Minulla on 2-vuotias saksanpaimenkoira. Tyttöä ei ollut sosialistettu kun otin sen 7 kuukautisena. Tästä johtuukin sitten epävarmuus muitten koirien kanssa. Tottelee minua sisällä eikä kyseenalaista käskyjäni. Meillä on koira koira eikä mikään lapsi. Joten kohtelen koiraa kuten koiraa kuuluu. En mitenkään pahoin silti. Koira siis tietää kuka on perheessä pomo.
Remmirähjäys onsilti todella suuri ongelma meille. Olen pitänyt koiralla jääkautta ei auttanut yhtään. Olen käyttänyt erillaisia koulutusmenetelmiä vettä päälle, sitruunaruisku, vetokuonokoppa, kääntyminen pois, namipaloilla kouluttaminen, huomioimatta jättäminen. Olen laittanut hihnan leuan alapuolelle (koiran herkin kohta) ja sen avulla yrittänyt saada huomion, mutta ei auta. Olen puuttunut heti kun huomaan että alkaa katsoa, mutta mikään ei ole auttanut kun koira on aivan kohdalla. Olen näitä eri menetelmiä kokeillut aina vähän aikaan, jos vaikutus ei näykkään heti, mutta mikään näistä ei auttanut.
Olen myös ollut kahdella eri koirakouluttajalla, mutta hekään eivät saaneet koiraa kuriin.
Kysyisinkin, että onko jollain muulla ollut näin paha remmirähjäys koiralla? Jos on niin miten saitte koulutettua tai kenen kouluttajan kanssa olitte tekemisissä?
Remmirähjäys onsilti todella suuri ongelma meille. Olen pitänyt koiralla jääkautta ei auttanut yhtään. Olen käyttänyt erillaisia koulutusmenetelmiä vettä päälle, sitruunaruisku, vetokuonokoppa, kääntyminen pois, namipaloilla kouluttaminen, huomioimatta jättäminen. Olen laittanut hihnan leuan alapuolelle (koiran herkin kohta) ja sen avulla yrittänyt saada huomion, mutta ei auta. Olen puuttunut heti kun huomaan että alkaa katsoa, mutta mikään ei ole auttanut kun koira on aivan kohdalla. Olen näitä eri menetelmiä kokeillut aina vähän aikaan, jos vaikutus ei näykkään heti, mutta mikään näistä ei auttanut.
Olen myös ollut kahdella eri koirakouluttajalla, mutta hekään eivät saaneet koiraa kuriin.
Kysyisinkin, että onko jollain muulla ollut näin paha remmirähjäys koiralla? Jos on niin miten saitte koulutettua tai kenen kouluttajan kanssa olitte tekemisissä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Perheen vanhin koira on ollut alle vuotisesta saakka remmirähjä ja vasta nyt, koiran ollessa yli 4-vuotias, on ongelmaa saatu pikkuhiljaa kuriin ja välillä toisten koirien ohi päästään jo ihan hiljaa tai korkeintaan muutamalla louskauksella, mikä on iso edistys (koira kun tiiraa jokaikisen vastaantulijan ja liikkujan kauempaakin ja tarkistaa onko sillä koira mukana ja jos on, on alkanut vouhkaisemaan ja lopulta rähisemään). Tärkeintä tässä on piiiiiiiitkäjänteisyys, alkuun kesti kauan ennenkuin toimiva keino löytyi (ko. koiran tapauksessa palaaminen takaisin ja namien syöttö kun koira on hiljaa oli se toimimin), nyt tätä menetelmää on käytetty vajaat pari vuotta ja vasta nyt tosiaan on alkanut niitä tuloksia tulemaan. Tuo tapa ehti tarttua koiraan tiukasti ja siksi siitä on ollut niin vaikea päästä eroon.
Joten, etsit sen yhden keinon mikä tuntuu toimivan edes jotenkin (ei vettä, ei sitruunoita, ei muutenkaan mitään, mikä voi aiheuttaa koiralle epämukavan olon -> näkee toisen koiran -> tulee epämukava olo -> se toisen koiran syy ja yksi lisäsyy rähinälle on valmis).
Jahas, lähetin liian aikaisin.
Eli etsin sen yhden keinon ja sitkeästi teet jokaikinen kerta samalla tavalla, mikään viikon tai kahden kokeilu ei riitä, vaan homma voi vaatia kuukausia. Jos itse olisin tuossa tilanteessa, niin lähtisin alkuun ihan siitä, että koira viedään kauemmas ja palkitaan hyvästä käytöksestä namilla (reilusti). Meidän remmirähjää myös rauhoitellaan äänellä ja kaikki nuo kolme keinoa ovat tuottaneet lopulta tuloksen
Kertomasi kokeilemasi ekinot ovatkin, no joo...
