Omakotitalo korvessa

Korpitien päässä asumisen plussat:
ei näe ketään päiväkausiin
voi kävellä vaikka alasti pihalla
hiljaisuus
voit aina tehdä mitä huvittaa ilman että kukaan puuttuu asiaan tai kyselee

miinukset:
-Yksinäisyys voi vaivata
-pimeää ei kannata pelätä
-jos joku tulee pahoissa aikeissa, turha odotella apua mistään
-netti ei ehkä toimi(ei meillä ainakaan kunnolla)
-tarvitset auton jos aiot pitemmälle vaikka kauppaan tms.
-tie pitää pitää auki talvella, onko aurauskalustoa tai ketään joka auraa?
-ei ole juuri mitään palveluja

Tässä nyt muutamia asioita,osa plussista voi olla jollekin miinusta ja päinvastoin. Omakotiasujan pitää lisäksi olla kiinnostunut monenlaisista ylläpitotoimenpiteistä, ainan on korjaamista ja pihan laittoa. Joillekin tämä sopii, toisille taas ei.

parasta on se kun ajaa vaimon hankeen, sen huutoja ei kuule kukaan, hähähähä

Edellä.

Olikin kaikki tärkeimmät. Ite asunut miloona kaupungeissa, pöndellä, suomen pikkukaupungeissa, nyt vakipaikka ollut tsadissa pitkään ja mökki korvessa, missä olen paljon.

Korpi kaksjakoinen paikka. Siinä korostuu yks asia. Turvallisuus. Siis siellä ei tarvi pelätä järjestyshäiriöitä eikä huumediilereita- Mutta siellä on sitten yksin.

Eli vaikka onkin turvassa ulkopuolisilta asioilta tavallinen elämä kohtaa rankemmin. Joopajoo, pitäis mennä kauppaan, metri lunta ja puoli kilometriä kujaa lapioitavana :D

Kahden asunnon systeemi toimii. Hokannut, asustelu tosiaan riippuu vuodenajoista. Tsadissa helpompi olla talvet, mökillä suunnilleen loput vuodesta.

Kaikkeen sopeutuu, korvessa asuminen ei sovi laiskoille, ei kaikista ole siihen. Ei minustakaan enää, ikää liikaa, ei pysty enää tekemään ihan kaikkea, kuten nuorempana. Tämä kannattaa hokata, kun omaa loppusijoituspaikkaansa miettii.

asuin 17 vuotta kerrostalokolhooseissa, nyt korvessa/maalla peltojen keskellä.
en palaa kaupunkiin asumaan, mieluummin saa tappaa kun minut elävänä sinne spurgujen keskelle meteliin asumaan !!!

Paras paikka asua on hyvinvarustetussa nopeassa purjeveneessä, ei tarvitse kärvistellä pakkaskeleissä, jos ei halua ja elinympäristön voi valita miten haluaa. Voi notkua kaupungin keskustan vierassatamassa palveluiden lähellä tai umpikorvessa omavaraisesti.

Korpiasumisen hyviä puolia on se että jo korotat ääntäsi pihalla lapsille tai puolisolle, ei sossusta tule yhteydenottoa.
Ihan oikeasti, en lähtisi enää asumaan keskustaan, etenkään rivitaloon. Kohta 20 v maalla, kaukana naapureista asuneena voin sanoa elämän olevan ihanaa :).
Kukaan ei valita vaikka omistat kissan joka ei tunne tonttien rajoja, voit pitää grilli-illan ja tikkakisat vaikka puoliltaöin eikä kukaan tule valittamaan.

Meillä koulubussi on 2 kilometrin päässä, ja ruokakauppa 13km päässä, työpaikka 45km päässä ja naapuri 3,4km päässä, ollaanko me korvessa, meitä on 5 henkeä täällä.

