Tilanteeni on siis tämä, olen 21v ja seurustellut mieheni kanssa 3 vuotta, joista 2 asuttu yhdessä. Meillä menee hyvin, enkä muuttaisi mitään suhteessamme.
Kuitenkin vuosi sitten, minuun iski vauvakuume ja silloin opin mitä se oikeasti tarkoittaa. Toki moni voi sen kokea erintavoin. Minulle tuli lähes pakonomainen tarve saada lapsi. Tiedän, että olisin hyvä äiti ja mieheni olisi todennäköisesti hyvä isä. Kuitenkin henkisten oireiden lisäksi ilmeni myös fyysisiä. Kuukautiset alkoivat olla lyhyempikestoisia tai jäivät pois kokonaan. Rinnat turposivat ja aloin itsekkin ajatella niitä ja koko vartaloani erilaisena. Ajattelin, että kroppani on vauvaa varten. Vatsani tuntui kummalliselta. Sitten minulle ilmeni alavatsakipuja. Huolestuin ja soitin lääkäriin. En siis ollut raskaana, testit tein monta kertaa. Selvisi, että alavatsakivut johtuvat vauvakuumeesta. Kehoni taisteli e-pilleriä vastaan ja aiheutti minulle kipuja. Eikö ole uskomatonta? en tiedä käykö näin muillekkin?
Mieheni ei kuitenkaan halua vielä lapsia. Hän haluaa, että on suorittanut opinnot ja pystyy rahallisesti tarjota lapselle kaikkea. Hän on 23v. ja suhtautuu siis asiaan mielestäni ihan fiksusti. En vain malttaisi odottaa, kun mies aloittaa opintonsa vasta nyt ja koulu kestää 4 vuotta. Minä myös rakastan matkustelua ja opiskelen nyt toista ammattia. Ymmärrän, että lapsi rajoittaa menemistä, mutta on se silti unelmista suurin. Tiedän, että minulla on vielä paljon aikaa, mutta on tosi vaikeaa elää vauvakuumeessa. Tunnen, että nyt on aika lapselle. En kuitenkaan halua painostaa miestäni, enkä usko, että kenestäkään voi tulla kovin hyvä isä, jossei tämä itse sitä halua.
Onko kellään vinkkejä siitä, kuinka saisi vauvakuumetta lievitettyä?
Salaa kateellisena seuraan ystävieni perhe-elämää. Kumpa minäkin saisin sen. Kuinka kauan on ok odottaa, että mies on valmis?
Kuitenkin vuosi sitten, minuun iski vauvakuume ja silloin opin mitä se oikeasti tarkoittaa. Toki moni voi sen kokea erintavoin. Minulle tuli lähes pakonomainen tarve saada lapsi. Tiedän, että olisin hyvä äiti ja mieheni olisi todennäköisesti hyvä isä. Kuitenkin henkisten oireiden lisäksi ilmeni myös fyysisiä. Kuukautiset alkoivat olla lyhyempikestoisia tai jäivät pois kokonaan. Rinnat turposivat ja aloin itsekkin ajatella niitä ja koko vartaloani erilaisena. Ajattelin, että kroppani on vauvaa varten. Vatsani tuntui kummalliselta. Sitten minulle ilmeni alavatsakipuja. Huolestuin ja soitin lääkäriin. En siis ollut raskaana, testit tein monta kertaa. Selvisi, että alavatsakivut johtuvat vauvakuumeesta. Kehoni taisteli e-pilleriä vastaan ja aiheutti minulle kipuja. Eikö ole uskomatonta? en tiedä käykö näin muillekkin?
Mieheni ei kuitenkaan halua vielä lapsia. Hän haluaa, että on suorittanut opinnot ja pystyy rahallisesti tarjota lapselle kaikkea. Hän on 23v. ja suhtautuu siis asiaan mielestäni ihan fiksusti. En vain malttaisi odottaa, kun mies aloittaa opintonsa vasta nyt ja koulu kestää 4 vuotta. Minä myös rakastan matkustelua ja opiskelen nyt toista ammattia. Ymmärrän, että lapsi rajoittaa menemistä, mutta on se silti unelmista suurin. Tiedän, että minulla on vielä paljon aikaa, mutta on tosi vaikeaa elää vauvakuumeessa. Tunnen, että nyt on aika lapselle. En kuitenkaan halua painostaa miestäni, enkä usko, että kenestäkään voi tulla kovin hyvä isä, jossei tämä itse sitä halua.
Onko kellään vinkkejä siitä, kuinka saisi vauvakuumetta lievitettyä?
Salaa kateellisena seuraan ystävieni perhe-elämää. Kumpa minäkin saisin sen. Kuinka kauan on ok odottaa, että mies on valmis?
Vastaukset 127
Vanhimmat
Tehkää lapset noin10v päästä. Teillä liian tuore suhde!
mitä tarkoittaa hamana ?
Onko tämä sivusto todellakin pelkästään pilkkausta varten suunniteltua provokeskustelua?
Eikö se riitä että täällä provosoidaan aiheillaan aivan yli äyräiden?
Täytyykö joka viestinkin olla vielä provosointi tarkoitukseen suunniteltu viisastelu?
Eiköhän tuo kysymys ole minun oma henkilökohtainen asiani selvittää mitä se tarkoittaa?
Tiedätkö sinä muka kaiken mitä hädissäsi olet tehnyt, sanonut, kirjoittanut?
Voi luojat näitä kirjoituksia.
Eiköhän tämä ollut tässä!
Sitä saa mitä tilaa kun on tyhmä.
Sepä onkin sinun ongelma.
Valitus sivun provosoivasta, epäsopimattomasta, shokeeraavasta, epäkunnioittavasta, inhottavasta, ihmetyttävästä, kummastuttavasta, hämmästyttävästä, epäinhimillisestä, äpärämäisestä, järjenvastaisesta, halventavasta, typerryttävästä, uskomattomasta tavasta keskustella lähtee kyllä pian eteenpäin, minä en tälläistä keskustelutyyliä voi ymmärtää, enkä voi tälläiseen osallistua!
Lapsia ei kannata tehdä ollenkaan. Miehet joutuu siitä 18 vuotta, jopa enempi sitten rahalliseen vastuuseen. Akat vaan haluaa vääntää niitä pentuja ja äijät maksaa, voi tätä elämän kevättä! Kun ei tee muksuja, eikä mene naimisiin, niin saa tehdä itse ikinä, mitä tykkää ja mennä milloin tykkää. Pentu on kun myllynkivi jalassa. Siis ei ikinä!
Et siedä näköjään erilaisia ihmisiä, joten kannattaa jättää lasten teko vielä sikseen.
Eihän tämä nyt voi olla enään edes mahdollista millaista käytöstä täällä harrastetaan, voi uskomatonta sentään näitä sivuston provoja.
Ei minulla ole enään tähän mitään lisättävää, suomi24, facebook ja messenger profiilini poistin, huonokäytöksiset törkimykset pitäkööt netikettinsä hanurissaan.
HYVÄSTI!!!!!!!
Mulla on ollut sama tilanne kuin sulla. Mieheni lähti armeijaan ja se hillitsi kuumetta kummasti. Miehen palattua vauvakuumekin on palannut - tosin paljon lievempänä. Yhdessä sovimme, että hänen täytyy saada opintonsa alulle ja minunkin edistyä opinnoissani sopivalle tasolle ennen kuin lasta aletaan yrittää. Pian tuo hetki on käsillä, emmekä malttaisi millään odottaa. Suhteellisen hyvin ajasta kuitenkin selvittiin ja meille tuo toisen ihmisen alituinen poissaolo (joka tuntui aivan kamalalta!) toimi toisaalta "lääkkeenä" kropan fyysiseen vauvakuumeeseen. Päänuppia on vaikeampi taivutella, enkä suosittele hankkiutumaan eroon miehestäsi määräajaksi!;)
Riippuu paljon suhteestanne, onko se liian tuore. Olen saman ikäinen kuin sinä ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut kolme vuotta, joista kaksi naimisissa. Se on kuitenkin varmaa, että vauvakuumeesta kannattaa yrittää päästä eroon niin kauan kuin se on yksipuolista, eli miehesi ei vielä halua lasta. Ja sehän sinulla oli mielessäsi. Joskus toivon, että osaisin itsekin olla yhtä järkevä kuin miehesi! Tsemppiä sinulle, pistähän kuulumisia tänne. :)
Siis täh? "MIehesi" lähti armeijaan? No voi voi; tapasitteko te jossakin limudiscossa vai? No oletteko naimisissa, kun "mieheni"? Eihän inttiin mennä miehenä, vaan pojankloppina leikkimään pyssyleikkejä? Kuinka nuori muijja olet itse? Älä oikeesti tee lapsia, kerkeet kyllä!
"olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut kolme vuotta"
- Eijjumalauta, kasvakaa! Kolme vuotta on niin lyhyt aika, että en menisi takuuseen oletteko vuoden päästä edes yhdessä muuta kuin syystä, että teillä jotain sairaita kotisleikkifantasioita kompensaatuiona jostakin _kenties omasta uupuneesta lapsuudestanneko_ mutta kasvakaa ja testatkaa sitä suhdetta lapsihyvät!
Ihan vaan itsenne ja lastenne takia!
Joo noi on niitä potentiaalisia Erikan tappajia, tekee oman äpärän kun äpärä kitisee, tule ongelmia ja sit ne kiduttaa ja tappaa. Yllä on kaksikin Tarkki-Laamasta asialla.
Valitettavasti,
näin se menee; keskenkasvuiset, kouluja käymättömät ihmiset haluavat leikkiä kotileikkejä kompensoidakseen omaa, väärin elettyä lapsuuttaan.
Seurauksia tästä voidaan varmaan taas pian lukea iltalehdistä...
No oletteko naimisissa, kun "mieheni"?
"Olen saman ikäinen kuin sinä ja olemme olleet mieheni kanssa yhdessä reilut kolme vuotta, joista kaksi naimisissa. "
Selkenikö ?
Hieno vastaus. Pitäisi olla laki, ettei lapsia alle kolmekymppisille, ennen kuin on asunto- ja työasiat kunnossa ja psykologiset testit tehty.
Liian paljon nähnyt noita keskenkasvuisia "lapsiäitejä".
Pitäisi.
