miksi se on yhteiskunnallisesti hyväksyttävää olla pitämättä koirista, mutta auta armias jos sanot että et pidä lapsista, et halua lasta ja naapurin penskatkin saavat kylmät väreet niskaan niin saat jokaisen paheksunnat niskaasi?
Itse EN pidä lapsista mutta koirista pidän, siksi minulla niitä kaksi onkin ja lapsia ei.
Mutta siis spekulointia aiheesta, miksi ei tarvitse tykätä koirista mutta lapsista pitää?
Itse EN pidä lapsista mutta koirista pidän, siksi minulla niitä kaksi onkin ja lapsia ei.
Mutta siis spekulointia aiheesta, miksi ei tarvitse tykätä koirista mutta lapsista pitää?
Vastaukset 108
Vanhimmat
Mitä tarkoita? Mistä olet saanut tuollaista päähäsi? Lapsiahan ei tietenkään ole pakko hankkia, mutta silti niitä täytyy kohdella oikeudenmukaisesti. En minä ainakaan pakota ketään hankkimaan lapsia, mutta en suvaitse sitä, että lapsia ei osata muuta kuin komennella. Sen voidaan katsoa monelta kantilta, ettei joku pidä lapsista. Esimerkiksi joku voi ajatella, ettei sellainen henkilö suostu edes tapaamaan sukulaislapsiaan, joka on jo ymmärrettävästi ihmeteltävää asennetta. Toiset voivat ajatella, ettei sellainen henkilö siedä ketään lapsia ympärillään, vaan raivostuu niille. Jos joku suoraan sanoo, ettei pidä lapsista, en olisi hänen kanssaan enää tekemisissä. Lapsia ei tarvitse hankkia, mutta jos joku inhoaa niitä, en enää hänen kanssaan viitsi aikaa tuhlata. Mutta en ole kuullut kenenkään pakottavan ketään tekemään lapsia. Monella tutullani ei ole lapsia, eivätkä he aio sellaisia hankkia, mutta he eivät ole ainakaan sanoneet, etteivät pidä lapsista.
Nimen omaan tuota tarkoitettiin. Miksi se on tabu sanoa ettei pidä lapsista kun on täysin hyväksyttävää sanoa ettei pidä koirista?
Ja huom! Se ettei jostain pidä, ei todellakaan ole sama asia kuin että inhoaisi tai vihaisi sitä.
Sosiaalinen hyväksyntä ja sen saaminen riippuu täysin viitekehyksestä jossa asiasi esität. On eri asia kerrotko tämän viestin lapsivastaisuudetasi jossain 15-16 vuotiaden mopokerhon kokoontumisajoissa, vai äitien kanssa samalla hiekkalaatikolla.
Sama juttu koiramyönteisyydestäsi: Jos kerrot että pidät koirista jossain koirayhdistyksessä tai ohikulkiessa jollekin koirankusettajalle, voit olla varma myönteisestä suhtautumisesta. Mutta jos esität saman asian tilaisuudessa jossa kokoontuu koiran hyökkäyksen kohteeksi joutuneita ihmisiä tai heidän omaisiaan, mm. lasten vanhempia niin aivan yhtä myönteistä suhtautumista ei liene odotettavissa. Erityisesti mitä radikaalimpia näkemyksiä esität koiran syyttömyydestä syntyneisiin tilanteisiin ja/tai syyllistäen hyökkäysten uhreja tai heidän omaisiaan.
Lyhyesti: Itsestä se on kiinni missä ja miten päätään aukoo!!!
Koirapalstoilla lapsivihaajia ja lastenhoitopalstoilla koiravihaajia. Sitten ne lapsirakkaat koiranvihaajat tulevat tänne kirjoittelemaan vihaviestejään. Samoin lapsia inhoavat koirarakkaat menevät pikkulapsia koskeville palstoille kirjoittelemaan, kuinka lapset kiusailevat aina koiria. Eli se on kuule toisinkin päin. Aina tulee valtaisaa sotaa siitä, purevatko koirat lapsia herkkähermoisuuttaan vai ovatko pikkuvauvat itse aiheuttaneet koirien puremat.
Koiran hyökkäyksen uhriksi joutuneiden lasten ja vanhempien yhdistys? Voi hertta leija sentään, tuossa puljussa ei taida olla montakaan jäsentä!
Ei siinä minun mielestä mitään ihmeellistä tai hävettävääkään ole, jos joku ei niin kamalasti tykkää lapsista,sillä me kun ollaan kaikki ihmiset niin erilaisia ja mieltymyksemmekin tietysti sitten myös.Maailmassa on paljonkin naisia, jotka eivät niin lapsista välitä ja monet heistä ovatkin ihan tietoisesti sitten valinneetkin itselleen lapsettoman elämän.
Minä itsekään en ole mikään erityisen lapsirakas myöskään,mutta se ei silti tarkoita sitä kuitenkaan ,että jotenkin huonosti sen vuoksi toisten lapsia kohtelisin,mutta en vaan yksinkertaisesti ole niistä yhtään kiinnostunutkaan ja en sen vuoksi niitä sitten yleensä liiemmin mitenkään huomioikaan myöskään.Saatikka ,että sitten lirkuttelisin ja lässyttelisin niille, niinkuin sellaiset naiset,jotka lapsia kovasti fanittavat.
Ja sitten jos lapsia hankitaan pelkästään sen takia vaan,että se ikäänkuin kuuluu normaaliin avioliiton kuvioihin,että niitä lapsia pitää olla,vaikka ei niin kovasti niitä itse haluaisikaan,mutta ei kehtaa sitä kenellekään leimautumisen pelossa vaan tunnustaa,niin sellaisten vanhempien lapsista helposti sitten kasvaa rakkaudettomassa ympäristössä juuri niitä enemmän tai vähemmän häiriintyneitä kakaroita,jotka toisten koiria sitten kiusaavat ja kaikenlaista muutakin pahaa tekevät myös.Ja joista aikuiseksi päästyään voi hyvässä lykyssä sitten lopulta tulla jopa vaikka murhaajiakin myös.
No,tuo nyt oli tietysti vähän kärjistetty tulevaisuuden kuva,mutta silti kuitenkin ihan täysin mahdollistakin myös.Joten kyllä minä silloin jättäisin lapset mieluummin hankkimatta ja tyytyisin pitämään koiria vaan, koska niistä kuitenkin huomattavasti enemmän tykkään.Mutta luulenpa, että enemmän tässä pallon päällä taitaa olla kuitenkin niitä tallaajia,jotka koiria vihaavat ja pienenkin aiheen saatuaan sen heti äänekkäästi esille sitten tuovatkin kyllä myös.Ja sen sijaan ne ihmiset ,jotka eivät niin lapsista välitä,niin ne tuskin ihan yhtä herkästi siitä kuitenkaan sitten maailman turuilla kailottavat myöskään,kuin taas nämä koirienvihaajat kyllä tekevät .
Mutta olipa asia miten tahansa, niin Itse kuitenkin myönnän reilusti,että koirien kanssa on huomattavavsti paljon mukavemppa olla kuin lasten kanssa .Ja koiria kun on huomattavasti paljon helpompi kasvattaakin kuin lapsia myös.
Tuttuni teki itsemurhan, kun kuulu molempien tyttäriensä (ainoat lapsensa) olevan lesboja. Hän oli haaveillut lapsenlapsista, mutta koska tytöt eivät täysi-ikäisyydestään huolimatta olleet lainkaan kiinnostuneita pojista, vaan molemmat jopa olivat kihloissa toisen naisen kanssa, niin hän teki järkytyksestä itsarin. Todella harmillista, sillä hän oli jo lasten ollessa pieniä puhunut mummiusvaiheestaan ja aina kiinnostunut sukupolveudesta, josta omalleen hän ei tosiaankaan olisi pistettä halunnut :-(
Mutta voi nuoria naisia, kun äitinsä menettivät :-(
Minulla on 2 sisarta: 21 v pikkusisko ja 25 v isoveli. Kumpaakaan ei kiinnosta parisuhteet ja lapset, joten minulla on varmaankin velvollisuus tuottaa vanhemmilleni lisää jälkipolvea. Hekin ovat selkeästi huolissaan ja stressaantuneita siitä, saavatko he lapsenlapsia.
Ihmisillä on edelleen paljon eläimellisiä piirteitä, kuten tuo perimän säilyttämisen tärkeys maan pinnalla.
Lapset, tässä näette miksi on tärkeää kuunnella vanhempien kuria ja pysyä nuhteettomassa elämässä. Moraalittomuus lyhentää ikää, joko omaa tai läheisten.
Jos ihminen on niin heikko hermonen että ei tollasia uutisia kestä niin ei se paljoo muitakin elämän kolhuja voi osata ottaa vastaan. Homoudessa ei ole mitään pahaa muuta kuin Jeesustelijoiden ja macho miesten mielestä jotka eivät ymmärrä miksei heidän (ainakin omasta mielestään) niin ihana penis kelpaa naisille. Nykyään niillä homopareillakin on lapsia...........
Itse pidän koirista sen vuoksi että ne eivät ole kokoajan kinuamassa rapsutuksia ja leikkiä kummempaa, ne rakastavat laumaansa aidosti, eivät ole yhtä meluisia ja sotkuisia.
Tulen olemaan aina lapseton sillä lapset myös vähän pelottavat minua.
Uskon kyllä että se ei äitejä haittaa kun lapsi sotkee ja riehuu, kyllä äiti silti lastaan varmasti rakastaa. Mutta aina oletetaan että jokainen (varsinkin että jokainen nainen) ihailee lapsia ja pitää niistä ja jää lirkuttelemaan ja lässyttelemään ja on ihan tui tui kun mukuloita tulee vastaan.
Minä pidän koirani vieressä kun tulee tuntemattomia ihmisiä vastaan, enkä anna koirieni mennä moikkaamaan ihmisiä, elleivät ihmiset vartavasten tahdo. Sen sijaan äidit kahden tai kolmen penskan kanssa antavat lastensa tulla viereen istumaan ja jopa koskettaa tuntemattomia ihmisiä. Itse en pidä siitä että lapset koskettavat minua, ottavat tukasta kiinni tms. Tai että edes kyselevät minulta jotain. En tietenkään ketään huonosti kohtele ja olen aina kaikille kiltti, mutta en todellakaan pidä siitä ja jos mahdollisuus on,vetäydyn tilanteesta.
