Luku 1. Armeijoiden tarkastelu Kuruksetran taistelukentällä
SÄE 19
sa ghoso dhartarastranam
hrdayani vyadarayat
nabhas ca prthivim caiva
tumulo 'bhyanunadayan
SANASTA SANAAN KÄÄNNÖS
sah--tuo; ghosah--tärinä; dhartarastranam--Dhrtarastran poikien; hrdayani--sydämet; vyadarayat--särkyivät; nabhah--taivas; ca--myös; prthivim--maan päällä; ca--myös; eva--varmasti; tumulah--meluisasti; abhyanunadayan--soivat.
KÄÄNNÖS
Näiden eri simpukoiden sointi kävi meluisaksi ja tärisi niin taivaalla, kuin myös maan päällä, se särki Dhrtarastran poikien sydämet.
SRILA PRABHUPADAN MERKITYS
Kun Bhisma ja muut Duryodhanan puolella olevat puhalsivat omia simpukoitaan, Pandavoiden puolella ei särkynyt sydämiä. Sellaisia tapahtumia ei mainita, mutta tässä erityisessä säkeessä on mainittu, että Dhrtarastran poikien sydämet särkyivät Pandavoiden puolen simpukoiden tärinästä. Tämä johtui Pandavoista ja heidän luottamuksestaan Herra Krishnaan. Sillä hänellä joka ottaa suojaa korkeimmasta Herrasta ei ole mitään pelättävää edes keskellä suurinta katastrofia.
SÄE 19
sa ghoso dhartarastranam
hrdayani vyadarayat
nabhas ca prthivim caiva
tumulo 'bhyanunadayan
SANASTA SANAAN KÄÄNNÖS
sah--tuo; ghosah--tärinä; dhartarastranam--Dhrtarastran poikien; hrdayani--sydämet; vyadarayat--särkyivät; nabhah--taivas; ca--myös; prthivim--maan päällä; ca--myös; eva--varmasti; tumulah--meluisasti; abhyanunadayan--soivat.
KÄÄNNÖS
Näiden eri simpukoiden sointi kävi meluisaksi ja tärisi niin taivaalla, kuin myös maan päällä, se särki Dhrtarastran poikien sydämet.
SRILA PRABHUPADAN MERKITYS
Kun Bhisma ja muut Duryodhanan puolella olevat puhalsivat omia simpukoitaan, Pandavoiden puolella ei särkynyt sydämiä. Sellaisia tapahtumia ei mainita, mutta tässä erityisessä säkeessä on mainittu, että Dhrtarastran poikien sydämet särkyivät Pandavoiden puolen simpukoiden tärinästä. Tämä johtui Pandavoista ja heidän luottamuksestaan Herra Krishnaan. Sillä hänellä joka ottaa suojaa korkeimmasta Herrasta ei ole mitään pelättävää edes keskellä suurinta katastrofia.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Mitenkään väheksymättä valitsemaasi tulkintaa, Arjuna Pandava on kyllä melkoisen peloissaan heti kohta simpukoihin puhaltelun jälkeen.
Minulle tärkeä osa Gitan viehätysvoimaa on nimenomaan Arjunan inhimillisyydessä. Arjuna on esikuvallinen ihminen, mutta silti vain ihminen. Heikko, pelokas ja tietämätön lukijakin voi samaistua häneen.
On varmasti hyvin kunnioittavaa ajatella, ettei Arjuna oikeasti pelännyt ja että itse asiassa hän tiesi kaiken mitä Krishna tulisi sanomaan jo etukäteen ja kävi tämän keskustelun silkasta ystävällisyydestä kaikkia niitä kohtaan, jotka Gitan lukemisesta voivat tulevaisuudessa hyötyä. Tällainen tulkintatapa kuitenkin riistää Gitalta tehoa; on olemassa vaara, että Arjuna tuntuu liian hyveelliseltä ja kaukaiselta uskottavaksi esikuvaksi. Vain jos Arjunaa ajattelee tavallisten (mutta hengellisesti nöyrien ja tiedonjanoisten) ihmisten edustajana, Krishnan sanat hänelle ovat sanoja koko ihmiskunnalle.
Ehkäpä epädharmisella puolella olevat tunsivat simpukoitten soidessa tekevänsä väärin ja siksikin heidän sydämensä särkyivät.
Hyvä että otit aiheen esille. Aikaisemmin Mahabharatassa kerrotaan miten Arjuna taisteli kaikkia sukulaisiaan vastaan ollessaan naamioitunut eunukiksi. Sillä kertaa hänen mukanaan oli vain nuori prinssi, joka ajoi hänen vaunujaan. Hän taisteli menestyksekkäästi yksin Bhismaa, Dronaa ja koko Duriodhanan seuruetta vastaan. Hän jopa ajoi heidät kaikki nuolillaan pois.