"Korvessa" kun asuu niin pitää kaikkeen erilailla kuin kaupungissa, esim päivän sähkökatko ei ole mikään harvinaisuus, kannattaa ostaa oma aggregaatti ja aina pitää olla kynttilöitä, kuivaruokaa yms. Pitää muistaa että naapuriapu on maasedulla usein korvaamaton, ei jossain kaupungissa mennä kerrostalossa kysymään naapurilta että tuonko sulle jotain kaupasta.

"aina pitää olla kynttilöitä, kuivaruokaa yms."

-Kuivaruokaa??
Lakkaako bensiini tai dieselkäyttöinen auto toimimasta,jos sähköt katkeaa?

Kaikille ei sovi mikään asumismuoto jos ei ole myös suvaitsevainen ensin itselleen ja sitten myös toisille ihmisille.Tällähetkellä asun ok-talossa ja olen vielä tyytyväinen tähän asumis muotoon. Aina ei tarvitse nähdä tai kuulla kaikkia mitä ympärillään tapahtuu.

Niin kyllä kaikkeen kannatta varautua, ei ole mikään vitsi että tiellä voi vaikka sata puuta jos tulee kunnon myräkkä. Toiset vaan osaa varautua paremmin kuin toiset.

Minä puolestani olen jo aika kyllästynyt omakotitalossa asumiseen. Onhan siinä oma rauhansa mutta kun ikää kertyy alkaa koko ajan lisääntyä tunne, että haluaisin päästä vapaaksi näistä oman talon huoltamishuolista. Kerrostalossa eläminen on helpompaa, yksinkertaisempaa ja jos on välittämättä siitä taloyhtiön säännönmukaisesta 1-2 kyttääjästä ja valittajasta niin hyvä vaihtoehto tuo kerrostalossa asuminen voisi olla.

itse on kohta 9v asuttu korvessa, keskellä metsää. Naapurit on n. 1km, postilaatikko sanoin. Tielle on parisataa metriä, kylille(työt, kauppa, koulut yms) 10km. Moni ihastelee tätä rauhaa, talo ei näy tielle. Mutta omavaraisempi täytyy olla. Mutta esim remppaa saa tehdä omaan tahtiin, kukaan ei tuu kyseleen miten ja mitä teet tai joko siivoot pihas niinkuin jo tuossa kyläkeskustassa tapaa tapahtua.

Kaikki asumismuodot ovat hyviä.Korvessakin on monta hyvää asiaa saa olla kuin ellunkana tai kukko.Nytkin meillä on ihanne asumismuoto OK-talo ja komia aita joka on rakennettu koivu haloista korkeuttayli 2met. Palvelutkin ovat sopivan matkan päässä.Ei mitään valittamista.

Meiltä on lähikauppaan valotonta hiekkatietä 8km ja valotonta asfalttitietä samaan kauppaan 15km. Bussipysäkki on 500m päässä, mutta siitä menee vain koulukuljetus aamulla. 1 yleinen bussi menee kerran viikossa perjantaisin.
Pihassa ja lähipiirissä on kauriita, peuroja ja hirviä. Naapuritalo on 150m päässä metsän takana.

1km säteellä talosta on 3 järveä, hevostalleja, lammastila ja maitotila.

Jos lähden tästä nyt (klo 19.00) arki-iltana ajamaan autolla niin olen 35min päästä Kampin ostoskeskuksessa.

Missä asun? Siuntiossa.

Korvessa asumisessa on tasan 2 huonoa puolta:
- pakko olla auto (tai 2) ja käyttää niitä, nykyisillä bensan hinnoilla jo hintavaa
- pitkät sähkökatkot (niitä on tullut lisää) mutta oma aggregaatti pelastaa paljon, joskaan netti kännyn kuuluvuus ei välttämättä toimi (vaikka kännyssä virtaa, niin infra on alhaalla)

Kaikki muut asiat ovat sitten itsestä kiinni, miten hommat hoitaa, mistä tykkää ja saa apua jos sitä tarvitsee (ei se sosiaalisuus maalla ole ihan itsestäänselvyys, mutta kaikki riippuui tsestä kun tänne muuttaa). Jos on bilehile eikä halua tehdä talon ylläpitoa, omistaa autoa eikä puuhastella pihassa, autotallissa jne, niin eihän täällä viihdy.

