Mulla on tosi itsetuntoa painava ongelma:
en uskalla mennä juttelemaan ja tutustumaan kenellekkään,varsinkaan pojalle,iiks,koska pelkään,että hetken juttelun jälkeen tulee kiusallinen hiljaisuus. Se kalvaa mua aivan hirveästi kokoajan ja rupean vaan hölöttämään nolosti. En siis uskalla puhua kellekään vaitonaisuuden pelossa.
Osaako kukaan auttaa? Pääseekö siitä yli jos vain menne rohkeasti puhumaan?
Toisaalta pidetäänkö mua ihan idioottina jos vaan yhtäkkiä menen puhumaan esim. Luokkalaispojalle?
en uskalla mennä juttelemaan ja tutustumaan kenellekkään,varsinkaan pojalle,iiks,koska pelkään,että hetken juttelun jälkeen tulee kiusallinen hiljaisuus. Se kalvaa mua aivan hirveästi kokoajan ja rupean vaan hölöttämään nolosti. En siis uskalla puhua kellekään vaitonaisuuden pelossa.
Osaako kukaan auttaa? Pääseekö siitä yli jos vain menne rohkeasti puhumaan?
Toisaalta pidetäänkö mua ihan idioottina jos vaan yhtäkkiä menen puhumaan esim. Luokkalaispojalle?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Varmuutta saa lisää vain juttelemalle toisille. Ei se tietenkään hetkessä tapahdu vaan vähitellen ajan kuluessa. Mä mietin joskus etukäteen, mistä voisin keskustella jonkun kanssa. Voisit kokeilla samaa, jos siitä olisi apua. Kannattaa kuitenkin välttää keskustelun kaavamaisuutta ja sen sijaan sen aikana keksiä puheenaiheita.
Mä olisin ainakin iloinen, jos joku tulisi yllättäen juttelemaan ja piristämään päivää. Suomalaiset ovat kansakuntana hiljainen ja vaatimaton, joten tietty sua voitais katsella oudosti. Se riippuu siitäkin millainen luonne keskustelukumppanillasi on. Kahden ujon kohdatessa hiljaisia hetkiä syntyy usein. Lisäksi iällä on jonkin verran vaikutusta, sillä eri ikäisillä puheenaiheet ovat erilaisia.
Kiitos , eli pitää vain rohkiasti mennä juttelemaan :)
joo tota koiran kakkaa juu elikkä nii,,, jep koiran valkoista kakkaa naamaa nii kyl se siit jep