Mahabharatassa kerrotaan myös miten Arjuna taisteli ihmistä voimakkaampia demoneja vastaan puolustaessaan Indran taivaallista kuningaskuntaa. Hän voitti myös mahtavan Herra Shivan, joka haastoi hänet metsästäjän hahmoisena. Nämä ja lukemattomat muut aikaisemmat uroteot osoittivat kiistämättä Arjunan olevan suuri sankari. Arjunan tasoiset suuret taistelijat eivät ole peloissaan taistelukentällä. Mahabharatassa kerrotaan myös moneen otteeseen miten täydellisen hyveellinen ihminen Arjuna oli. Hän ei ollut mikään tavallinen ihminen, vaan suuri pyhimys, jo ennen kuin Krishna puhui hänelle Bhagavad-gitan.
Bhagavad-gitan säkeessä 1.27 sanotaan selvästi, että Arjunan vallannut tunne oli myötätunto:
tan samiksya sa kaunteyah
sarvan bandhun avasthitan
krpaya parayavisto
visidann idam abravit
Kun Kuntin poika, Arjuna, näki kaikki nämä eri tasoiset ystävät ja sukulaiset, hänet valtasi suuri myötätunto ja hän puhui seuraavasti:
Tämä säe todistaa selvästi, että Arjunan vallannut tunne oli myötätunto. Hän suri myös sitä, että jos hän tappaisi kaikki ystävänsä, niin kuka nauttisi kukoistavasta valtakunnasta hänen kanssaan? Kaikki nämä olivat kuitenkin aineellisia huolenaiheita. Hänen olisi kuitenkin pitänyt taistella, koska Krishna sitä halusi.
Nämä tosiasiat eivät kuitenkaan riistä Bhagavad-gitan uskottavuutta tai poista tehoa sen viestiltä. Päinvastoin, jos hyväksymme tosiasiat sellaisina kuin ne ovat on se kaiken viisauden alku. Omien kuvitelmien varaan ei kannata rakentaa mitään. Asiaa valaisee parhaiten esimerkki: Jos tahdon tietää minkälainen hekilö on Suomen Pääministeri, en suinkaan kuvittele mielessäni minkälainen hän on, vaan menen kysymään joltain joka on hänet hähnyt ja kuullut mitä hän puhuu. Olisi täysin typerää kuvitella minkälainen hän on ja sitten kertoa toisille, että Suomen Pääministeri on sellainen ja sellainen. Se olisi valehtelua.
Samalla tavoin Jumalasta on mahdollista saada tietoa niiltä, jotka ovat hänet hähneet, tai olleet hänen kanssaan tekemisissä. Bhagavad-gita on Jumalan itsensä puhuma viesti koko ihmiskunnalle ja sen vilpitön opiskelu Jumalan jo nähneen ja oivaltaneen henkisen mestarin ohjauksessa on paras tapa oivaltaa Jumala.
Henkinen oivallus ei suinkaan kypsy mutu-tuntumalla tai kuvittelemalla asioita, vaan se on puhtaasti tosiasioiden hyväksymistä ja niiden mukaan toimimista. Myöskään "minun mielestäni" ei ole koskaan pätevä argumentti, vaan omat väitteet pitäisi aina todistaa pyhien kirjoitusten lausunnoilla. Muuten niillä ei ole vilpittömälle totuuden etsijälle mitään arvoa, koska emme voi tietää ovatko ne totta vai tarua.
Toisella puolella olevat eivät suinkaan tehneet väärin taistellessaan Krishnan ja Arjunan puolta vastaan, vaan he täyttivät vain soturin velvollisuutensa. Monet heistä tiesivät kuolevansa, koska Krishnan puolta on mahdotonta voittaa, mutta olisi ollut ennenkuulumatonta Ksatriyalle perääntyä taistelusta. Taistelussa kuoleminen oli kuitenkin varma tapa päästä taivaallisille planeetoille ja saavuttaa kuolematon maine. Kuten BG.2.32 asian ilmaisee:
yadrcchaya copapannam
svarga-dvaram apavrtam
sukhinah ksatriyah partha
labhante yuddham idrsam
Oi Partha, onnellisia ovat ne ksatriyat, joille sellainen taistelun mahdollisuus tarjoutuu etsimättä, avaten heille ovat taivaallisille planeetoille.