Muutimme korpeen 12 vuotta sitten (oltiin kyllä jo lapsina totuttu asumaan korvessa, mutta ihan eri paikkakunnalla) 10 kaupunkivuoden jälkeen. Viihdymme oikein hyvin ja tuttuja on just sen verran kun on haluttu tutustua. Kumpikin käy kaupungissa töissä about 45 kilsaa (ja ehkä sman verran minuutteja ajaksi muutettuna) eikä kertaakaan ole lumi haitannut, vaikkei mitään maastureita pihalla seiso (pihatien aurauksesta soppari "naapurin" kanssa). Kaupassa käydään työmatkalla. Palvelut (poliisi, työvoimatoimisto, lääkärit jne) hoidetaan myös työmatkalla jos niille on tarvetta.

Mieluusti tekisin jopa etätöitä jos olisi mahdollisuus enempään kuin vain päivään viikossa (netti toimii ihan OK, joskaan mihinkään hienoihin TV palveluihin nopeus ei riitä)

Pitäähän täällä ehkä olla omavaraisempi kuin kaupungissa, tarvitaan työkaluja ja tavaraa, jota nyt ei kerrostalossa tarvita - tai ehkä mutenkaan kaupungissa - toisaalta voi ostaa kimppajuttuja samanhenkisten naapureiden kanssa vaikkei heitä koko aikaa tarvitse katsella/kuunnella.

Sitten kun olemme vanhuksia ja huonossa kunnossa, niin ehkä rivari/kerrostalo ja taajama kutsuu...muttei kyllä ennen.

Meneehän se "korvessa asuminen. On rauhallista ja luonnosta nauttii.

Töitä on metsässä (vaatii koulutuksen). Auto on melkein pakollinen, jotku pärjää ilman sitäkin. Tavoitteena on pärjätä ilman autoa.

Järvillä käy kalassa, retkeilee jne. Polttopuuntekoa riittää.

Korvessa asumiseen on nykyään hyvät tekniset ratkaisut. Vettä saa porakaivosta, sähkökatkon varalle agregaatti, lumityöt ja tien auraus hoituu vanhalla traktorilla, autolla pääsee, ilmaista polttopuuta tekee härpäkkeillä jne. Sen minkä häviää harveleiden hinnassa voittaa halvassa asumisessa monin kertaisesti. Puolella miljoonalla saa helsingistä aivan paskan luukuun.

Korvessa asuminen on mutta, mutta laiskalle omakotitalossa asuminen ei sovi. Puuhaa riittää, enempi kuin ehtii tekemään. Monen vuoden työt tulee helposti rästiin.

Tykkään kuitenkin puuhastella kasvimaalla, kasvatella syötävää ruokaa itse. Se olisi aika hankalaa kerrostaloasunnossa toteuttaa joten ostin jo nuorena tyttönä maaseudun rauhasta 18 hehtaarin pietilan. Siihen tämä mieheni tuli sitten aikanaan kaveriksi. Kummankin työt ovat aina olleet tilan ulkopuolella kaupungissa, reilun 50km päässä joten kaksi autoa on ollut käytössä kaiken aikaa. Eipä ole töistä ikinä myöhästytty vaikkei julkisia kulkuneuvoja menekään oikeina aikoina.

pitkät sähkökatkot?
sähköt ovat viimeksi olleet poikki muutaman minuutin 2011 vuonna.

pitkät välimatkat =suuri bensan/naftan kulutus?
kannattaa ostaa auto joka kuluttaa vain 4-6 litraa polttoainetta/100km.

känny/netti-infra on alhaalla niin kaupungissa kuin maallakin silloin kun se on "alhaalla". Samassa paikkaa ne operaattorin palvelimet ja satelliitit käsittelevät niin meidän maalaisten kuin kaupunkilaistenkin mobiili ja dataliikenteen.

