Entäs kun käy näin, että huomaa "jääneensä" ypöyksin, ilman sitä elämänkumppania, eikä lapsiakaan ole, niin onko vielä tässä iässä, huonolla terveydellä ja vaihdevuosilla realistista ajatella, että voisi vielä luoda pidemmän ihmissuhteen ja mistä sellaisen löytäisi, kun ei ole rahaa rampata baareissa ja siellä on lähinnä seksiseuraa, tai muuten vastuutonta sorttia liikkeellä ?
En etsi mitään ihan perinteistä parisuhdetta, vaan miehellä pitäisi olla varmaankin pitkä pinna ensinnäkin ja paljon ymmärrystä elämänvaikeuksien suhteen.
Taitaa jäädä utopiaksi, en osaa keskustella, enkä tehdä aloitteita, enkä kai sitten olla miesten kanssa muutenkaan, kun ovat karkuun luikkineet =)
En etsi mitään ihan perinteistä parisuhdetta, vaan miehellä pitäisi olla varmaankin pitkä pinna ensinnäkin ja paljon ymmärrystä elämänvaikeuksien suhteen.
Taitaa jäädä utopiaksi, en osaa keskustella, enkä tehdä aloitteita, enkä kai sitten olla miesten kanssa muutenkaan, kun ovat karkuun luikkineet =)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihan samanlaisia mietteitä minulla.
Just sama tilanne. Samat ajatukset, oon 53v.
Jos haluat, voidaan viestitellä: [email protected].
Taitaa olla useamman naisen ongelma, ettei vaihdevuosissa löydy enää miestä, voi hitsinhitsi, mitä tehdään ?
No korjataan itse vesipumppu, auto ja kaikki muutkin rikkoontuneet jutut. Vaikka tonnin kiveä yksin pihallasi vierittäisit, niin kukaan ei tule apuun jos olet jo yksin. Jos olisit toinen puolisko herra ja rouva se ja siitä, niin naapurit rientävät auttamaan kaikissa ongelmissa. On muuten nähty ja koettu ihan henkilökohtaisesti. Vaikka olisit yksinhuoltajaäiti niin yksikään mies lähiympäristöstäsi ei auta edes tikkua nostamaan. Kaikki vain ajavat ohitse ja varmaan ihmettelevät, että on se kumma kun akka yksinkin pärjää (jos pärjää, kun ei uskalla edes katolle nousta kiinnettämään irronnutta kattopeltiä). Kyllä sitä toveruutta, reiluutta ja suoruutta saa kun maksaa - rahalla.
Noinhan se on. Olen varautunut ikääntymiseeni ja yksineloon siten että muutama vuosi sitten hankin kerrostaloasunnon uudesta talosta. Ei tarvitse tehdä remontteja eikä lumitöitä. Autokin on kohtuullisen uusi, huollot saa tehdä ammattilainen, hehän sen osaa parhaiten. Lampun vaihdan itse ja joitakin pikkuhommia osaan tehdä ilmeisesti muita naisia paremmin joten selviän mainiosti ilman sohvalla makaavaa "remonttimiestä".
kesi-ikäiset miehetkin vaivaantuvat alaosaston puolelta,ja syövät vaikka mitä diabetes,sepelvaltimo ym lääkkeitä ja libido katoaa nuoruusvuosien tasolta.ei seksi ole ainoa kontaksit,kaveruuspohjalla ja ystävyystasolla voidaan myös katsooea tilannetta! eletään vaan vaikka piruuttaankin täysillä,ei nuoruus takaa terveyttä,onnellisuutta,vaikka keho olisiin kauniimpi.
Tsiisus! 5-kymppisenä naisen elämä on hirveintä sitten teini-iän angstin jälkeen; lapset muuttavat, omat vanhemmat sairastelevat tai kuolevat, oma mieliala järkkyy ja herkistyy, mieskin kokee kriisinsä ja lähtee iskemään vähintään kymmenen vuotta nuorempia naisia. Siinä vaiheessa nainen tuntee kuin olisi kulkenut pesulingon läpi ja lopputuloksena on ruttuun kuivunut rätti!
On tässä pieni valonpilkku olemassa: eräs 6-kymppinen ystäväni kertoi olevansa paremmassa kunnossa kuin 5-kymppisenä.
Ja monesti se mieskin tunnustaa jälkeenpäin, että tuli vähän luulleeksi itsestään enemmän, nuoruus oli ja meni, tärkeintä kuitenkin on luja kumppanuus, jossa on hyvä, toinen toistaan tukien, yhdessä vanheta.
Sitä odotellessa