasi olevansa tämän nuoren miehen asunnossa. Hän tunsi kummallista värinää ja sähköisyyttä tämän toisen läheisyydessä ja menetti kokonaan kaikki ennakkoluulot joita oli ollut aikaisemmin. Ja kuinkas ollakkaan hän rakasteli miehen kanssa ensimmäistä kertaa elämässään. Ja tämä yksi yö riitti.
Jo seuraavana päivänä hän puhui vaimonsa kanssa, avioliitto oli nyt lopussa. Hänen vaimonsa palasi Irlantiin yksin lasten kanssa ja hän jäi Thaimaahan palatakseen vain Irlantiin muutaman kuukauden kuluttua ja tehdäkseen kaikki muodollisuudet. Nyt hän asuu Phuket´tissa ja omistaa baarin jotain tehdäkseen ja asuu uudessa talossa Thaimaalaisen miehen kanssa. Kuulin tarinan häneltä itseltään ei niinkään kauan sitten. Hänkin ihmetteli miten ihminen joka koko elämänsä on itse luullut olevansa ihan tavallinen perheenisä voi ykskaks huomata rakastuvansa ihan päättömasti samaan sukupuoleen ja jättää koko entisen elämänsä taakseen ja aloittaa alusta.
Täytyy vielä lisätä että hänen nykyään aikuiset lapsensa ovat ainakin kerran vuodessa häntä tapaamassa ja täysin hyväksyvät isänsä "valinnan".
Kuulostaa tutulle. Tapahtuu tällaista täälläkin, ei sen puoleen. Olen myös perheenisä ja jos vaimoni ja minun välillä ei olisi rakkautta, niin voisin hakea rakkautta myös toisesta miehestä.
Ihminen rakastuu ihmiseen.
Terveiset ja lämpimät halaukset meidän kaikkien lemmikille ja uskollisimmalle ystävällemme Mengelelle.
Tuttu juttu. Itse olen aina tiedostanu syvällä päässäni että myös miehet kiinnostaa seksuaalisesti mutta silti en ole ikinä voinu kuvitella että voisin asua miehen kanssa ja seurustella. Näin kuitenkin kävi kun tulin ulkomaille töihin. Tapasin miehen yllätys yllätys netissä mutta kaikki tuntu menevän niin hyvin. Kaikki palaset loksahti paikoilleen. Nyt asutaan samassa talossa ja en ole ikinä ollu näin onnellinen. Silti jossain takaraivossa jyskyttää asia että onko tämä sitä mitä mä haluan elämältäni. Onko tää se mitä olen suunnitellu? Ei elämää pitäisi suunnitella sillä silloinmikään ei mene niin kuin haluais. Itse olen aina halunnu naimisiin ja saada kaks lasta. Ehkä toi on ollu vain perheeni takia mun haave/unelma. Itse en ilmeisesti sitä ole halunnu,ainakaan syvällä sisimmässäni. Nyt pelottaa että miten käy kun kaverini tulee katsomaan mua tänne ja en oikein voi peitellä suhdetta tähän mieheen ja Suomessa kuitenkaan kukaan ei tiedä seksuaalisesta suuntautumisestani. TUnnen olevani kahden lukitun oven välissä, no way out. EN tiedä mitä tekisin asian suhteen. EHkä hommat lutviutuu itsestään.
Pelkään että olen rakastumassa siihen mieheen ja tiedän kuitenkin että joudun palaan jossain vaiheessa takasin SUomeen ja sitten vaan särkyy sydän. Nyt kuitenkin suurin pelkoni on se kaverin tulo tänne ja miten peitän homo-seksuaalisuuteni vai kerronko sille suoraan kaiken. En osaa edes ajatella mikä on hänen reaktionsa. Mitä tapahtuu kun palaan Suomeen? Mitä perheeni tuumaa asiasta?
Tunnen olevani ansassa.
Ideoita?
Älkääkä vaan sanoko että se on normaalia ja helppoa, kerrot vaan olevasi BI-seksuaali tai homo ja se siitä sitten. Se ei ole ainakaan mun tapauksessa niin helppoa.
Not so simple life for me...
Hei Mike,
Sinulle haluaisin sanoa paljolti samoin kuin Kimille.
Tällaisiin, tai vastaaviin, tilanteisiin ei ole olemassa helppoa ratkaisua. Tässäkin tilanteessa tietysti voi valita sen näennäisesti helpon, ja ottaa sen vaihtoehdon, joka vähiten tuntuu kulisseissa ja säilyttää ulkopuolisille elämäsi kuvan ennallaan. Se ratkaisu on ehkä itseäsi ympäröiville ihmisille helpoin, mutta ei välttämättä sinulle.
Itse joudut kuitenkin elämään oman elämäsi, ja jos elät sen kulisseissa, kärsit eniten siitä itse. Voisi kysyä, miksi estäisit ystäviäsi ja perhettäsi kohtaamasta itseäsi sellaisena kuin olet? Nyt tavallaan kannat heidän puolestaan vastuun prosessista, joka kuuluu heille.
Voitko ajatella asiaa toisinpäin - heidän näkökulmastaan: jos olisit he, haluaisitko tuntea sinut sellaisena kuin todella olet, vai mieluummin kaverin, joka vain näyttelee sinua?