Bhagavad-gitan suuri mysteeri on mahdollista oivaltaa toimimalla Krishnan ohjeiden mukaan ja rupeamalla hänen palvojakseen. Silloin henkilö kehittää itsestään kaikki hyvät ominaisuudet. Jokainen voi ruveta asemastaan riippumatta palvelemaan Krishnaa ja saavuttaa sillä tavalla ihmiselämän korkeimman täydellistymän. Krishnan palvelu on helpointa aloittaa toistamalla ääneen Krishnan pyhiä nimiä:
Hare Krishna Hare Krishna
Krishna Krishna Hare Hare
Hare Raama Hare Raama
Raama Raama Hare Hare
http://www.asitis.com
Ardsuna sanoi (BG 1.28-30):
"Krishna, nyt kun olen nähnyt kaikki nämä sukulaiset täällä taistelunhaluisina minun raajani tärisevät ja suuni kuivuu. Vartaloni vavahtelee ja hiukseni nousevat pystyyn. Jouseni Gaandiivam putoaa käsistäni ja ihoni palaa, en pysy pystyssä, mieleni on levoton ja näen huonoja enteitä, Keshava."
Tämä jos mikä on vahva pelon kuvaus. Mutta mitä Arjuna pelkää? Hän ei varmastikaan suurena soturina pelkää vaivannäköä, kipua, tappamista eikä oman henkensä menettämistä. Siksi häntä ei tule kutsua pelkuriksi; häntä hirvittävät ihan toisenlaiset asiat.
Arjuna sanoo olevansa huolissaan taistelemisen seurauksista, erityisesti moraalin rappeutumisesta niin monen miehen kuollessa. Häntä hirvittää olla osallisena sellaisessa. Jalo huolenaihe ja pelko!
En tiedä, onko sinusta jokainen individualistinen Gitan pohjalta tehty syntynyt päätelmä silkkaa mutua. Miten ylipäätään suhtaudut niihin vaisnaviin, jotka eivät seuraa sitä guruketjua mitä sinä? Heitä on Intia pullollaan ja muuallakin, kuten näkyy :)
No niin nyt iskit naulan kantaan. Arjuna oli tosiaan huolissaan muiden taistelukentälle kokoontuneiden sotureiden hengistä ja mahdollisesta moraalin rappeutumisesta näiden perheissä. Tämä kaikki osoittaa Arjunan olevan erittäin hyväsydäminen ja pyhimysmäinen henkilö, joka aina ajatteli tekojensa seuraamuksia etukäteen. Arjuna oli siis oikeanlainen henkilö ottamaan vastaan tietoa Krishnalta. Nöyryys on ensimmäinen edellytys yliaistillisen tiedon oivaltamiseen, koska jos henkilö ei ole nöyrä hän luulee jo tietävänsä kaiken, eikä siis pysty ottamaan tietoa vastaan. Myöskin kateudesta Jumalaa kohtaan on tärkeää luopua.
Arvostan kyllä niitä vaishnavia, jotka kuuluvat johonkin neljästä auktorisoidusta oppilasketjusta (Kumara, Srii, Brahma ja Laxmi), mutta näihin oppilasketjuihin kuulumattomien päätelmiä ei sastrojen mukaan pidä ottaa kovin vakavasti. Eri Bhagavad-gitan käännöksien voima huomataan helposti, kun tarkkaillaan miten niitä lukeneiden ihmisten elämä muuttuu. Monet ovat Srila Prabhupadan käännöksen luettuaan luopuneet aiemmista huonoista elämäntavoistaan ja ruvenneet täysillä harjoittamaan henkistä elämää. En ole kuitenkaan koskaan kuullut, että joku olisi jonkun professorin tai tutkijan käännöksen luettuaan tehnyt saman. Krishnan alkuperäinen viesti on kirkas kuin aurinko, eikä se se tarvitse maailmallisten tutkijoiden lampunvaloa loistaakseen kirkkaana.
http://www.asitis.com
Yhdessä asiassa oppimaton voi opettaa toisille valtavan paljon jossakin toisessa asiassa. Jumala voi antaa suurta hengellistä ymmärrystä kenelle tahansa uskontokuntaan katsomatta, sen olen saanut huomata.
Nöyryys on tietysti edellytys sille, ettei tämä lahja valu Kankkulan kaivoon. Nöyryyttä on myös myöntää, että viisautta voi löytyä sieltä, mistä emme tajua sitä etsiä.
Bhagavad Gita on (myös proffien kääntämänä) itsessään saanut miljoonat ihmiset tekemään parannuksen ja edistymään henkisessä elämässä - vaikka he samaan aikaan eläisivät tavallisessa yhteiskunnassa. Erityisesti Intiassa, mutta myös muualla. Edistys ei kuitenkaan aina tapahdu jonkin tietyn guruketjun sanelemalla tavalla tai tahdissa.