Muita mielipiteitä siis siitä että miksi lapsi saa tulla toista ihmistä lähelle mutta koira ei?
Miksi yhteiskunnassa ihminen on arvokkaampi kuin eläin, vaikka käyttäytyisi huonommin?
"Muita mielipiteitä siis siitä että miksi lapsi saa tulla toista ihmistä lähelle mutta koira ei?"
-Eihän lasten saa antaa tulla häiriköitsemään vieraita ihmisiä sen enempää kuin koirienkaan. Ja se riippuu ihmisestä, eikä yhteiskunnasta, kuinka henkilö suhtautuu vieraaseen lapseen/koiraan. Toiset suvaitsevat molemmat joka paikassa ympärillään kiehnäämässä, jotkut eivät kumpaakaan.
"Miksi yhteiskunnassa ihminen on arvokkaampi kuin eläin, vaikka käyttäytyisi huonommin? "
-Koska tämä on ihmiskuntaa. Eläinkunta on erikseen. Ihminen on jalostanut sudesta itselleen koiran, mutta hyötykäyttöä, eikä vahingontekoa, varten.
"Eihän lasten saa antaa tulla häiriköitsemään vieraita ihmisiä sen enempää kuin koirienkaan. Ja se riippuu ihmisestä, eikä yhteiskunnasta, kuinka henkilö suhtautuu vieraaseen lapseen/koiraan. Toiset suvaitsevat molemmat joka paikassa ympärillään kiehnäämässä, jotkut eivät kumpaakaan."
Useat ihmiset vain tekevät niin, antavat lastensa juoksennella ympäriinsä häiritsemässä muita ihmisiä, vaikkei niin saisi tehdä.
"Koska tämä on ihmiskuntaa. Eläinkunta on erikseen. Ihminen on jalostanut sudesta itselleen koiran, mutta hyötykäyttöä, eikä vahingontekoa, varten."
Joillekkin meistä, kuten minulle koira on perheenjäsen. Ei harrasteta mitään tokoa tai agilityä, metsästystä tai muutakaan. koirat ovat seurakoiria,joiden kanssa pidetään hauskaa, leikitään ja jotka ennenkaikkea pitävät perheellemme seuraa. Ja vaikka koira onkin nokkimisjärjestyksessä alimpana tässä laumassa, se on kuitenkin lauman tasavertainen jäsen ei siis yhtään sen kummaisempi kuin ihmislapsi vanhemmille.
"Useat ihmiset vain tekevät niin, antavat lastensa juoksennella ympäriinsä häiritsemässä muita ihmisiä, vaikkei niin saisi tehdä."
-Kyllä monet antavat koirien tehdä samoin. Sekä koirien että lasten joukosta löytyy sellaisia, joille ei aseteta minkään laisia rajoja ja joiden annetaan säntäillä ulkona minne sattuu.
"Useat ihmiset vain tekevät niin, antavat lastensa juoksennella ympäriinsä häiritsemässä muita ihmisiä, vaikkei niin saisi tehdä."
Ei saa tehdä? Lapsen vapauden rajoittaminen on ihmisoikeusloukkaus, siksi lapsia ei saa eikä pidä pitää kytkettyinä, kuten koirat kuuluu pitää kytkettyinä julkisilla paikoilla.-Lapsella on oikeus turvaan ja suojeluun JOKAISEN aikuisen ihmisen taholta.
-Lapsella on oikeus vapauteen.
-Lapsella on sanan ja mielipiteen vapaus (oikeus niihin kärkkäisiin kommentteihin ja kiukutteluun).
-Koiralla ei ole mitään oikeuksia, joita lainsäädännössä on laadittu (erikseen ne oikeudet joita itse haluat omalle koirallesi antaa omana perheenjäsenenä), silloin ne eivät vaikuta pätkääkään siihen miten perheesi ulkopuolisten tulisi koiraasi suhtautua).
-Koira on vain omaisuuttasi, jota toisten ihmisten tulee kunnioittaa vain omaisuutenasi, mikä on täysin eri asia kuin lapsen tässä yhteiskunnassa korostetut oikeudet yksilönä.
En minä ainakaan siitä pidä oli se lapsi tai aikuinen tai jokin siltä väliltä, että se tulee siihen viereen jotain huutelemaan ja repimään hihasta. Kyllä minä ärähän sille jos tulee häiriköimään, oli se sitten vaikka 4 vuotias ''herran enkeli''. Jokaisen vanhemman kuuluu opettaa lapsilleen ettei vieraitten ihmisten luokse mennä!
Juuri niin se menee, että monet vanhemmat luulevat ,että heidän lapsensa saavat tehdä ihan mitä vain,kun ovat omasta mielestään niin suloisia otuksia.Huomioni kiinnittyi kerran torilla erään perheen lapseen, jonka vanhemmat katselivat toisella kojulla tavaroita ja antoivat lapsensa juosta sillä välin ojan missä se tykkäsi ja tehdä mitä sitä vaan huvitti. Tämä lapsi sitten kokoajan kävikin häiriköimässä erään toisen tori myyjän kojulla ottaen tämän tavaroita käsiinsä ja kanniskellen niitä pitkin ympäri sitä toria niin,että ne tavarat välillä laahasivat pitkin pölyistä ja likaista maatakin myös.Ne myyjän tavarat olivat jotain käsintehtyjä taideteoksia ,olisivatkohan olleet ehkä jostain paperimassasta tai muusta massasta tehtyjä,jotka olisivat saattaneet helposti mennä sitten rikkikin varomattomasta käsittelystä myös,joten tämä myyjä yritti lasta sitten kokoa ajan kieltää koskemasta niihin tavaroihin,mutta eihän se lapsi tietenkään mitään uskonut, vaan innostui entistäkin enemmän häiriköimään lisää vaan.Lapsen vanhemmat kyllä hyvin näkivät mitä oli tekeillä,mutta eivät millään lailla yhtään yrittäneetkään puuttua lapsensa puuhasteluun.Eikä torimyyjä tietenkään voinut mennä lasta myöskään niskasta kiinnikään ottamaan myöskään saadakseen tämän lopettamaan, kun ei tavallinen puhe kerran auttanut,koska siitähän olisi tullut heti jotain seuraamuksia hänelle vaan.Viimein kun ltämä perhe kapsensa kanssa sieltä pois sitten lähtiväta ja tämä torimyyjäkin pääsi sen jälkeen siunattuun rauhaan myös,niin oikein näki miten helpottunut hänen ilmeensä oli, kun pääsi siitä kauhukakarasta eroon viimein myös.
Joten siinä taas hyvä esimerkki miten ihmiset sallivat ihmislapsen kaikki kolttoset ja huonon käytöksen,mutta auta armias, jos jonkun koira edes vähän vahingossa ohimennen vaikka hipaisee vaan jotain vierasta ihmistä,joka nimenomaan sattuu vieläpä huonolla tuurilla olemaan juuri joku kiihkeä koirien vihaajaa,niin siitä jo hirveä meteli kyllä heti nousee.Joten siinä sitä taas yksi hyvä esimerkki miten nämä asiat oikein lopulta ovat ja mikä se siellä vaakakupissa enemmän ihmisillä näyttää painavan myös.
Kyllähän monet antavat koiriensa käyttäytyä samoin eli ketään kunnioittamatta ja ilman minkään laisia rajoja. Sekä lasten vanhempien että koiranomistajien joukosta löytyy vastuuttomia ihmisiä, ei vain toisesta niistä.
Ja kyllä koiranomistajiakin on, jotka eivät anna lasten rapsutella koiriaan, vaikka he kysyisivät kiltisti lupaa, vaan antavat lapsille suoran käskyn kuin narsisti, että pysyvät kaukana koiransa luota. Ja sitten ihmetellään, kun koirat eivät lapsia siedä. Omistaja näyttää mallia, ett lapset täytyy pitää etäällä. En yleistä, mutta en ole kumpienkaan puolella sen enempää kuin toisten, eli en paheksu sen enempää lasten vanhempia kuin koiranomistajia, mutta paheksun molemmista niitä, jotka eivät kerta kaikkisesti toisia kuinkaan siedä.
Jos minä syytän jompia kumpia niistä, niin samalla toisiakin, sillä se on tasa-arvoisempaa, eikä aiheuta niin helposti kiistaa siitä, kummat ovat vastuuttomampia: lasten vanhemmat vai koiranomistajat. Molempia on joka lähtöön. Tasa-arvon nimissä sanon näin.
Jotkut voivat myös kieltää lasta koskemasta koiraan koska koira ei pidä lapsista tai pelkää heitä ja antavat suoran kiellon turvatakseen tilanteen. Itse annan kyllä lasten silittää ja rapsuttaa koiriani, mutta varmasti neuvon ensin miten se tehdään. Koirille monet ihmisten eleistä ovat todella uhkaavia.
Ei tarvitse kumminkaan olla aina niin ennakkoluuloinen koirien suhtautumisesta lasten liikkeisiin. Jos koira on tottunut lapsiin, se osaa kyllä olla huoleton lasten seurassa, eli toteaa ne vasta pennuiksi. Yksilö- ja tottumiskysymys, kuinka herkästi ja koira kokee lapset uhaksi, mutta moistajan pitäisi koiransa tuntea, jos mitään koirista tietää. Minun koirani on kuin patsas, jos lapset tulevat sitä rapsuttelemaan. Se antaa mitään piittaamatta jopa syödessään rapsuttaa itseään. Koirani rakastaa pentuja ja pitää ihmislapsiakin sellaisina. Sen sijaan esimerkiksi isoisäni koira on todella herkkä puremaan lapsia, kun ne liikehtivät paljon sen ympärillä. Emme tiedä, miksi se niihin niin suhtautuu, mutta onneksi olemme ajoissa oppineet, ettei se lasten kanssa toimeen meinaa tulla, eikä läheskään kaikkien aikuistenkaan. Se on joko ennakkoluuloinen ihmisten liikkeiden suhteen tai luonteeltaan herkkähermoinen, mutta viis siitä, lasten seuralaiseksi siitä ei ole, eikä isoisäni sen takia sitä hylkää, vaan annamme sen koiran olla sellainen millainen se on. Omistajan on tiedettävä, kuinka koiransa suhtautuu lapsiin. Mutta lapsiakin on kohdeltava sen verran tasa-arvoisesti, ettei niille tarvitse aina huutaa, jos kilttejä osaavat olla. Toki lapsetkin tulee kouluttaa.