Ja niin täyttä paskaa! Kroppakin palautuu parhaiten kun tekee lapset alle 23vuotiaana. Ja jää itsellekkin aikaa keski ikäisenä matkustella ja tehdä töitä ilman että siinä olisi jotain pieniä lapsia enää jaloissa pyörimässä. Äitini synnytti minut 20v ja itse sain lapseni 19 vuotiaana. En ole kokenut saavani huonoa lapsuutta tai jäänyt osaksi mistään, nyt äitini ollessa vähän yli 40 voisin sanoa että hän on minulle hyvä ystävä ja samalla paras äiti mitä voisi olla ja silti hän ei ole mikään vanha kääkkä vielä, elämänsä parhaassa kunnossa.
Päivääkään en ole katunut enkä toisin tekisi oman lapseni kohdalla. Koen että nuorena äitinä minä jaksan helpommin kuin itseäni 15-20v äidit. Tääkin on sellainen asia ettei missään tapauksessa saa yleistää niin nuoria kuin vanhojakaan äitejä. Jotkut 20 voi olla henkisesti kypsempiä äitejä kuin 25vuotiaat bilehileet. Onhan se kumma et aina pitää mollata ja haukkua nuoria äitejä..
Ja sen verran vielä lisäisin että itse ehdin hankkia itselleni ammatin ja elää nuoruutta vaikka lapseni syntyi ollessani 19v.
Hei äityli99, olen täysin samaa mieltä kanssasi: lapsia pitää tehdä nuorena. Näin on parhaaksi lapselle ja äidille, jä näin on luonto-äiti suunnitellutkin.
Jos alkaa liikaa miettimään, niin lapsille ei ole koskaan tilaa - ensin opiskelut, sitten talon rakentaminen, uran luominen, matkustaminen ja n.e.
Ja sitten juostaan lapsettomuushoidoissa, kun aika on mennyt ohi - se on sama kuin yrittäis omenapuun kukkimaan syyskuussa, ei saa kukkimaan rahalla.....
Jos nyt tuntuu siltä, että pärjäät lapsen kanssa, siitä vaan (älä ajattelee rahaa! ainoa, mitä lapsi tarvitsee pienenä - rakastavat vanhemmat ja tosi vähän tavaroita, josta paljon saa käytettynä halvalla tai lainaksi, tietysti rahaa pitäisi olla sen verran, että pystyy turvaamaan perusjutut aikuisille). Muista, että elämä kantaa, lapsenkin kanssa..
lapset kannattaa tehä nuorena ,mutta tukijoukot on plussaa siis mummut ym
Ennen mentiin naimis
iin, koska tyttökaveri sattu pamahtamaan paksuksi. Nyt nämä avioparit eroaa, koska sattuu iskemääm jonku kympin villitys.
Nelikymppisenäkös niitä lapsia pitäis tehdä? Sitten saa valittaa kun on väysynyt eikä voimia...
Se kuule riippuu ihan ihmisestä, koska on valmis vanhemmuuteen.
Minä sain lapsen 22-vuotiaana, miehen (minua vanhempi) kanssa oltiin oltu yhdessä 3 vuotta. Edelleen ollaan yhdessä, lapsi täyttää seuraavaksi 5.
Itse en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni ensimmäistä lasta lähemmäs kolmekymppisenä. Ihan tarpeeksi heitä lähipiirissä, ja kyllä huomaa että vanhemmat ovat eläneet jo kauan vain itselleen. Lapsilla ei esim. mitään käytöstapoja, ja jos lapsi tekee jotain ei-hyväksyttävää vanhemmat vain lässyttää, että: "Äläs nyt Onni/Helmi tee tuolla tavalla!" Ja lapsihan tosiaankin tottelee, ja heti tekemässä samaa uudestaan. En tosiaan pyydä näitä perheitä kyläilemään enää.
Että kyllä sitä pitää miettiä sitä henkistä kypsyyttä tässä asiassa. Eikä kaikki kolmekymppisetkään saisi hankkia lapsi..
Huhhuh, kaksikymppinen ei ole lapsi. Yli kolmekymppisenä hedelmällisyys laskee ja geneettisten mutaatioiden riski nousee. Kyllä ne on aiemmatkin sukupolvet saatu kasvatettua nuorten ja kouluttamattomien käsissä. Ei ihme että väestö vanhenee kun pitää tällaiset kriteerit täyttää.
Nimim. Koulutettu, kolmekymppinen ja lapseton
Jos et tyhmä poika tiennyt, niin inttiä voi siirtää myöhemmälle. Näin teki myös veljeni, meni 21 vuotiaana. Opintojen takia.
Kyllä mä vaimoni kanssa menin naimisiin kun oltiin oltu yhessä vuosi ja sit toinen vuosi ja tehtiin lapsi. Me nähtiin heti että kuulutaan toisillemme ja rakastetaan toisiamme. Avioliitto ja lapsi olivat tietenkin yhteinen sopimus ja asiat rullaa hyvin. Heti kun kummastakin tuntuu siltä että on aika tehdä lapsi tai avioliitto niin mitä sitä enää turhaan miettimään.
Eikös ne tukijoukot nimenomaan oo enemmän mukana siinä kun saat lapset nuorena? :) Ovat vielä hyvässä iässä ja jaksavat lapsenlasten kans touhuta ja tehdä kaikkea. Voin olla kiitollinen omalta osaltani että olen saanut nauttia ihanan lapsuuden kun isovanhemapani ovat olleet vielä siinä iässä että ovat jaksaneet lapsenlasten kanssa tehdä unohduttomia reissuja ja ottaa yökylään, sen sijaan että olisivat olleet jo esim vanhainkodissa tai kotona sukulaisten hoidettavana. Ja nyt oma lapseni saa saman kokea kun omat vanhempani ovat vasta vähän päältä 40. Enkä tarkoita tällä sitä että siirretään vastuu omasta lapsesta isovanhemmalle. :)
18-30. Sama se.
Itselläni ollut/on sama tilanne. Välillä se pahenee ja välillä se helpottuu. Pahimmillaan olen juossut veritesteissä tarkistamassa raskauttani oireiden ja kuukautisten puutumisen vuoksi.
Itse ajattelin nuorempana, että lapset hankkisin 25 vuotiaana. Nyt on se rajapyykki tullut vastaan ja suhdetta tällä hetkellä 4 vuotta takanapäin (3v yhdessä asuttu). Itse olen juuri valmistunut ammattiin ja lapset tuntuvat ajankohtaiselta kuumeilun lisäksi. Avokillani on kuitenkin vielä koulut kesken ja ollaan myös ajateltu mennä naimisiin ennen lapsia, eli itsekkin joudun varmaankin vielä vuoden pari odottelemaan :)
Stressi saa helposti kuukautiset jäämään pois ja sitä sinun kannattaa ehdottomasti välttää. Mikään ei ruoki vauvakuumetta enemmän kun myöhässä olevat menkat ja raskaustestien tekemiset. Varsinkin kun on merkkejä joissa todella tulee helposti haamuja, etenkin testiajan jälkeen. Itse kun haluaa uskoa raskauteensa helposti unohtaa sen testiajan merkityksen.
"Avokillani on kuitenkin vielä koulut kesken ja ollaan myös ajateltu mennä naimisiin ennen lapsia,"
- Älkää jumalauta naisisiin vielä. Olkaahan yhdessä ensin se kymmenkunta vuotta, turhaan vielä hötkyilette naimisiin ja lapsia. Sinkin nuori pikkupillu ja et tiedä vielä miten mulkunmakuun pääset ja unohdat sen tutun nyhverösi johon olet kiintynyt hoivaviettisi takia. Oikeesti; NYT JÄRKI KÄTEEN!
Miksikö kirjoitan nin; -no siksi, kun olen sattunut maailmaa näkemään ja kokemaan, eli tuo touhunne ei näytä hyvältä ennen kuin olette "punninneet" suhteenne ilman unelmia ja mitään prinsessahääfantasiointeja.
Periaatteessa pitäisi kai olla asiasta hiljaa, mutta rupee tympimään tämä "maaginen" 10v raja ja "vittu ootte nuorii ni ette tiedä mitään"-asenteet.
En kirjoittanut missään vaiheessa, että olemme nyt heti naimisiin menossa. Emme ole edes kihloissa tällä hetkellä. Se, että olemme puhuneet siitä, että haluamme naimisiin ennen lapsia ei tarkoita sitä, että hääpäivä päätetty ja heti naimisiin menossa. Luultavimmin jos avokkiani tunnen on häät kahden vuoden päästä. Eihän nyt sekään tätä "maagista" 10 vuoden rajaa ylitä, mutta kyllä mielestäni 6 vuotta naimisiin menolle on ihan riittävästi.
Ja mitä sinä tiedät siitä, mitä me olemme punninneet ja suunnitelleet suhteessamme? Olen ollut aikaisemminkin pitkässä suhteessa ja tiedän kyllä mitä suhde tarkoittaa. Ja en todellakaan ole avokkini kanssa yhdessä jonkun hemmetin hoivavietin takia! Hemmetti jos jotain hoivata haluaisin niin hankkisin koiran! Mies ei ole jotakin mitä hoivata vaan suhteen täytyy olla tasapainossa! Avokkini kanssa olen yhdessä mm. sen takia, että hän kunnioittaa minua ja on minua kohtaan hyvä.
Minkä ihmeen takia haluaisin edes päästä "mulkunmakuun" ja hylätä hyvän suhteen? En todellakaan kaipaa sinkku/deitti aikojani,vaan olen erittäin tyytyväinen siihen, että olen löytänyt itselleni hyvän miehen ketä rakastan.
Hyvä! Ei kukaan täälä voi kenenkään elämästä päättää mitä hän kenenkin kanssa tekee ja kuinka nopeaa etenvät suhteessansa. Kaikki tekevät niin,kun itseltänsä parhaalta tuntuu. Ei sitä tarvi monta kymmentä miestä ensin käydä panemassa ennen,kun voi olla vakituisessa suhteessa jonkun miehen kanssa ja olla ensin se 10v yhdessä, että voi lapsia hankkia. Suoraan sanottuna nämä henkilöt,kuin hieman spektinen ja perukaa häät voivat suksia suolle täältä palstalta!