Pihan ja pihateiden, sivuteiden auraukset hoitelee meillä 5km päässä asuva traktoriyrittäjä, tiet ovat täällä paremmassa kunnossa kuin kaupungissa ikinä.

Poliisille, työvoimatoimistoon, Kelan konttoriinkaan ei ole ollut ikinä asiaa, kunnan tai kaupungin virastossa en ole käynyt yli 20 vuoteen. Pankkikonttorissa fyysisesti olen käynyt viimeksi ehkä noin 6-8 vuotta sitten, joten eipä nuo virastokäynnit asuinpaikkaan vaikuta.,
Ruokakauppa on auki kaupungissa 23 saakka, kylällä arkisin 21 saakka, lauantaina klo 8-21 ja sunnuntaina klo 12.18 joten hyvin ehtii kaupassa käymään.

Enpä nyt keksi mitä kaupungissa olisi sellaista mitä ei täältä maalta löytyisi.

Minulle ole koskaan tullut tarvetta minkäänlaisen talon pihalla huutaa eikä mesoa, ei kiusata naapureita eikä kolistella kotonani tyhjän päiten, että sen takia pitäisi maalla asua tai muita ihmisiä karttaa.

Aivan ihanaa asua kaikkien typerien palvelujen ja taajamien lässynassujen ulottumattomissa, omassa rauhassa, oman kullan kainalossa, silti kaikkea mahdollista touhuten, ja maailmaa oman mitan mukaan mutustellen! En vaihtaisi tekopyhien ja teennäisten "kiireeseen" ja massojen trendi- ja tärkeilysoopaan, mutta sielläpä rypekää, eihän se ole multa pois;)

Lähimpään naapuriin 11 km, kauppaan 24km on aika hiljaista varsinkin tavella. Vaimon kanssa kahdestaan 45 vuotta aviossa, lapset maailmalla. Omaa maata ympärillä vajaa 300 ha, puuhaa riittää kaiken aikaa.Talvella metsä-, lumi-, korjaus,- ja kaiken kunnostyötä.
Kesällä maatyöt, kasvimaat, taimikot hoito, majastukset jne.. Syksy menee hirvimettälä ja sitten onkin taas joulu, näin on mennyt jo 65 vuotta.
On hyvä keksiä jotain uutta juttua tämän tästä vaimokin viihtyy kotona paremmin.
Onhan tuossa naapureitakin tosin kaukana jotain kylästelyäkin on
Ei korvessa mitään pelättävää ole, koskaan ei rosvottu mitään ovikin ollut päiväkausia auki kaikki tuntee toisensa. Puolustaa itseämme osataan aseita talossa löytyy, ei ole koskaan tarvinnut kokea mitään uhkaa. Neljä koiraa irti pihalla aina ovat hyviä vahteja, eivät silti vihaisia.
Eletään melkein luomutaloudessa pakkaset täynnä lihaa, marjoja ja kaloja jos olis vielä pari lehmää ruokakaupaan ei olis asiaa, Suolaakin ostan aina kaksi säkkiä 30kg kerralla kun käydään kaupukiasioilla.
Laiskana ei kerkiä olemaan! Eiköhän tätä jatkune vielä tovin aikaa
Kaupunkiin en muuta koskaan.

olet ilmeisesti noi 80-85 vuotias jos kerran olet tehnyt maatöitä ja käynyt hirvimettällä jo 65 vuotta.

Voi voi, kyllä entisajan maaseudun pojat on tehneet maatöitä pikkulapsesta asti, ja varmasti hirvenmetsästyksetkin on tulleet tutuiksi, vaikkei ihan pienestä ole oikeaan toimintaan mukaan päässytkään.

