Kaikki muut perheenjäsenet ovat ihan hulluna uuteen koiranpentuun, paitsi minä. Koiranpennun ottaminen oli kaikkien yhteinen intressi. Jostain syystä en vain tunne pentua kohtaan mitään. Minua ärsyttää suunnattomasti sen hengityksen haju, pelkään koko kodin haisevan koiralle, koti ei tunnu omalta kun matot ovat poissa ja sanomalehtiä on lattialla. Onko kellään muulla ollut samanlaisia tuntemuksia?
En kiinny koiraan
Miki585
8765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei sinun ole pakko kiintyä pentuun, pentuhan ei ole hankittu sinulle vaan vastuu siitä on vanhemmillasi,eikö niin. Ajan kanssa kun pentu kasvaa ja hössötys sen ympärillä laantuu, niin sinusta ja koirasta voi tulla hyvätkin kaverit tai sitten ei.Eihän sisaruksistakaan tule aina keskenään kavereita.
Olisikin vanhemmillani, mutta kun minä olen se vanhempi. Puoliso ja lapset ovat kiintyneitä koiraan. Ruokin kyllä, käytän ulkona jne. Mutta en valitettavasti tunne mitään koiraa kohtaan.
Usein, etenkin ensimmäistä koiraa hankittaessa, monet kokevat vastaavia tuntemuksia. Koiranpennusta oli ruusuisia kuvia ja odotukset olivat korkealla. Koiranpentu tuokin monia ilonhetkiä mutta se työmäärä voi tulla yllätyksenä -vaikka hankinta olisikin tarkkaan harkittu. Elä pode huonoa omatuntoa näiden tuntemustesi vuoksi. Tärkeintä on, että huolehdit pennusta kuten vastuullisen koiranomistajan tuleekin ja kiintymys tulee sitten myöhemmin. Huomaat jonakin päivänä kuinka hieno koira sinulla onkaan ja alatkin sitten potea huonoa omatuntoa siitä, ettet silloin pentuvaiheena ottanut kaikkea iloa irti, hehheh :). Mutta tosiaan, seuraa lastesi ja puolisosi iloa ja opit sitten vaikka heidän kauttaan rakastamaan koiraa.
Kyllä tuo kaikki hössötys laantuu nopeammin kuin luuletkaan ja kohta sinulla on taas matot lattiassa. Koira on samanlainen kuin mikä tahansa muu uusi tuttavuus ja siihen on tutustuttava jotta siihen voi luoda siteen. Jos sinulla ei kiinnosta luoda sidettä koiraan niin ei siinä mitään, ei se ole mikään pakko juttu. Kun koira kasvaa ja oppii talon tavoille ja talo oppii koiran tavoille, et varmasti kiinnitä koiraan juurikaan huomiota, siinä se elelee kuin muukin perhe. Teidän perheenne ei ole vielä koiraperhe vaan te olette vasta perhe johon on tullut koira joten kaikki on vielä vaiheessa, anna sille aikaa niin kyllä se siitä.
Ja se on ihan sinusta itsestäsi kiinni millaisen suhteen koiraan luot. Jos tahdot koirasta kaverin, sinun on itse touhuttava sen kanssa ja tutustuttava siihen mutta jos sinulla ei kaveruus kiinnosta ei koirakaan sitä suhdetta ala luomaan.
Kokeileppa opettaa pennulle joku uusi juttu. Jos et osaa, niin varmaan löytyy joku kokenut koiranomistaja, joka neuvoo. Kiintymys voi lähteä myös onnistumisesta eli kun saat pennuun oppimaan jotain uutta. Itselläni nyt nelikuinen pentu, joka istu, menee maahan ja tulee luokse. Noutaa myös jo palloa. Istuminen ja maahan meno käsimerkein. Olen hyvin ylpeä ja tyytyväinen osaamisesta. Päivä päivältä myös ihastun pentuun enemmän. Toinen koirani on vielä rakkaampi, tottakai onhan se ollut elämässäni jo nelisen vuotta. Vielä kun saan katsekontaktin joskus kuntoon niin se vasta ihanaa onkin,
Kiintymys kasvaa hitaasti. Vuoden päästä et voi kuvitella elämää ilman pikkumussukkaa :)
No olipa kerrankin asiallinen viestiketju ilman niitä "....surkimus, myy se...äläkä ikinä ota uutta.....kaikkea sitä.....mitä oot menny tekemään...."
Kiitos siitä ja pidetään se tällaisena!
Muuten kompaan Joobaxia
Ja Miki585 kiittää! Ei ole tainnut viikkoakaan mennä viestin kirjoittamisesta ja nyt koiruli tuntuu jo niin rakkaalta. Ihana pieni karvapallero. Muutama päivä meni sumussa ja itkeskelin (poissa lasten silmistä), mutta yhtäkkiä koiranpentu alkoi tuntua juuri siltä, mitä olin ennen pennun ottamista ajatellutkin.
Kiitos kaikille tsemppauksesta! Ja halikaa koirianne.