Ei nyt huutaa pidä kenellekkään, lapsille, aikuisille tai eläimille. sen nyt sanoo terve järkikin :D Mutta jos on varma ettei koira tule lasten kanssa toimeen, siitä pitää voida sanoa eikä pelätä että loukkaantuukohan lapsi jos sanoo ettei koiraan saa koskea.
Meidän koirat kyllä pitävät lapsista ja antavat tulla lähelle ja ovat iloisia ja leikkisiä. Mutta kaikki koirat eivät ole, ja nuori omistaja (en siis tarkoita ikää vaan kokemusta koirastaan on vaikka saanut sen vasta) ei välttämättä tiedä miten koira reagoi lapsiin joten kokee turvallisempana pitää koiran erossa lapsista.
Itse en pidä lapsista ja olen pitkässä avioliitossa ollut jo 10 vuotta, mieheni kanssa päätimme olla hankkimatta lapsia jo vuosia sitten, omistamme kuitenkin koiria. Sukulaislasten läsnä ollessa, olemme kuitenkin kohteliaita ja keskustelemme koulutodistuksista ja jopa kehumme paperille "piirrettyä" sotkua hienoksi teennäinen hymy naamassa...
Enemmän kuitenkin tässä maailmassa ketuttaa (kuin lapset) koirien inhimillistäminen, ei se tarvitse vaatteita, vaunuja tai vapaata kasvatusta tai tasa-arvoa ihmisiin. SE on koira, "perheenjäsen" ehkä monille, mutta lauman alin, oli sitten lapsia tai ei. Koiran peruskoulutukseen pitäisi kuulua kunnon sosialistuttaminen ulkopuolisiin ärsykkeisiin, eli pennusta lähtien, vaikka asuisi maalla, totuttaa koira suhtautumaan välinpitämättömästi kaikkiin tilanteisiin, (uhkaavat pois lukien). Koira luottaa ohjaajaansa jos suhde on kunnossa.
Itse en anna lupaa lapsille silitellä koiriani, niinkuin en aikuisillekkaan, koska yleisillä paikoilla en halua että koirani suhtautuu yhtään mitenkään ympäröiviin ihmisiin. Ulkomaailma koirilleni on normaali juttu, johon ei tarvitse reagoida.
Tosin itse ruokakaupassa huomautan lapsiaan huonosti hallitsevalle huoltajalle miten huonosti lapsille on opetettu käytöstavat, jos on tarve...
Yllättävän usein vanhemmat itse ohjaavat huutavan pentunsa ilman palkkiota ulos kaupasta... Myös lapset tarvitsevat kuria, pettymykset nuorena kuuluvat elämään!
Lapset saa kuitenkin häiriökäytöksen helpommin anteeks kun koirat. Lapset saa pistää minkälaisen shown tahansa pystyyn tuolla ulkona ja saavat kiljua ja huutaa naama punasena ja hajottaa vaikka jotain, koska aatellaan että ne on lapsia eikä ne ymmärrä. Ja että ne teki sen vahingossa.
Mites sitten koirat? Ne on eläimiä ja niillä on vielä vähemmän hajua siitä miten ihmisten maailmassa pitää käyttäytyä. Koirien odotetaan toimivan heti kun käsky käy ja suorittavan kaiken aina moitteettomasti, eikä ne saa mitään anteeks. Enkä nyt puhu sellaisista aggressiivisista koirista, jotka saattavat käydä kiinni vaan tarkoitan ihan tavallisia koiria joilla on kaikki kotona.
Yhteiskunnallisesti hyväksyttävää?
Nykyisin tuntuu olevan tyyli sellainen, että jokaisen pitää olla toitottamassa muille, mistä ei pidä, mitä ei siedä, mitä ei syö, mitä inhoaa. Siitä inhoamisesta on tehty joku tavaramerkki, jolla määritellään oma identiteetti.
Minulle se kertoo vain henkilön epävarmuudesta ja rajoittuneisuudesta, ei siinä ole mitään positiivista viestiä. Eikä sellaisen henkilön seura viehätä, ei yleensä ole paljoa muille annettavaa, kun on omaan napaan tuijottaja.
Avoimet, itsevarmat ja hyväksyvät ihmiset säteilevät positiivista energiaa ympärilleen, ja heidän seurassaan on viihtyisää. He eivät ylipäätäänkään keskity kuuluttamaan toisille tällaisia inhoamisiaan.
nimimerkkisi mukaan, live and let live. tämän ketjun tarkoitus ei ole "toitottaa" mitään, vaan herättää keskustelua, spekuloida aikuismaisesti aihetta, sillä näinhän se menee, sitä tuskin voi kukaan kieltää. :)
Hän on oikeassa. Puolet suomalaisista ovat narsisteja. Sen huomaa täällä keskustelupalstoillakin, kun ei lainkaan kunnioiteta toieten mielipiteitä, ainakaan suurin osa ei kunnioita tipanvertaa.
Itsekin olen huomannut kyllä sen että lapsista on pidettävä. En ainakaan kenellekään, jolla on pieniä lapsia, voi sanoa että en mä oikeastaan halua lapsia tai näe niitä mitenkään söpöinä. Aina kun työpaikallekin tulee joku äitiyslomalainen vauvansa kanssa, ja kaikki on sen ympärillä ihastelemassa sitä, niin en oikeasti ymmärrä. Itse olen sitten siinä kohteliaisuudesta, mutta odottelen kokoajan että voisko mennä jatkamaan töitä.
Itse olen ollut 11v nykyisen avomieheni kanssa, eikä ole koko elämäni aikana tullut vauvakuumetta. Ei oikeasti tee mieli olla raskaana, synnyttää ja hoitaa sitä lasta monta vuotta ehdoitta. Koirat on siitä niin helppoja että ne pystyy jo pidättämään puolivuotiaana viimeistään, ja ne voi jo ennen sitä jättää yksin kotiin työpäivän ajaksi.
Mä en oikein osaa tykätä lapsista, yritän olla kuitenkin kohtelias niiden hankkijoille. Tiedän että jos sanoisin että en niistä välitä, niin mua katsottaisiin kuin kummajaista. Vaikeaa on vastata jopa sukulaisille kun ne kyselee että koskas niitä vauvoja hankitaan. Monesti olen ajatellut että pitäiskö sitten hankkia yhteiskunnan sääntöjen mukaan, ja kyllä mietin että kaduttaako vanhempana jos en koskaan hankikaan lapsia.
Minulla on koira ja kissa. Molemmat saa olla eläimiä ja toteuttaa itseään. Harrastan koiran kanssa agilityä ja kaikenlaista muuta. Aina eläimet ovat olleet perheenjäseniä, ja mielestäni yhtä arvokkaita kuin ihmiset. En kyllä pue eläimiäni mihinkään vaatteisiin enkä kiellä niiltä luonnollisia käyttäytymistapoja (haistelua, maistelua yms) tai opetan ne toimimaan oikein tietyissä tilanteissa. Kyllä koira on koulutettu toimimaan yhteiskunnassa. Tällä hetkellä pidän ainakin enemmän eläimistä, lapsi ainakin vaan sekottaisi pakkaa.
Se häiritsee meidän yhteiskunnassa että eläimiä ei kohdella mitenkään tasavertaisesti ihmisiin verrattuna. Kuitenkin ihmisillä ja eläimillä on yhtäläiset oikeudet elää täällä maan päällä, ja mikä ihminen on määräämään että mikä eläin saa kuolla ja mikä elää. On erittäin ärsyttävää kun eläimistä ei oteta vastuuta, vaan niitä hyljätään tai lopetetaan kun ne eivät enää kiinnosta. Vaikka ihminenhän se eläimen on valinnut, ei eläimellä ole tähän sananvaltaa. Ja yhtäläisillä oikeuksilla puhun oikeudesta elää meidän yhteiskunnassa ihmisen perheenjäsenenä. Vaikka ihminen on kuinka jalostanut koiran omiin tarkoituksiinsa, niin se on tarkoitettu ihmisen avuksi ja kumppaniksi eikä kiusattavaksi, leluksi, nypittäväksi..
Aikoinaan ainakin Suomessa poromiehillä se oli koira joka teki suurimman työn ja se sai ensimmäisenä ruoan ja se jakoi poromiehen ruoan ja pedin. Sillä oli oikeuksia. Jos koira toimii oikein yhteiskunnassa niin eiköhän silläkin ole oikeus olla perheenjäsen.
Onneks mulla on muutama kaveri jotka myöskään ei innostu lapsista, niin heidän kanssaan voi puhuakin lapsien kauheudesta..
Huomasit varmaan itsekin ristiriitaisuutesi: Toisaalla puhut siitä, ettei eläimiä kohdella tasavertaisina kuin lapsia ja toisaalta taas kiitelet eläimissä juuri sitä että niitä ei tarvitse kohdella tasavertaisina (voi jättää yksin jo puolivuotiaana työpäivien ajaksi). Kumpaa siis haluat; koirille lasten oikeudet vai ei?
En halua koirille lasten oikeuksia, tai lapsille koirien oikeuksia. Ihmisillä tietenkin on meidän yhteiskunnassa eri oikeudet kuin lemmikeillä jo turvallisuuden vuoksi. Eihän eläimet pysty tekemään samoja päätöksiä kuin ihmiset meidän tekemässä yhteiskunnassa. Oikeuksilla puhuin tässä siitä, että koirilla on oikeus olla perheenjäseniä, eikä leluja tai käyttötavarana. Eli puhuin oikeudesta elää, kun ihmiset saattavat vain lopettaa eläimiä kun kyllästyvät niihin. Missä on niiden oikeus elää tässä maailmassa? Ihminen kuvittelee olevansa ylivertainen muihin lajeihin verrattuna, vaikka kaikilla on yhtäläinen oikeus elää ja kuolla.
Monet selkeästi sekoittavat koirat ja lapset keskenään. Eläimet pärjäävät aivan eri tavalla jo nuorena kuin lapset. Ei voi verrata lapsen ja koiran jättämistä yksin suoraan, vaan se on helpompi jättää koira yksin, kun se pärjää. Ihmislapsi ei pärjää puolivuotiaana yksin (tai edes viisivuotiaana). Puhuin tuossa koirien helppoudesta verrattuna lapsen hoitoon.
