Tämä on nyt mielen purkamista ja toivottavasti herättää keskustelua ja mielipiteitä.
Omistan 12-vuotiaan koira vanhuksen, schapendoes rodultaan. Hän on ollut minulla neljä vuotta, eli otin hänet viettämään eläkepäiviään toisen koirani seuraksi.
Alusta asti hän on ollut todella tottelevainen, uskollinen ja iloinen koira. Eli unelma käytökseltään.
Kaksi vuotta sitten todettiin nivelrikko ja sitä on hoidettu asian mukaisesti. Nyt on näkö huonontunut ja kuulo myös heikentynyt.
Ajan mittaan hänelle on tullut myös rasvapatteja, joita löytyy useasta paikasta, e.lääkäri on ottanut näytteitä pateista ja sillä todettu.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana koiran käytös on muuttunut hyvin paljon. Häntä käskettäessä menee hyvin matalaksi ja epävarmaksi. Esimerkki tilanne keittiöstä häädättäessä, näytän sormella ja annan käskyn pois keittiöstä. Luimistelee ja on hyvin epäröivä. Kun haluan palkita silityksellä, ei anna koskea.
Toinen tapaus, jos on ollut tuhma, esimerkiksi on roskiksella, kiellän ja en ehdi edes kaulapannasta ottaa kiinni, niin on hampaat esillä ja yrittää purra! Ja tämän lisäksi ulisee kuin teuraaksi menevä sika, vaikka vain hipaisen niskasta? Minulle on kerrottu, että eläin ylireagoi ja tämän takia ulisee, että emäntä pelästyy..
Tänään lenkillä päästin koirani vapaaksi ja annoin jolkotella omaa tahtia.
Koiralleni tuli jano ja alkoi syödä multaa maasta.
Olin näyttämässä, että lähellä olisi vesilammikko, josta voisi vettä ottaa ja taas säikähti kosketusta niin, että lähti minua pakoon.. Siinä sitten jahtasin häntä.
Kaikesta naurettavinta on se, että tämä on todella tottelevainen koira.
Epäilen, että hänellä on kipuja, joista käytös johtuu. Mutta vaikka koira on iäkäs ja tutkituttaminen ja syy käytökseen löytyisi, uskallanko enään luottaa koiraan, jonka kunnioitus minuun on loppunut ja se, että esikoinen syntyy kahden kuukauden päästä. Pelkoni on se, että lapsi tarraa turkista ja koira salamana puree..
Olenko hirveä ihminen, jos laitan koirani piikille tutkimatta mahdollista syytä käytökseen, kun kyseessä on muutenkin vanha koira?
Omistan 12-vuotiaan koira vanhuksen, schapendoes rodultaan. Hän on ollut minulla neljä vuotta, eli otin hänet viettämään eläkepäiviään toisen koirani seuraksi.
Alusta asti hän on ollut todella tottelevainen, uskollinen ja iloinen koira. Eli unelma käytökseltään.
Kaksi vuotta sitten todettiin nivelrikko ja sitä on hoidettu asian mukaisesti. Nyt on näkö huonontunut ja kuulo myös heikentynyt.
Ajan mittaan hänelle on tullut myös rasvapatteja, joita löytyy useasta paikasta, e.lääkäri on ottanut näytteitä pateista ja sillä todettu.
Nyt viimeisen puolen vuoden aikana koiran käytös on muuttunut hyvin paljon. Häntä käskettäessä menee hyvin matalaksi ja epävarmaksi. Esimerkki tilanne keittiöstä häädättäessä, näytän sormella ja annan käskyn pois keittiöstä. Luimistelee ja on hyvin epäröivä. Kun haluan palkita silityksellä, ei anna koskea.
Toinen tapaus, jos on ollut tuhma, esimerkiksi on roskiksella, kiellän ja en ehdi edes kaulapannasta ottaa kiinni, niin on hampaat esillä ja yrittää purra! Ja tämän lisäksi ulisee kuin teuraaksi menevä sika, vaikka vain hipaisen niskasta? Minulle on kerrottu, että eläin ylireagoi ja tämän takia ulisee, että emäntä pelästyy..
Tänään lenkillä päästin koirani vapaaksi ja annoin jolkotella omaa tahtia.
Koiralleni tuli jano ja alkoi syödä multaa maasta.
Olin näyttämässä, että lähellä olisi vesilammikko, josta voisi vettä ottaa ja taas säikähti kosketusta niin, että lähti minua pakoon.. Siinä sitten jahtasin häntä.
Kaikesta naurettavinta on se, että tämä on todella tottelevainen koira.
Epäilen, että hänellä on kipuja, joista käytös johtuu. Mutta vaikka koira on iäkäs ja tutkituttaminen ja syy käytökseen löytyisi, uskallanko enään luottaa koiraan, jonka kunnioitus minuun on loppunut ja se, että esikoinen syntyy kahden kuukauden päästä. Pelkoni on se, että lapsi tarraa turkista ja koira salamana puree..
