mun avomiestäni todella paljon!!! Olemme seurustelleet noin 2 vuotta ja asuneet yhdessä reilut puoli vuotta.
Olemme tehneet kaikenlaista yhdessä ja oltu ruotsin matkalla, viron matkalla ym. (mainitsin sen vuoksi nää matkat, koska yl. matkoilla mitataan parisuhdetta väkisinki, kun ollaan koko ajan yhdessä, päätetään asioita ym).
Suunnitelmissa on piakkoin hankkia koira, kunhan saadaan säännöllisemmät tulot... Sitten on ollut puhetta lapsista ja omakotitalon rakentamisesta ja muutenkin yhteisestä tulevaisuudesta.
Kuitenkaan en ymmärrä miksei mieheni ole valmis kihlautumaan ja menemään naimisiin, vaikka lapsia ym kuitenkin haluaa, kun kyllähän ne lapset on kuitenkin sellainen asia johon tulee täysillä sitoutua!
Mitä mieheni pelkää? Olen jopa kysynyt että aikooko mieheni kosia minua vai päätämmekö yhdessä vaan ihaan rennosti että nyt mennään naimisiin. Siihen hän vastasi että kyllä hän haluaa kosia mutta kaikki ajallaan.
Jos nyt kerraan ollaan yhdessä ja tulevaisuuden suunnitelmatkin on aika selviä, niin miksei MIKSEI halua sormuksia tätä rakkautta todistamaan?????
Olen alkanut miettiä että onko se edes sitten niin tärkeää kihlautua tai mennä namisiin?? Olisiko "väärin" hankkia koira, saada lapsia, rakentaa talo ja ym, menemättä kuitenkaan naimisiin. Samalla mietin miksei voitaisi mennä naimisiin?
Noh, olipa tässä vuodatus, mut nää asiat vaivaa mua tosi paljon! Voinko luottaa mieheeni, miksei hän halua sormuksia, eikö hän haluakaan minua loppuelämäksi....
Kertokaa kokemuksia ja kaikkee mitä tulee teillä mieleen näistä asioista!!! KIITOS!!!
Olemme tehneet kaikenlaista yhdessä ja oltu ruotsin matkalla, viron matkalla ym. (mainitsin sen vuoksi nää matkat, koska yl. matkoilla mitataan parisuhdetta väkisinki, kun ollaan koko ajan yhdessä, päätetään asioita ym).
Suunnitelmissa on piakkoin hankkia koira, kunhan saadaan säännöllisemmät tulot... Sitten on ollut puhetta lapsista ja omakotitalon rakentamisesta ja muutenkin yhteisestä tulevaisuudesta.
Kuitenkaan en ymmärrä miksei mieheni ole valmis kihlautumaan ja menemään naimisiin, vaikka lapsia ym kuitenkin haluaa, kun kyllähän ne lapset on kuitenkin sellainen asia johon tulee täysillä sitoutua!
Mitä mieheni pelkää? Olen jopa kysynyt että aikooko mieheni kosia minua vai päätämmekö yhdessä vaan ihaan rennosti että nyt mennään naimisiin. Siihen hän vastasi että kyllä hän haluaa kosia mutta kaikki ajallaan.
Jos nyt kerraan ollaan yhdessä ja tulevaisuuden suunnitelmatkin on aika selviä, niin miksei MIKSEI halua sormuksia tätä rakkautta todistamaan?????
Olen alkanut miettiä että onko se edes sitten niin tärkeää kihlautua tai mennä namisiin?? Olisiko "väärin" hankkia koira, saada lapsia, rakentaa talo ja ym, menemättä kuitenkaan naimisiin. Samalla mietin miksei voitaisi mennä naimisiin?
Noh, olipa tässä vuodatus, mut nää asiat vaivaa mua tosi paljon! Voinko luottaa mieheeni, miksei hän halua sormuksia, eikö hän haluakaan minua loppuelämäksi....
Kertokaa kokemuksia ja kaikkee mitä tulee teillä mieleen näistä asioista!!! KIITOS!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
..olette seurustelleet suhteellisen vähän aikaa vasta. Tai kyllähän moni menee naimisiin jo varhain mutta meillä ainakin suhteen ensimmäiset vakavat karikot tulivat siinä kolmen vuoden seurustelun jälkeen, taisi olla se legendaarinen kolmen vuoden kriisi. Vaikka sitä ennen olin ollut ihan valmis menemään naimisiin niin tuon kolmen vuoden jälkeen meni vielä pari vuotta ennen kuin uskalsin edes ajatella häitä. Joten suosittelen että odotatte vielä ja näette ja koette elämää yhdessä, niin hyvässä kuin pahassa. Ette ole vielä puolen vuoden yhdessä asumisen jälkeen voineet käydä läpi sitä kaikkea mitä pitkä elämä yhdessä voi tuoda tullessaan.