"Minkä ihmeen takia haluaisin edes päästä "mulkunmakuun" ja hylätä hyvän suhteen?"
- Siinäpä kysymys oiva. Se on vaan jännä, kun avioerojen ja huostaanottojen määrä kasvaa. Syytä en löydä muuta kuin se, että hätiköidään - halutaan oma paska lapsuus paikata leikkimällä kotista.
http://www.stat.fi/til/ssaaty/2010/ssaaty_2010_2011-05-06_tie_001_fi.html
http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tuke/lastensuojeluntilastoa/
Kyllä kannattaa 10 vuoden rajapyykki ylittää, ihan vain itsenne parhaaksi..
Mikäkö kuka on neuvimaan? Joillakin on ikää, kokemusta ja näkemystä neuvoa teitä lapsukaisia.
Se joskus tekee kipiää kun joku sanoo miten asia on...Mutta ottakaa neuvona..
Neuvonannon voi antaa asiallisesti ja epäasiallisesti.
Nuoria on sitäpaitsi monenlaisia. On niitä, jotka saavat lapsen 16v ja todella huolehtii lapsesta eikä lasta ikinä oteta huostaan ja on myös tämä toinen ääripää joilta lapsi lähtee ensimmäisen vuoden jälkeen pois, perhe alkoholisoitunut tms. mutta ei kannata yleistää. Tiedän useamman parin jossa lapset todella tehty vasta 10v seurustelusuhteen jälkeen ja ketkä nykyään ovat eronneet.
Itselläni on ollut hyvä lapsuus, enkä mielestäni ole hätiköimässä. Totta, itselläni on ollut ns. vauvakuumetta, mutta se ei ole tarkoittanut sitä, että haluan lasta hinnalla millä hyväänsä. Tottakai välillä on tullut ajankohtia milloin on tehnyt mieli painostaa avokkia lasten tekoon juuri tällä hetkellä, mutta en sitä ole tehnyt sillä tiedän, että sillä hetkellä meidän välinen suhde olisi koitunut liian isolle rasitukselle, eikä kumpikaan meistä tuolloin ollut valmis hankkimaan lasta.
Tässä ns. 10v säännössä pitää myös huomioida henkilöiden iät. Jos esim. on alettu 15v seurustelemaan niin voi olla, että 10v on ihan hyvä aika odottaa. Jos taas esim. 35v löytää elämänsä miehen jonka kanssa haluaa lapsia, niin onhan siinä vähän paha sanoa, että odottakaa 10 vuotta. 15v ja 35v ovat muutenkin elämäntilanteeltaan ja henkiseltäkypsyydeltään yleensä ihan eri tasoilla.
Mielestäni myös jos 6v seurustelun jälkeen mennään avioon (tällöin olisin siis 27) ja ruvetaan suunnittelemaan lasten hankkimista (olettaen tietenkin, että suhde edelleen kunnossa) on mielestäni ainakin oman ikäni kohdalta ihan riittävä aika, jotta ehtii punnita suhteen. Mikäli vielä parin vuoden kuluttua jommalla kummalla on tunne, että pitää vielä odottaa, niin sitten odotetaan. Eihän sitä tässä ja nyt voi tietää, mikä tilanne on parin vuoden päästä, mutta yleensä tulevaisuutta kuitenkin suunnittelee eteenpän jonkun matkaa.
Jos me muut voisimme päättää siitä että tekeekö nämä nuoret ja realiteetittömät lapsia ja meneekö naimisiin, olisi lapsenteko luvanvaraista ja samaten prinsessaleikit häissä.
Se olisi vain ihmisoikeksien vastaista kueltää em. asiat joista ei hyvää seuraa, mutta; se ei muuta sitä tosiasiaa, että odottaa kannattaisi.
Siinä on sekin, ettei ne 10v seurustelu suhteetkaan aina kestä,vaikka olisi ollut sen 10v tai enemmän yhdessä. Tiedän montakin tapausta minun hyvistä kavereista, jotka ovat olleet vähän yli vuoden yhdessä ja heille on syntynyt lapsi. Ovat nykyään jo olleet 7v yhdessä ja on 3 lasta ja onnellisia ovat. Eli aina ei tarvitse olla sitä 10v ennen lapsien hankkimista. Eikä sitä nykyään kaikki mene edes naimisiin enää. Se on aivan turhaa kuluttaa rahaa joihinkin häihin.
Lapsia tehdään, sitten kun tiedetään molempien olevan siihen vanhemmuuteen valmiita. Joillakin menee ehkä 2v toisilla 5v ja muilla 10v. Yhtä hyvin lyhyemmässä suhteessa voivat ihmiset elää onnellisena elämänsä loppuun asti. Kaikkien lapsuus ei varmasti ole ollut yhtä paskaa. Riippuu ihan siitä mitenkä omat vanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet.
Kyllä minunkin vanhemmat olivat 25v yhdessä ja 8 lasta saivat tähän maailmaan tehtyä. Kyllä hekin olivat onnellisia siihen asti,kun minun isästäni tuli mustasukkainen ja alkoi äitiäni lyömään ja muuta. Monesti kotonani oli poliisit soitettu isäni väkivaltaisuuden takia. Äitini on ollut ihan hyvä äiti minulle,vaikka oli välillä aika tiukka kaikesta,mutta arvostan sitä että oli jonkinlaiset rajat. Vaikka lapsuus oli rankkaa,niin vanhemmista sisaruksistani on tullut kelpo miehiä ja naisia. Jotkut vielä opiskelee ja toiset ovat työelämässä. Isäni kanssa olen aika läheisiä. Vanhempani ovat kaikesta huolimatta puheväleissä.
Neuvon voi myöskin ottaa vastaan asiattomasti provosoituen tosiasioista tai asiallisesti itseäänkin kyseenalaistaen.
Niin sinun mielestäsi ja luuloissasi:)
Elämä opettaa sua! Se vaan on väärin jos se opetus tapahtuu muiden laskuun!
Ei 10 vuoden suhteetkaan aina kestä, mutta yleensä. Sanoohan sen järkikin: mitä vähemmän aikaa yhdessä, sen kovempi riski!
Joo ehkä niin voi olla, mutta kyllä voi ne lyhyemmätkin suhteet voi kestää. Entäs, jos tapaa sen elämänsä miehen ennemmin tai myöhemmin. Itse olen sen 21 ja mies 35. Enkä oikein usko, että tässä vielä 8v odotan lapsen yrittämistä,kun miehelläkin on silloin ikää jo yli 40v? Tiedän, että mies haluaisi lapset varmasti ennen 40v ikää. Tuosta meidän ikäerosta, vielä että en etsi itselleni mitään isähahmoa mitä, jotkut tänne varmasti tulevat valittelemaan. Tosissamme olemme ja minua ei haittaa tuo ikäero yhtään, vaikka sitten 10v tai 20v päästä olen sen 31 tai 41v ja mies 45 tai 55v.
Olemme molemmat rauhallisia persoonia ja pidämme siitä,kun voimme olla vain kotona katselemassa elokuvia tai tehdä jotain muuta yhdessä. Viikolla käymme töissä ja tehdään mahdollisimman paljon asioita yhdessä,kun voimme. Välillä on, että mies joutuu menemään työmatkoille ulkomaille asti ja on poissa ehkä sen parisen viikkoa. Lasten kanssa tietenkin kotona joutuisin olemaan sen ajan kuten arvata saattaa,mutta enköhän usko että siitä selviäisin,vaikka raskastahan se tulisi olemaan. En olekkaan äitiyttä pitänyt koskaan mitenkään helppona asiana. Säännöt lapsillekkin on laitettava. Kyllä siihen vanhemmuuten kasvaa iän karttuessa
Melkein kaikille nuorille vauvakuumeisille;
Hanki koiranpentu tai ota hoitoon naapurin koliikkivauva.
:)
Hyvä äiti. Erittäin viisas vastaus.
No eihän niitä lapsi kauheasti syntyisi, jos kaikkien pitäisi olla vähintään kymmenen vuotta yhdessä ennen lasten tekoa. No avioerot kyllä vähenisi (samoin avioliitot), jos olisi joku lakipykälä ettei saisi mennä naimisiin ennen kun on oltu 10 vuotta yhdessä.
Olen ollut kohta 9 vuotta yhdesä saman miehen kanssa, seurustelu alkoi kun olin 18. Lapsi on, mutta naimisiin menosta ikinä olla edes keskusteltu.
Voisimpa sanoa.
Muistan itse ajan kun olin alle 30-v. Luulin aina olevani oikeassa ja osaavani kaiken. Töissäkin juoksin ja kiirehdin vastoin vanhempien ja viisaampien varoitusta siitä, että t"urha kiirehtiä kun siitä ei mitalia saa, vaan menee viimeisetkin työpaikat". Ajattelin: pitäkää vanhat ja katkerat kalkkilset ( >30v) naamanne kiinn kun ette perässä pysyi, minä osaan ja tiedän. Olen vaihtanut työoaikkoja kuin sukkia. Missään en ole kovalla kiirehdimnällä mitalia tai vaki-paikkaa saanut.
Vanhat ihmiset painostivat naimisiin ja lapsenhankintaan nuorena jo parikymppisenä, koska he itsekin oli tulleet nuorena painostetuiksi. Onneksi oli elämässä sisältöä, vaihtelua ja en siihen painostukseen mennyt. Aina olen ajatellut itse enkä matkinut muita. Muutama viisas päälle 30 vuotias sanoikin, että lapsia ehdit kyllä. Onneksi kuuntelin heitä - kiitos heille. Nyt on kiva odotella esikoista, kun on elämää nähnyt hyvässä ja pahassa ja arvomaailma on selkiintynyt. Tämä oli hyvä veto!
Ihminen on viisaimmillaan 30 - 40 vuotiaana!
"Ihminen on viisaimmillaan 30 - 40 vuotiaana! "
Mutta kroppasi ei. Nyt kun lapsesi kasvaa, joudut sen murrosiän kestämään kun olet viisikymppinen ja joka paikkaa alkaa jo kolottaa. Ja sen murkkuiän jälkeen vasta vastukset kasvavat. Joka päivä joudut tappelemaan "anna euro anna kaksi"-taisteluja ja "mää haluun iföönin ku muillaki on"-virsiä sietämään. Kantamaan täysiaikaista kakaraasi milloin poliisiaseman putkasta tai milloin muuten vaan kylältä. Tämä kaiken muun stressin, kolotuksen ja vitutuksen lisäksi.