En missään vaiheessa siis puhunut että haluan eläinten ja lasten olevan tasavertaisia, vaan ihmisten ja eläinten tasavertaisuudesta puhuin. Siinä suhteessa toivoisin lasten ja eläinten olevan tasavertaisia perheenjäseniä, että molempia kunnioitetaan eikä pistetä koiraa/kissaa vaihtoon tai piikille kun lapsi syntyy taloon vaan mietitään omia resursseja jo silloin kun hankitaan sitä eläintä. Eläimellä on oikeus elää terveenä samassa oikeudenmukaisessa perheessä elinikänsä. Sitä pitäisi miettiä ennen kuin kakaroita hankkii.
Ei eläimistä tarvitse muiden pitää, mutta olisi kiva että ymmärretään niitä jotka pitävät eläimistä mutta ei lapsista. Ne eivät ole sama asia, mutta perheenjäseniä molemmat. Eikä tietenkään sulje toisiaan pois.
"Aina kun työpaikallekin tulee joku äitiyslomalainen vauvansa kanssa, ja kaikki on sen ympärillä ihastelemassa sitä, niin en oikeasti ymmärrä. Itse olen sitten siinä kohteliaisuudesta, mutta odottelen kokoajan että voisko mennä jatkamaan töitä."
-Mitä ymmärtämätöntä siinä on? Kaikki koittavat olla kohteliaita, koska lapsessa on valtavasti vastuuta äidilleen. Ymmärrätkö sitten paremmin sen, että koiranpennun kanssa tullaan työpaikalle ja kaikki työntekijät tulevat sitä paijaamaan? Sinin on helppo sanoa tuollain, koska et pidä lapsia, eikä sinulla tule olemaan saman laista vastuuta kuin monella muulla, kun kerran et haluakaan lapsia. Minäkään en ymmärtänyt, kuinka raskasta lapsen kasvattaminen/elättäminen on todellisuudessa, ennen kuin itse sain esikoiseni.
"Kyllä koira on koulutettu toimimaan yhteiskunnassa. Tällä hetkellä pidän ainakin enemmän eläimistä, lapsi ainakin vaan sekottaisi pakkaa."
-Lapsessa on kuules hiukan enemmän vastuuta kuin koirassa. 100 kertaa rankempaa on elättää lasta kuin koiraa.
Niin onkin lapsessa enemmän vastuuta kuin koirassa, enköhän jossain sanonutkin että koira on helpompi kuin lapsi.. juurihan manasin että en halua kantaa lasta, synnyttää sitä, saati kasvattaa sitä.
Mä en oikeesti jaksa sitäkään kun kaikki puhuu koiralleni kuin vauvalle, kun just tulen työpaikalla käymään, tai joskus koira on ollut mukana töissä. Työkaverit on ihan kokoajan lepertelemässä sille. Se on koira, se ymmärtää ihan normaalilla puheella sanottuja sanoja. Ei sitä tarvitse joka välissä tulla paijaamaan....
"Lapsessa on kuules hiukan enemmän vastuuta kuin koirassa. 100 kertaa rankempaa on elättää lasta kuin koiraa." Se on yksi syy miksi en halua lasta.
Voit kumminkin sen verran kunnioittaa niitä ihmisiä jotka ovat vaivautuneet lapsia hankkimaan ja kasvattamaan, ettet vain haukkuisi lapsia täällä. Jos et halua lapsia, se on oma asiasi, mutta isien ja äitien ei ole mukavaa kuulla, kuinka heidän rankkaa elämäntyyliään noin kritisoidaan.
Enhän tässä kritisoinutkaan lapsen hankkijoita, tai lapsia. Enkai missään puhunut mitään pahaa lapsista? Tämähän keskustelu koskee juurikin sitä että kun on ihmsiä jotka ei halua lapsia, mutta ottaa perheenjäseneksi mieluummin vaikka koiran.
Juuri tätä tarkoitin, että on vaikea lapsellisten (lue lapsia omaavien) ihmisten ymmärtää sitä että haluta lapsia tai ei ymmärretä mitään niiden päälle. Eikai sitä tarvitse.. eri asia jos menisin vauvafoorumille julistamaan että lapset on syvältä. :)
Mutta siis kyllä joidenkin tuttujen lasten kanssa puuhaan, mutta en kaikista lapsista vaan tykkää, ja en välttämättä niitä itselleni halua (juurikin kun se on aika rankkaa elämää).
Itse asiassa voisi aatella myös kritiikkiä lapsiperheitä kohtaan. He hyväksikäyttävät yhteiskuntaa äidit on kotona ja lapset viedään silti hoitoon..?
Mutta äidit ei mene töihin vaikka kuuluisi.
Maailma on täynnä ihmisiä ja silti tehdään kolmekin lasta...?
Sokea koiraihminen siinä ei ymmärrä mikä on eläimen ja ihmisen ero.
Lapset ovat yhteiskunnallisesti välttämättömiä jotta ihmisen rotu eläisi. Jos lapsia ei syntyisi, ihmissukua ei enää sadan vuodenkuluttua olisi.
Koirat sen sijaan ovat pelkkiä luontokappaleita joilla on pelkästään sekundäärinen vaikutus ihmisrodulle sen olemassaolon taistelussa.
Ja kyllä lapsista voi olla pitämättä, ei sitä mikään yhteiskunnallinen näkemys ohjaile.
Minä pitäisin koirista paljon enemmän jos en olisi monta kertaa likastanut eteisen mattoani sillä kengänpohjaan tarttuneella koiranpaskalla.
Kaiken lisäksi koira on meluisin eläin johon suomalainen eläessään törmää. Mikään muu eläin ei valvota ihmistä koko yötä metelöimällä (räksytys).
Vintilläsi ei siis asu lepakoita ja muitakin pikkujyrsijöitä...
Ainut syy miksi voisin kuvitella palaavani asumaan kaupunkiin joskus on tämä loppu kesän ja syksyn jatkuvat mekkala vintiltä... No toinen tietenkin se kevään mekkala kun pesivät...
Jännä kyllä, aika harvoin itse olen astunut koiranpaskaan, vaikka omistan koiran. Johtuukohan siitä että katson mihin astun.. Ja kyllä itseänikin ärsyttäisi koirat jotka vaikka kerrostalossa metelöi kokoajan. Itsellä ei ole sitä ongelmaa kun asutaan omakotitalossa ja koira ei metelöi ollenkaan sisällä. Mutta kyllä varmasti on ihmisiä jotka ei käytä aikaa koiransa kasvattamiseen ja antavat niiden metelöidä öisin ja paskoa jalkakäytävälle (eivätkä korjaa niitä pois). Huom. nuo asiat johtuvat ihmisistä ja niiden taidottomuudesta kasvattaa koiria, kuin niinkään koirista. Sellaisilta ihmisiltä voisi hyvin kieltää koirien ottamisen.
Voi olla että kaikki ei edes halua ihmisen lajina säilyvän, ainakaan näin kun ajattelee kuinka paljon ihminen luontoa ja maailmaansa tuhoaa, ja varmaan ihmisen ansiosta maapallokin tuhoutuu paljon nopeammin kuin minkään muun luontokappaleen. Ihmiset ovat yhtäpaljon luontokappaleita kuin eläimetkin tai puut. Ihminen vaan on ainoa joka tietoisesti tuhoaa ympäristöään ja muita luontokappaleita jopa huvikseen.
Villieläinten ääntelykö pitää sinut hereillä? Huomaa kyllä, kuinka erkaantunut luonnosta olet.
Niinpä, eihän se koiran jokapäiväinen ja -öinen räksytys ole mitään siihen verrattuna kun tintit kutuaikanaan visertelevät... niinhän se menee kun todellisuus karkaa käsistä.
"Ihmiset ovat yhtäpaljon luontokappaleita kuin eläimetkin tai puut. "
Että ihan samanarvoisia ovat? Se on sitten sama jos tappaa puun tai ihmisen? Eikö vai? Tuo "samanarvoisuuslogiikkasi" mukaan asia on ihan sama. Ota nyt järki käteen ja mieti uudelleen mitä kirjoittelet.
Ei ihminen mitään tuhoa vaan pelkästään muuttaa elinolosuhteita tällä pallukalla. Lopputulos miljardin vuoden kuluttua on kuitenkin se että ihminen on tuhoutunut (ja kenties kaikki nisäkkäät) ja luonut optimaaliset elinolosuhteet vielä tuntemattomille elämänlajeille. Ne kiittävät ihmistä, ilman ihmistä ne eivät ehkä koskaan olisi voinut syntyä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Itse olen vaivautunut kouluttamaan koirani niin etteivät ne metelöi asunnossa ja paskalle ne ei edes suostu menemään muualle kuin syvälle metsään missä koiria ulkoilutankin vapaana.
Ja kaikenlisäksi, ihminenkin on vain eläin, polveutunut apinasta ja niin itsekeskeinen että vuosikymmeniä etsittiin sitä mitä apinalta puuttuu, mutta asia meneekin päin vastoin, apinoilla on enemmän kuin meillä.
Koira metelöinnillään kertoo, että kaikki ei ole hyvin. Älkää syyttäkö eläintä, jonka ihminene itsekkäästi ottanut, ei kuitenkaan viitsi huolehtia sen tarpeista.
Ai?? Kyllä mun koirat ainaki nukkuu yönsä hyvin metelöimättä kertaakaan. Ainut joka metelöi jossain vaiheessa on kissa joka terottelee kynsiään sängynlaitaan
Kuka tässä koiria on syyttänyt mistään. Kysymys on siitä että jos ne räksyttvät niin niistä ei pidä, oli se sitten omistajan vika tai ei.
Kaiken kaikkiaan lauseesi oli niin typerä klisee että kuin viitsitkin laittaa sellaista tänne.
Aivan asuntoni vieressä on valtavapäinen naurulokkiyhdyskunta kesäisin. Minua ne eivät häiritse, vaan ainoastaan tunnen virkistyväni niiden seassa, mutta kaikki luonnosta erkaantuneet paskiaiset lähistölläni haluavat alueen ruopattavan. Tämä alue oli lähes rakentamatonta vielä 3 vuotta sitten, mutta nyt kun tähän ollaan rakennettu ja alue ihmisten asuttama, ihmiset raivostuvat naurulokeista, jotka ovat pesineet täällä halki elämäni: naurulokit asuivat kauan ennen ihmisiä täällä! Ylöjärvellä asun.
