Onko nykyään enää poliittisia taiteilijoita? Siis sellaisia, joilla olisi töissään vahva poliittinen tai yhteiskunnallinen ote. Videotaiteilijoita löytynee, mutta entä maalareita?
Takavuosilta tulee mieleen Harro Koskisen sikatyöt ja Suomen liput. Tekeekö kukaan enää vastaavia?
Takavuosilta tulee mieleen Harro Koskisen sikatyöt ja Suomen liput. Tekeekö kukaan enää vastaavia?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Esimerkiksi Markku Laitinen joka on tehnyt kuvan Tarja Halosesta jolla on STASI leima otsassa!
...ja tästä puhumattakaan!
http://www.youtube.com/watch?v=C5zXZksw9fE&list=UUJRbIOQKp5LgF4nGtA_SNLg&index=6&feature=plcp
Kannattaisi harkita koristemaalarin ammattia, toisaalta posliinimaalauskin voisi olla aika oma ala.
No vaikka millä mitalla. Ei ainakaan taidekoulutuksessa ole tällä hetkellä edes mitään muuta suuntausta, kuin poliittinen ja yhteiskunnallinen. Sehän on ihan totaalinen hitti tällä hetkellä.
Käy kurkkaamassa mitä näkyy Kiasman aulassa esim. juuri nyt...Se on aika hieno.
http://julius.fi/ Julius Granström
Poliittista taidetta
Musta tämä on niin tyypillistä tällä palstalla. Täällä esiinnytään todella tietävänä nykytaiteesta ja arvostellaan millaista taiteen pitäisi olla, millaista taidetta pitäisi tehdä jne. ja sitten ei kuitenkaan edes tiedetä millainen todella selkeä pääsuuntaus tällä hetkellä taiteessa on...
Nykytaide on ihan läpeensä poliittista ja yhteiskunnallista tällä hetkellä, niin kentällä, kuin opetuksessakin. Ihan selkeä vähemmistö tekee sisällöllisesti jotain muuta.
Eli ei näköjään kannata ottaa tippaakaan vakavasti sitä mitä täällä sanotaan...
...tämäkin tarkoitti? Huh ota näistä nyt selvää. ;) :) XD!
Minä en ole kylläkään esiintynyt tällä kovin tietävänä nykytaiteesta. Sen, mitä olen käynyt katsomassa, niin on ollut pääosin erilaista abstraktia väreillä pelaamista ja semmoista "puoliesittävää" aika klassisin aihein.
Siksipä kyselin, että tekeekö joku vielä oikein reilusti kantaa ottavaa taidetta. Sitä voi nimittää myös yhteiskunnalliseksi, koska on totta että tuolla poliittinen-nimellä on oma kaikunsa 60-70-luvulta.
Jos on tällaisia tiedossa, niin laittakkapa linkkejä töihin.
Sitä se tarkoitti, että tuo "onko nykyään enää poliittisia taiteilijoita" on aika älytön kysymys, kun ei paljon muunlaisia nykytaiteilijoita olekaan. Koko genre ja opetus on sisällöllisesti yhteiskuntalähtöistä tai poliittista. Se on niin suuri virtaus tällä hetkellä, että jos edes joskus käy taidenäyttelyssä, niin sen pitäisi olla aika selvää...
Miten tuo viesti oli vaikeasti ymmärrettävissä?
Poliittinen taide kuulostaa perin vanhanaikaiselta.
Nykyään tehdään kantaaottavaa taidetta.
...tehdään vaan taidetta! Katsoja yleensä tekee sen kantaaottavaksi tai poliittiseksi. Taiteilija vain maalaa.
Taitelija ei ole = joku maalaa. Tää kertoo taas jotain...
Kuvataiteilijalle tiedoksi, että minäkin olen kuvataiteilija. Selvitä esim. Aalto-yliopiston kuvataiteen maisterilinjan opintosisältö ja kerro sen jälkeen onko poliittinen taide edelleen perin vanhanaikaisen kuuloista...niin, katsotaan ensin ja puhutaan sitten.
Kantaaottava on toki epämääräisyydessään helpompi termi.
No en selvitä aaltoyliopistonkuvataiteenmaisterilinjanopintosisältöä.
Kantaaottavuus on yleistermi, myönnetään. Mitä sitten? En jaksa eikä kiinnosta kannatella poliittisia mietintöjä ja tehdä otsa kurtussa taidetta koko maapallo harteilla.
Teen vain hyvejä kuveja. Omalla tavalla, omin tekniikoin, omin ajatuksin ja vieläpä arvostuksesta ja asemasta nauttien. Kaukana kavala maailma.
Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa? Miksei tällaisestakaan aiheesta voi keskustella ilman aggressiota. Miksi kaikesta pitää koko ajan kinata?
