Vanhempien suhtautuminen välivuoteen?

jos meinäät bilettää , kukkua yökaudet kavereiden kaa bilettämässä, juopotella ja nukkua klo 13. Niin ei!!!!!!

välivuodet on nuoren kohdalla turhia. nuorena on mentävä eteenpäin johonkin koulutukseen, oppisopimuspaikkaan jne heti ylä-asteen päätyttyä mutta pelkkä oleilu ei kannata koska nuorella on vielä voimavaroja ja ajatuksia paljon ja joskus ehkä liikaakin ja se liika saattaa oleskelussa muuttua liiattomaksi:)joten nuoren on kohdennettava voimavaransa hetikin johonkin järkevään , ja onhan se kesälomakin siinä välissä jo antanut aivoille lepoa ja happea miettiä vakavissaan tulevaa elämäänsä eteenpäin.
yleensäkin puheet nuorten välivuosista tai niitä halutessaan on nuori ehkä väsynyt ja masentunut ja siihen sitten ovat omat keinonsa. mutta ylläoleva teksti perustuu jotakuinkin ruumiillisesti ja henkisesti kunnossa oleviin joita oletan valtaväestön olevan? mutta jos näin ei ole voimme me vanhemmat vaan sitten tarkastella omia korvien väliä:)

Jos on opiskellu 12 vuotta, niin voi siinä pitää kuule yhen välivuoden opiskelusta, jos on jotain tähdellistä tekemistä kuten töitä. Tietenki tuommonen tekemättömyys on huonoksi kenelle tahansa, ei vain välivuotta pitäville. ja ketä kiinnostaa vanhempien mielipide? oot jo täysikänen, mene töihin äläkä itke muiden mielipiteitä. Moni ei tiiä vielä lukionkaan jälkeen mikä ala kiinnostaa, niin välivuonna voi mennä esim. eri työharjotteluihin ja selvittää asiaa... mut cmon ketä kiinnostaa muitten mielipide, muuta vaikka pois kotoa...

Ja vasta keskustelun kolmas vastaus eksyi aiheesta sivupoluille. Hienoa!!

Itelläni kun lukio meni ns. "hieman poskelleen", vanhemmat laittoivat mut amikseen, koska en päässyt heti yliopistoon/AMK:iin, ei ollut vielä ammattia/kunnon työtä ja olisin heidän mielestä jäännyt täysin tyhjän päälle armeijankin jälkeen. Piti valita sellanen ammatti joka edes vähän kiinnosti, mut ei ollu varmaan koskaan vi%%=nut niin paljoa silloin, kun ajatteli millaiseen amisporukkaan joutuu. Ite olisin tehnyt varmaan jotain hanttihommia ja käynyt armeijan ensimmäiseksi....

Mutta nyt tilanne on kuitenkin hieman erilainen. Oon saannu miettiä rauhassa mitä aion tehdä tulevaisuudessa, sain lukioarvosanoja hieman korotettua ja motivaatiokin on parantunut, kun ei oo enää tarvinnut potea lukion stressiä.

Vaikka toi ammattikoulun opiskelu on ollut välillä sitä mitä on ollut ( turhaa ) niin aion jatkaa kaikin voimin eteenpäin:)

Vanhemmat ovat aina patistaneet mut töihin tai koulutukseen mutta enmmänkin koulutukseen. kyllä mä joskus sanon heille että mä tiedän mitä mä haluan elämältäni ja ne ovat etsä tiedä. kyllä toden totta he ovat oikeassa en tippakaan tiedä.mun isä on semmoinen tyyppi ja hokee että hae sinne koulutukseen hae tänne ja mä on sillen ei kiinosta, ei kiitos.

ikää on 22 valmistunut tänä vuonna ylioppilaaksi ja tunnen oloni vanhaksi aloittamaan opiskelu mutta mun isä sanoi mulle kerran että haluaa nähdä mut pääsevän yliopistosta ja tekeväni oman alan töitä. ja se on mun unelma ja hänen unelma.

"Et ole enää poikani"

Keksit MITÄ TAHANSA muta kotiin et jää makaamaan vaikka mikä olis!!

Kotona asuvan välivuosi tarkoittaa tietenkin sitä, että tekee kaikki kotihommat kun muut kerran on töissä. Siivous, pyykinpesu, tiskaus, ruoanlaitto jne. Jollei perheessä ole pikkulapsia, ehtii kyllä muutaman tunnin vielä lukeakin ja korottaa arvosanoja. Tai lukea pääsykokeisiin.
Onhan kohtuutonta, että muut käy töissä ja sitten tekee kotihommat iltaisin, vaikka yksi on kotona kaiken päivää.
Iltaisin ehtii sitten hyvin vielä viettää aikaa perheen kanssa.