Siinä sitä vanhemmuuden iloa niin 2- kuin 3-kymppisillekin. ;D
Kyllä on murheet!!!!
Tekstisi perusteella olet idiootti, älä tee lapsiaa koskaan!
Vauva kuume on ihan omaa keksintöäsi, mikään ei vaikuta psykofyysisesti sinuun tuolla tavalla. Kaikki on ihan omaa keksintöäsi! Älä tee lapsia ikinä!
Menkää ensin naimisiin ja sitten vasta rupeatte suunnittelemaan perheen lisäystä.
Mitä naimisiinmenolla on lapsen hankkimisen kanssa tekemistä? Jos suhde on hyvä, se kestää ilman kuulutuksiakin.
Mikä teitä kakaroita nykyään vaivaa. Tee se kakara ja sillä siisti mitä sitä täällä pohdit.Täysiä kusipäitä koko nuoriso.Vali,vali,vali
Sorry,
mutta et vaikuta kovin kypsältä aikuiselta. Jos lapsia kaipaat, suosittelisin, että otat tyttökaverisi koliikkivauvan, tai vaikka 2-3 pientä lasta viikonloppukylään.
Näet, mitä lastenhoito on, 24/7 seuraavat 20 vuotta.
Älä painosta poikaystävääsi, hänkin on vielä aika nuori, mutta ehkä järkevämpi, kuin sinä.
Ei voi millään tavalla verrata naapurin koliikki vauvaa, 2-4 lasta vkl kylässä ja omaa lasta. Se on niin eri asia! Tuntuu että täällä katkerat ja vanhemmat naiset kirjoittelevat koska oma elämä ei ole mennyt aivan niinkuin piti. Ja voisin sanoa et varmasti vähän eri lähtökohdat nykyajan parikymppisillä naisilla kuin 30 vuotta taaksepäin. Tiedän moniakin ketkä on painostettu naimisiin ja niitä lapsia on tullut ja nyt on vasta herätty ja uskallettu kertoa oma mielipide ja kanta asioihin. Ajat ovat muuttuneet. Toki on tullut näitä ääripäitäkin mihin törmää päivittäin uutisoinnissa, mutta sei tarkoita etteikö meitä hyviä päälle 20v nuorejä äitejä ole.
Mieti tosiasioita. - Kersoista on suunnattomasti vaivaa, ne vie paljon rahaa ja niin edelleen. Asumiskulut moninkertaistuu, lasten harrastukset, mahdolliset sairaudet...
Ei liene ainakaan mun juttuni. Kuitenkaan itselläkään ole massia niin paljoa, että uskaltaisi olla rauhallinen..
Käy kallonkutistajallamja rauhoitu
Mie ainaki aattelin mennä nuorena naimisiin ja nuorena hankkia lapseni. Haluan nähdä omien lasten lapsetkin ja mahdollisesti vielä heidän lapset.
Eikä lapset pelkästään ota vaan myös antaa.
Ja mikä vielä mukavempaa kun on vanhoilla päivillä seuraa, kun ei niitä lapsia jättäny tekemättä!
Ja mitäs jos niistä tuleekin aivan käsittämättömän rumia?
Kaiken sen odotuksen jälkeen, kaiken sen suunnittelun jälkeen, koko elämän omistaminen sille asialle ja sitten tapahtuu antikliimaksi!
Ja mitä jos heistä tulee vammaisia, nyt järki käteen.
Tämäkin menee näkökään joillain aivan uskomattomasti tyhmyydeksi.
Olen itse äiti ja sanosinpa että elä ajattele koko asiaa.. Tee kaikkea muuta.. Minä tiedän mitä on vauvakuume.. itse sanoin miehelleni kun menimme avioon etten tee yhtään lasta.. Nyt lapsia on.. Iski silloin se vauvakuume.. mitään muuta ei osannut ajatellakkaan kuin sitä että on kiva olla äiti.. mutta täytyy ottaa siinä ajattelussa myös huomioon tuleva lapsi.. Sinulla on opiskelut ja samoin miehelläsi.. pieni vauva vie sen ajan mitä nyt kulutat opiskeluun miehesi kanssa.. Matkustella voi lapsenkin kanssa kunhan järjestää asiat.. Onhan se tietysti olemassa päivähoidot ym. jonne lapsen voi viedä kun se kasvaa isommaksi.. Mutta ihan pienenä se vaatii äidin ja isän.. sanosin että siirrä koko vauva ajatusta vielä 4 vuotta eteenpäin.. ehkä sitten olette molemmat valmiita siihen että vauva tulee maailmaan ja uusi ihminen joka tarvii 24 tuntia vuorokaudessa vanhempia.. kasvaakseen ja kehittyäkseen..
Kyllä se lasten tekeminen on nuorten hommaa! Ei se kuulu enää ainakaan 40-kymppisen hommiksi. Mielestäni päälle 30 vuotiaillekin se alkaa olla jo erittäin kiire. Ei se täyspäisyys iästä ole kiinni, eikä pitkä suhde ole takuu mistään onnellisesta lapsesta. Jokainen tietää kohdallansa, milloin on valmis.
Pari lausetta pisti silmään jutussasi. Ensinnäkään lapsia ei "tehdä", niitä saadaan jos on saadakseen. Meillä on "vahinko"lapsi, koska mieheni ei pitänyt olla hedelmällinen syövän takia saatujen sädehoitojen takia, mutta luonto päätti toisin. Emmekä päivääkään ole katunut tuota ihanaa "vahinkoa".
Lisäksi miehesi sanoo, että haluaa rahallisesti tarjota lapselle kaiken. Vaan rahalla kun ei kaikkea saa. Eivätkö "köyhät" ole oikeutettuja lapsiin?
Todellakin, kasvakaa vähän ja ajatelkaa asiaa sitten uudestaan. Enkä tarkoita nyt iän karttumista.
Ymmärrän tunteesi hyvin, itse sairastuin masennukseen odotettuani vuosia että mieheni "olisi valmis" saamaan lapsen kanssani. Lopulta halusin lasta niin että pistin hänet valitsemaan elämän ilman minua tai yhteisen perheen.
Hän valitsi minut ja lapsen eikä ole päätöstään katunut vaan halusi pian toisenkin lapsen, nyt odotamme uutta perheenjäsentä innoissamme. En usko että lapsen saamiseen voi koskaan olla täysin valmis, lapsi kasvattaa teidät vanhemmikseen tullessaan.
Toki te olette vielä nuoria, me saimme ensimmäisen lapsen vasta kolmekymppisinä.
Valitettavasti ainakaan minä en löytänyt mitään keinoa poistaa vauvakuumetta, onnea teille valitsemallanne tiellä.
hanki koira jonka voi sitte dumbata kun lapset aika tulee..
Me aloimme seurustelemaan kun mieheni oli 16v ja minä 17v. Ensimmäisen lapsen saimme kun seurustelua oli takana lähes 5v, kaksi seuraavaa lasta syntyi kolmen vuoden sisällä ensimmäisen syntymästä. Nyt yhdessäoloa jo yli 9vuotta, kolme ihanaa lasta saatu ja naimisiinkin mentiin kesällä.
Kyllähän parisuhde työtä vaatii mutta se kestää jos niin haluaa.
Meillä on onnellinen ja nuori perhe.
Kuinkahan on asioiden laita, kun alat 30-40v tienoilla joko itse tai miehesi alkaa etsimään itseään. Ihmisluonto, kun on sellainenen, että kaiken saatuaan alkaa haluamaan aina vain lisää...
Sitä tuudittautuu asioiden hyvään tilaan, kunnes yhten päivänä huomaat olevasi omillasi.
Tarinasi on vain niin kovin tuttu... ehkä oma kertomuksesi saa omaani paremman jatkon :D
Kyllä lapset on varmasti parempi tehdä nuorena, ei nyt välttämättä 16-vuotiaana mutta ennen 40v. Tai no ehkä jonkun mielestä on kiva olla itse 60 kun lapsi on 20. En ymmärrä mitä te kurpat tuutte tänne avautumaan, perustakaa oma keskustelu missä voitte avautua ja miettiä että millon on oltu tarpeeksi kauan yhdessä että voi perustaa perheen. Kai teillä on joku oma sääntökirja kaikkeen ku pitää joka asiasta tulla tänne pätemään! ttu että menee hermo. Tosta Erika kommentistaki huomaa että oot joku vajari 40v, on meinaa helvetin ilkeesti sanottu.
Tulee mieleen joku finninaamainen 15-vuotias poika aloituksen laatijana, kun joku käyttää sanaa "vauvakuume" - vammanen sana toi, verbaalisesti ihan oikeasti imbesilli sana mielestäni, sori.
Onko keskustelun avaaja jotenkin virallista lääketiedettä kenties vastaan vai häh mitä? Ja taas Suomi24- etusivulla tuollainen outo ja friikki avaus: Miksi Suomi24 halua hörhötä, kysyn vaan?
Onneksi mulla ei ole koskaan ollut mitään tollasia ongelmia ( sairas sana toi "vauvakuume", hyi v*ttu!). Olisikin pelottavaa tulevien lasten kannalta, jos joku olisi niin imbesilli, että olisi hankkimassa lasta ts. hankiutumassa raskaaksi ja jos siinä vielä kyselisi _tällaisilta_ palstoilta, että miten sitä nyt pitäisi seksuaalielämässään toimia. Tuskin palatoilta neuvoa raskaaksi hankkiutumiseen kyseisenlaisilla epäsivistyneillä vihaprovoilla kyselevä osaisi ruokkia edes itseään, lapsista puhumattakaan. Vaiko oletko jostakin kivikautiskulttuurista? En ymmärrä lukemaani, anteeksi.
Voihan se olla pentukuume tai äpäräkuume.
Hai ollaan jo T-käytävässä.Hai Tellervohan oli nimenne?
aika,KAUAN
Onhan noita raskaana olevia opiskelijoita. Se vaatii järjestelemistä tietysti, kuten kaikki maailmassa. Jos mies "haluaa tarjota kaikkea" lapselle, hän ei mielestäni aivan välttämättä ymmärrä mitä lapsi kaipaa. Lapsi kaipaa rakkautta. Lelut saatte käytettynä tai vanhempienne lahjoina, eikä ne ole niitä suuria menoeriä ylipäätään. Lapsilisät auttavat kustantamaan elämää.
