päässyt etukäteen katsomaan sij.perheen asuntoa kun lapseni sijoitettiin.Onko norm.käytäntö?Entä se että sijari ei ole missään yht.ainoastaan palavereissa ja jos tapamiisiin tulee muutoksia.Heillä ei saa käydä.Olen viimeksi käynyt v.2009 katsomassa lapseni huonetta.Koskaan ei kysy miten lomat ovat menneet?Lapseni kohta 14v.haetaan parkkipaikalta ja lapsi ei halua että tulen saattamaan.Kun hän lähtee luotani niin hän hätäisesti halaa ja sanoo et ei enempää.Näin on ollut jo monta vuotta.Eikä hän koskaan omatoimisesti halaa jos en minä ensin.Tämänkö he ovat saaneet aikaan näinä viitenä vuotena?Heillä ei ole omia lapsia.Yksi nyt jo 19v.on adoptoitu jo pienenä sitten on 16v. Ja vielä hiljattain tullut 9v.Lapseni haluaa asua siellä.Tiedän että en saa häntä enää luokseni.Kaikista pahinta on ajatus siitä että olen henkisesti menettänyt hänet tälle perheelle.Lapseni itsekin sanoi että he ovat kasvattaneet hänet.Olen jäänyt hänen kasvustaan ja elämästä pois.Näemme kerran kk.ssa ja tuolloinkin useimmiten vain 6 tuntia.Soitot kerran viikossa ja kun juttelemme hän sanoo et ei hänellä oikein ole asiaa.Soitotkin joudun soittamaan toiseen puhelimeen en hänen.
en
21
9150
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minua on jo vuosia raivostuttanut tuo käsittämätön Suomeen pesiytynyt käytäntö lapsen vieraannuttamisesta!
Sitä se on kun tavataan vain kerran kuussa, ei mitään muuta.
Totta kai sijarit ovat kasvattaneet hänet, koska sinut on vieraannutettu! Ja lapsi on nyt "uskollinen" kasvattajilleen.
Eikö muuten täällä ollut vähän aikaa sitten esillä uutinen, jonka mukaan oikeus oli katsonut sosiaaliviranomaisen syyksi sen, että lapsen kotiuttamismahdollisuutta ei oltu seurattu riitävästi. Nytkin on varmaan monia satoja huostaanottoja, joissa sossu ei pidä perheeseen mitään yhteyttä, siis kotiuttaminen ei ole edes vaihtoehtona, vaikka sille ei laillista estettä olisi ollut vuosiin, jos ikinä. Ja sitten on niitä toimistoja, jossa nämä asiat hoidetaan edes jotenkin laillisesti.
Sossun olisi pitänyt alusta asti tutustuttaa teidät sijaisperheeseen. Vai onko tuossa taas sellainen tapaus, jossa asiat hoidetaan sijarin ehdoilla, en tiedä kun en tunne tapausta. Mutta surullista luettavaa nämä ovat. Ei vieraannuttaminen laillista ole, mutta kyllä tätä tapahtuu hyvinkin yleisesti.
Suomi kun on ainut niin rikas valtio koko maailmassa, että viranomaisilla on oikeus hakea lapselle uudet, usein lapsettomat sijaisvanhemmat, jotka saavat lapsen käytännössä omaksi, tapahtuu siis laiton adoptio. Ja Suomen rikkaus näkyy siinä, että "adoptio"-vanhemmille maksetaan palkkio lapsen hoidosta ja yhteiskunta korvaa lapsen kustannukset, järjestää lomia "adoptio"-vanhemmille jne.
Tälläistä tietoa löytyi Sosiaaliportista.