No voi jeesus. Suurin osa ei pääse suoraan lukiosta yliopistoon/amk:iin ja vielä harvempi pääsee oikealle alalle. Välivuodet on helposti arvokkaampia kun ne massalaitoksissa vietetyt pakolliset kunnon kansalainen-vuodet. Välivuoden voi viettä vaikka töissä, matkustamalla, pääsykokeisiin valmistautumalla, kansanopistossa tai vaikka raskaana. Ihan mitä nyt itestä tuntuu hyvältä.

Vanhemmat halusivat, että menen suoraan paskaduuniin (anteeksi tämä termi) ja luen siinä sivussa ohi mennen, ehkä tunnin tai korkeintaan kaksi pääsykokeisiin lukion jälkeen. Eli kirjoitusten jälkeen vaan heti siivoamaan eikä suinkaan keskittymään pääsykokeisiin. No, sitten kun en päässyt ensimmäisellä yrittämisellä sisällä (paikkaan, jonne muutenkaan harvemmin kukaan pääsee ensimmäisellä kerralla), niin pitäisi hankkia joku amiskoulutus, ei missään nimessä ainakaan mitään akateemista alaa. (Nyt taas ovat sitä mieltä, että menen raatamaan jonnekin pienipalkkaiselle alalle mielummin kuin keskittyisin pääsykokeisiin.) Mieluiten sellaiselta alalta mikä ei missään nimessä työllistä hyvi ja palkat jää mataliksi. Välivuodet pitää viettää mahdollisimman paljon duunia tehdessä, ei missään nimessä yhtään uhrausta opiskeluun. Eivät halua, että lapset olisivat koulutetuimpia kuin itse. Tämän lisäksi ajatuksena, että mies on perheen pää ja nainen ei saa tienata tai olla enemmän koulutettu kuin mies. Missään nimessä ei saa hetkeäkään olla pois työelämästä, ei varsinkaan opintojen takia. Eli toivovat, että olisin joku matalasti palkattu rividuunari. Yhtään kannustusta ikinä ei ole tullut toivomalleni akateemiselle alalle. Ei sitten ikinä.

Tee, mitä haluat. Elämä on valintoja täynnä. Ei mekään olla opiskeltu korkeakoulussa, ollaan tehty töitä koko elämän ajan lukion/amiksen jälkeen, nii ei sunkaan tarvitse pyrkiä mihinkään korkeakouluun! Kuhan meet töihin ja elätät itsesi, se on hyvä.

Ei ne vanhemmat kauheest välitä. Sanovat että olet jo noin vanha niin päätä itse. Siis tämä tilanne omalla kohdalla, muista en tiedä.

En ole vanhempi, mutta tässä ajatukseni. Välivuodet aivan turhia, jos ei oikeasti ole väsynyt/masentunut. Jos jää välivuodelle, kannattaa hyödyntää se jotenkin. Vuoden aikana on hyvin aikaa suoritta vaikkapa jotain opintoja. Niistä voi olla hyötyä, kun haet seuraavana vuonna kouluun. Mutta tietenkin jokainen taplaa tavallaan. Nykyään kyllä jonkinmoista koulutusta kyllä vaaditaan peruskoulun jälkeen.

Aloitin koulujen käynnin 1989. Yläasteen jälkeen noin vuonna 1998 jatkoin suoraan lukioon. Kolmen lukiovuoden jälkeen jatkoi suoraan vuonna 2001 yliopistoon. Suoritin avoimessa yliopistossa tutkinnon ulkopuolisia opintoja perusopintojen verran vuonna 2006. Vuonna 2007 valmistuin filosofian maisteriksi 25-vuotiaana. Pari vuotta kului aikaa, kun vuonna 2009 tuli ikävä koulun penkille. Vuosina 2009-2011 suoritin sivutoimisesti opetustyön ohella 38 opintopistettä avoimessa yliopistossa. Tänä vuonna olen hakenut kahteen kouluun, joissa voi opiskella sivutoimisesti. Toinen niistä on opettajakorkeakoulu. Olen opiskellut noin kaksikymmentä vuotta lähes putkeen. Olen 31-vuotias itsenäinen nainen ja haluan edelleen opiskella ja tehdä töitä. Kevään aikana pitäisi tulla tieto, olenko päässyt niihin vai en. Jos en jaksakaan opiskella syksyllä, voin keskeyttää ne tuntematta syyllisyyttä. Jos pääsen open opintoihin, niihin menen varmasti.