Mitä mieltä olette, tarvitseeko lesbo lesboystäviä? Onko teillä sellaisia? Vai ovatko kaikki ystävänne lesboja?
Itse en ole kokenut, että tahtoisin valikoida ystäviäni seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Itse asiassa pitkään jopa välttelin ystävystymästä lesbojen kanssa, koska minulle lesboidentiteetti ja sen esiintuominen on aina ollut jotenkin hankala ja häiritsevä asia. Uskon myös, että suurin osa asioista elämässä on jaettavissa riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ihminen on minulle tärkein, ja olen onnellinen ystäväpiiristäni.
Kuitenkin ihan äskettäin minulla on noussut pintaan sellaisia ajatuksia, jotka tahtoisin jakaa nimenomaan läheisen ystävän kanssa, joka on lesbo. Ei sillä, ettenkö voisi parin parhaan ystävänikin kanssa niistä puhua, mutta kaipaisin nyt kovasti kaikupohjaa, neuvoja ja kokemuksia. Ehkä tarvitsisin lesboisosiskon, jota minulla ei kuitenkaan ole. Minulla on ollut joitain lesbokavereita, mutta useimpien kanssa kaverisuhde on hiertänyt jotenkin. Viimeisimmän esimerkiksi karkoitin ihastumalla häneen. Jäljellä olevat, joiden kanssa kaveruus ei ole vaikeaa, ovat sellaisia, joiden kanssa ei myöskään puhuta kauhean syvällisiä tai luottamuksellisia asioita. Periaatteessa kai voisin, mutta en tahdo mennä väkisin muuttamaan omalla painollaan toimivaa ihmissuhdetta.
Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olisiko toisella lesbolla sittenkään tarjota kokemuksiini ja tuntemuksiini riittävää kaikupohjaa sen enempää kuin muillakaan kavereillani. Voihan olla, että tilanteet ovat uniikkeja ja seksuaalisuudesta riippumattomia.
Itse en ole kokenut, että tahtoisin valikoida ystäviäni seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Itse asiassa pitkään jopa välttelin ystävystymästä lesbojen kanssa, koska minulle lesboidentiteetti ja sen esiintuominen on aina ollut jotenkin hankala ja häiritsevä asia. Uskon myös, että suurin osa asioista elämässä on jaettavissa riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Ihminen on minulle tärkein, ja olen onnellinen ystäväpiiristäni.
Kuitenkin ihan äskettäin minulla on noussut pintaan sellaisia ajatuksia, jotka tahtoisin jakaa nimenomaan läheisen ystävän kanssa, joka on lesbo. Ei sillä, ettenkö voisi parin parhaan ystävänikin kanssa niistä puhua, mutta kaipaisin nyt kovasti kaikupohjaa, neuvoja ja kokemuksia. Ehkä tarvitsisin lesboisosiskon, jota minulla ei kuitenkaan ole. Minulla on ollut joitain lesbokavereita, mutta useimpien kanssa kaverisuhde on hiertänyt jotenkin. Viimeisimmän esimerkiksi karkoitin ihastumalla häneen. Jäljellä olevat, joiden kanssa kaveruus ei ole vaikeaa, ovat sellaisia, joiden kanssa ei myöskään puhuta kauhean syvällisiä tai luottamuksellisia asioita. Periaatteessa kai voisin, mutta en tahdo mennä väkisin muuttamaan omalla painollaan toimivaa ihmissuhdetta.
Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olisiko toisella lesbolla sittenkään tarjota kokemuksiini ja tuntemuksiini riittävää kaikupohjaa sen enempää kuin muillakaan kavereillani. Voihan olla, että tilanteet ovat uniikkeja ja seksuaalisuudesta riippumattomia.
Vastaukset 16
Vanhimmat
et halua valikoida ystäviäsi niiden seksuaalisuuden takia, kuinka jaloa, eli haluat valikoida ei lesboja ystäviä. Hienoa ettet valikoi vaan menet ihmisen persoonan mukaan, ettet jää kii mihinkään seksuaalisuuteen tuollaisessa asiassa kuin ystävyys.
Jos sulla on hyvä ystävä, sen kanssa voi puhua kaikesta maan päällä ja alla olevista asioista.Se miten paljon sä saat ymmärrystä ja omakohtaisia kokemuksia asiasta mitkä liittyy lesbouteen niin oletkin jo hienosti oivaltanut että heteron kanssa tätä tilannetta ei niinkää ole.