Niin ja sinut pitää hereillä kotieläinten ääntelyt... Huomaa kyllä kuinka erkaantunut kodeista/ihmisten yhteiskunnasta olet...?
Ymmärsinkö oikein? Sinulla siis asuu naapureitakin ihan lähellä, kun samat lokit häiritsevät ja koet olevasi osa luontoa jotenkin suuressa määrin? Asut mahdollsiesti jopa taajama alueella?
Ohoh... jos meillä ammutaan haulikolla talon vieressä, niin se ei varmasti häiritse ketään lähintäkään naapuria...
En mä tiedä olenko mä vain tyhmä tai jotain, mutta kuvittelisin, että jos jotakuta häiritsee liikenteen meteli tai koiran haukkuminen, niin hän asuu silloin melko lähellä liikennettä tai koiria... Silloin ei uskoisi, että hän on liikenteestä tai koirista kovinkaan erkaallaan? Tai jos kotiisi kuuluu lokkien ääniä, niin oletko kovin erkaallasi lokeista?
Emme ole mieheni kanssa hankkineet lapsia, koska kumpikaan ei ole koskaan halunnut niitä. Koiria olemme molemmat halunneet aina ja nyt niitä on.
Meille ovat kateellisia erityisesti lapsia haluavat naiset tai ne joilla niitä jo on. Olwn hyvn tarkka kenelle lapsettomuutemme syyn kerron. Ensin ollaan mielin kielin, mutta kohta puhutaan selän takana paskaa. Pelkäävät, että lapseton, jolla on rahaa tulee ja vie heidän miehensä.
Ihme lässytystä aina sekin, että kaikki lapsettomuus johtuisi jostain kyvyttömyydestä saada niitä tehtyä. Kyllä se hyvin usein on tietoinen valinta, sitä vaan ei moni tunnusta, koska elämä ainakin naistyöpaikassa ja naapurustossa muuttuu helvetiksi.
Ehkä todella on parempi että vietätä aikaasi koirien kanssa, kun tuntuu olevan niin perin juurin olevan kieroutunutta tuo sinun sosiaalinen elämäsi ihmisten kanssa. Etteikö vain olisi sitä mitä olet kylvänyt.
Mikä sinä olet arvostelemaan muiden tapaa elää?
Itse tunnut olevan "kultaisen keskitien kulkija", jotka kuuluvat "heihin, jotka ovat yhtä kaukana kuolevista gladiaattoreista kuin tyytyväisistä sioistakin. Nietzsche".
Itse olen vissiinkin aika monen kanssa samaa mieltä sen asian suhteen ettei lapsia kiitos. Olen ajatellut elää ihan vapaata elämää ilman lapsia, jotka pitävät sinut kahleissa ainakin seuraavat 16 vuotta.
Muutenkin ahistaa jos jossain tapahtumassa joku tulee tyrkyttämään lastaan mun syliin. Yritän tässä vaiheessa kierrellä ja kaarrella et älä anna sitä mulle, en osaa pitää sylissä/selkä kipee ni en voi ottaa tms. Ja stressaannun jos jo sellaiset lapset jotka osaa kävellä ja kenties puhuakkin änkeytyy seuraani.. ei siinä vaiheessa auta kuin pakottaa hymy kasvoille ja rukoilla että pääsisi jo eroon niistä.
Mutta niin, kaikki ei tykkää lapsista ja kaikki ei tykkää koirista.. Mutta ei siihen pidä pakottaakkaan tai karsastaa et ''hyi millane ihminen kun ei voi tykätä mun ihanasta Lotta-Maariasta/Fifistä''. Pitää muistaa että kaikki ollaan erillaisia. Ja se, että miten tylsä tämä maailma olisikaan jos kaikki ajattelisivat samallailla kaikesta ;)
AIVAN! Mun piti vaihtaa työpaikkaa sen takia että menin möläyttämään etten pidä lapsista, siitä alkoi kauhea paskanjauhanta seläntakana ja lopulta päädyin työpaikkakiusatuksi (kaupan alan ämmät voi olla ttooooosi vittumaisia) katselin sitä aikani kunnes pomo rupesi minua asian takia syrjimään ja oli kovaan ääneen päivitellyt sitä että millainen ihminen ei tykkää lapsista ja että pitää olla päässä vikaa ja olipa vielä mennyt masennuksestani ja ahdistuneisuushäiriöstäni puhumaan muiden kuullen, ja spekuloinut ääneen että sen on pakko johtua siitä. -.-
ei, en vaan halua kiviriippaa jalkoihini mitä pitää raahata mukana seuraavat 18 vuotta, joka maksaa älyttömät määrät rahaa ja kitisee ensimmäiset 2vuotta, kunnes tulee uhmaikä sitten on lapsuus ja murrosikä.. ei kiitos. ei vaan yksinkertaisesti ole minun juttuni, mutta en tuomitse niitä jotka tahtovat lapsia
Koira ja lapsi ovat samanarvoisia, samanlaisia perheenjäseniä, ja tasan yhtä arvokkaita. Jokaiset vanhemmat kuolisivat lastensa vuoksi, minä kuolisin koirieni vuoksi ja ottaisin kaikki kivut ja säryt itselleni mitä niillä joskus on.
Vanhemmat eivät välttämättä ymmärrä sitä miten koira voi olla niin rakas, mutta yhtä lailla meistä jotka emme pidä lapsista on vaikeaa ymmärtää miten joku edes haluaa lapsia.
Kyllä, koiran ja lapsen kasvatuksessa on eronsa, mutta pääpointti on sama, hyvistä teoista palkitaan ja huonoista seuraa toruja.
Ja nyt jos joku rupeaa vikisemään että inhimillistän koiriani liikaa niin voitte suoraan haistella kukkasia joka on käynyt lehmän ruoansulatusjärjestelmän läpi... En inhimillistä, ne ovat onnellisia tässä laumassa koska saavat olla sitä mitä koira on ja viettää täyttä koiran elämää.
Joo mä en todellakaan oo missään oikein uskaltanut sanoa että en oo mitenkään kiinnostunut lapsista. Ihan varmasti saisin kuulla siitä ja pitkään. Mä onneks tunnen ihmisiä jotka eivät myöskään halua lapsia ja pitää niitä myös vähän rasittavina, niin niiden kanssa on helppo puhua kun tarvii purkaa asioita.
Kaikkien ei todellakaan pitäisi hankkia lapsia, ja usein ne hankkii joiden ei pitäisi. Olen miettinyt että minkälaiseen maailmaan niitä lapsia oikein edes tehdään, ei ajatella että pystyykö elättämään sen lapsen ja pystyykö henkisesti olemaan vanhempi.
Mulle eläimet ovat olleet aina perheenjäseniä, ja meidän perheelle silloin kun olen asunut vielä vanhempieni kanssa. Olen siis saanut kasvatuksessani sen ajatusmaailman, että eläimiä tulee kunnioittaa ja antaa niiden elää kuten niille on parhaaksi. Meillä ei ole koskaan esim. lopetettu eläimiä ellei ole ollut vakavaa sairautta. Ne ovat aina olleet perhettä. Ei se ole lapsilta pois jos eläimetkin ovat perheenjäseniä. Mutta ajatelkaa, jopa lapsista tykkäävä äitini on aina ollut yhtä eläinrakas kuin minä, tosin on tykännyt (ehkä minun onnekseni) myös lapsista.
Mulla on aina ollut kissoja (ja nyt myös koira), ja ne on aivan yhtä perheenjäseniä kuin koirat tai avomies. Tosin jos avomies pistäisi minut valitsemaan, niin siinä vaiheessa valitsisin eläimeni. Ei kyllä avomieheni koskaan pistäisi minua valitsemaan, koska tietää että en niistä noin vain luopuisi. Eläimet olen valinnut, ja miehen on hyväksyttävä ne osana minun elämääni.
Joo, se on ärsyttävintä ikinä kun joku yrittää tyrkyttää sitä lasta syliin. Mitä siinä oikeesti voi sanoa?? Mäkin yritän sopertaa kaikkea siihen, että en nyt tarvitse, pitäkää vaan.. En siis sano että en joskus itse hankkisi lapsia, ja todennäköisesti silloin tykkäisinkin omasta lapsesta, mutta en välttämättä kuitenkaan siinäkään vaiheessa rupea lepertelemään toisten lapsille tai halua sen enempää pitää niitä sylissä.
"...en vaan halua kiviriippaa jalkoihini mitä pitää raahata mukana seuraavat 18 vuotta, joka ..." jne
Mielummin sitten otat otuksen joka ensimmäiset puoli vuotta paskoo ja kusee kotisi lattialle ja sen jälkeen jatkaa sitä jos ei joka päivä vie otusta ulos useampaan kertaa. Ja joka kerta kun pitää lähteä jonnekin, esim. matkoille pitää tehdä erityistoimenpiteitä jotta otuksen hoito, kuljetus ja muut sellaiset tulisi huomioiduksi. Ja rahaa palaa sen ruokaan ja eläinlääkäreihin ja mahd. vakuutuksiin. Ja sitten kun siitä aika jättää 10-15 vuoden kuluttua niin sama ruletti jatkuu jos hankkii uuden otuksen.
Koko aika menee niiden vankina, toisin kuin lapset itsenäistyvät aikanaan. Ja kyllähän niiden kanssa toimeen tulee, jos ei ole täysin epäonnistunut ihmisenä itse ja haluaa muutakin kuin pelkkiä alamaisia, jotka aina osoittavat "pitämistä" vaikka olisi kuinka surkimus isäntänä. Suosiotahan sellaisetkin kaipaavat, tai ehkä ennen kaikkea he. Olkoon suosion osoittaja sitten koira tai vaikkapa kultakala, ja sehän sitten kohotetaan ihmisen arvoiseen asemaan ihan oman itsetunnon takia.
"Mielummin sitten otat otuksen joka ensimmäiset puoli vuotta paskoo ja kusee kotisi lattialle ja sen jälkeen jatkaa sitä jos ei joka päivä vie otusta ulos useampaan kertaa"
-Meillä ei ole koskaan, ei koskaan kestänyt PUOLTA VUOTTA opettaa koiraa sisäsiistiksi, kun taas muksun kanssa se vaipparalli jatkuu yli vuoden...