Pitää paikkansa, että yhdessä asiassa oppimaton voi opettaa muita jossain toisessa asiassa. Taitava puuseppä voi opastaa muitakin ammatin saloihin. Jumala voi toki tehdä mitä haluaa ja niin muodoin myös antaa suurta hengellistä ymmärrystä kenelle vain, mutta mitä tarkalleen ottaen tarkoitat hengellisellä ymmärryksellä? Sitäkö, että joku vain puhuu kauniita sanoja, mutta syö lehmiä päivälliseksi?
Krishna on ylisieluna jokaisen sydämessä ja hän voi toki antaa meille hyviä ohjeita kenen välityksellä tahansa. Jos emme kuitenkaan seuraa mitään erityistä oppisuuntaa, vaan otamme ohjeita sieltä täältä, olemme kuin laiva ilman kapteenia. Välillä menemme toiseen suuntaan ja välillä toiseen. Sellainen matkustaminen ei vain johda mihinkään.
Edelleen minkälaista edistymistä tarkoitat, kun sanoit että Bhagavad-gita on saanut myös Proffien kääntämänä miljoonat ihmiset tekemään parannuksen? Tarkoititko sitä, että joku on vain ruvennut ajattelemaan hiukan filosofisemmin ja heittää välillä muutaman euron hyväntekeväisyyteen? Vai voitko osoittaa joitain käytännön esimerkkejä siitä, että joku olisi täysin omistanut elämänsä Krishnan palvelemiseen ja kokonaan luopunut päihteistä, lihansyönnistä, uhkapeleistä ja avioliiton ulkopuolisesta sukupuolielämästä vain koska luki jonkun proffan kääntämän ja tulkitseman Bhagavad-gitan?
Henkinen edistys ei ehkä aina tapahdu jonkun tietyn oppilasketjun opettamalla tavalla, mutta kerro yksikin pyhimys maailman historiasta, joka ei olisi seurannut jonkun gurun opetuksia? Itse arvostan hyvin paljon Fransiskus Assisilaista, joka piti Jeesusta gurunaan ja edistyi hyvin pitkälle henkisessä elämässä. Jos tarkastelet kenen tahansa oikean pyhimyksen elämää, huomaat aina että heillä on aina henkinen mestari, jonka linjaa he seuraavat. Sastra sanoo, että Krishnan armosta vilpitön etsijä löytää henkisen mestarin ja henkisen mestarin armosta ihminen saa osakseen Krishnan armon.
On kuitenkin sääli, että nykyään on todella paljon huijari-guruja liikenteessä romuttamassa koko guru-systeemin mainetta. Kehotankin kaikkia varomaan, kun Krishna-liikkeen jäsenet mainostavat henkisen opettajan vierailua. Krishna-liikkeen ainoa oikea henkinen opettaja on A.C.Bhaktivedanta Swami Srila Prabhupada. Nykyiset gurut toimivat ilman mitään henkistä auktorisointia ja ovat huijareita pahimmasta päästä. Monilla on luxus-asunnot ja kalliit autot ja tietokoneet alueilla, missä temppelissä asuvilla munkeilla ei ole edes sairausvakuutusta tai varaa kunnon ruokaan. Liikkeen rahoista kuluukin suuri osa juuri näiden valegurujen matkustelun ja elämisen rahoittamiseen. Heidän alas lankeamisiaan salaillaan ja peitellään jatkuvasti ja en missään tapauksessa tarkoita heitä, kun puhun oikeasta henkisestä opettajasta. Oma henkinen opettajani on Srila Prabhupada ja olen todella raivoissani siitä, että vilpittömät hänen kirjojaan lukeneet nuoret huijataan seuraamaan valeguruja ja palvomaan näitä itsensä oivaltaneina sieluina. Sastroissa kerrotaan selvät tuntomerkit, mistä itsensä oivaltaneen sielun tunnistaa, mutta näiden gurujen fanaattiset seuraajat eivät näköjään ole kiinnostuneita näkemään asioita saastrojen silmin.
Lisää valegurujen toilailuista löytyy englantia ymmärtäville osoitteesta: http://mitglied.lycos.de/gbc/ ja filosofiasta kiinnostuneille löytyy sivusto, jossa kaikki Krishna-liikkeen nykyistä guruoppia tukevat lausunnot on osoitettu täysin perättömiksi: http://www.iskconirm.com
Hmm...asia taisi eksyä vähän raiteilta, mutta tulipahan sanottua. Onneksi valegurut ovat kieltäneet Krishna-liikkeen aktiivisia jäseniä lukemasta internetin foorumeita. Jos he tietäisivät, että kirjoittelen heidän palvomistaan "guruista" tänne, niin minut julistettaisiin varmaan pannaan. Tosin ei paljoa pelota... :D
Hare Krishna!
Viestisi oli hyvin kattava ja selventävä, kiitos siitä. Olin jo mm. ehtinyt unohtaa, ettet ole ISKCONin jäsen.
