Nuo pienet.
Oskari melkein 5, niin viisas , ajattelevainen , muistaa kaiken. Vilpittömät silmät, luottavainen, niin hellästi halaa mummia.
Kuin syän särkyis, kun ajattelee mihin vielä joutuu, mikä hänestä tulee. Kuin vois varjella? Kaikelta pahalta.
Oskari melkein 5, niin viisas , ajattelevainen , muistaa kaiken. Vilpittömät silmät, luottavainen, niin hellästi halaa mummia.
Kuin syän särkyis, kun ajattelee mihin vielä joutuu, mikä hänestä tulee. Kuin vois varjella? Kaikelta pahalta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sellaisiahan he ovat,lutusia kuin
aamun-auer,ei niistä hentoisi luopua,
mutta kasvavat he ja ovat poissa elämästämme..
Mutt tulevat taas tervehtimään,kyllä se on aina yhtä ihanaa,sitten kun vielä tulee omien
perheittensä kanssa.
Minulla kun menee neljäs-sukupolvi jo vaikka
tunnen itseni nuorekkaaksikin vielä,
mutta kun nuorena alkaa niin isovanhempana jaksaa
kauemmin ;-))
Lutusia,hyvin osuvan sanan sanoit,he ovat viisaampia monessakin asiassa kuin aikuinen,
heillä on se lapsen vilpittömyys tallella.
Halaukset suukottelut kaikki heiltä tulee
täydestä sydämestä vilpittömästi.
Hyvää päivän jatkoa sinulle,minä lähden nyt kaupunkiin ostoksille,kun justiin tulin mökiltä ja kaapit ovat tyhjillään..
Aamulenkillä näin, kuinka eräällä portilla äiti ja tytär odottivat kyytiä. Retkikamppeet molemmilla, tytöllä reppu selässä, kassi kädessä ja olemuksessa ilme, joka ennusti loistavaa päivää. Hän oli ehkä 5-vuotias.
Lutunen tosiaan tuli mieleeni, taidatkos sen paremmin sanoa. Kuinka sellaisia voidaan jättää heitteille?
Eilen minä menin huvipuistoon lastenlasteni
kanssa,pieninkin tietenkin mukana.
Siellä oli paljon lapsia joka härvelissä
pyörimässä ja tukkilaivoilla menossa.
Minä en mennyt,mutta sain katsella ihania
kirkkaita riemukkaita lasten kasvoja.
Silmät loistaen he siellä mennä taapersivat,
jotku jo lopen uupuneina.
Sana lutunen on aivan oikeaan osunut,voi sitä
viattomuutta,voi sitä iloisuutta mitä
heillä on.
Onko mitään kauniimpaa kuin lasten silmät
kun ne tuikkivat kirkkaina kuin taivaalla tähdet.
No, nyt kaduttaa. Pyysivät tiistaina kanssaan Linnanmäelle, tytär ja 2-, 8- ja 10-vuotiaat. Kieltäydyin. Sanoin, etten jaksa siinä hullunmyllyssä, jos suinkin pärjäisivät keskenään. Nuorempanakin isä koki härvelit lastemme kanssa, minä seurailin.
Olisinhan voinut nytkin vain seurailla.
Lasten onnellisuus on ilo silmälle ja onnellistaa itseäkin.