"Ja joka kerta kun pitää lähteä jonnekin, esim. matkoille pitää tehdä erityistoimenpiteitä jotta otuksen hoito, kuljetus ja muut sellaiset tulisi huomioiduksi."
-Onneksi tätä varten on auto, turre voi tulla reissuun mukaan, menee mukavasti takapenkillä makoillessa. Enpä ole koskaan joutunut suuremmin nuita reissuja koiran osalta miettimään. Ulkomaan matkoja varten minulla on ystäviä jotka voivat koiraani vahtia kotona.(tämäkin on aina hoitunut max 2 puhelulla.)
"Ja rahaa palaa sen ruokaan ja eläinlääkäreihin ja mahd. vakuutuksiin."
-niin että lapsen ruoat ja lääkärit ja vakuutukset ovat ilmaisia :D ?
"Koko aika menee niiden vankina, toisin kuin lapset itsenäistyvät aikanaan. Ja kyllähän niiden kanssa toimeen tulee, jos ei ole täysin epäonnistunut ihmisenä itse ja haluaa muutakin kuin pelkkiä alamaisia, jotka aina osoittavat "pitämistä" vaikka olisi kuinka surkimus isäntänä"
-koira osoittaa kiitollisuutta emännälleen antamalla hellyyttä, tulemalla lähelle ja tekemällä itsensä tykö. Koira ei koskaan haistattele sinulle, lyö sinua tai lähde salaa ryyppäämään ikätovereidensa kanssa, koira ei myöskään jää kiinni tupakan polttamisesta eikä sitä tarvitse patistaa tekemään läksyjä.
Minulle koira on perheenjäsen, ei alamainen.
"Suosiotahan sellaisetkin kaipaavat, tai ehkä ennen kaikkea he. Olkoon suosion osoittaja sitten koira tai vaikkapa kultakala, ja sehän sitten kohotetaan ihmisen arvoiseen asemaan ihan oman itsetunnon takia."
-Minulla on laaja sosiaalinen verkosto, ihan ihmisystävien kanssa. Saan suosiota sieltä, onnistumisessa työelämässä sekä parisuhteessa. En kaipaa "suosiota" enää koiralta vaan rakkautta perheenjäseniltä. Jota he saavat takaisin. En koe että koiraa voisi "kohottaa" ihmisen arvoiseen asemaan, sillä eläimenä koira on paljon arvokkaampi kuin ihminen. Jossain, kuten sinun tapauksessasi, myös paljon älykkäämpi kuin ihminen. Koira osoittaa tunteensa aina rehellisesti, sillä se ei tiedä mitä valehtelu on. Jos koira osoittaa pitävänsä sinusta, se myös pitää sinusta. Jos olen surullinen, omat koirani tietävät sen, ne tunnistavat kaikki tunnetilani vaikka en sanoisi mitään. Kuka ihminen pystyy siihen? Ei kukaan.
Kyllä on köyhää jos täytyy ottaa koira siksi että saa rakkautta joltain (ja kaiken lisäksi se EI ole rakkautta vaan pelkästään lajityypillistä käyttäytymistä).
Itse et tietenkään ole koskaan lähtenyt salaa tupakalle, ikätovereiden kanssa ryyppäämään tai tehnyt mitään luettelemiasi asioita... nooh, ehkä se juuri selittää sen ettei kukaan ymmärrä tai rakasta sinua. Ei puolisosikaan. Kiva olla sellaisessa liitossa että pitää hankkia koira kun äijäkään ei välitä.
Koira ei valehtele ja on rehellinen? No jopa oli oivallus! Ja sinä sitten selität itsellesi että koiran lajityypillinen käyttäytminen sisältää jotain oikeita tunteita ja rehellisyyttä (eläinmaailmassa ei edes ole sellaista käsitettä).
Ehkä todella on parempi ettei sinulla ole lapsia, niin hukassa olet.
Anteeksi vain kyllä minäkin ymmärrän ettei kaikki pidä eikä halua lapsia. :)
Ja eläimet on minullekin rakkaita ihan siinä missä ihmisetkin kummallista mutta kun sitä hoivaa elävää olentoa niin kyllä se rakkaaksi tulee. Ja antaa paljon ihan siinä missä lapsetkin ei se keltään ole pois.
Ja kyllä elämä voi olla laadukasta ilman tai lasten kera ilman eläimiä tai eläinten kera. Jokaisella saa olla oma tyyli elää.
Ja velvollisuudesta lapsia ei pidä tehdä maailma on jo ihmisiä täynnä liikaakin.
:(
Maksimissaan ihminen saisi tehdä kaksi lasta mieluiten vain yhden.
Jatkuva talouskasvu ei ole mahdollinen luontoarvotkin on huomioitava.
Sinullakaan ei ole sitten varaa syrjiä homoja, kuten minua.
en minä homoja syrjikkään, parhaat ystäväni ovat homoseksuaalisia että voit olla huoleti, minulle on aivan sama mitä makuuhuoneessasi puuhailet kunhan muuten olet hyvä tyyppi. ihan vaan sellainen kysymys että miten tämä liittyi rasismiin millään tavoin kun sanoin etten pidä lapsista?
Koirista saa pitää lasten ja jopa puolison sijaan, mutta sellaisia ei tarvitsisi suvaita Suomessa, jotka harrastavat seksiä mieluummin samaa kuin vastakkaista sukupuolta olevien kanssa.
Tässä vuosien saatossa sitä on oppinut, että vaikka en itse piittää pätkääkään sukulaisten irmapettereiden pottatreeneistä ja ensimmäisistä sanoista, minun oletetaan olevan niistä kiinnostunut. Kohteliaasti kuuntelen perhejuhlissa ja kyläreissuilla kuin pikku Noorat ja Elmerit ovat taas saaneet koulussa kehuja ja päähäntaputusta.
En inhoa niitä, mutta en myöskään koe mitään lämpimiä äidillisiä tunteita lapsia kohtaan.
Huvittavinta tässä on se, että lapset yleensä pitävät minusta. Joskus sitä itsekin ihmettelee, että mikä minusta tekee lasten mielestä niin äärettömän kivan?
Kun itse oli elänyt lapsettoman reilusti yli kolmekymppiseksi sai olla melko rauhassa muiden lapsi höpötyksiltä. No sitten kun meni tekemään itsekin lapsen, niin sen jälkeen jostain ihmeen syystä ihmiset kuvittelevat, että nyt minäkin olisin kiinnostunut jotenkin enemmän lapsista kuin olin aiemmnin. Ei, minua ei edelleenkään hirveämmin kiinnosta tositen lasten kuulumiset, eikä tositen lasten kehitysvaiheet. Omani on aivan ykkönen ja tärkeämpi luonnollisesti kuin koirammekin, mutta edelleen muut kertokaa minulle mielumin niiden koirien kuulumisia kuin lastenne.
Joku kirjoitti loistavasti, että uskoo monien lapsellisten (koiraihmisten) olevan kateellisia lapsettomasta tilanteestaan. Aivan taattu. Aina on se suuri JOS en olisikaan silloin... Mikä ei todellakaan tarkoita että mistään hinnasta olisi valmis luopumaan jo tehdystä lapsestaan, mutta kyllä sitä usein miettii, että entä jos silloin olisikin käytetty ehkäisyä... Olisi yhtä arvokasta kokemusta köyhempi ja yhtä maailman suurinta iloa köyhempi, mutta ei se ollut todella paha sekään, kun siitä kuitenkin on pitkän ajan kokemus siitäkin. Pienempi riippa se koira on ehdottomasti, lisäksi koiran kanssa tällainen ihminen jakaa enemmän yhteisiä intressejä (esim metsissä samoilu) kuin lapsen kanssa kokee yhteyttä osallistuessaan johonkin muskariin tai kannsutaa kentän laidalla...
Mutta kai se on niin, että elämä muuttuu ja ihmnen sulkee ovia ja avaa uusia. Jokaisen elämä kehittyy, aika aikansa kutakin...
Jonkinlaista järjen köyhyyttä on kyllä sekin että asettaa ihmislapsen ja koiran samalle viivalle. On kyllä kasvanut pahasti vinoon sellainen ihminen.
Jos kerran niin niistä riipoista ei pidä niin miksihemmetissä pitää sittan ottaa piski? Siinä sitä vasta kiinni on, joka päivä sen koko elämän ajan.
Ja mitähän muuta yhteistä intressiä on koiran kanssa kun "metsissä samoilu"? Puistossa samuoilu ja kaduilla samoilu vai? Ja kerätä sen paskajätöksiä. Tai sitten jättää ne sinne mihin ne sattuvat jäämään ja sehän se vasta kaunista onkin, etenkin keväisin.
Henkilö jolle vastasit pitää varmaan koiraansa PERHEENJÄSENENÄ.
koiran kanssa voi touhuta yhtä sun toista mitä lapsen kanssa ei voi, koira ei myöskään ole riippa vaan YSTÄVÄ jonka kanssa voi jakaa kaiken, eikä se varmasti puhu asioista eteenpäin ;) Koira on luotettava, lojaali, parasta mitä ihminen voi kokea se loppupeleissä ottaisi koska tahansa luodin emäntänsä/isäntänsä puolesta, sillä niin vilpitöntä rakkautta ja ystävyyttä ei ole ihmisten välillä kuin mitä koira voi perheelleen antaa.
että en pitäisi koiraa riippana vaan lahjana.
"Jos kerran niin niistä riipoista ei pidä niin miksihemmetissä pitää sittan ottaa piski? Siinä sitä vasta kiinni on, joka päivä sen koko elämän ajan."
Niin, itse mietin ajoittain siis enemmän sen lapsen osalta, koirista kun pidän kovasti, että miksi ihmeessä piti hankkia tuo lapsi, kun juuri niitä en hirveämmin ole koskaan edes halunnut. (En lapsien parissa työskentelevänä kai voi sanoa, ettenkö pitäisi lapsista, omaa vain en ole koskaan oikeastaan halunnut). Kyllä kai se on jokin sisäinen itsekkyys, joka laittaa lapsia haluamaan; tiedän, että minulta lapsi saa äärettömän hyvät lähtökohdat elämäänsä, kai se laittoi lapsen tekemään vaikkei se olekaan intresseissä ollut koskaan aiemmin päällimmäisenä.