Itse nautin maaseudulla asumisesta, vaikkei tämä talomme nyt ihan korvessa olekaan. On naapureita lähellä ja jopa kylän koulukin tuossa melkein vieressä. Ennen olen asunut siellä ihan korvessakin, silloin tykkäsin kun sai ottaa kesällä aurinkoa vaikka nakuna, kun ei varmasti kukaan nähnyt.

Ainakin täällä käsittää luonnon kiertokulun selvemmin kuin kaupungissa, jossa olen sielläkin asunut seitsemän vuotta. Metsässä on kivaa kuljeskella, koko ajan voi tehdä havaintoja. Alkukesästä on ihanaa maata viltillä pihassa, pistää silmät kiinni ja kuunnella joka puolelta kuuluvia lintujen ääniä. Se on se nautinto, jota aina odotan.

Kerrostalojen asukit tuntuu arvostavan melkein eniten sitä, että ei tarvitse tehdä lumitöitä. No mikä ettei. Lumitöitä ei kuitenkaan tarvitse ihan ympärivuotisesti tehdä ja muutenkin riippuu pihan koosta ja siitä, miten ison alan haluaa lumettomana pitää. Ja miten kaukana asuu päätiestä, jonka aurauksesta huolehtii joka tapauksessa joku muu, ellei itse satu olemaan se kunnan tai tiekunnan tai asukasyhdistyksen tms. palkkaama auraaja.

Noita ryöstäjiä ja taloihin murtautujia en ole osannut tähän päivään mennessä pelätä, kun ei sellaista ole tässä maassa juurikaan tapahtunut, että asuntoihin mentäisiin. Lähinnähän meillä on tapahtunut noita mökkimurtoja talviaikaan. Nyt näitä sitten on alkanut tapahtua, ulkomaalaisia kai enemmän asialla. Omakotitalohan on helpompi kohde, mutta toisaalta on niitä tunkeutujia ollut kerrostaloasuntoihinkin. Ainakin siihen taloon, missä äitini asuu, on murtauduttu yöllä varastotiloihin ja kaksi kertaa sen kerrostalon pihasta on varastettu auto. Viereisessä kerrostalossa on käynyt mustalaisia soittelemassa ovikelloja ja pyytäneet päästä sisälle vettä juomaan. Eli ei nyt ihan turvallista ole missään. Voihan sitä joutua ryöstetyksi vaikka keskellä katua jos niikseen tulee. Silloin kun asuin vielä ihan korvessa 70-luvulla, ei meillä aina ollut ovi edes lukossa kun ei oltu kotona. Sitä vaan ajatteli, että kuka tänne nyt eksyisi. Yksi vanhempi pari asui silloin meistä vielä edempänä sellaisen matkan takana, että he ei olleet hankkineet ikinä edes televisiolupaa. Sanoivat, että jo on ihme, jos lupatarkastaja heille tulisi, sellaisen taipaleen taakse, kun monta pätkää oli sellaistakin, ettei ollut mitään tietäkään. Metsän läpi kulkivat ja suunnistivat ihan oman tietonsa varassa, ei siis edes kunnon polkuakaan ollut. Kummallakin oli mopo, joka oli "parkissa" noin puolivälissä matkaa kuusen juurella, kotiin asti ei sillä päässyt. Muutaman kerran kävin heillä kylässä ja hortoilin pitkin metsiä eksyksissä pitkät ajat. Ihmettelin aina, että miten he siellä talvella pärjäsivät, mutta näköjään vaan pärjäsivät, aika omavaraisia olivat. Asianosaiset ovat kuolleet ja rikos siis lienee vanhentunut. Silloisen maalla asumisen etuja...

No jos kotona ollaan, kun ryöstäjiä tulee, niin kyllä ainakin koira ilmoittaa, että nyt tuli joku pihaan.