Siis takaisin kauppaan, valikoit (vaikka todella todella vastusta ajatusta että sinun pitäisi valikoida seksuaalisuuden perusteella, niin paitsi ettet ole halunnut lesboystävää) sieltä lesbo-käytävän, ja siitä etsit kohdan lesboystävä. Sillain se luonnistuu. Sitten vain kun löydät nastan tyypin ja teillä juttu kulkee ja ymmärrystä on, ni ihastut siihen. Koska onhan se lesbo ja vitun kiva, onhan se saatava pantua ja kokeiltava romanssia. Miten sitä nyt osaa sitten tunteitaa estellä ku kerta toinenki on lesbo. Nii i.
On sullakin maailma päässäs kuule, uniikkeja tilanteita, sulla. Salli mun epäillä, koska tähän mennessä sä olet kuulostanu just niiltä ihmisiltä jotka kohta hakee jo masislääkityksen kun on niin helvetin uniikki ettei kukaa ymmärrä mitä sun päässä liikkuu.
Jos sä mietit mistä ystävyys syntyy ja koostuu ja mitä kaikkea se vaatii ja antaa. Sen yhtälön ku sä saat ratkaistua sä huomaat oman kapasiteettisi ja syyn siihen miks sulla ei ole ihmistä elämässä tähän tarpeeseen. Sä pohdit tarvitko sä ystävän joka on lesbo vai sellaisen sitte kuitenki joka ei ole lesbo. Mutta ethä sä valkkaa, kun se olisi niin väärin valkata, paitsi jos se lesbokaveri olis samalla kuuma. Silloin se kyllä onkin ok.
En ymmärrä, mistä vaahtoat. En ole kertaakaan yrittänyt panna yhtäkään kaveriani. Seksistä tässä ei ole kysymys, enkä ymmärrä, mikä tekstissäni antaa ymmärtää, että olisi. En tahdo ystävältä seksiä. Yhteen kaveriin ihastuin, kerran. Se kaveruus kaatui siihen. Muille ei ole suinkaan käynyt samalla tavalla. Olen pahoillani, että sen yhden kerran kävi niin. Olisin voinut hoitaa sen asian paremmin. Mutta elämässä sattuu, mokiakin.
Minulla ei ole masennuslääkitystä, enkä ole harkinnut sellaista hakevani. Masennuksella ei ole mitään tekemistä elämäntilanteeni kanssa.
On totta, että ystävän kanssa voi puhua kaikista maailman asioista. Hieno huomio Sinulta. On vain olemassa asioita, joihin sillä ystävällä ei välttämättä ole paljoakaan sanottavaa. Ei sekään väärin ole, joskus kuuntelu riittää. Tällä hetkellä vain elämässäni on niin paljon sellaisia asioita, joista tahtoisin ihan oikeasti keskustella jonkun kanssa, joka kokee samoin. Mutta kuten jo aiemmin todettu, pelkkä homoseksuaalisuus ei takaa sitä, että toinen ymmärtäisi tai tahtoisi ymmärtää. En sellaista oletakaan. Ei ole olemassa erikseen homo- tai heterotunteita, mutta toisaalta on olemassa homo- ja heterokokemuksia ainakin joissain määrin.
En minä ystäviäni ole pois vaihtamassa tai korvaamassa, eikä tämä mikään kamala kriisin paikka minulle ole. Joskus vain tuntuu, että kaipaisi toiselta samanlaisia kokemuksia ja ehkä neuvojakin. En tiedä, ehkä se sitten on väärin ajatella niin.
Läheisimmät ystäväni ovat heteroita, muutamia lesboja on kavereina kyllä.
Joskus kun on vaikkapa naishuolia, niin toivoisin että olisi joku läheinen lesboystävä jonka kanssa niitä voisi ratkoa. Tottakai heterokavereillekin voi avautua, mutta toinen lesbo osaisi ehkä neuvoa paremmin miten kannattaisi toimia... Jos vaikkapa ihastuksen lähestyminen on keskustelun aiheena, heterokavereiden mielipide on yleensä se, että mun pitäisi vaan odottaa että se toinen osapuoli tulee ja ottaa, jos ottaa.