Sanoilla ja aatteilla ei ole mitään arvoa, ellei joku toimi niiden mukaan. Hengellisellä ymmärryksellä tarkoitin sitä, että joku pystyy omalla esimerkillään auttamaan onnettomia, näyttämään heille suunnan pois ahdingosta, suunnan kohti Jumalaa. Tällaisia ihmisiä löytyy varmaankin kaikkien uskontojen kannattajista; henkilökohtaisesti olen tavannut tällaisia kristittyjä ja vaisnavia. Minua on johdattanut parempaan päin eniten muuan harras muslimi.
Gita 10.8-10:
"Minä olen kaiken synty. Kaikki virtaa Minusta. Tämän tietävät älykkäät henkilöt ovat täysin uppoutuneet Minun palvelukseeni.
Minuun syventynein mielin he ovat antaneet elämänsä haltuuni. He myös valistavat toisiaan puhumalla jatkuvasti Minusta. He ovatkin tyytyväisiä ja täynnä iloa.
He jumaloivat Minua hurmioituneina rakkaudesta, aina omistautuneina tälle asialle. Heille Minä annan älyn Yhteyden, jonka avulla he tulevat Minun luokseni."
On olemassa paljon tavallisia ihmisiä, hinduja, jotka antavat tekojensa olevan lahjoja Jumalalle. He vastustavat vääristynyttä sortokastilaitosta, antavat köyhille mahdollisuuden käydä koulua, käyttävät omaa koulutustaan muitten auttamiseen eivätkä rahan haalimiseen, vaikka ympäröivä yhteiskunta usein pitääkin heitä hulluina. Jos he lukevat ja arvostavat Gitaa oppaanaan ja pyrkivät vilpittömästi pitämään Krishnan mielessään, kehtaako joku todella tyrmätä heidän antaumuksensa sillä perusteella etteivät he kuulu guruketjuihin? Tai että Gitan käänsi professori?
Tällaisesta antaumuksesta on varmasti enemmän hyötyä Gitan sanoman levittämisessä ja Krishna-rakkauden herättämisessä kuin siitä, että joku eristäytyy kärsivistä mukavaan kotiinsa seuraamaan pikkutarkasti gurunsa antamia sääntöjä ja palvomaan alttarihahmoja. Pahimmassa tapauksessa tämä joku vielä julistaa nuo lähimmäiset "likaiseksi seuraksi" ja pitää uskonnollisena velvollisuutenaan pysytellä kaukana heistä. Prabhupada ei toki tehnyt niin, mutta tuollaisia vaisnavia riittää.
Itse en syö lihaa, pelaa uhkapelejä, käytä päihteitä (tai ehkäpä sinun näkökulmastasi käytänkin, ihan tavallinen tee on nimittäin huomattavasti miedompi ADHD-lääke kuin amfetamiinipohjainen Ritalin ja auttaa minua keskittymään mm. Krishnan palvelemiseen) tai harjoita avioliiton ulkopuolista sukupuolielämää. Vierastan kuitenkin sitä, että nämä automaattisesti ja joka tilanteessa julistetaan synneiksi.
Edes tappaminen ei ole joka tilanteessa synti, kuten Gitasta opimme, vaan dharma on hyvin tilannesidonnainen juttu. En menisi sanomaan keskellä Mongoliaa asuvalle köyhälle paimentolaiselle, että lakkaapas syömästä lihaa, ei se mitään jos kuolet nälkään koska voit päästä Krishnan luo. Uhkapelit tuhoavat monen elämän ja vievät ajatukset pois Krishnasta, mutta vielä useamman elämä on pelastunut ja kohentunut RAY:n tuella (kohta tosin varmaan tuokin loppuu kun EU käy RAY:n monopolin kimppuun vapaan kaupan nimissä).
Jos Krishna vaatisi jok'ikistä seuraamaan "neljää säännöstelevää periaatetta", Hän olisi Itse luetellut ne Gitassa; Gitassahan on Gitan mukaan kaikki se viisaus, mikä on tietämisen arvoista, kaikki se, mitä voi kutsua Tiedoksi :) Sinulle ja minulle kyseiset neljä periaatetta ovat toki hyväksi ja meidän on niitä helppo seurata.
Itse asiassa olen ISKCON:in jäsen, mutta en hyväksy sitä, että ISKCON on kaapattu valegurujen toimesta. ISKCON kuuluu Srila Prabhupadalle.
Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, ettei sanoilla ja aatteilla ole mitään arvoa, jos henkilö ei toimi niiden mukaan. Henkilöä joka opastaa muita omalla esimerkillään kutsutaan Acaryaksi eli ideaaliksi opettajaksi.