Totta kai kaupungissa on asioita, joita ei ole siellä maalla. Elokuvateatterit, kioskit, kuntosalit, nakkarit, erikoisliikkeet, joita on siis satoja erilaisia jne jne. Tämä on kuitenkin asennekysymys, kaikki ihmiset ei kaipaa samoja asioita eikä samalla tavalla. Auton omistaminen on nykyään maalla asuvalle ihan välttämättömyys (ainakin melkein!) mutta näkyy ne kaupunkilaisetkin omistavan autoja, vai kenen ne kerrostalojen pihoissa ja parkkipaikoilla yölläkin olevat autot ovat? Jos on maalla pitkät välimatkat, niin on kaupungeissakin. Nykyään näyttää siltä, että keskustoissa on virastot ja toimistot ja keskustojen ulkopuolella, joskus hyvinkin pitkien matkojen päässä, on sitten kauppakeskukset.

Korpeen ja omaan rauhaan on kesämökki missä lähonpään naapuriin on 300m mutta en sinne koskaan asumaan menisi kun kaikki harratusmahdollisuudet kaukana ja tulsi 250 km työmatka. Itse tykkään asua pääkaupunkiseudulla rivarissa ja olen kotiutunut ja tottunut että kaikki on lähellä ja stadin keskustaan 20 km jos haluaa joskus lähteä baarikierrokselle tai muihin rientoihin mutta kesällä on kvia olla mökin rauhassa ja tekemistä riittää ja kun tekee fiiliksen mukaan niin ei tule tressiä. KAikkein paras että mökile matkaa 215 km ja siitäkin melkein 200 km motaria.

Mökillä tässä kirjoittelen. Mökki pienine navettoineen on vanha torppa Saimaan rannalla, jossa ympärivuotista asutusta on ollut vuosikymmenet sitten.
Hiljaista on, omat ja jälkikasvun koirat (yht 4 kpl) vaan kaverina ja ne ei turhia huutele.. Hitto, että tykkäävät olla vapaana ilman remmejä ja stressiä. Todella iso ero siihen, miten käyttäytyvät kotona... Lähimpään naapuriin täältä on pari km ja maantielle saman verran.
Muutama päivä täällä itsekseen menee, mutta jos noita haukkuja ei olisi mukana, niin höperöksi tulisi aika äkkiä. Vai joko tulin..

Ihanan 100 % pimeää, ei pienintäkään ääntä kuulu mistään.. Pelottaa :-)

Saa asua rattiissa ilmassa, nukkua (kevät/kesä/syksy) ikkuna auki (ei meteliä) eikä tartte kuunnella naapurin kusen lorotusta ja metelöintiä.

Kaikki tarvittavat palvelut löytyy 6 kilometrin sisältä. Naapuriin kuitenkin matkaa yli puoli kilometriä ja kunnon maaseudulla asutaan. Naapurin ikkunoiden valot näkyy pellon toisessa päässä pieninä pilkkuina pimeällä. Voi elää ja olla ihan kuten haluaa. Ei tarvitse vaimon tai kakaroiden pelätä kylillä mitään. Pyykkiä voi pestä, naulaa naulata ja vaikka tanssia kantapäillään keskellä yötä jos huvittaa, eikä kukaan häiriinny. Ruokaa ja hyödykkeitä saa omalta pihalta, metsästä ja naapurin pellolta ostamalla tai vaihtamalla. Koko ajan ei naisvän tarvitse poleerata itseään tai välittää sellaisista asioista. Nettikin toimii ja jos ei joskus toimi, niin maailma ei siihen kaadu. Lääkäriin pääsee samana päivänä. Kun loukkasin jalan, kylän apteekkari toi kotimatkallaan reseptilääkkeeni kotiin. Maalla autetaan kanssaihmisiä, mutta täällä saa olla rauhassa muiden häiritsemättä jos niin haluaa. Paska haisee kahtena päivänä vuodesta jos tuuli kääntyy tähän suuntaan. Lumitöitä viimeisen 2 talven aikana on joutunut tekemään alle 10 päivänä, eikä se ole "joutumista" vaan reippailua. Eipähän tartte ostaa siis maksaa kuntosalikorteista, kun välillä vähän lykkii lunta, laittaa lapiota maahan ja lyö kirveellä puuta. Vaanon tuolla kylällä kuntosalikin jos sellaiseen tekisi mieli mennä hikoilemaan. Ei ole ollut tarpeen. Kunnossa pysyy ilmankin.