Mutta eihän se näin toimi, entäs jos se toinenkin tyttö vain odottaisi aloitetta multa? Niillä vissiin on joku "mies tekee aloitteen" tyyppinen malli iskostunut päähän aika tiukasti, mut eihän se mitenkään toimi kahden naisen jutussa, jomman kumman on pakko olla aktiivinen..
Eihän niitä ystäviä tietenkään suuntautumisen perusteella valikoida, mut toivoisin et joskus jonkun lesbonkin kanssa ystävystyisin. :)
On paljonkin, enkä voisi kuvitella olevani ilman heitä. Samoin on muutamia hyviä homokavereita. Minä ainakin tarvitsen vapaa-aikanani ympärilleni ihmisiä, jotka oikeasti tajuavat, mistä puhutaan. Vertaistukea vaikeina aikoina ja hyvinä aikoina muuten vain ajatusmaailmojen kohtaamista.
On mulla heterokavereitakin, yksi tosi hyväkin, ei sillä ole mitään väliä jos muuten synkkaa. Mutta ehkä siinä kuitenkin on se pieni ero että ei ihan tajuta miten toinen kokee maailman.
Kavereita en edes näe seksuaalisina olentoina siinä mielessä, että olisin jotenkin heistä kiinnostunut, en voisi kuvitella moista!
Itsekin olen pohtinut tätä asiaa. Minulla oli joskus aikoinaan enemmän lesbokavereita harrastukseni kautta, mutta varsinaisia ystäviä ei ole jäänyt montaa. He, jotka ovat elämässäni, asuvat kaukana toisilla paikkakunnilla, joten tapaan heitä vain muutaman kerran vuodessa. Enimmäkseen tapaan siis heteronaisia ja -pariskuntia.
En ole koskaan kokenut erityistä tarvetta kuulua mihinkään joukkoon tai piiriin, tai saada isoa lesbokaveripiiriä. Kenties siksi, että tapaan ihmisiä muutoinkin mieluiten kahden kesken. Toisaalta aikaisemman harrastuksen kautta oli hauskaa tehdä joskus jotain yhdessä isommalla porukalla ja kenties koin "erityistä yhteyttä" muiden kanssa. Sellainen porukka voisi tietenkin olla hauska olla olemassa.
Asun kuitenkin nykyään pienellä paikkakunnalla, eikä täällä ole juuri lesboja. Piiri ovat pieniä, enkä ole oikeastaan koskaan halunnut tulla osaksi niitä. Ehkäpä olen vähän ennakkoluuloinen ja ajattelen, että se voisi jotenkin mutkistaa monia asioita tavalla tai toisella. En oikein itsekään tiedä, mitä tällä tarkoitan. Ehkä se liittyy siihen, etten oikein viihdy isoissa porukoissa. En halua olla osa vain lesbouden yhteensitomaa joukkoa, joka koostuu erilaisista ihmisistä. Pelkkä lesbous ei toisin sanoen ole minulle mikään erityinen tekijä. Tavatessani ihmisiä keskustelen mieluiten, enkä juuri harrasta toiminnallisia tapaamisia.
En ole juuri kokenut, että tarvitsisin muita lesboja, jotta saisin vertaistukea tai syvällisempää ymmärrystä. Työpaikoilla ja muissa vastaavissa piireissä olen kyllä havainnut, että heterot eivät aina ymmärrä asioita lesbojen näkökulmasta ja syvempi ymmärrys voi puuttua. Kuitenkin läheisimmät ystäväni ovat syvällisiä ihmisiä ja analysoivat asioita monelta eri kantilta.
Usein olen jopa kokenut, että heteroystävät ovat tuoneet moniin keskustelunaiheisiin ja pohdintoihin uusia ja tuoreita näkökulmia, joita lesboystäväni eivät ole osanneet nähdä tai havaita. Toki heteroystäväni ovat usein sanoneet, että eivät ennen keskustelujamme ole edes ajatelleet, mitä kaikkea lesbous voi ihmisen elämässä merkitä. Toisaalta se, että kaikki asiat eivät ole keskustelukumppaneille itsestäänselviä, voi auttaa itseäkin miettimään asioita eri näkökulmista. Heteroystävät osaavat kysellä ja kyseenalaistaa kenties eri tavalla.