Olenko hirveä ihminen, jos laitan koirani piikille tutkimatta mahdollista syytä käytökseen, kun kyseessä on muutenkin vanha koira?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minä arvelen tietäväni syyn koirasi käytökseen. Kaikki nuo tilanteet ja koiran reaktiot niihin johtuvat siitä että kuten sanoit, koirasi kuulo ja näkö on huonontunut niin paljon että ympäristö voi tuntua välillä pelottavalta ja kosketusta säpsähtää koska ei huomannut sinun lähestyvän.
Sokeiden ja kuurojen koirien kanssa on toimittava eri lailla.
http://www.purina.fi/Home/All About Dogs/Health and Wellbeing Dog/Living with Special Needs Dog/Deafness.htm
yhden mieleenjääneen tapauksen kun yhden tuttavan koira alkoi olla vanha, kuuro ja huonontunut näkökin alkoi jo painaa. Juttelimme siinä tienposkessa niitä näitä oma koira kauempana ja tämä vanhus siinä meidän välissämme. Sitten ajattelin että vähän rapsutan ohimennen persuksista. Tulihan sieltä vihainen vastaus hampaiden kera. Koira ei ilmiselvästi oikein tajunnut mitä tapahtui ja pelästyi. Sen jälkeen aina olen jopa omankin koiran kanssa ottanut tavaksi sanoa jotain samalla kun kosketan silloin kun sillä on jotain muuta puuhaa.
Viimeistään silloin kun vauvasi alkaa aktiivisesti tutustua ympäristöön, on aika viedä vanhus piikille. Kuuro-sokea-seniili koiravanhus ei oikein sovi yhteen taaperon kanssa.
Lisätutkimukset ovat vain rahanhukkaa, jos päätös tiedetään etukäteen.
Mikä ihmeen velvollisuus on koiranomistajilla lihottaa eläinlääkärien lompakoita?
Parempi hyvä kuolema kuin huono elämä. Kuvauksesi perusteella iäkkäällä koirallasi on ongelmia, joiden kanssa voi olla vaikeampi elää, kun lapsi tulee taloon. Piikillehän koira taitaisi päätyä lähivuosina jokatapauksessa, joten miksi pilata hyviä muistoja väistämättömän asian odottelulla.
Varmasti teet viisaan päätöksen jos viet vanhan ystäväsi lepoon.
Meillä on 11 vuotias seropi narttu joka on kyllä täysissä ruumiin ja sielun voimissa ja jaksaa vielä leikkiä ja on siis kaiken puolin terve.
Mutta olemme jo päättäneet mieheni kanssa että jos tapahtuu niin että jotakin menee poikki tai särkyy, emme pitkitä sitä mitä luontokaan ei pitkittäisi. Komppaan ylempää, parempi hyvä kuolema kuin huono elämä.
En halua itsekään vanhana viettää aikaa turhan pitkään kivuissani.
Jakselkaahan ja rapsutuksia täältä vanhukselle :)
Ootkos ajatellut että sä itse olet nyt hiukan erin oloinen ja hajuinen kun oot raskaana? Jännästi käytös alkoi juuri puoli vuotta sitten...liittyykö raskauden hormonitoimintaan? Lisäksi toki koira säikkyy, jos ei kuule/näe, että joku lähestyy tms. Käytä töminää ja siitä aiheutuvaa lattian/maan värähtelyä hyväksi. Kävele jalkoja tömistäen ja odota, että koira huomaa sut ennen koskemista.
Koira käyttäytyy yhtä agressiivisesti muitakin kohtaan, kuin minua. Mökillä grillasimme ja koira kerjäsi makkaraa, ystäväni heristi sormea, ettei saa tulla ottamaan pöydältä ja nappasi sitten ystävää kädestä.. Joten en usko, että johtuu hormooneista joita eritän. Toinen koirani käyttäytyy aivan päin vastoin, on lähellä ja vahtii..
Tiedän, että raskaus vaikuttaa koiriin. Minulla on ollut koiria 15-vuoden aikana ja tiedän milloin koiralla on kipuja ja milloin käytös johtuu muusta asiasta..
Olen nyt aina lähestynyt edestäpäin koiraa, jotta haistaa ja jotenkuten näkee minut, niin pureminen on laantunut. Mutta edelleen koira itkee maatessaan kipujaan ja e.lääkäriin olin yhteydessä..
Voih - Kyllä se nyt vaikuttaa siltä, että teidän yhteinen matkanne on päättymässä. Kipulääkityksellä voidaan tietysti nilkuttaa eteenpäin, mutta kauanko siinä on järkeä. Koiraparka tulisi olemaan vauvalle kuitenkin vaaratekijä. Parempi päästää vanhus lepoon ja pitää siitä ne hyvät muistot.
Minä tein eilen vanhukselleni viimeisen palveluksen.
Onneksi ajoissa. Kyllä hän vielä jaksoi kohtalisesti, mutta en halunnut, että joutuu yhtään kärsimään kipuja.
Tyhjyys täyttää kodin. Helpottavaa tietää tehneensä päätös ei liian aikaisin eikä liian myöhään.