Ja halpaa on elämä. Kun ei vaadi torpaltaan nykyajan liioiteltuja typeryyksiä, ei ole huolia ihmisellä. Eikä meinaa, että pimeällä kiviajalla eläisi. Sitten pikkasen pottua peltoon ja kasvista kasvimaalle, rentouttavia hetkiä virvelin varressa ja hyvät välit paikallisiin metsästäjiin, niin eipä mene rahat surkeaan ruokaan kaupoissa.

Niitä miinuksia en keksi. Ei ole tullut huomatuksi näinä 8 vuotena, eli sen jälkeen kun muutimme Stadista landelle.

15 km omaatietä.

Omat sähköt, lämmöt, netti isolla antennilla 50-100M.

Meillä on hälyytin vanhassa käyttämättömässä maitokopissa yllätys vierailijoille. Toinen hälyytin on 500m ennen pihaa. Internet on ihmeellinen siirtotie.

Tenavissa on hirveehomma kun tarvitsevat kuljetuksen aamuin illoin.

Mutta tämä rauha on ihana, saa harrastelija kaikessa rauhassa, eikä kukaan ole verstaaseen kurkkimassa.

Vaimo käy parin viikon välein duunipaikallaan, muuten etätöissä, joku kontrollerin tyyppinen duuni sillä on.

Tarpeeksi jumalanselän takana asuminen on ihanaa, rakkaus kukostaa.

Mutta tässäkin on puolensa, on suhteellisen kallista, käytetään noin 30'000€ suoriinkuluihin!

Joihinkin asioihin on pakko puuttua ihan ensiminuutista lähtien.

Sen verran olen varautunut poikkeustilanteeseen, minulla on puoliautomaattinen haulikko määräysten mukaisesti eteisessä, jos sitä joskus tarvitsi. Kukaan muu perheestä ei sitä saa tai voi edes ampuakaan.

Voi jösses kun pääsiskin asumaan omakotitaloon korpeen! Se olis unelmien täyttymys.
On vaan masentavaa herätä todellisuuteen, että yksin elävä alta kaksvitonen ei pääse mitenkään kyseiseen asumismuotoon, ei aikoihin, eikä välttämättä ikinä. Ei auta kuin tehdä työtä edellä mainitun eteen ja toivoa parasta.

Inhoan kaupungissa elämistä. Enemmän miinuksia kuin plussia.

Korpi sopii perheettömälle, joka ei perusta ihmissuhteista, saa sahata puita ja polttaa risuja kenenkään valittamatta. Juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa, mitäpä sitä erakko muuta kaipaisikaan.

Lapsiperheelle korvessa asuminen olisi aika kolkkoa. Lapset tarvitsee kuitenkin kaverit, eikä ne kaverit voi olla kovin kaukana, jos mielii niiden kanssa kaveerata ilman jatkuvaa autokuskausta. Lapsiperheiden asuinpaikka on pikemmin taajamassa, jossa naapurit ja kaverit lähellä.

Elämä on eri vaiheita. Tällä hetkellä mennään lasten ehdoilla, myös asuinpaikan suhteen. Myöhemmin sitä voi erakoituakin, myy kaupunkiasunnon ja muuttaa korpeen syömään suolaa ja kovia rasvoja. Mistä sitä elon tien tietää...

"Tsadissa" listasi kyllä mielestään kattavasti kaupunki- ja siellä nimenomaan vielä kerrostaloasumisen plussat ja miinukset, mutta ilmeisesti on niin henkeen ja vereen kaupunkilainen, että ei pidä miinuksina sellaisia asioita, joita korven eläjät kaupunkiasumisessa nimenomaan kammoavat.