Kuvailemasi erilaiset Krishnan palvojat jaetaan teknisesti kolmeen eri luokkaan:
Kolmannen luokan bhakta (kannistha) arvostaa vain Herran alttarihahmoja ja omaa guruaan, mutta ei muita vaishnavia. Hän ei ole kovin hyvin perehtynyt pyhiin kirjoituksiin, eikä hänen luottamuksensa Krishnaan ole kovin vahva. Hän ei myöskään tiedä miten hänen pitäisi käyttäytyä suhteessa muihin Krishnan palvojiin.
Toisen luokan bhakta (madhyama) arvostaa kaikkia bhaktoja, mutta hän erottelee ihmiset bhaktoihin, viattomiin ja parantumatomiin ateisteihin. Hän ei myöskään aina pysty kumoamaan vastustavia argumentteja, mutta sydämessään hän tietää, että Krishna on aina korkein Herra. Hän myös tietää miten suhtautua erilaisiin Herran palvojiin ja omistaa elämänsä henkisen opettajan mission täyttämiseen.
Ensimmäisen luokan Krishna-bhakra (uttama) taas ajattelee, että kaikki muut ihmiset ovat bhaktoja, mutta vain hän itse ei ole. Tämä äärimmäisen nöyrä asenne estää kuitenkin saarnaamisen, joten välillä uttama laskeutuu madhyaman tasolle auttaakseen muita. Tällä tasolla oleva henkilö ei koskaan lankea alas ja vain hän voi ruveta diksa-guruksi, eli initiaation antavaksi henkiseksi opettajaksi oman gurunsa luvalla. Uttama-adhikari pystyy kumoamaan kaikkien vastustavien koulukuntien argumentit ja hän tietää kaiken olennaisen sastroista.
Tarkoitus olisi siis yrittää kohottautua ainakin madhyama-adhikarin tasolle. :D
Puhut paljon hyvistä teoista. Bhagavad-gitan mukaan kaikki toiminta voidaan jakaa kolmeen eri luokkaan. BG.4.18:
karmano hy api boddhavyam
boddhavyam ca vikarmanah
akarmanas ca boddhavyam
gahana karmano gatih
Tekojen monimutkaisuudet on hyvin vaikea ymmärtää. Sen takia pitäisi tietää mitä toiminta on, mitä kielletty toiminta on ja mitä toimettomuus on.
On siis kolmenlaista toimintaa. Selitän nuo kolme lyhyesti. Toiminta eli karma tarkoittaa tässä hyviä tekoja, joista saa siis hyvää karmaa. Kielletty toiminta taas on sastrojen vastaista toimintaa eli vikarmaa, josta saa huonoa karmaa. Akarma sen sijaa tarkoittaa toimettomuutta. Se ei tarkoita nukkumista tai laiskottelua, vaan tekoja joista ei saa hyvää eikä huonoa karmaa. Nuo teot on siis tehty vain yksi motivaatio mielessä, halu ilahduttaa Jumalaa.
Jos toimimme Krishnan ohjeiden mukaan vain ilahduttaaksemme korkeinta, emme luo hyvää emmekä huonoa karmaa. Hyvä ja huono karma sitovat kummatkin ihmisen aineelliseen maailmaan. Joku voisi nyt ajatella, ettei ainaallinen maailma nyt niin paha paikka ole, mutta täällä meitä vaivaavat aina toistuvat syntymä, kuolema, vanhuus ja sairaudet. Nämä vaivaavat ihmisiä veedojen mukaan jopa taivaallisilla planeetoilla, jossa aistinautinnon taso on niin korkea, ettemme osaa edes kuvitella sellaista. Siksi onkin parasta lopettaa koko syntymän ja kuoleman kiertokulku ja mennä takaisin kotiin takaisin Krishnan luokse.
Elävä olento on homehtunut täällä aineellisessa maailmassa ikimuistoisista ajoista lähtien, mutta hän ei oikeasti kuulu tänne. Täältä hän ei ikinä saa sitä onnea, mitä hän aina etsii. Vain Jumalaa palvelemalla on mahdollista tulla täysin tyytyväiseksi. Sen takia kannattaa yrittää tehdä edes muutama teko päivässä vain Jumalan ilahduttamiseksi. Jokainen voi sillä tavalla pian huomata mitä todellinen onni on.
Miten Jumalaa sitten palvellaan? Tarkoitus olisi, että tekisin jotain, mitä Krishna tahtoo minun tekevän. Jos esimerkiksi kadulla on nälkäinen mies. Olisi aineellista hyväntekeväisyyttä mennä antamaan sille leipää. Se auttaisi vain ruumista hetken aikaa ja sitten olisi taas nälkä. Sielua se ei auttaisi ollenkaan. Sen sijaan on parempi uhrata leipä ensin antaumuksella Krishnalle ja antaa se sitten vasta nälkäiselle ihmiselle. Silloin teen teon, joka on akarmaa ja hyödyttää henkisesti sekä itseäni, että tuota nälkäistä.