Viime aikoina olemme esimerkiksi puolisoni kanssa miettineet, haluammeko perheenlisäystä ja millä tavoin se tapahtuisi. Lesboystävät tuntuvat miettineen nämä asiat valmiiksi ja heillä on omasta mielestään yksi "oikea" näkökanta tai hyväksi todettu vaihtoehto siihen, miten asioiden pitäisi mennä. Heteroystävät ovat puolestaan kyseenalaistaneet ja esittäneet monia erilaisia, kriittisiäkin näkökulmia. Siinä mielessä olen kokenut keskustelun rikkaammaksi heteroystävien kanssa.
En ole oikeastaan kokenut, että olisi sellaisia keskustelunaiheita, tunteita tai kokemuksia, joita heteroystävät eivät voisi ymmärtää. Esimerkiksi parisuhteista ja niiden mahdollisista ongelmista on keskusteltu puolin ja toisin, enkä ole kokenut, että hetero ymmärtäisi asioita vähemmän hyvin.
Viesteissänne on vahvoja viitteitä kaappilesbouteen.
Olen kaikkea muuta kuin kaappilesbo :)
Olen myös kaappilesboudesta kaukana, olen ollut kaapista ulkona jo kymmenen vuotta. Voisinpa jopa melkein todeta, että olen varmasti yksi "tunnetuimmista" lesboista niillä pienillä paikkakunnilla, joissa olen asunut. Enkä tarkoita tällä mitään erityistä, vaan ainoastaan sitä, että pienillä paikkakunnilla lesboja on vähän ja sana lesboudesta saattaa kiertää yllättävän vilkkaasti. Etenkin aikoinaan lesbous oli monille niin ihmeellinen asia, että selän takana tuntui liikkuvan paljon puhetta. Olen opiskellut ja työskennellyt useissa eri yrityksissä ja lesbouteni on ollut tiedossa joka paikassa. Lisäksi olen elänyt kaiken aikaa avointa elämää, enkä ole piilotellut parisuhteitani, en myöskään julkisilla paikoilla.
Mielestäni on aika ihmeellistä ja myös huvittavaa olettaa, että ihminen on kaappilesbo, jollei hänellä ole laajaa lesboystäväpiiriä, tai hän ei ylipäätään liiku muiden lesbojen seurassa? Minulla ei sinällään ole mitään lesboystäviä vastaan, mutta heitä ei vain ole kertynyt luonnollisissa yhteyksissä (esimerkiksi työn, harrastusten tai opiskelun kautta). Ne lesboystävät, joita minulla on, ovat tulleet tutuiksi kotipaikkakunnallani nimenomaan tällaisten luonnollisten yhteyksien kautta. Tapanani kun ei ole pysäytellä kadulla vastaankäveleviä lesboja, koputella heitä olkapäille ja kysyä, haluaisivatko he alkaa kavereikseni.
Kavereideni seksuaalisuudella ei ole mitään merkitystä eikä minulla ole lesboystäviä. Kaipaisin kyllä samanhenkisiä ihmisiä ympärilleni siitä syystä, että olisi seuraa esim. vähemmistöille suunnattuihin tapahtumiin ja baareihin. Ja mukavahan se olisi jakaa kokemuksia ja ajatuksia lesbouteen liittyen jonkun asianomaisen kanssa.
eli toisinsanoen seksuaalisella suuntautumisella on todellakin väliä. Hienosti ilmaisit asian.
Ei sillä ole. En valitse ystäviäni seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Jos olisi, olisin jo hakeutunut lesboporukoihin.
"lesboporukoihin", mitä se tarkoittaa. Miks sä et mee lesboporukoiden baareihin ja tapahtumiin heterokavereittes kanssa?
Kyllä mä joskus harvoin käynkin, mutta kaverini ei oikein niissä viihdy.
eikä niistä lesboporukoista ole yhtää tuttavuutta jääny? No eipä mitää, toiset viihtyy enempi heteroporukoissa.
Tapasin joku aika sitten todella mukavalta vaikuttavan tyypin, jonka kanssa haluaisin ystävystyä. Pieni varaus mulla on aina näissä päässä, sillä moni hyvältä vaikuttava ihmissuhde on kaatunut jommankumman ihastumiseen, muuhun draamaan tai siihen, että toinen on paljastunut kusipääksi myöhemmin. Ei nyt siinä, kyllä niitä mukaviakin olemassa on.
Ja ikää on varmaan jo ainaki 15... Good God!