Koiraa ja minua yhdistää moent yhteiset harrastukset metsissä/puistoissa/kaduilla saamoilun lisäksi, mm.- agility, toko jne, eli sellaisia lajeja joiden harastamisesta molemmat nautimme. Myöhemmin kun lapsi on isompi varmasti meillekin löytyy yhteistä puuhaa josta molemmat nautimme, mutta vielä sellaista ei juuri ole, kun intressit ovat täysin erilaiset. Varsinkin vauva-aika oli paha, lässyttäminen ja sellainen kun ei ole juttuni, mutta kyllä nyt jo helpottaa, kun lapsen uskaltaa ottaa esimerkiksi kanoottiin ja tietää että se siinä viihtyy reissujen ajan...
Niinpä, vilpitön ystävyys todella. Ei tarvi isännän todellakaan olla kummoinen kun koira jo on "ystävä". Onhan se tietysti hyvä etttä voi valita tällaisen ystävän jos ei muuhun pysty, jopa laisesi itsekäs ihminen saa edes jonkun ystävän, heh heh.
Koira on luotettava ja lojaali kaikille jotka sitä syöttävät ja viettävät sen kanssa aikaa, syystä että se on arvostelukyvytön.
Eikä eläimillä ole mitään tunteita. Se mitä luulet "rakkaudeksi" tai "ystävyydeksi" on aivan jotain muuta, älä sekoita ihmisen psyykettä koiran vastaavaan. Ne eivät vastaa toisiaan millään lailla. Älä inhimillistä luontokappaletta jonka inhmillisyys on pelkästään omaa mielikuvitustasi.
Koira ottaisi luodin? Hah hah, ottaisi joo mutta kun se ei ymmärrä luodeista hönkäsen pöläystä, se on vain huonoa tuuria jos se ärhennellessään saa siitä luodista. Se ei sitä uhrauksena tee. I-maailmansodassakin käytettiin rottia ja delfiineitä viemää pommeja vihollisen puolelle ja siellä ne sitten rajahtivät. Kuvitteletko että nämä eläimet siinä "uhrautuivat" isänmaan puolesta?
Ilmeisesti tarkoitat "touhuamisella" jotain kepin noutoa ja sitä että voit komennella koiraa antamaan tassua ja sellaista. Siihen se sitten yleensä jääkin. Todella, jos ei mihinkään älyllisempään ole kykyjä niin sitten on ehkä parempi ottaa koira ja heitellä sitä keppiä. Vuodesta toiseen ja niin edespäin.
"Niinpä, vilpitön ystävyys todella. Ei tarvi isännän todellakaan olla kummoinen kun koira jo on "ystävä". Onhan se tietysti hyvä etttä voi valita tällaisen ystävän jos ei muuhun pysty, jopa laisesi itsekäs ihminen saa edes jonkun ystävän, heh heh"
- minun laiseni itsekäs ihminen.. aivan :D koska tunnet minut useiden vuosien takaa ja voit sanoa minun olevan itsekäs ihminen koska teen vapaaehtoistyötä kodittomien koirien puolesta, olen mukana eläinsuojelutoiminnassa aktiivisesti , minulla on kymmeniä ja taas kymmeniä ystäviä sekä vakaa parisuhde. jos olisin oikeasti itsekäs, olisiko minulla mitään noista tai uhraisinko omia varojani ja aikojani kodittomiin koiriin?
"Eikä eläimillä ole mitään tunteita. Se mitä luulet "rakkaudeksi" tai "ystävyydeksi" on aivan jotain muuta, älä sekoita ihmisen psyykettä koiran vastaavaan. Ne eivät vastaa toisiaan millään lailla. Älä inhimillistä luontokappaletta jonka inhmillisyys on pelkästään omaa mielikuvitustasi."
-Enkä minä inhimillistä koiraani. tiedän että koira rakastaa ERITAVALLA ihmistä kuin toinen ihminen, koira ei voi myöskään suunnitella etukäteen mitä se tekee,eikä se ymmärrä tekojensa seurauksia. Mutta se ei tarkoita etteikö koiralla olisi tunteita. Onhan sinullakin ja sinäkin olet eläin.
Luodin ottaminen on vertauskuva, kuten varmaan maailman älykkäimpänä ihmisenä sen tiesitkin. Ja luottamus koiran ja emännän välillä on jotain mitä et sinä voi käsittää koska et ole sitä koskaan kokenut. Koirani luottaa minuun sokeasti ja seuraa minua vaikka jokin paikka tuntuisikin pelottavalta sen mielestä, se ymmärtää että jos minä menen sinne, siellä on kaikki kunnossa.
Lisäksi koirani on kerran pelastanut minut pahoinpitelyn uhriksi joutumiselta, sekin kertoo luottamuksesta että koira ei pelottavaan tilanteeseen joutuessaan luikkinut häntä koipien välissä pakoon vaan seisoi emäntänsä rinnalla.
"Ilmeisesti tarkoitat "touhuamisella" jotain kepin noutoa ja sitä että voit komennella koiraa antamaan tassua ja sellaista. Siihen se sitten yleensä jääkin. Todella, jos ei mihinkään älyllisempään ole kykyjä niin sitten on ehkä parempi ottaa koira ja heitellä sitä keppiä. Vuodesta toiseen ja niin edespäin"
Meidän koirat ei kyllä keppien perässä hirveämmin juoksentele, ja koulutan koiriani hiukan isommalla tasolla kuin anna tassu. Pidämme jäljestämisestä, metsässä liikkumisesta, suunnistuksesta, mökkeilystä, tottelevaisuuskoulutuksesta, hurrrjasta leikkimisestä, uimisesta, talvella hiihtämisestä jnejnejne..
Eläimillä on tunteet ihan siinä missä ihmiselläkin ihminen on vain ominut ne ja laittanut sen inhimillistämisen piikkiin; näin ihminen voi sumeilematta hyödyntää luontoa ilman omatunnontuskia. Tuotantoeläimiin ja koeeläimiin saaliseläimiin ei tarvitse ajatella silloin itsekkään tunteenomaisesti.
On ihan tutkimustietoa eläinten käytöksestä(etologia) ja elämme vuotta 2000 emme renesanssin aikaa jolloin eläimen luonne käsiteltiin ihan toisin. ;)
Kannattaa hieman ihan itsekin miettiä ja tutkia asioita.
Koira ei ota luotia tai mitään muutakaan paitsi siksi että sen geeneihin on ohjelmoitu tietty toimintatapa. Se ei ymmärrä vaaraa mikä itselle koituu joten se ei millään lailla ajattele "uhrautuvasi" puolestasi.
Koira on laumaeläin ja se luottaa johtajaansa.
Sinulle ei ilmeisesti ole vielä valjennut se että ihmiseläin eroaa huomattavasti koiraeläimestä. Koiralla ei ole tunteita sillä tavoin kuin sinä niitä käsittelet, vaikka se osoittaakin vihaa ja tykkäämistä. Koira ei edes tiedosta niiden tunteiden olemassaoloa vaan ne ovat vain sen geeneihin piirretty käyttäytymismalli tietyissä tilanteissa.
Olen kyllä asunut koiraihmisen kanssa useita vuosia joten tiedän kyllä yhtä sun toista koirista. Sen ainakin, että se on paljon työläämpi hoitaa kuin ihminen. Millään lailla en ottanut sen koiran hoitoon tai pitoon osaa, mutta sen sanon että melkoinen kiviriippa se silti oli aina kun olisi pitänyt lähteä johonkin tai yleensäkin suunnitella jotain menoa.
Jos todella 1-2-vuotiaan lapsen tasolla tapahtuva touhuaminen on sitä joka sinua miellyttää vuosikaudet läpeensä niin on se onni ettei sinulla ole lapsia - sen lapsen kannalta.
Lopuksi on sanottava, että on aika surkeaa jos "vakaassa parisuhteessa" koira on se ainoa joka pystyy antamaan "vilpitöntä rakkautta ja ystävyyttä". Aika säälittävää.
"Jos todella 1-2-vuotiaan lapsen tasolla tapahtuva touhuaminen on sitä joka sinua miellyttää vuosikaudet läpeensä niin on se onni ettei sinulla ole lapsia - sen lapsen kannalta"
kokeileppa jäljestystä, suunnistusta, tokoa, agilityä, hiihtämistä, 1-2 vuotiaan muksun kanssa, jos onnistuu yhtä hyvin kuin koiran kanssa niin syön painoni verran paskaa.
Toisekseen, kuinka monta opas vauvaa, poliisi vauvaa, tulli-vauvaa,pelastus-vauvaa,terapia-vauvaa,metsästys-vauvaa, sota-vauvaa,huume-vauvaa tai vesipelastus-vauvaa sinä tunnet?
"Lopuksi on sanottava, että on aika surkeaa jos "vakaassa parisuhteessa" koira on se ainoa joka pystyy antamaan "vilpitöntä rakkautta ja ystävyyttä". Aika säälittävää."
älähän vääristele sanojani, sanoin ettei IHMISTEN välillä ole sellaista vilpitöntä rakkautta ja ystävyyttä kuin koiran ja ihmisen välillä. Kyllä, parisuhteeni on vakaa, mutta mieheni on ollut rinnallani vasta 4 vuotta, ja luotan häneen ja tottakai rakastan häntä mutta jos pitäisi valita koiran ja miehen välillä, mies saisi mennä. Olen niin eläinrakas etten kestäisi jakaa vuodettani ihmisen kanssa joka ei pidä koirista. Vai voitko väittää ettäsinä olet ollut ihmissuhteissasi täysin vilpitön että et ole koskaan valehdellut kenellekkään edes mistään pikku asiasta? Voitko väittää että kukaan ihminen ei olisi koskaan särkenyt sydäntäsi? Arvaa mitä, minun koirani on ollut rinnallani kohta 12 vuotta, ja ei ole kertaakaan tehnyt mitään joka satuttaisi minua( paitsi syönyt satasen kengät mutta se nyt on pientä) Ja arvaa mitä muuta, se ei edes osaa valehdella tai satuttaa ketään niin koska niinkuin sanoit, se on hänellä geeneissä, se mikä tekee koiraeläimistä parempia kuin ihmiseläimistä.