Itse en käyttäisi e-pillereitä niiden haittavaikutusten vuoksi. Sekoittavat tutkitusti hormonitoiminnan. (Mikä on sen rooli kehosi myllerryksissä?) Miehelle kondomi. Se on terveellisempää.
Muutama rahaseikka:
Oletteko selvittäneet mahdollisuuden opiskella työttömyyskorvauksella? Miehesi on 23-vuotias ja siis ehtinyt tehdä jotain muutaman vuoden ennen nykyistä koulua. Sivutoiminenkin opiskelu on mahdollista.
Laske, mitä tukia vauvan myötä saisi.
Olen itsekkin samankaltaisessa tilanteessa! Vauvakuumetta on ollut jo vuoden ja olemme miesystäväni kanssa olleet yhdessä 4 vuotta. Olen itse 20 ja miesystäväni on 23. Opiskelemme kummatkin vielä, aloitin itse juuri opintoni ja hänen ovat loppusuoralla. Meillä on mennyt niin hyvin nämä vuodet ja olemme kasvaneet teineistä järkeviksi nuoriksi aikuisiksi. Noin vuosi sitten unohdin ottamaan yhden e-pillerin (täysin huomaamatta!!) en tiedä oliko se vauvakuume joka alitajunnaisesti jätti sen väliin koska tulin raskaaksi! Olimme aiemmin puhunut että lapsia ei tule ennen kun opinnot ovat ohi ja on varaa lapseen. Kun saatiin tietää olin 4 viikkoa raskaana, mutta kolme viikkoa myöhemmin sain keskenmenon, ja maailmamme romahti. Silloin tajusimme että ei ole järkevää tuoda lasta maailmaan jos hänelle ei ole mahdollisuutta antaa triviaaleja asioita ja enemmän, eihän se lapsi selviä rakkaudella! :)
Joten olemme nyt yhtä mieltä että odotamme vielä kunnes molempien opinnot ovat ohi.. Eli 4-5 vuotta vielä.. En vain tiedä miten jaksaisin odottaa niin kauan!! Kehoni janoaa raskautta... onhan suhteemme ihanaa mutta tuntuu että suhteemme on valmis "seuraavalle askeleelle".
tähän vastauksella.. ollaan miehen kans oltu yhdessä melkein 10vuotta. molemmilla on kova vauvakuume ja ollaan jo kohta 2 vuotta yritetty lasta.. kyllä tässä iässä alkaa se sisäinen kello soimaan, mut ei se oo kaikille yhtä helppoa, kun toiset saa sormiaan napsauttamalla lapsen noh aina ei mee nallekarkit tasan.. mä oon 27 ja mieheni 31.. noh vielä ihan positiivisellä mielellä.. =)
Jos olette yrittäneet saada lasta alulle tuloksetta kohta 2 vuotta niin kai olette menossa tutkimuksiin?
Höpö höpö-->psykosomaattisiin oireisiin auttaa psykologi ja lääkitys.
Nykyään pitää olla kaikki valmiina, ennen kuin lapset on tervetulleita. Talo, ammatti, virka, hemmetisti rahaa, avioliitto, on pitänyt ehtiä bilettämään, matkustamaan ym. ym. Kuinkahan kauan menee tuon kaiken hankkimiseen? Sitten, kun tuo kaikki mammona on hankittuna, niin tuleekin ikä vastaan, SITTEN aletaan tekemään lapsia. Ensimmäisen tein 23v ja ei ollut paljonkaan kertynyt mitään noista edellisistä asioista. Nyt voin sanoa vajaan 20 v jälkeen, että en ole jäänyt noista mistään paitsi.
Ihmiset luulee elävänsä ikuisesti, mistä ihmeestä tuo vielä 40 vuotiaana ehtii lapsia tekemään ,itsehuijausajattelu oikein tulee? Siinä iässä ne lapset pitäis olla jo kohta aikuisia ja piste.
Mielummin koetaan nuo kaikki katsotaan että suhde on varmasti kestävä, kun että hankitaan lapset vielä kun ollaan itsekkin lapsia, ei sitten edes osata kasvattaa niitä lapsia, mennään ja tullaan kun "halutaan elää vielä nuoruutta" ja heitetään omat lapset vanhemmille hoitoon.
sitten erotaan kun ei olekkaan suhde niin kiva kun luultiin ja lapset siinä vaan kärsii.
Paras ikä tehdä lapsia olisi 25-35 paikkeilla.
Minusta aloittaja kuulostaa fiksulta nuorelta aikuiselta jolla hyvä parisuhde. Paras olisi jos pystyisitte siirtää vauva-haaveita siihen asti kunnes miehelläsi on hyvä työpaikka ja itsekin olisit pari vuotta tehnyt jotain hommia. Rahaa menee lapsen saavuttua tosi paljon! Tarvitsette isomman asunnon ja uusia huonekaluja ja vaipatkin maksaa todella paljon. Onhan teillä esim pyykkikone, koska pyykkiä kasaantuu sitten kun lapsi rupeaa leikkimään ulkona esim.
Mikään ei varmaan auta niihin fyysisiin vaivoihin mutta ehkä voisitte hankkia jonkun pienen eläimen, jota hoivata siksi aikaa kunnes on vauvojen aika? Esim kissa tai lemmikkirotat tai kani? Niiden hoitaminen kasvattaa vastuuntuntoa ja näyttää jo vähän, mitä se on kun elävä olento on sun armoilla. Lisäksi on tutkittu, että pieni vauva sairastaa vähemmän kun kotona on eläimiä pienestä pitäen ;)
Ole onnellinen että noin nuorena olet löytänyt hyvän miehen. Itse tapasin vasta äskettäin hyvän miehen ja lapsia emme oikein voi vielä edes ajatella :/ ...tulevaisuudessa sitten.
Kihlatullani on vakituinen työ ja itse olin osa-aikatöissä jonkin aikaa,kunnes ne loppui tässä viikko, sitten enkä ole töitä löytänyt. Olen sen 21 ja mies 35. Enkä usko, että tässä vielä 8v odotetaan ennen, kun lapsi tänne maailmaan annetaan tulla. Olemme 2v yhdessä olleet,mutta päätin, että odotellaan vielä vuosi tai kaksi, ellei suunnitelmat muutu.
vitun horo!
Jos vauva itkee liikaa, niin voiko siiten tunkea äänen vaimentimen?
Sellaista ynisevää paskasäkkiä EI MUN taloudessa suvaita, jos sen saa
tarpeeksi nukuttua, perkelr
Kahdesti tyttöjen iltoja viikossa, ilman miehen ja vauvan läsnäoloa. Muuten pentu saa lentää ulos mun kotoa.
- Fever
:D
Avaus oli taaskin provo, johon en oo edes vastannut
PUUTTUUKO VASTAAJILTA AIVOT KUN ETTE TAJUA ?!
Mielestäni parhaiten saa lapsen luonnollisin keinoin ja ilman stressiä. Onko sinulla itselläsi mitään harrastuksia? Voisin suositella siule esimerkiksi itämaista tanssia. Se voisi laittaa ajatuksesi hiukan sivummalle. Kuitenkin toivotan sinulle hirmusen paljon onnea lapsen yritykseen!
Woah WOAH!!! Whatn an ugly biatch!!!
Jestas että ärsyttää aina alkaa lukemaan täällä keskusteluja, kun jokaiseen on kommentoitu heti että provo mene muualle itkemään.. Ihmisillä on ihan oikeita ongelmia ja pohdintoja, me kun olemme erilaisia vaikka jotkut asiat olisivat vaikea omaan ajatusmaailmaan mahduttaa. Muutoinkin on niin ikävää, miten ilkeitä ihmiset toisilleen täällä ovat, ja helppohan se on olla tuntemattomille ihmisille, mutta mielestäni se on myös todella sivistymätöntä. Tuntuu suoraan sanottuna, että jengille on se oma "erinomaisuus" ja "kypsyys" noussut päähän.. Helppo se on muita moralisoida, kun ei tarvitse kertoa omia ongelmiaan ja kämmejäänkin.
Jonkun nyt pitäisi löytää se "tee tämä lista ennen lasta" missä neuvottiin luokkimaan vesimelonia jossa reikä mikä roikkuu katossa ynnämuuta. Sitä listaa kun tekee seuraavat 3kk niin saattaa sun vauvahimos vähän lopahtaa :D
...mahdollisia naispuolisia pedofiileja.
Tavallaan nämä vauvakuumeet ja vauvahimot ovat harmaata aluetta siinä, että meneekö tuo jo pedofilismin puolelle.
Yleensä vauvoja tulee tai ei tule, nyt kun täällä niitä oikein himoitaan niin kyllä tuo hieman haiskahtaa jo oudolta.
Naisten sukupuolielinten rakenne on eri kuin miesten, joten suora vertailu miehen ja naisen pedofilismissa on tehtävä epäsuorasti.
Toisaalta äitiys saattaa olla hyvinkin luonnollista mutta toisaalta taas ei.
Vauvakuume joka on oikein vauvahimo on silti jo yksi merkki naispuolisesta pedofiiliista.
Taidat olla trolli.
Minä+luokkakaverini amiksesta vaatetusalalta KAIKKI olemme kokeneet vauvakuumetta : D
Muutkin kaverini muualta Suomesta+muualta maailmasta ovat kokeneet. Oikeastaan 95% naispuolisista kavereistani on joten se on ihan normaalia.
En koe lasta seksuaalisesti kiihottavana asiana EDES alitajuisesti.
Koen itseni nyt huonoksi ihmiseksi, koska vastasin trolliprovon viestiin. Hahahah :'DDDD
Naiset on kavereina monesti hyvin yhtä mieltä mieleipiteissään, he riitaantuvat helposti jos eivät voi olla samanlaisia keskenään, se taas monesti on kuitenkin vain pinnallista "niinpä mantran" hokemista ilman että edes välttämättä mietitään mistä puhutaan.