Toiseksi, ehkä miehesi ajattelee että hän haluaa sitten suuret häät kun naimisiin aikoo. Ja häiden järjestäminen ei ole mitään halpaa hommaa joten sitä kannattaa suunnitella ja kerätä rahaa ja ennen kaikkea olla varma siitä että haluaa 110% varmuudella mennä naimisiin.
Kolmanneksi, ehkä miestäsi kerta kaikkiaan jännittää tai pelottaa ajatus ukkomiehen roolista. Se tuskin on ihan helppo nakki yhdellekään miehelle. Ja ehkä häntä jännittää se rooli mikä hänellä häissä tulee olemaan, kirkossa kaikkien edessä seisominen, juhlissa mahdollinen esiintyminen jne.
Eikö kaikista helpointa olisi kysyä asiaa mieheltäsi suoraan? Jos naimisiin aiotte, teillä tulisi olla kyky puhua näistä asioista avoimesti ja ratkoa tämäntapaisia ongelmia. Joka tapauksessa tsemppiä, eihän miehesi nyt aivan hankalimmasta päästä vaikuta olevan! :)
... tahtoo pitää takaportin auki.
sitäpä juuri pelkään/ihmettelen... =(
Miks haluu olla mun kanssa jos tietää haluuvansa viel joskus olla muidenkin kanssa...tai emmä tiiä
Me ollaan seurusteltu nyt kans kaks vuotta, kihloissa ollaan oltu vuosi. Lapsi syntyi alkuvuodesta. Kun tulin raskaaksi oletin miehen puheista että naimisiin mennään (joko ennen lapsen syntymää tai pian sen jälkeen).
Nyt mies sanookin ettei ole valmis naimisiin ja selityksiä on useita- huvittavimmasta päästä "olen liian nuori" (24v., minä 22). Oon ehdottanu että alustavasti sopis ens vuoden syksyksi ajan ja jos ei talvella alkas tuntua hyvältä, lykkäis sitä taas. Mutta ei käy.
Oon ollu erittäin pahoillani tän asian takia, ja uskoa yhteiseen tulevaisuuteen ei ole ollenkaan, vaikka on lapsikin yhdessä. Muilla saroilla menee erittäin hyvin. Ollaan etitty yhteistä taloakin, mikä ostaa jne. Yhdessä asuttu reilut 1 1/2 vuotta.
Kai sitä pitää vaan odotella ja kattella että päästäänkö ikinä naimisiin. Tietää ainakin että mies on sen päätöksen tarkkaan harkinnu. En vaan ymmärrä miks ei voi mennä naimisiin jos toista rakastaa. En oo kimalluksen perään, joten mulle kävis hyvin maistraattivihkiminen.
Miten voi olla liian nuori menemään naimisiin, jos ei ole liian nuori isäksi?? Se kuitenkin vaatii enemmän? Hän kuitenkin siis halusi lapsen vai...?
Meillä on kans vähän samantyylistä ollu, et mies ei jotenkin haluu sitoutua. Mullaki on mieli seikkaillu kihloissa ja naimisiinmenossa, mut sit ku poikaystävä ei oo ollu kovin innoissaan, oon alkanu tavallaan vastareaktiona aatella, et ei sitte. Ei väkiste. Eipä kai tolla niin väliä ole. Vähän ajan päästä sit kuitenkin tekis mieli mennä naimisiin. Miehillä vaan on vissiinki joku sitoutumiskammo, tai jotain. Kukapa tietää, mitä ne haluaa...
Jollei mies ole todellakaan valmis naimisiin, kuinka voi olla valmis mihinkään muuhunkaan naisen kanssa..? en voi minäkään ymmärtää.
Minä olisin mielelläni jo naimisissa, ennen kuin ostetaan taloa tai kallista autoa tai vastaavaa, koska avoliitto ei ole oikea suhde juridisesti. Sitten kun ollaan naimisissa, on kaikki yhteistä ja kaikki pistetään puoliksi jos avioero tulee. (lukuunottamatta tietenkään avioehtoa, jos sellainen tehdään)
Ei tämä sitten olisi se, mitä miehet pelkäävät??