Mökillämme on noin 20 vuotta sitten kaivettu noin 20m kokoinen uimalampi. Vesi on kirkasta ja raikasta (= aika kylmää), mutta ongelmana on, että veden pinta laskee aina metrin verran kevään tasosta syksyyn mennessä (n.2,5 m => n.1,5 m). Näin käy joka vuosi.
Lampi sijaitsee harjumaastossa ja maa on aika tiivistä, ilmeisesti hietaa tai hiesua, ei kuitenkaan savea. En osaa sanoa, että onko pohjassa joku lähde, vai onko vesi ihan vaan maakerrosten läpi harjusta tulevaa pohjavettä.
Veden pinta alkaa taas nousta yleensä kun puusta putoaa lehti ja kun maa alkaa muutenkin olla syksyllä märkää.
Onkohan olemassa joku keino, jolla pinnan saisi pysymään kevään tasolla, tai ainakin vähentämään pinnan vaihtelua? Ei kuitenkaan veden laadun kustannuksella. Pohjassa ei nyt ole mitään suodatinkankaita tai muoveja.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavien haasteiden ratkaisusta - tai muuten fiksuja ideoita?
Lampi sijaitsee harjumaastossa ja maa on aika tiivistä, ilmeisesti hietaa tai hiesua, ei kuitenkaan savea. En osaa sanoa, että onko pohjassa joku lähde, vai onko vesi ihan vaan maakerrosten läpi harjusta tulevaa pohjavettä.
Veden pinta alkaa taas nousta yleensä kun puusta putoaa lehti ja kun maa alkaa muutenkin olla syksyllä märkää.
Onkohan olemassa joku keino, jolla pinnan saisi pysymään kevään tasolla, tai ainakin vähentämään pinnan vaihtelua? Ei kuitenkaan veden laadun kustannuksella. Pohjassa ei nyt ole mitään suodatinkankaita tai muoveja.
Onko kenelläkään kokemuksia vastaavien haasteiden ratkaisusta - tai muuten fiksuja ideoita?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Lähde on käytännössä pohjavettä jonka pinta sattuu olemaan lähellä maanpintaa. Lampenne on pohjavettä joka on väkivaltaisesti kaivettu esiin. Pohjaveden pinnan korkeus vaihtelee sen mukaan kuinka vettä tulee taivaalta.