Joten tässä onkin keino mitä voit kokeilla: ala lisäilemään niihin vauvanhimoisiin keskusteluihinne kokoajan enemmän seksiin liittyvää sisältöä, ensin lämmittelet heidät samanmielisiksi itsesi kanssa ja kun saat kaverisi hokemaan "niinpä mantraa" kanssasi, voit aloittaa testailemaan missä vaiheessa he eivät enää sanokkaan niinpä vaan alkavat menemään vaikeiksi.
Ei he välttämättä edes kiellä koko juttuja oudoiksi, sitten huomaatkin että myös kaikki kaverisi ovat pedofiileja?
Ei mahdotonta koska seura tekee kaltaiseksi.
Mitä helvettiä juuri luin?!
Huhhuh mitä paskaa ainakin on!!
Järkyttynyt on aika lievä ilmaisu kuten myös huhhuh.
Olin järkyttynyt tänään aamulla kun huomasin television kaukosäätimen patterin olevan lähes loppu ja sanoin huhhuh, MUTTA TÄMÄ AIHE NAISTEN PEDOFILIASTA on sellaisen tason shokki! minulle, että taidan jättää kokonaan kertomatta pöyristyneisyyteni tasoa.
Mieli on rakentaja.
Rakensit mielessäsi vauvan ja kroppa reagoi siihen.
Nyt sinun täytyy muuttaa mielesi vauvattomaksi ja kroppasi reagoi siihen palaamalla päiväjärjestykseen, jonka olet luonut.
Kannattaa miettiä, mistä syistä lapsia haluat. Jos kyse on vain itsekkäistä fyysisistä tarpeista tai tunteesta, että lapsi pitäisi saada/olisi ihanaa saada lapsi, lykkää asiaa. Ihan oikeasti.
Lapsenhankintapäätös kannattaa ehdottomasti tehdä järjellä, eikä tunteella, eikä varsinkaan fyysisen halun takia. Maamme on oikeasti täynnä tunteella hankittuja lapsia, joiden vanhempien piti olla niin ihania, mutta joista tuli ihan surkeita vanhempia, kun ei vanhemmuus ollutkaan sitä, mitä kuviteltiin. Ja onnettomista lapsista kasvaa onnettomia aikuisia.
Anna ihan oikeasti ainakin muutaman vuoden kulua, edes 2 vuotta! Jos vielä on vauvanhankintahalut kovat, hanki se sitten. Mutta mieti aivan konkreettisesti, millaista on lapsiperheen elämä. Tee päätös vasta sitten.
Kaikki nää ihmiset jotka pistää jonkun aika- ja ikärajan naimisiin menolle ja lapsien saamiselle on niin tyhmiä pellejä, että niiden vanhempien on pakko olla ollu just niitä idiootteja teinivanhempia jotka ei oo odottanu sitä 10 vuotta jne. On varmaan huostaanki nää tyypit otettu ja ollu katkera lasinen lapsuus, ja nyt valistavat täällä muita ihmisiä omalla paskalla elämän kokemuksella. Antakaa ihmisten elää omaa elämää ja tehdä omat virheet. Ja mä tunnen niin monta yli 30v ensisynnyttäjää jotka ei tiedä hevon peetä lasten kasvatuksesta ja tunnen niitä jotka on saanu lapsen 16-vuotiaina ja ovat loistavia vanhempia. Tsemppiä itse keskustelun aloittajalle, ja kaikki negigset vois ottaa sen ananaksen pyllystään ja löysää karvalakkia, niin elämä hymyilis välillä.
Herää todellisuuteen, avaa silmäsi ja ymmärrä totuus. Tähän kuolevaan maailmaan on turha tehdä lapsia. Kellot lyö jo.
Ei muuta kun melaa mekkoon ja rojut ränniin. Ei mies ole koskaan valmis.
Täällä tällainen kokemus: minä 23v, mieheni 24v. 6 vuotta yhdessä, 5,5 vuotta asuttu yhdessä (yhteenmuutto aikaisin, koska molemmat muutimme eri paikkakunnalle minun aloittaessa opiskelut ja mies löysi samalta paikkakunnalta työpaikan, joten koimme tyhmäksi alkaa vuokraamaan siinä vaiheessa kahta uutta asuntoa), 4,5v kihloissa, 2,5v omistettu yhteinen omakotitalo ja 1v naimisissa. 3v kissa, 2v koira ja 7kk ikäinen vauva, tässä siis tämänhetkinen kokoonpano kämpässämme. Valmistuin ensimmäiseen ammattiini vajaat 1,5kk ennen vauvan syntymää, miehellä tosiaan ammatti ollutkin jo useamman vuoden. Olin siis hitusen vaille 23v, kun tulin äidiksi pitkän harkinnan jälkeen (ei ole sattumaa, että melkein samantien valmistumisen jälkeen tuo tapahtui). Olemme seurustelumme alusta asti molemmat tienneet haluavamme joskus lapsia, mutta halusimme, että molemmilla on ammatti ennen sitä. Viimeisen vuoden ennen ehkäisyn lopettamista haaveilimme tulevaisuudesta melkein joka ilta ja mietimme, koska sen kierukan kävisin otattamassa pois, ettei ainakaan liian aikaisin tärppäisi. Kesäkuun alussa päätettiin sitten, että se otetaan pois ja jo heinäkuun alussa oli tikussa kaksi viivaa! Olihan se opintojen loppuun saattaminen pahoinvointien kourissa rankkaa, mutta kyllä hyvän syyn takia seisoo sen muutaman kuukauden vaikka päällään sonnassa!
Rahasta on tietenkin asuntolainan myötä ollut tiukkaa, mutta kyllä sitä pärjää vähemmälläkin, kun muuten on elämä mallillaan. Parisuhde voi hyvin vauvankin jälkeen ja kaikki on mennyt todella hyvin. Ja rahatilanteen kestää hyvin senkin takia, että tietää asioiden parantuvan, kun molemmat käymme töissä. Tämä ei siis ole se lopullinen tila.
Tämä järjestely toimi meillä ja "vauvakuumeeseen" helpotuksen toi se, että sovimme yhdessä etukäteen suurinpiirtein sen kuukauden, jolloin ehkäisy jätettäisiin pois. Aika kuluu nopeammin, kun on mitä odottaa ;) Eli voisitte miettiä jo nyt, koska sen vauvan aika olisi; eihän miehen opintojaan tarvitse valmiiksi asti saada ennen ehkäisyn poisjättämistä, etenkään, jos sinä olet kunnon työssä ja saat sen seurauksena hyvää äitiys- ja vanhempainpäivärahaa (voittaa se minimissäänkin kaikki opiskelijan tuet mennen tullen, joten jos pystytte tulemaan toimeen kahdella opintotuella, tulette varmasti toimeen opinto- vanhempaintuella).
En tullut tänne neuvoa kysymään, joten en niitä myöskään halua täältä saada. Tämä on viimeinen paikka, mistä kannattaa odottaa järkeviä tai asiallisia neuvoja, joten siksi en tällekään palstalle enää kirjoitukseni jälkeen aio palata niitä idioottimaisia kommentteja minulle tuntemattomilta ihmisiltä kuulemaan. Kukaan ei voi tietää, mikä jollekin toiselle on parhaaksi, etenkään, jos ei edes tunne ko. henkilöä. Joten riidelkäähän keskenänne, niin minä elän elämääni onnellisena täällä. ;)
Hei, minä olen oikea lapsentekokone ! Asun Littoisissa Turun lähistöllä.
Kerran kun pylsitään oikein kunnolla niin se on menoa naisella kuin naisella.
Melaa mekkoon sano Kotilainen ! Parempi tehdä se lapsi saman tien tai muuten joudut jäämään ilman kokemusta olla tosimiehen kanssa sillä tavoin.
Pelaan korista ja näyttelen. Teen työkseni kaikkea mitä muut eivät osaa, mutta haluaisivat. Soita Jarille tai poikkea.
Mitä helvettiä tämäntyyppistä paskaa tänne tarvitsee kirjoitella!!!
KETÄ KIINNOSTAA KENENKÄÄN PAKSUKSI TULEMINEN!!!!
Kyllä raskaus on hieno asia, siementä vakoon ja muijaa lakoon !
Ensin kossu pakkaseen, sitten veto rukkaseen ja sitten vasta melaa.
Näin meil Turun puoles, nainen vain voihkii ihanaa KOTSU !
Miehen vaan pitää lisääntyä mahdollisimman monen naisen kanssa, se on luonnon laki.
Olet^_^ ***** oot pissis, Tinja=) Nyt nimes on Tuuli. Moi Tuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuli!
Aloittajalle:
Haluaakohan miehesi oikeasti lasta kanssasi? Ehkä keksii erilaisia tekosyitä, jotta saisi epämiellyttävää asiaa lykättyä tuonnemmaksi, ja siinä sivussa toivoo, että vauvakuumeesi (kuulostaa niiiin teiniltä toi sana!) menisi ohi. Usein nämä lapsiprojektit on juuri näiden vauvakuumeisten omia juttuja; lapset kuitenkin pitäisi tehdä yhteistuumin. Monet "vauvakuumeiset" vain toivoo miehestään elättäjää, jotta itse ei tarvitse käydä töissä, vaan voi viettää päivänsä kotona aina uuden vauvan kanssa...No, ainahan voit "vahingossa" unohtaa ottaa pillerin....
Niin tyhmiä viestejä koko porukalta , täällä selkeesti kirjoittelee vain lapset !!!
Sain itse oman lapseni kun olin 25.v, ja mieheni 24.v, emmekä todellakaan olleet mitään typeriä teinivanhempia, en koe muutenkaan, että enää 23-24.vuotiaasta eteenpäin olet teinivanhempi, kaikki on kuitenkin lopulta kiinni henkisestä kypsyydestä, ja jokainen on yksilö. Esim. moni kolmekymppinen voi olla epäkypsempi, kuin esim. joku 25.vuotias, se riippuu ihan ihmisestä ! Esimerkiksi kaikki nämä vastailijat täällä ovat selkeästi kirjoituksistaan päätellen todella epäkypsiä !!!
On tietysti totta, että vauvakuume voi naisella tulla ensimmäisen kerran jo melko nuorena, ja elämäntilanne ei ehkä ole otollisin, niin kannattaa kyllä varmasti odottaa , jos vain pystyy ,se olisi varmasti fiksuinta ! :) Ja ETENKIN, jos miehesi kokee, ettei ole vielä valmis lapselle !!!!!
