2-v uhmaaja

2,1-vuotiaani uhmaili aika kovasti koko päivän. Heitti leluja pissan päälle pottaan, en ehtinyt laittaa vielä pissaa pois. Heitti painavia leluja pitkin päivää pöydälle ja tiskialtaaseen, jossa tiskit, tuli lyömään naamaan, heitti erinäistä tavaraa lattialle, mitä ei saa heittää. Syljeskelee lattialle ja tavaroiden päälle. Moneen kertaan sanoin samoista asioista, mutta taas. Vielä nauraa kun komennan. Onko hyvä konsti esim. takavarikoida ne lelut mitä heittää, vaikkapa päiväksi? Olen takavarikoinut varmaan puolet leluistaan. Tosin hän sitten alkaa itsekin kantaa lelujaan roskikseen, tai antaa niitä minulle ja sanoo että äiti ottaa vielä tän. Noh nyt sitten lopulta illalla kun olin ihan poikki, tuli huudettua lapselle, kiristelin varmaan hampaita, näytin varmasti tasan pelottavalta pirulta. Saakohan sellaista aiheuttamaansa vahinkoa enää korjattua, menin vielä sanomaan suutuspäissäni että laitan lapsen yksin pihalle kun ei ollenkaan tottele. Tiedän että se on oikeen suurvirhe, ja nyt on varmaan lapsen turvallisuudentunne loppuiäks pilalla. Olen yksinhuoltaja, joten kaiken muun kiireen keskellä tää uhma tuntuu liian rankalta välillä. Olen sanonut lapselle että pitää pyytää anteeksi kun on ollut tuhma, sanoo vaan että ei haluu. Oli noin 1 v, 9 kk asti kuin enkeli, sitten yhtäkkiä tämä. On aina ollut kiltti ja auttavainen, ja tosi hyvin kehittynyt, puhuu esim. 8-sanaisia lauseita. Olen viime aikoina hermostunut melkeen päivittäin hänelle jostain, vaikka päätän että nyt olen oppikirjojen mukainen viilipytty. Tuntuu että suutun ennen kuin ehdin ajatella mitä sanon. Hän varmaan muistelee mua pahalla vielä 40 v. kuluttua, kun nytkin jo muistaa lähes vuoden takaisia tapahtumia elämästään.