Krishna neuvoo Bhagavad-gitassa (9.26), mitä kaikkea hänelle voi uhrata. Maitotuotteet, vilja, hedelmät, pähkinät, vihannekset ja muu kasvisruoka ovat Krishnan toivomaa ruokaa.
En itsekään pakottaisi jotain köyhää paimentolaista rupeamaan kasvissyöjäksi, mutta jos itse asuisin mongoliassa yrittäisin ostaa palan maata ja viljellä jotain. Tuskin se sielläkään on ihan mahdotonta?
Hieno kuulla, että seuraat neljää säännöstelevää periaatetta. Olisi kiva kuulla, miten muuten palvot Krishnaa? Uhraatko hänelle ruokaa, vai meditoitko pyhiä nimiä tms?
Itse uhraan ruokani, tai työpaikalla vain kiitän Krishnaa ruoasta, meditoin päivittäin Krishnan pyhiä nimiä, luen sastroja ja teen aamuisin lyhyen seremonian. Siinä päivärutiinit tällä hetkellä. Jouduttuani temppelinjohtajan epäsuosioon en enää ole uskaltanut vierailla Helsingin temppelissä, joten tarkoitus olisi pian lähteä ulkomaille ja perustaa uusi temppeli eräiden kohtalotovereiden kanssa.
Hare Krishna, Haribol!
Juu, periaatteet... :) Olen joskus miettinyt, että niinköhän me saamme kiittää yhdysvaltalaisia hippejä näistä säännöstelevistä periaatteista. Bhagavad-Gitan(kuten se on)kommentaarissa ei säännösteleviä periaatteita vielä juurikaan mainita. (Ymmärtääkseni Prabhupada käänsi ja kommentoi Gitan ennen länteen matkustamistaan.) Myöhemmissä teoksissa näitä periaatteita kuitenkin alleviivataan suunnilleen joka toisessa lauseessa. Voin kuvitella, että Prabhupada koki aikamoisen järkytyksen saapuessaan huumeista ja vapaasta seksistä hullaantuneiden nuorien keskelle...
Olen itse kokenut ajoittain hieman hämmentävänä sen intensiteetin, jolla näitä periaatteita aina väliin saarnataan. Ei siksi, että minulla olisi mitään niitä vastaan. Koen kuitenkin, että nämä uskonnon tukipilarit: armollisuus, itsehillintä, totuudellisuus ja puhtaus, joihin nuo neljä sääntöä nojaavat ovat aika paljon laajempia ja kokonaisvaltaisempia käsitteitä. :)
Samaa mieltä :) Henkilökohtaisesti minuun on ehkä suurimman vaikutuksen tehnyt se, että Krishna kutsuu helvetin kolmeksi portiksi vihaa, ahneutta ja himoa. Henkilö, joka karttaa näitä kolmea ja yrittää aina löytää dharman joka tilanteessa ei voi olla väärillä jäljillä.
Yksi seikka mikä erottaa Gitan edukseen muitten uskontojen pyhistä kirjoista on se, että kirja puhuu nimenomaan mainitsemistasi tukipilareista, ei koukeroista, joita ne kannattelevat. Siksi se on kirja kaikille, eikä vain niille, joiden elämäntilanne, asuinpaikka ja yhteiskunnallinen asema tekevät tiettyjen yksityiskohtaisten sääntöjen noudattamisen mahdolliseksi.
Hyvä kommentti. En taas nähnyt metsää puiden läpi. Itse koen sen tosin hyvänä, että johonkin vedetään selvä raja mitä saa tehdä ja mitä ei. En ainakaan itse pystyisi päättelemään, että suklaan popsiminen lamauttaa itsekuria tai lottoaminen vie rehellisyyttä. Pidän selvistä säännöistä. Se tekee itsensä hallitsemisen paljon helpommaksi. Toki pitää ymmärtää syyt sääntöjen takana, mutta silti säännöt ovat hyviä olemassa. Kaikkein korkein ohje on kuitenkin aina muistaa Krishna eikä koskaan unohtaa häntä. Kaikki muut säännöt ja ohjeet ovat olemassa vain auttaakseen tuon yhden noudattamisessa.