Luonnonrauhan puuttuminen. Luonnonrauhassa asuminen on joillekin ihmisille suorastaan elinehto. Kaupunkilaisten puistikot ja valaistut pururadat eivät sitä edusta. Hiljaisuudella on monille tärkeä merkitys. Kaupunkien hektinen ilmapiiri ei sovi kaikille. Monet taiteelliset ja luovat ihmiset tarvitsevat rauhaa ja luonnon läheisyyttä. Eivät tietysti kaikki, luovuuttahan on monenlaista.

Entä oman pihan puuttuminen? Pihassa on kyllä se grillikatos tarvikkeineen, mutta ei se silti ole oma piha eikä oma katos. Mitään et sille saa tehdä ilman toisten suostumusta ja kun siinä iltaa vietät, olet kaikkien katseitten armoilla. Olet vain yksi talon asukkaista, etkä yksin päätä mistään. Onhan se tietysti hyvää kasvatusta sosiaalisuuteen, mutta jotkut kuitenkin haluavat päättää oman pihansa käytöstä täysin itse ja pitää sen muutenkin pelkästään itsellään aivan samaan tapaan kuin muutkin asumistilansa. Varsinkin kesäisin maalla asuville piha on miellyttävä lisätila niille ihan omille touhuille.

"Oma sauna ja suurehko lasitettu parveke." No niin, varmaan monille kerrostaloihmisille toiveiden täyttymys, mutta korven asukki nauraa moiselle. Korven ihmiselle parasta on asua järven rannalla ja päästä suoraan saunasta uimaan, ah se on nautinto! Ja jos ei ole sitä järveä ihan lähellä, niin talvella voi juosta saunasta alasti hankeen tekemään enkelinkuvia. Jos kerrostalossa tekisi niin, joutuisi putkaan ja saisi sakot. Joten parempi vaan istua saunatakki päällä siellä parvekkeella ja hörppiä sivistyneesti valkkaria saunan päälle. Onhan se sivistynyttä, mutta miten se vaan tuntuu korven asujasta niin valjulta?

Eläinrakkaalle ihmiselle kerrostaloasuminen asettaa huomattavia rajoituksia, jos hän haluaisi eläintä pitää. Maalla ja varsinkin siellä "korvessa" mahdollisuudet ovat ihan eri luokkaa.

Kun asuin ihan nuorena kerrostalossa taajamassa, siivous oli sitä, että vein kaikki matot, petivaatteet, sohvatyynyt ja seinävaatteet pikkuriikkiselle tuuletusparvekkeelle ja siinä ne sitten olivat sen ajan kun sain huoneet siivotuksi, ja toin takaisin sisään. Minusta ne ei olleet oikein tuulettuneet koskaan eikä huoneitakaan saanut kunnolla raikkaiksi, kun tuuletusikkunat oli niin kapeat ja niissä vielä tiukat säleiköt ja hyttysverkot. Ja liikenteen pöly leijasi ilmassa heti ikkunan takana. Nyt täällä korven keskellä aukaisen kaikki ikkunat ja ovet ulos asti auki ja heittelen tuuletettavat kuistille ja pihamaalle, tulee nopeasti raikasta. Eikä kukaan narise, vaikka jäisi matot yöksi pihalle tai vaikka viikoksi.

"Luovana hulluna" voi korpieläjänä tehdä asioita, joita ei voi mitenkään tehdä kerrostalossa. Ei kaikkea viitsi edes kertoa.

Kyse on tietenkin viime kädessä siitä, mitä kukakin arvottaa. Kerrostaloon olen ajatellut muuttaa sitten vanhana, kun en enää jaksa tai viitsi tehdä muuta kuin istua kököttää. Mutta elämäänsähän ei voi kukaan ennustaa.