Mutta nykypäivänä ensisynnyttäjien keski-ikä on jopa mielestäni hieman liian vanha, johtuen tietysti siitä, kun ihmiset kouluttautuu niin hyvin, ja aikaa lapselle ja sen saamiselle on vasta reilusti yli 30.v ...mutta ennenvanhaan oli aivan normaalia saada ensimmäiset lapset 23.-25.v iässä , ja aivan hyviä vanhempia on ollut minulla ja ystävillänikin ! Ikä ei katso sitä, mihin kykenet vanhempana, vaan se mitä on korvien välissä !!!
Usein tietysti vain on niin, että elämänvuodet kypsentää, mutta ei se todellakaan niin ole, että lapset pitäisi tehdä vasta 10 avioliittovuoden jälkeen, ja reilusti yli kolmekymppisinä. Onhan se kiva, että jaksaa sitten touhutakkin lastensa kanssa vuosia ja onhan se niinkin, että jos teet lapset vasta 35.vuotiaana, ni kun sinun esikoinen on 30.v, ni oot ite jo 65.v, että leiki ja touhuu siinä nyt sitten mahdollisten lastenlasten kanssa etc. ... Ja se mitä yhdessäolo vuosiin tulee, ni sekään ei oikeastaan takaa mitään, että kuinka monta vuotta on tullut oltua yhdessä, kun nykypäivänä tuntuu että hurjan moni eroo silti jossain vaiheessa, vaikka olisi takana kuinka monta vuotta !
Totta tietysti se, että tunnet ehkä kumppanisi sitten paremmin, sillä lapsi pistää kyllä kaiken ylösalaisin, ja vaatii todella vankkaa pohjaa suhteelta, mutta tuo myös kyllä sellaista rakkautta, mitä ei voi etukäteen edes kuvitella !!!
Ja vaikka sitä kuinka odottaa oikeaa aikaa, ja yrittää suunnitella, niin sen voin sanoa, että siihen ei voi ikinä täysin valmistua taikka etukäteen suunnitella, se voi olla niin erilaista mitä oli kuvitellut, enkä usko että elämää voi muutenkaan täysin suunnitella, ja mikä on lapsen saamiselle paras aika elämässä... Ollaan yksilöitä, ja tärkeintä on se, että sitten kun niitä lapsia saadaan, niin ollaan parhaita mahdollisia ,vastuullisia ja rakastavia vanhempia !!! Onnea teille, mitä ikinä päätättekään tehdä :)
Eikö noilla s..tanan tammoilla nykyään ole muu mielessä kuin tiineeksi pääseminen????
niinpä...
itsekin ihmettelen välillä että eikö naisilla ole minkäänlaista kunnianhimoa elämässään, eivätkö naiset halua saavuttaa nykyään elämässään mitään tai tehdä jotain mitä ovat aina halunneet tehdä..muu kuin raskaaksi hankkiutuminen...
olen itse 26v nainen, lapseton, parisuhteessa jo 6 vuotta.
meillä on kissa ja koira.
opiskelen ammattikorkeakoulussa restonomi-linjaa.
haaveenani on perustaa oma ravintola ja avokki tukee tätä haavetta joka toivottavasti toteutuu.
en ole koskaan kaivannut elämääni lapsia ja en ole koskaan kokenut mitään "vauvakuumetta"..koen enempi ärsyyntymistä kun näen lapsen riehuvan milloin missäkin ja lapsen äiti juoruaa toisen äiti-ihmisen kanssa piittaamatta yhtään lapsensa touhuista.lapsi saa vaikka hajottaa joitain esineitä kaupoissa ja apteekeissa, niin äiti ei välitä "mussukkansa" touhuista..
miksi sitten jotkut väen väkisin vääntävät mukuloita jos omat resurssit eivät riitä lapsen kasvattamiseen?.."koska kaikilla kavereillakii on nii mulle kans"..tämä on aika yleinen vastaus ja toinen on "vahingossa tulin raskaaksi"..
sääli vaan että sen lapsen parasta ei ajatella missään vaiheessa kun lasta ollaan "tekemässä", lapsi kun ei voi valita mihin perheeseen syntyy..
tulisikin ajatella että minkälaisen perheen ja lapsuuden itse haluaisi ja pystyykö itse tarjoamaan lapselleen samanlaista hyvää lapsuutta mitä itse toivoisi.
milloinkohan tulisi käyttöön ns. "ajokortit" perheellistymiseen..on nimittäin tullut nähtyä vanhempia joiden ei olisi ikinä tarvinnut saada lapsia...voi lapsiparkoja.
Oot niin nuori vielä.Sulla muuttuu mieli ja ukko vielä moneen kertaan ennen kuin olet aikuinen.Ja lapset tehdään aikuisena,ei tollasena keskenkasvuisena teininä.
Toinen suhde päättyy eroon,siispä moniko vauvakuumetta poteva miettii tätä elämän totuutta? Siis,millaista elämä on yh:na vauvan kanssa,riittääkö silloin resurssit,kestääkö pää ja riittääkö rahat,aika jne... Siinä vaiheessa lähes kaikilta tippuu vaalean punaiset lasit silmiltä,kun naisten lehtien unelmaperheestä ei ole tietoakaan.
Vauvakuume = seurausta duuniin kyllästymisestä . Nainen ei välitä urastaan siis tylsistyy , siitä pääsee oivaa aasinsiltaa kun potee vauvakuumetta.
En kyllä sitten ymmärrä näitä kommentteja täälä! Voin sanoa, että 21v ovat kyllä aikuisia. Tietääkseni sellaiset 13-18v ovat, vielä niin sanotusti teinejä! Enköhän usko,että yli 20v osaavat itse tehdä omat päätöksensä jo sen ikäisenä aikovatko hankkia lapsia nyt vai myöhemmin. He elävät omaa elämäänsä niin kun itse haluavat, eikä muiden painostamalla. Lapsia annetaan tulla vasta sitten maailmalle,kun molemmat ovat siihen valmiita. Mieluiten toisella edes vakituinen työpaikka ja, että opiskelut olisi suoritettu loppuun molemmilla. En ymmärrä,kun aikuiset ihmiset täälä nimittelevät nuorempiansa. Lapsellista touhua tuon ikäisiltä.
Joko trollaavat, tai sitten nelikymppisiä matameja, jotka odottivat liian pitkään ja oma juna menikin jo ohi. Plus myös perus-suomi24 tapauksia, jotka nyt ovat vastaan asiassa kuin asiassa.
Tuo opiskelujuttu on muuten kaksipiippuinen asia, nykyään kun jopa kannustetaan hankkimaan lapset opiskeluaikana jotta ei venähtäisi lapsien hankinta liian vanhalle iälle ja naisen on helpompi työllistyä, kun lapset on jo tehty eikä työnantajan tarvitse pelätä naisen jäävän heti äitiyslomalle.
Itse asiassa tällä hetkellä jonkinlainen työryhmä pohtii jonkinlaista lisäystä opintotukeen niille opiskelijoille, jotka saavat lapsen opiskellessaan.
ei pieni lapsi vie paljon rahaa. Kierrätyskeskuksesta ja kirpparilta saa vaatteita, ja tulee varmasti sukulaisiltakin. Vaipat maksaa ja ruoat.
Kuka ostaa omalle kullanmurulle vaatteet kirpikselta??? Lapsen pitäisi saada kaikkea parasta. Tauluja tai vanhoja huonekaluja vielä voisin kuvittella ostavani kirpikselta. Oletko joku pummi vai?
Innolla odotan ensimmäisen lapsenlapsen kun saan ostaa ihania vaateita ja kutoa sukkia.
Heh, mulla ei ole koskaan ollut, eikä toivottavasti koskaan tule mitään vitun vauvakuumetta! Kaikki vauvat on vitun o-k-s-e-t-t-a-v-i-a! Onneksi enää muutama vuosi ja sitten STERILISAATIOON!!
No et kyllä vaikutakkaan kovin kypsältä äidiksi,että suosittelen ettei sulle lasta tule koskaan
En minäkään kyllä ikinä lapsia halua, enkä tajua miten kukaan haluaisi. No halunsa kullakin, mutta meikäläinen ei kyllä ikinä hanki lasta, ja jos vahingonlaukaus tulisi, saisi nainen tehdä abortin tai elää yh-elämää, nostaisin kytkintä heti, ja vitut elatusmaksuista.
Pakko nyt kysyä, mitä nämä "en kyllä ikinä lapsia halua" -tyypit tekevät vauvakuume palstalla?
Ja vinkkinä vauvakuumeilijoille, että kannattaa kirjoitella vaikka kaksplussaan. Tulleen hieman asiallisempia vastauksia, suomi24 kun tuppaa olemaan täynnä elämäänsä kyllästyneitä nettirunkkailijoita, joille sanat vastuu, onni ja perhe ovat aika utopistisia käsitteitä.
Kyl ne vauvat viel jotenkin menettelee, mutta se raskaus synnytys vasta onkin superällöttävää!! =D Eli ap. kannattaa vaan olla lisääntymättä ja hanki vaikka joku lemmikki, jota voi paapoa!
kyllä olen tavannut huomattavasti vastuullisempia ja onnellisempia ihmisiä lapsettomista pariskunnista kuin perheen perustaneista jotka kitisevät jokaisesta asiasta, jopa siitä "ah niin ihanasta" lapsestaan joka sittenkin olisi pitänyt jättää tekemättä kun ei se perhe-elämä niin ihanaa olekaan..
ja varmaan olisi jotenkin hyväksyttävämpää tuollainen "kuumeilu" jos nämä tulevat vanhemmat sitten myös itse taloudellisestikin kantaisivat vastuun siitä lapsestaan, eivätkä olettaisi automaattisesti että jotkut tyyliin "sossut ja kelat" kustantaisivat pikkuperheen elämän..oikeasti vituttaa nämä "vanhemmat" jotka "esimerkillisesti" kehuskelevat ja jakavat tietoa siitä kuinka paljon mistäkin virastoista saa tukia kun on se "rakkauden siemen" pullautettu maailmaan.
eikö tullut mieleen kantaa itsenäisesti koko vastuuta lapsesta..aina ollaan käsi ojossa jossain ettei vaan itse tarttis pistää tikkua ristiin.
ja onhan se helpompaa olla vaan himassa lapsen kanssa "hengailemassa" kun muut työssäkäyvät maksavat veroissaan nämä tukiaiset..jos saisin päättää mihin verorahani käytettäisiin, niin tasan ei menisi penniäkään perheellisille.
perhe perustetaan sitten kun siihen on resursseja(ammatti, työpaikka, koti,vakaa parisuhde, molemmat aikuiset haluavat lapsen, elämänkokemusta enemmän ja parempaa kuin viinanhuuruiset bileillat jne.), eikä tyhjän päälle.