Hehe, oletko Helsingin temppelin vakiokävijöitä, kun puhuit tuosta intensiteetistä, jolla periaatteita saarnataan? :D
En nyt ihan vakiokävijöitä ole, mutta kuitenkin... :)
Ensimmäinen "Krishna-tietoinen" luento, jonka aikanaan kuulin käsitteli yksinomaan neljää säännöstelevää periaatetta sekä sisälsi yksityiskohtaisia kuvauksia sikojen ja apinoiden seksielämästä. Voin sanoa että se, hmmm, jätti lähtemättömän vaikutuksen. :)
Kiitos taas kirjoituksestasi. On sinänsä pölhöä, että me väittelemme täällä, kun olemme kumminkin niin monista asioista samaa mieltä. Koen kuitenkin hyvin tärkeäksi tuoda esille muunkinlaista kuin Prabhupadan näkökulmaa Krishnan palvomiseen, sillä lukemattomat ovat juosseet Krishnaa pakoon vain siksi, että ovat luulleet Prabhupadan kaikkien oppien ja Krishnan palvomisen kuuluvan erottamattomasti yhteen.
Prabhupadan malli ei tiukimmillaan yksinkertaisesti sovellu kaikille ihmisille, vaikka sinulle se on varmasti paras mahdollinen.
Toivon, ettet koe viestejäni hyökkäyksinä Prabhupadaa vastaan, vaan että hyväksyisit sen, ettei hänen viitoittamansa tie sovi jokaisen luonnolle. Ja että Jumalan luokse voi kulkea muitakin teitä. Jos ajatellaan, että totuuteen vie vain yksi tie, ollaan pian samassa ansassa kristillisten lahkojen kanssa. Niitä on ainakin tuhat, siitä sitten pitäisi valita se ainoa oikea...
Meditoin Krishnaa japa-nauhan kanssa viidesti vuorokaudessa (muslimiystäväni esimerkkiä seuraten-) Olen kokeillut ihan tosissani monenlaista mietiskelyä (myös maha-mantran ääneen toistelua) ja päätynyt yksinkertaisesti uppoamaan Krishnan mietiskelyyn, olemaan aktiivisesti Hänen seurassaan. Annan Hänen täyttää mieleni edes noina viitenä rukoushetkenä päivässä, tietysti päämäärä on pitää Hänet siellä aina.
Minulla on kotialttari keittiössä jatkuvassa käytössä. Pyrin uhraamaan sen mitä syön ja pitämään lisäksi alttarilla aina jotakin naposteltavaa kotini tärkeimmälle asukkaalle, Krishanlle :) En kuitenkaan pidä alttariuhria niin elintärkeänä juttuna kuin ISKCON. Kun Gita puhuu ruokauhreista Krishnalle, sen sanoma on "anna jokaisen tekosi, myös ruokailusi, olla uhrilahja minulle" ja sanoma on mielestäni tärkeämpi kuin muoto.
Olen kääntänyt Gitan suomeksi reilun 10 englanninnoksen pohjalta voidakseni levittää sitä vapaasti ja perehtyäkseni sen sanomaan sana sanalta (tämä ikuisuusprojekti kaipaa vielä viimeisten lukujen tarkistuslukua). Gita on muuttanut minun elämäni ja pelastanut minut omalta syntiseltä menneisyydeltäni, ja uskon, että se voi tehdä niin muillekin. Ahmin mielelläni muitakin uskonnollisia tekstejä, sekä hindulaisia että muitten uskontojen kirjoituksia, mutta toistaiseksi vain Gita on vakuuttanut minut jumalaisuudestaan. Ei Raamattu, ei Koraani eikä Srimad Bhagavatam, vain Gita. Tämä ei tarkoita, ettenkö näkisi niissä mitään hyvää, mutta suhtaudun niihin maalaisjärkisellä varauksella.
Gitan säe 9.26 voidaan muuten tulkita toisinkin: Krishna ottaa ystävällisesti vastaan noinkin yksinkertaisia ruokauhreja. Vaikka sinä et voisi tarjota Hänelle kuin puusta poimimasi lehden tai kukkasen, Hän ottaa sen vastaan, ja itse asiassa se mitä Hän todella ottaa vastaan on sydämessäsi loistavan rakkauden Häneen.
Minulla on kyllä täysin sama näkemys Arjunasta.
"omat väitteet pitäisi aina todistaa pyhien kirjoitusten lausunnoilla. Muuten niillä ei ole vilpittömälle totuuden etsijälle mitään arvoa, koska emme voi tietää ovatko ne totta vai tarua."
Tässä on kyllä asiaa, mutta kun totuus ilmoitetaan pyhissä kirjoituksissa, ilmoitetaan se aina sanoin, jotka ihmisen oma mieli ymmärtää omien edellytystensä mukaan -tämä on toinen tärkeä pointti tässä asiassa.
Kaikki perustelevat omia näkemyksiään pyhillä kirjoituksilla -siis sillä, miten ne ymmärtävät.