Biologisen vanhemman ja lapsen tapaamisten rajoittaminen
Kysymys:
Kolmevuotias lapsi, joka on sijoitettu 9 kk:n iässä, tapaa biologisia vanhempiaan kerran kuussa. Tapaamiset ovat olleet vahvan psyykkisen oireilun takia katkolla, mutta aloitettu taas uudelleen entisellä frekvenssillä. Tarkoituksena ei ole lapsen paluu biologiselle vanhemmalle. Huostaanoton purkua vastustaa sijaisperheen lisäksi sosiaalitoimi, lastenpsykiatrinen sekä toinen biologinen vanhempi. Lastenpsykiatrinen kuitenkin katsoi lausunnossaan, että tapaamisia tulee lisätä, jotta biologisen vanhemman emotionaalinen vanhemmuus lisääntyisi. Lapsi itse ei tunnu kestävän kuukausittain tapahtuvia tapaamisia.
Biologinen vanhempi on siis eri mieltä tapaamistiheydestä ja käyttää sanojensa vakuudeksi lastenpsykiatrian suositusta. Sosiaalitoimi tahtoo vähentää tapaamisia, mutta pelkää asian riitauttamista ehkäpä oikeuteen asti. Miten asiassa voi edetä? Voiko rajoittamispäätöksen tehdä sillä perusteella, mitä sijaisvanhemmat raportoivat lapsen oireilusta?
Vastaus:
Biologisten vanhempien tapaamisen rajoittamispäätös vain vahvoin perustein
Pelkästään sijaisvanhemman kuvailu lapsen oireilusta ja kokemus lapsen tilanteesta ei riitä tapaamisten rajoittamispäätökseen, johon käytännössä mennään harvoin ja perusteiden tulee olla vahvat. Jos oireilu on vahvaa ja sijaisvanhemman näkemyksen mukaan liittyy tapaamisiin, tulee sijaisvanhempaa kuulla, ja sijaisvanhemmat ovat velvollisia kertomaan huolesta sosiaalityöntekijälle. Myös lapsen itsensä kanssa pitää työskennellä ja selvittää lapsen kokemus, tunteet ja ajatukset liittyen tapaamisiin. Oireilu sinällään ei aina ole 'paha' asia. Siksi tapaamisjärjestelyt, niiden sisältö, lapsen valmistaminen etukäteen ja tukeminen jälkikäteen ovat myös olennaisia.
Uusi lastensuojelulaki tähtää aina perheen yhdistämiseen
Biologiset vanhemmat ovat joka tapauksessa osa lasta ja lapsen elämää ja hänen kokemusmaailmaansa, joten perhehoidossa lähdetään aina siitä, että perhesuhteita tuetaan ja tehdään kaikki hyvien suhteiden eteen. Uusi lastensuojelulaki tähtää aina myös perheen yhdistämiseen ja laissa sanotaan, että huostassa pidon jatkamisen edellytykset pitää asiakassuunnitelman tarkistuksen yhteydessä aina tarkastaa.
Lastenpsykiatrin uudelleen arviointi ja lausunto sosiaalitoimelle
Tärkeää olisi, että kaikilla työntekijöillä ja asiantuntijatahoilla olisi sama yhteinen käsitys lapsen hyvästä ja edusta. Nyt biologinen vanhempi voi vedota psykiatrisen poliklinikan tavoitteeseen, mikä sinällään ei ole huono, mutta näyttää aiheuttavan ristiriitaisen tilanteen. Tutustumistahtia/lapsen oireita voisi arvioida uudelleen psykiatrisen poliklinikan kanssa ja hankkia kirjallisen lausunnon sosiaalitoimelle, joka viime kädessä ratkaisee tapaamistiheyden. Sijaisvanhemmat ovat asianosaisia, joita tietysti pitää kuulla.
Lastensuojelun sijaishuollon konsulttiryhmä. Pirjo Hakkarainen, Janne Kankaanniemi, Anne Karppinen, Timo Mäkelä ja Paula Männikkö.
--------
Ammattitaitoiset viranomaiset ja sijaisvanhemmat ottavat lapsen vanhemmat mukaan kaikkiin lastensuojeluprosessin vaiheisiin.
Aloittajalle harmittelen, että hänelle on sattunut kohdalle noin ammattitaidoton sijari. Valitettavasti näitä on.
