Olin äitin kanssa vantaalla, äippä halus mut väkisin mukaan lisäks se näytti pari paikkaa mis oltiin joskus asuttu. No yhtenä iltana n. 7 aikoihin oltiin tikkurilan keskustasta lähössä hotellille, kun äiti huomas apteekin mainoksen ja pyys mua käymään kattomas, et moneenko se on auki. mainos oli nurkalla ja apteekki itse oli nurkan toisella puolella, mainoksen mukaan 15m päässä mainokselta. luoksin n. 15m pääsän, enkä löytänyt apteekkia (minulle olisi pitänyt ostaa rakkolaastareia sillä kengät hankasivat)
Juoksin sitten takaisin päin, kun kuulin jonkun huutavan: "juokse, juokse" käänsin päätäni huutajaa päin ja näytin nopeasti kieltäni. Näin vilaukselta siellä pojan ja tytön, ehkä suunnilleen minun ikäisiäni. Jatkoin siis juoksemista ja kuulin kun poika huusi: "vitun huora tuu tänne niin näytän sulle...." en kuullut loppua koska keskityin herti huora sanan jälkeen vain juoksemiseen. Kuulin askelia takanani, poika oli alkanut jahtaamaan minua. Nyt en todellakaan ajatellut mitään muuta kuin juoksemista. Vaikka yleensä hengästyn nopeasti jos juoksen kovaa, niin nyt olisin juossut vaikka kuinka kauan, sillä juokseminen tuntui äkkiä ihanalta. Kun olin juossut äidin luokse näin pojan seisovan nurkan luona ja tuijottavan meitä. Sitten hän lähti. Äiti kysyi että tapahtiku siellä jotai. Valehtelin ja vastasin "ei". lopulta hän sain minut kertomaan kaiken.
Äitiä pelotti niin minuakin. Autossa kerroin itkunsekaisena ääntelehtiminenä sen mitä poika huusi jne. Äsyttävintä on kun äiti jaksaa kokoajan muistuttaa siitä pelotellakseen minua että jos palokassakin eli kotiseudullanikin olisi sellaisia poikia.
Kommenttina haluaisin tietää että onko tämä teistä kamalaa, ja mistä tämä pojan käytös saattaa johtua. Kiitos jos vaivaudutte vastaamaan.
Juoksin sitten takaisin päin, kun kuulin jonkun huutavan: "juokse, juokse" käänsin päätäni huutajaa päin ja näytin nopeasti kieltäni. Näin vilaukselta siellä pojan ja tytön, ehkä suunnilleen minun ikäisiäni. Jatkoin siis juoksemista ja kuulin kun poika huusi: "vitun huora tuu tänne niin näytän sulle...." en kuullut loppua koska keskityin herti huora sanan jälkeen vain juoksemiseen. Kuulin askelia takanani, poika oli alkanut jahtaamaan minua. Nyt en todellakaan ajatellut mitään muuta kuin juoksemista. Vaikka yleensä hengästyn nopeasti jos juoksen kovaa, niin nyt olisin juossut vaikka kuinka kauan, sillä juokseminen tuntui äkkiä ihanalta. Kun olin juossut äidin luokse näin pojan seisovan nurkan luona ja tuijottavan meitä. Sitten hän lähti. Äiti kysyi että tapahtiku siellä jotai. Valehtelin ja vastasin "ei". lopulta hän sain minut kertomaan kaiken.
Äitiä pelotti niin minuakin. Autossa kerroin itkunsekaisena ääntelehtiminenä sen mitä poika huusi jne. Äsyttävintä on kun äiti jaksaa kokoajan muistuttaa siitä pelotellakseen minua että jos palokassakin eli kotiseudullanikin olisi sellaisia poikia.
Kommenttina haluaisin tietää että onko tämä teistä kamalaa, ja mistä tämä pojan käytös saattaa johtua. Kiitos jos vaivaudutte vastaamaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Eiks kukaan oo enää hereil ku ei tuu vastauksia xD
Mulle on periaatteessa tapahtunu sama mut jos alkaa juokseen ku tollaset huutelee nii ei oo järkevää. Kanttii vaan kävellä ohi.
En haluais nyt loukata ketään, mutta valitettavasti on paljon poikia joiden päässä ei liiku oikein mitään. Ehkä se poika oli vauvana lyöny päänsä pahasti?
Aika kamala kokemus sulle, mutta valitettavasti tommoselle ei taida oikein olla mitään tehtävissä :(
Yritä päästä kokemuksesta yli, muuta en sulle oikein voi sanoo.
Tämä tarina luultavasti perustuu tositarinaan, mutta tämä on muunneltu huomiohuoraukseksi. Ja et koskaan tule selviytymään ylä-asteesta jos alat itkemään jos joku jotain pientä sanoo sinulle.
eqwetryukytr3ewqert, mä en oo muokannu tätä yhtään, enkä itkeny sille mitä se sano vaan sille et se lähti perään ku se oli niin PELOTTAVAA -.-