En olisi niinkään huolissani ystävistäsi tai perheestäsi. Todelliset ystäväsi kyllä jäävät vierellesi. Haluaisitko niitä muita edes pitää? Perhettäsi en tunne, mutta lopulta vain harva perhe hylkää. Hämmennystä voi tulla, mutta kun asioista puhuu avoimesti ja antaa heillekin aikaa, tilanne usein rauhoittuu ja normalisoituu.
Ystäviä tai perhettäkin tärkeämpänä näkisin kuitenkin sen, mitä itse pidät itsellesi aidoimpana. Se on asia, jonka vain sinä voit saada itse itsessäsi selville.
Kannattaa tehdä työtä tämän asian kanssa. Mieti, pohdi, kuuntele sisäistä fiilistäsi ja keksustele nykyisen kumppanisi kanssa tästä asiasta. Tai jos sinulla on tahoja, joihin voit luottaa - puhu. Puhumalla jäsentää samalla omia ajatuksiaan, vaikkei toiselta vastauksia saisikaan.
Prosessi ei aina ole helppo, mutta kun tämän käy kerran läpi, niin voisin sanoa loppuelämän olevan huomattavasti helpompaa kuin elää koko elämänsä kulissielämää.
Malli esmerkki tälläisestä valintatilanteesta.Nyt olet kuin varas omanapuun vieressä;ottaako vai ei.Valitse oikein,älä ota.Siis kyllä tuo ihastus menee ajallaan ohi.Tapaksessa on ehkä karismaattinen mies joka heijastaa sinuun omaa homouttaan.Tee oikea valinta.
Kaikki valinnat ovat oikeita.
Sinä siis vihjaat että tuo omena (mies) kuuluu jo jollekin muulle (on parisuhteessa) ja ottaminen olisi varastamista (suhteen rikkomista). Periaatteessa ihan pätevä neuvo, mutta emmehän tiedä onko tuo mies varattu vai ei.
Tarkoitan,että on valintatilanne.Varastaako,alkaako juomaan vai alkaako homoksi.Huokutus siis.
varastaminen on nimittäin rikollista toimintaa ja juomalla voi mennä rahat, ystävät ja terveys. Kyllä noista kolmesta kannattaa ehdottomasti valita se homous.
Hei Kim,
Ei ole ihme, jos olet hieman hämilläsi. Hyvä että uskaltauduit kysymään neuvoa. Olet varmaan kuitenkin jo huomannut, että vastauksia tulee hyvin erilaisia, koska ihmiset ja heidän mielipiteensä ja uskomuksensa näistäkin asioista vaihtelevat niin paljon. Asiaan vaikuttavat myös omat elämänkokemukset.
Minäkin olen tässä vain oman mielipiteeni kanssa. Minä tai muut vastaajat eivät tunne sinua, ja siksi on vaikea nähdä kokonaisuutta.
Sen verran haluan kuitenkin neuvoa, että kun haet vastausta itsesi ulkopuolelta, pidä mielessä tuo, mitä alussa sanoin. Kukaan toinen ei voi kuin sanoa oman mielipiteensä, mutta sinä itse löydät itsellesi oikeimman vastauksen. Sinun on kuitenkin sen löytämiseksi kuunneltava ensisijaisesti itseäsi. Ja se ratkaisee asian.
Rakastamisessa ei ole mitään pahaa, olit mies tai nainen, tai oli kohteena mies tai nainen. Se on rakkautta yhtäkaikki.
Olet vielä nuori, ja moni asia hakee sinussa vielä paikkaansa. Anna itsellesi aikaa myös tässä asiassa, äläkä turhaan hätäile. Ja jos olet epävarma, odota.
Voit kuitenkin olla varma siitä, että prosessisi on täysin luonnollinne, ja sinussa ei ole mitään vikaa. Osaat rakastaa.
Moi, Kim!
Kuulostaa tutulta. Olen tällä hetkellä ihan lätkässä mua nuorempaan mieheen. Viihdyn paremmin hänen seurassaan kuin avovaimoni kanssa. Haluaisin ottaa miehen syliini ja pussata...
Mutta ei se helppoa ole, siis esim. kertoa asiasta avolle ja ystävilleni. Ensin ajattelin, että tämä on vain tällainen vaihe, mutta homma on jatkunut jo aika kauan. Vähitellen olen tullut siihen tulokseen, että oma seksuaalisuuteni on lopultakin aika joustavaa ja se seuraa tunne-elämääni (eikä toisinpäin).
Uskon, että suhteeni avovaimooni tulee katkeamaan, ennemmin tai myöhemmin. Halu kokeilla homosuhdetta luultavasti kasvaa aika suureksi. Varsinkin kun ystäväni on osoittanut myös merkkejä vahvasta kiinnostuksesta minuun. :)
Kysyit, mitä pitäisi tehdä. Minusta asia kannattaa hyväksyä. Siis se, että olet rakastunut mieheen. Siitähän ei välttämättä seuraa mitää (hyvää eikä pahaa), eikä se ehkä koskaan toistu. Mutta ei se tunne tyhjästäkään synny. Tarkoitan, että sehän on vain hienoa, että pystyt tunnetasolla kiintymään monenlaisiin ihmisiin.
Älä siis kiirehdi, vaan katsele ja kuuntele. Älä tunne pakkoa mihinkään, äläkä myöskään kiellä tunteitasi. Kyllä asiat suttaantuu, usko huvikses!
Tsemppiä!