Voin kuitenkin sanoa, että kokemusta on päinvastaisestakin. Suorastaan lämpimästä ja rakastavasta kumppanuudesta. Kiitos heille.
Paras neuvo on tuo, että puhu tilanteesta sossulle ja jos ei vastakaikua tule, niin sitten hänen esimiehelleen eli johtavalle sossulle.
Hyvä vaihtoehto VOI olla myös sosiaaliasiamies, hänen yhteystietonsa saa soittamalla keskuksen kautta, jos ei muuten löydy. Laitoin voi-sanan isolla sen takia, että kaikki sosiaaliasiamiehet eivät ikään kuin uskalla toimia virkansa vaatimalla tavalla. Heidän tehtävänsä on ajaa asiakkaan etua, mutta julkaistun tutkimuksen mukaan he joutuvat työssään sosiaalityöntekijöiden kiusaamaksi työpaikallaan hyvin usein.
Siis asiakkaiden etua ajavaa viranomaista kiusataan joissain sosiaalitoimistoissa. Se kertoo jo hyvin paljon sellaisen toimiston ilmapiiristä asiakkaitakin kohtaan.
Meillä oli Lilli Autti sosiaaliasiamiehenä lapseni laittoman huostaanoton aikana ja hän tarjosi aivan upeaa tukea. Soitti joskus oma-aloitteisestikin minulle, että kuinka sinä nyt jaksat ja onko lapsen tilanteeseen alkanut tulla mitään oikeutta.
Sehän perustuu ihan lakiin, että sijaisvanhempi voi halutessaan pitää kotinsa suljettuna. Niin mekin haluamme. Toki lapsemme äiti kävi sijoituksen alussa katsomassa lapsen uutta kotia, tästäkin tosin sossu sanoi meidän voivan kieltäytyä, emme kuitenkaan niin tehneet. Myöhemmin äiti kävi kerran ja mm. valokuvasi koko talomme (en tiedä miksi). Me emme järjestä tapaamisia kotonamme, sillä se on meidän yksityisaluettamme ja lisäksi meillä on sijaislapsen lisäksi muitakin lapsia, niin että tapaamispaikassa bioäidillä on myös parempi rauha olla lapsensa kanssa ilman häiriötä(tapaamiset ovat valvottuja).
Kyllä silti minusta muun kommunikaation pitää toimia, puhelimessa vaihdetaan kuulumiset ja ellei lapsi halua puhua (tätä on paljon) kerron minä mitä kuuluu.
Aloittajan tilanne tuntuu olevan sellainen, ettei mikään kommunikaatio toimi. Myös meidän tapauksessa kaikki yhteydenpito on ollut sijaisvanhemman puolelta suorastaan vihamielistä. Mitään keskinäistä keskustelua ei ole, hän ei ole noin 6 vuoteen edes tervehtinyt, kun on tullut vastaan ja on opettajanut lapsenkin siihen, että hänen kanssaan kun kuljetaan, sukulaisia ei tervehditä. ja hän on ollut kaikin puolin ikleä ja julma meitä kohtaan ja pirullinen peluri. Täysin sopimaton sijaisvanhemmaksi.
Mielestäni muodot (onko tapaaminen missä) eivät ole niitä oleellisia tekijöitä, vaan se henkinen yhteys ja ilmapiiri ja kumppanuus ja hyväksyntä. Jos ne puutuvat, puuttu kaikki oleellinen.
Itse en kuitenkaan haluaisi olla sijaisvanhempi, jos en avaisi kotiani piiruakaan lasten vanhemmille. Mielestäni se vaikeuttaa yhteistyötä ja yhteisyyttä.
Lapsen oikeudet sijaishuollossa ja sijaishuollon aikana.
Lasten oikeus tavata läheisiään.
Sosiaaliportti.
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-FI/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/sijaishuolto/hoitojakasvatus/yhteistyobiologisetvanhemmat/
-------