Hyvä on tehdä lapset nuorina just siinä 20-30 v..Sain ensimmäisen lapseni 21v ja oltii oltu vasta parivuotta yhdessä. ja ollaan vieläkin. Kyllähän koulutus ja ammattikin on tärkeitä.Itse en pienten lasten kanssa ehtinyt matkustelemaan.ja rahaakin niukalti Sinä ainakin olet jo jossain matkustellutkin. Liian arvostettuakin om, kyllä kotimaassammekin on paljon kaunista katseltavaa Joskus elämän arvot pitää vaan laittaa uusiksi. Ja voihan niinkin käydä ettei sitten saisikaan lasta kun asia tulee ajankohtaiseksi Ei nämäkään ihan itsestään selviä asioita ole. Kun miehesi sinua rakastaa niin kannattaa harkita yhdessä tätäkin asiaa jos sinut huoii niin kai lapsenkin Voi vaikka antaa teille paljon enemmän kuin tilanteenne nyt. Ja onhan noissa pillereissäkin paljon haittavaikutuksia Vaan hyvää syksyä sinulle !
Ei hyvää syksyä sulle "lapsirakas"!
SUVUSSA ILMEISIÄ verisuonisairauksia olisi kuitenkin peittyä ja parantua DNA:SSA paransin ajatuksin esirukouspyynnöin isäkin menehtyi aivovaltimorepeämään ja olemme mutta odotan Jumalan voivan muuttaa suunnan jo ettei tiedostettu suvun sammuminen ja kokeilujakin olisi siinä missä Henki seurakunnalle puhuu, niin tarjoan elävää mahdollisuutta 60 kokeilla vauvakuumeen lievittämiseksi lientyä vauvakuumeeseen rohkeita odotuksin ja ehdotuksin --------------------- TAIVASLAPSI TERVEISIN SEPPO!
Ihme vittuilua koko ketju täynnä. Eli kun parikymppinen kertoo unelmoivansa perheestä, niin se on vinoilemisen arvoinen asia? :D
Me oltaisiin kuoltu sukupuuttoon jo kauan kauan sitten, ellei sitä vauvakuumetta olisi.
Ja mitäs täällä tekevät nämä, jotka puolestapuhuvat lapsettomuuden nimeen? Eikö teillekin olisi joku ihan oma palstansa?
Ja minä tulee näihin, jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä, että lapset vasta 30+ ikäisinä. Arvatkaapas, mitä tapahtuu kolmenkympin jälkeen? Kyllä, hedelmällisyys alkaa laskea. Sitten itketään tuolla lapsettomien palstalla, kun ei millään tulla raskaaksi vaikka ikääkin on vasta 35 -vuotta, omakotitalo Westendissä ja pari mersua pihalla :(
Kuten joku jo sanoi, rahalla ei sitä hedelmällisyyttään takaisin saa.
Itsekin haluan mielummin lapsen/lapset parinkympin puolella, niin ei tarvitse myöhemmin sitten itkeä. Perustoimeentulo on kunnossa ja lapsi saa rakastavat vanhemmat, se on tärkeintä.
Ja joku kun tuolla hölpötti, siitä, että jokainen vauvakuumeinen varmasti jää yksinhuoltajaksi kun jokatoinen pari nykyään eroaa jossain vaiheessa. Tiesitkö, että 100% ihmisistä kuolee jossain vaiheessa? Eli kai olet jatkuvasti paskat housussa tästä asiasta, joka on varmempi kuin pariskunnan eroaminen?
Taitaa itelläs olla ne paskat housussa, " 24-v kuumeilija" Meepäs jo siitä lätisemään sinne paskavaippafoorumeille!
Ja muistapas se, että Suomessa on kaikilla sanan vapaus, vitun ääliö! En muuten tiennyt, että 100 % ihmisistä kuolee jossain vaiheessa, ohhoh! Mä kun luulin olevani kuolematon, heh hee!
Siis Haloo ja apua.. Sinun kannattaa varmaan kasvaa,vielä se parikymmentä vuotta, kun et ainakaan kovin kypsältä vaikuta sinun kirjoituksen perusteella. Eiköhän kaikki tee itse omat päätöksensä mitä tekevät elämässänsä. Sitä, kun ei koskaan tiedä mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Toiset pariskunnat elävät sen elämänsä onnellisena loppuun asti, toiset eroavat tai jompi kumpi ehkä kuolee sairauteen tai onnettumuuteen.
No, onneksi olet päättänyt olla lisääntymättä, niin tulevaisuudessa on sentään hieman vähemmän idiootteja :)
Pointtini oli, että jumalauta joka asiassa on riskit ja ero voi tulla vaikka oltaisiin oltu 40 -vuotta yhdessä. Siltä kantilta jos katsotaan niin lapsia ei tulisi hankkia ikinä, ei muuttaa ikinä yhteen, hankkia ikinä yhteistä omaisuutta ja oikeastaan kaikkien olisi parempi vaan pysyä sinkkuina. Ero tulee kuitenkin, eikö niin?
Mutta onneksi olet vain trolli ja provo ja minä liian herkällä tuulella :)
Aloittajalle tosin nyt sellainen juttu, että sen lapsen on oltava pariskunnan yhteinen toive. Jos mies siis epäröi, niin ei missään nimessä ajatustakaan vielä.
Jokainen mies kypsyy ihan omaa tahtiaan. Joku on jo 20-vuotiaana valmis ja potee miesten vauvakuumetta, joku nihkeilee ajatusta vielä kolmekymppisenäkin. Joku ei halua koskaan. Reilua tosin olisi kertoa puolisolleen, mikäli on sellainen ajatus ettei lapsien hankkiminen välttämättä kiinnostaisi ollenkaan.
Mutta 23-vuotiaan opiskelevan miehen kohdalla on kieltämättä outoa kysellä, että kauanko kannattaisi odottaa. Miehellä on kuitenkin hyvä syy siihen, miksei halua lapsia nytjustheti.
Mutta älä perkele mene tekemään sitä erittäin "fiksua" vetoa, jota jotkut kovassa vauvakuumeessa tekevät, eli jätä ehkäisyä pois itseksesi. Ei ole reilua ketään kohtaan ja pahimmillaan mies voi nostaa kytkintä hyvinkin nopeasti (eikä voi syyttää, ketään ei voi pakottaa isäksi).
Eli odottele nyt vaan rauhassa.
Kylläpä olikin varsinaiseksi muotoutunut tämä ketju! Ihan alkuun on pakko todeta, että on kumma juttu, miten joillakin ihmisillä on valtava tarve arvostella toisten ratkaisuja, ajatuksia ja parisuhdetta täysin epäasiallisella tavalla. Kyllä eri mieltä saa olla, mutta mikä pakko on haistatella toisille?
Mielestäni on älytöntä selittää, että 21-vuotias ei voisi olla kypsä vanhemmaksi. Varmastikaan suuri osa meistä ei olekaan, mutta se ei todellakaan tarkota, etteikö osa voisi olla. Itse olen yliopisto-opiskelija kandivaiheeni loppuvaiheessa. Opintojani aion jatkaa maisteriksi asti. Lapsenteko ei ole minulle mikään keino päästä kotiäidiksi. Minulla on elämälleni korkeat tavoitteet myös uran suhteen, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö perhe-elämää voisi olla samaan aikaan. Vaikka jotkut tuolla aikaisemmin muuta arvelivat, minulla on ollut onnellinen lapsuus. Tunnen olevani valmis seuraavaan askeleeseen elämässäni, ja koska miehenikin on, ei ole muiden asia aukoa päätään asiasta minulle. Omat päätöksemme osaamme kyllä tehdä ilman foorumeilla huutelua.
Olen myös aika hämmentynyt siitä, että puhutaan opiskelijoiden olevan vastuuttomia siitä, että he ottavat vastaan kelan tukia. Sitä varten veroja maksamme, että saisimme yhteiskunnan tuen kun sitä eniten tarvitsemme. Olen käynyt opintojeni ohella töissä ja urani aikana toivon maksavani paljon veroja yhteiskunnan hyvinvointia kerryttämään. Kelan korvaus opiskelijaäideille on sitäpaitsi huomattavasti pienempi kuin työssäkäyvälle - ja tuskin kukaan vapaaehtoisesti jäisi kotiin ilman äitiyspäivärahaa?! Jokainen meistä on tukensa ansainnut, olipa se pienempi tai suurempi, koska lapsissa on Suomen ja hyvinvointiyhteiskunnamme tulevaisuus.
Mitä tulee arvoihin, itse olen ollut aina reipas ja elämäniloinen ihminen. En ole kaivannut suunnatonta juhlimista tai matkustelua. Parasta on ollut rauhallinen elämä mökkeillen ja kotona mukavia asioita puolisoni kanssa tehden. Kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. En koe menettäväni mitään, vaikken örveltäisikään kännissä seuraavaa viittä vuotta. Opiskelijaelämää olen saanut kokea ihan tarpeeksi, samoin matkustelua.
Mikään ei poista sitä tosiasiaa, että lasten hankkiminen nuorena tuo mukanaan paljon hankaluuksia, joita vanhemmalla iällä ei olisi. En jaksa käydä näitä läpi, koska ketjussa on jo paljon aiheista puhuttu sekä asialliseen että epäasialliseen sävyyn. Se on kuitenkin vaihtoehto ja uskon, että perheen perustaminen nuorena on asia, joka tuo paljon onnea elämään, kunhan parisuhde on vankalla pohjalla (seurusteluvuosista riippumatta). Mielestäni jokaisella on oikeus omiin valintoihinsa ja muiden on niistä turha ruttuilla.
Aloittaja: olisi mukava kuulla, millaiset fiilikset sinulla on nyt.:)