Kokeilepa positiivista lähestymis tapaa ongelmaanne,s itäe t olekaan vielä tehnyt. Unohda johtajuudet ja koiran käytöksen rangaisut ja kaikki muu yhtä toimiva, kuten toimivuuden olet huomannutkin.
Positiivisessa tavassa joutuu käyttämään aivojaan hiukan, siksi se ei kaikille koiran omistajille sovi, mutta kokeile jospa sopisi sinulle. Analysoi perusteellsiesti se miksi koira rähisee remmissä ja lähde vaikuttamaan sitten siihen syyhyn käytöksen taustalla. Sinulle puolueettoman arvioinnin luulisi olevan helppoa jos koira on perheessänne vain koira, eikä mikään inhimillistetty olento, kuten lapsen sijainen tai alainen (alaisen siis pitäisi kyetä moraaliseen ajatteluun, eli kyetä arvottamaan asioita ylemmiksi ja alemmiksi).
Olit jo heittänyt jotain; epävarmuus toisia koiria kohtaan. Pelko siis. Siitä lähtökohdasta on hyvä edetä. Peloista päästään siedättämällä pikkuhiljaa... Ongelmasi ei ole koiran rähinä,älä puutu siihen, vaan iso haasteesi on koiran pelokkuus toisia koiria kohtaan...
Samasta aiheesta on aikas pajon hyviä ketjuja..
Koiran menneisyydellä ei hirveästi ole merkitystä, kun koti vaihtuu, mutta sillä on, että käytätkö se "etsikkoajan" hyväksi, kun koiran hakee, ei "sopeutumisia" vaan heti ohjaukseen ja talon tavoille jne...Muuten pinnalle tulee vanhat opitut tavat helposti.
Tekstissä käy silmään yksi juttu: "on yritetty"..Saku vaatii määrätietoisen ohjauksen ja josku jopa painokkaan -Ei yritetä vaan se tehdään mitä ollaan tekemässä. (en tarkoita väk.valtaa)....Ohjaa ja opasta, sekä anna oikea palaute..hyvästä tahi huonosta...se on aikas tärkeää.
Vastaavasti sille pitää antaa myös paljon haluamiaan virikkeitä, eli tekemistä yhdessä..sillä luodaan se luottamusken side, joka on välttämätön spn.n kanssa.....
Kun koiran vapautta rajoittaa hihna, niin se kysyy juuri tuota luottamusta..
Jos virikkeitä ei ole riittävästi tarjolla, niin usein se hakee nittä ihan itse. (käytös voi siis olla myös riittävien virikkeiden puutetta)
Koulutathan koiraa myös muuten kuin ohitustilanteessa? Esim. katsekontakti pitää opettaa ensin häiriöttömässä paikassa ja sitten vaikeustasoa lisätään. Pidä ensin muihin koiriin niin pitkä välimatka, ettei koira reagoi niihin mitenkään ja lyhennä välimatkaa pikkuhiljaa. Voit vaikka heitellä maahan makupaloja toisen koiran ollessa kaukana -> toinen koira yhdistyy mukaviin asioihin. Jos koiraa suihkutetaan sitruunalla naamaan sen nähdessä toisen koiran, se voi alkaa jännittää rangaistusta jo etukäteen nähdessään toisen koiran ja reagoi siksi rähjäämällä.
Omalla koirallani tepsi se, että käännyin napakasti (siis todellakin napakasti!), kun koira kiinnitti liikaa huomiota vastaantulijaan (mm. korvien asentoa pitää tarkkailla). Reaktioihin pitää puuttua etukäteen. Kun koira on jo alkanut rähjätä, ei hyödytä esim. hokea koiran nimeä tai ei-sanaa, jos siitä ei ole mitään hyötyä.
Kaikkein toimivin keino on kuitenkin ollut se, että yksinkertaisesti koiran ei vain anneta rähjätä. Aluksi tämä kuulosti ärsyttävälle ja ajattelin, ettei tuon neuvon sanoneilla ole varmasti itsellään ollut rähjääviä koiria. Neuvo pitää vain ensin sisäistää kunnolla. Kävelet itsevarmasti ja näytät koiralle, että mitään temppuiluja ei sallita (tarkkaile koiran reaktioita ja puutu niihin tarvittaessa esim. kosketuksella). Jos omistaja alkaa esim. kietoa hihnaa tiukasti käden ympärille, koira vaistoaa ihmisen hermostuneisuuden ja se tarttuu koiraankin.
Oman koirani remmirähinä osoittautui kipuagressioksi; rinta ja lannerangasta löytyi selänrappeumasairaus. Ei oireillut muulla tavoin, oli niin hyvä luontonen.
Namut, katsekontaksti eikä ajoissa reakoiminenkaan auttaneet.