Mihin mahtaa johtaakaan

Rivitaloasuminen on kamalinta mitä tiedän. Siinä tehdään yleensä huoltotyöt talkoilla ja aina joku luistaa niistä. Vanha leskirouva katsoi olevansa vapautettu niistä, koska hänellä ei ollut miestä esim. lumitöitä tekemään. Sairas nuorempi mies taas palkkasi itse lumityövuorollaan traktorimiehen. Lasten potkimat pallot iskeytyivät milloin grilliin kun siinä oli pihvit tulossa, milloin ne murskasivat kukkapenkin. Yhden kissa kuseskeli lasten hiekkalaatikkoon ja toisten kukkapenkkeihin, yhden koira räkytti koko ajan omalla pihapläntillään kytkettynä. Väliaidat oli niin matalat että näki karsinasta toiseen, mitä siellä syötiin ja juotiin ja uteliaita katseita riitti. Aitanaapuri leikkasi joka okasn pienestä koristepuusta joka hänen puolelleen ulottui, kovien sättimisten säestyksellä.Yksi osakas aiheutti huolimattomuudella vesivahingon kylppäriinsä ja tuli lakimiestä tarvitseva riita remontin maksamisesta.
Kuulemani mukaan paritalo on vielä pahempi helvetti. Onneksi saatin rivariosake myytyä ja nyt asutaan kantakaupungissa, on paksut seinät eikä pihaa nimeksikään, parvekkeiltakaan ei näy muille parvekkeille .kaiken hoitaa huoltoyhtiö.

Mehän olemme pohjimmiltamme vieläkin metsäläisiä.
Haluamme olla omissa oloissamme. Kerrostaloissa ei
saman portaan asukkaita tervehditä. Meillä maaseu-
dullakin on talot selät vastakkain. Venäjällä oli aina pi-
hat vastakkain. Mikähän siinä on, että haluamme eris-
täytyä? Onko se aitoa ihmisvihaa?