Tarkoitus ei ollut aloittaa vääntöä Suomen nykytaiteen suuntauksesta, vaan ihan tutustua siihen uusien nimien kautta. Minua kiinnostaa kantaa ottava taide, mutta mielestäni sitä on tullut vastaan varsin vähän. Siksi kyselin täältä.
Tämä palsta alkaa olla kohta kokonaan ihmisten pahan olon purupaikka, ei enää juurikaan taidefoorumi.
No minua vaivaa ärsyyntyminen, joka ei tosin ole kohdistunut sinuun, vaikka se tästä siltä vaikuttaneekin. Ärsyynnyn siitä, että tällä palstalla on niin vallitsevana mielipide siitä, että katsojan pitäisi päättää millaista taidetta taiteilijat saavat tehdä. Siitä jauhetaan (epämääräisesti) melkein jokaisessa ketjussa. Sitten kun avaat seuraavan ketjun niin huomaatkin, että näillä samaisilla katsojilla ei kuitenkaan ole mitään tietoa millaista nykytaiteen tarjonta ylipäänsä on.
Eli pitäisi muuttaa jotain joksikin muuksi sellaisten ihmisten vaatimuksesta, jotka eivät tiedä alunperinkään mikä muutettava asia on...Silti asiasta on hirveä haloo.
Ristiriitaista ja turhauttavaa.
Tämä ei ole kohdistettu sinuun. Provosoidun vain tällaisesta.
Laitan pari nimeä, tosin en tiedä ovatko uusia / vanhoja / eivät tulleet mieleen tässä yhteydessä...
- Kaija Papu
- Jani Leinonen
- Riiko Sakkinen
ja onhan noita pilvin pimein. Ja last but not least, tietty Teema Mäki, koko aiheen grand old pappa :D
Katsoin tänään tv:stä puolivahingossa Jaakko Selinin ohjelman, jossa hän vieraili taidemaalari Riiko Sakkisen luona Espanjassa. Ei sen enempää siitä, mutta sitten googlasin nimellä ja - ohhoh!
Miten tuon nyt yrittäisi sanoa, olisiko Teemu Mäen inspiroima anarkoartisti läheltä liippaava luonnehdinta vaiko julistesatiirikko. Hänestä haastateltiin ohelmassa myös Jani Leinosta, joka on kurssikaveri akatemiasta. Sakkisen tunnettuus lienee kuitenkin enemmän kansainvälinen kuin suomalainen, töitä on kai ollut useissa maissa esillä. .
pitäisikö tämä ymmärtää siten, että sakkinen on ollut sinulle tuntematon tekijä? Miten se, anteeksi nyt, voi olla mahdollista kenellekkään joka seuraa tämän maan nykytaidetta? = O Sakkinen kommentoi usein mm.helsingin sanomien Hs-raadissa kulttuurisivuilla, silloin kun sellainen osio lehdessä vielä oli.
Ja ketjun aloitukseen viitaten, niin sakkisen työt ovat tosiaan poliittisia läpikotaisin niinkuin leinosenkin.
ps.vaikkei sakkisen tyylilaji varsinaisesti kiinnosta minua taiteena, aina hänen näyttelyissään saa ainakin nauraa.Huumori on niissä töissä mustaa ja kirpeätä hyvällä tavalla.Mainioin lohkaisu jonka olen hepulta kuullut, tuli telkkarista joskus, kun häntä ja leinosta haastateltiin heidän näyttelynsä tiimoilta amos anderssonilla: toimittaja kysyi, mitä mieltä sakkinen on siitä että heidän teoksiaan pidetään parodiana nykytaiteesta, johon sakkinen, että:" parodia taiteesta on tämän päivän taidetta."
Erittäin totta monessa tapauksessa, kun nykytaidetta katsoo.Joskin tahatonta parodiaa useimmiten, valitettavasti.
Niinhän se pitäisi ymmärtää. Tuskin olen häneen törmäämättä selvinnyt, sen verran paljon taidetta seuraan, mutta se ei estä sitä, että kiinnostuksen puutteessa olen hänet ohittänut kuten monet muutkin, joiden työt eivät sen kummemmin ole puhutelleet. Toisarvoista tavaraa kun galleriatkin ovat usein pullollaan. Enkä hänen kommenttejaan Hesarista todellakaan muista, ehkä samasta em. syystä.
Selatessani eilen hänen kotisivujaan kävi asia ymmärrettäksikin, ehkäpä olen siitä sillisalaatista nähnyt vain sitä (mielestäni) heikkoa osaa. Joukossa on tosi kiinnostaviakin teoksia, mutta tuo maailmanparannusta edustava ******jauhanta á la Mäki on vain niin infantiilia taiteen puitteisiin uitettuna. Minulle kun taiteen tulee ensisijassa olla l´art pour l´art.