Ihanko tosissasti alat vertaamaan täysi-ikäistä eläintä vauvaan jonka aivojen kehittyminen on vielä alkuasteellaan?
Laitapa se koira omin päin harrastamaan suunnistusta, tokoa, agilityä ja hiihtämistä niin katsotaan mitä siitä tulee. Jäljitystä se ehkä osaa tehdä ominpäin.
Mitenkähän se koiravauva mahtaisi pärjätä noissa asioissa edes omistajansa kanssa?
Joka tapauksessa jo hyvinkin nuori lapsi oppii melkoisia asioita jos heidän kouluttamiseen käytettäisiin yhtä paljon aikaa kuin vaikkapa sinä käytät agilityyn. Kiinassa viisivuotiaat jo työskentelevät tehtaissa ja tiedetään että venäjällä on 7-8-vuotiaita jotka ovat hyvin näppäriä taskuvarkaita ja silmänkääntötemppujen tekijöitä.
Tiedän että on oppaita, poliiseja, tullimiehiä jne. jotka työskentelevät minituissa tehtävissä. Tiedän myös että koiria käytetään heidän apunaan ja että sen koiran koulutus kestää kyseisiin tehtäviin yhtä kauan kuin useimmat ihmisten ammattioppinot. Koira vaan ei ikinä pysty tekemään niitä töitään ilman kouluttajaansa.
Hämmästytät todella edelleenkin asenteellisella sokeudellasi, aina vaan udestaan. Valitset tarkoitushakuisesti vertauskohteet niin että ihminen jää niissä aina häviölle. Samalla periaatteella ihminen häviää muurahaisellekin, sehän pystyy kantamaan omaa painoaan isomman kuorman ja rakentaa hyvin järjestäytyneen yhteiskunnan. Ja gebardi juoksee nopeammin ja valas sukeltaa syvemmälle ja pidempään, jopa vauvaiässä.
Miten sinun täysikasvuinen koirasi pärjäisi sukeltamisessa sammakkovauvalle?
enemmän ottaa päähän ne VANHEMMAT joiden mielestä juuri heidän kakarat ovat niitä tulevaisuuden raketti-insinöörejä, taiteilijoita ja maailmanparantajia, vaikka kakara olisi vielä siinä iässä, että ei erota jauhelihakastiketta omasta sonnastaan.
Se se vasta kauheaa kuunneltavaa onkin, kun pirkko-liisa, 3kk ikäisen pentin äiti, alkaa kehumaan omaa perusluokan sinappimasiinaansa.
Joku niistyä kuitenkin on se raketti-insinööri joka sinunkin eläkkeesi maksaa. Ja rakennettavat koira-aitaukset ja muun koirainfrastruktuurin. Puhumattakaan että myös ne vähemmän menestyneet maksavat niitä.
Koira on koko elämänsä sellainen että ei erota omaa paskansa jauhelihasta. Vai mitä pitää sanoa esim. chihucsta joka syö omia pökäleitään?
Ja päälle päätteeksi vielä nuolee emäntäänsä ja tämä sanoo vain että on sitten kivaa kun se pusii.
Koiran kanssa harrastaminen voi olla todella antoisaa (jopa niiden LAPSIA hankkineiden mielestä). Kyllä siinä on harrastusta kerrakseen agilityssä, tokossa ja jäljestämisessä. Edes ihmiset eivät pysty siihen mihin koirat (ja kissat ovat liian fiksuja niihin). Nuokin harrastukset vaativat osaamista ja keskittymistä molemmilta osapuolilta, eikä todellakaan ole vain "koiran käskyttämistä".
Parhaimmillaan koiran ja ihmisen suhde on luottamusta ja saumatonta yhteistyötä. Yhden perheen koira suojelee jopa lapsia vierailta ja toiset koirarodut saattavat tuntea kiintymystä vain ensimmäistä omistajaansa kohtaan. Eipä koiria käytettäisi työkäytössä poliisilla, paimennuksessa, vartioinnissa, jollei ne olisi älykkäitä eläimiä. Jotkut paimenkoirat jopa työskentelevät itsenäisesti ilman paimenta usean kilometrin päässä ja tekee omia päätöksiään.
Kerran alle 5v lapsi eksyi ajotielle, jossa tuli auto kohti. Perheen koira meni auton ja lapsen väliin suojelemaan lasta. No auto onneks pysähtyi, mutta olisi osunut ensin kyllä koiraan. Kyllä ne koiratkin suojelee laumaansa kuolemaansa asti (vaikka ne ei sitä kuolemaa ymmärräkään).
Jos nyt joku on nähnyt vaan kauppaan kaljaa hakemaan kävellessään koiria lenkillä ja ovat nähneet jonkun koiraohjelman jossa chihu syö omaa ulostettaan, niin ehkä vielä ei tiedä koirista paljoa.
Lapset on vaivana seuraavat 16v hyvässä lykyssä, mutta hyvinkoulutetusta koirasta on vaan hyötyä jopa jo kaksi vuotiaana ja siitä eteenpäin. Koira on monella tavalla helpompi "eläin" kuin lapsi, vaikka siitäkin on huolehdittava yhtä lailla.
Se on itselle eläinrakkaana vaikea ymmärtää tosiaan että on ihmisiä jotka eivät pidä eläimistä, mutta ehkä se on sama asia lapsirakkaille, että hekään eivät ymmärrä miten eläimiä voi arvostaa yhtä paljon kuin ihmisiä. Vaikkakin eri tavalla.
Kyllä se paskaa syövä chihu nähtiin ihan livenä. Tarkkaan ottaen ne olivat kissan pökäleitä joita chichu otti kissanhiekkalaatikosta ja oli kannellut niitä sitten myös ympäri huoneistoa. Tätä kommenttia ei pidä liittää mihinkään "koiratietämykseen" vaan pelkästään siihen konteksiin joka ilmenee "VANHEMMILLA vanne"-nimimerkin tekstissä.
Se että pieni vauva ei ymmärrä maailman menosta mitään johtuu vain siitä että se yhdeksän kuukautta jonka lapsi kohdussa viettää ei riitä kehittämään lapsen aivotoimintaa sille tasolle joka ihmisillä on.
Ymmärrän kyllä ns. hyötykoirat (poliisi-, metsästäys- ja sokeain- ym. koirat) ja vieläpä käsitän sen agilityharrastuksen kautta saatavat haasteet ja jopa senkin että koirasta on seuraa, mutta sitä minä en ymmärrä että niitä verrataan ihmislapsiin. Enkä sitä että joku hankkii koiran saadakseen rakkautta ja ystävyyttä, kuten tuossa eräs koiraihminen näin kertoo ja asuu vielä parisuhteessa!
No ehkä se koira korvaa sitten sen muulta perheelta saamatta jäänyttä lämpöä. Oikeastaan aika säälittävää luettavaa.
Se että jotkut pitävät lapsista ei tarkoita että minun täytyisi pitää, ne ovat meluisia, sottaavat, tulevat hemmetin kalliiksi ja niistä on aivan liikaa vaivaa urahakuiselle ihmiselle.
Ja viittasit ilmeisesti minun kirjoitukseeni, koira on minulle rakas ystävä, saan sitä koiralta ja annan koiralle rakkautta ja ystävyyttä takaisin. Rakastan toki miestänikin, hyvin eritavalla tosin, vaikka rakkautta ja ystävyyttä sekin on, hän on minun kumppanini ja minä, hän sekä koirat muodostamme perheen, lauman jossa kaikilla jäsenillä on hyvä olla, on mukava puuhata ja harrastaa yhdessä.
Onko se niin vaikea käsittää että jotkut ei halua lasta, eikä yritä korvata lasta koiralla vaan haluavat koiran eikä lapsia ollenkaan?
Miksi lapsen hommaaminen olisi jotenkin pakollista, kun onnellinen on ilmankin?
Luetun ymmärtämisessäsi taitaa olla jotain vikaa. Tai ehkä et lukenut tekstiä lainkaan.
En ole missään kohtaa laittanut lasta ja koiraa vaakakuppeihin niden hyötyjen/haittojen parusteella tai millään lailla verrannut niiden kasvattamista tai siitä kummasta pitäisi pitää ja millä perustein. Miksi jankutat tuota yhtä ja samaa virttä?
"meluisia, sottaavat, tulevat hemmetin kalliiksi" kyllä tämä ainakin pitää paikkansa monen koiran kohdalla. Ja ne ovat tätä samaa koko ikänsä, ehkä meluisuus voi vähetä iän myötä. Ja aivan varmaa on, että koira ei sotkujaan siivoa koskaan, sen sijaan ihmislapsi sen voi tehdä paitsi muutamana ensimmäisenä vuonna. Eikä ne sen kalliimmaksi tule kuin koirakaan, ainakaan isoon koiraan verrattuna.
Ja jos se raha on noin tärkeää niin miksi sitä koiraakaan sitten on pidettävä?
Onneksi ei minun koirieni kohdalla, eivät ole meluisia ja eivätkä sotke,ainoa kallis mitä koirasta on tullut, on ollut eläinlääkärikäynti kerran, tietysti rokotukset siihen päälle mutta ne nyt eivät paljon rahaa vie. Ja jos ymmärtää ruokkia isoja koiriaan oikein, ei sekään kallista ole, ei meillä mene koirien hoitoon kuin 80-90€/kk vaikka on kaksi suurta sesseä.
"En ole missään kohtaa laittanut lasta ja koiraa vaakakuppeihin niden hyötyjen/haittojen parusteella tai millään lailla verrannut niiden kasvattamista tai siitä kummasta pitäisi pitää ja millä perustein. Miksi jankutat tuota yhtä ja samaa virttä?"
Et olekkaan, mutta olet sanonut että on säälittävää jos pitää koiraa perheenään, et noilla sanoilla mutta merkitys hyvin tiivistettynä..
Ja rehellisesti sanottuna, jos pamahtaisin paksuksi enkä jostain syystä voisi tehdä aborttia, en tulisi rakastamaan lasta yhtä paljon kuin koiraani.
Sinun koirasi eivät sotke eivätkä ole meluisisa? Mutta kaikki lapset ovat sellaisia?
Kyllä ne koiran kustannuket ovat isommat kuin mitä sinä väität. Mitä kaikkea olet koirillesi ostanut ja mahdollisesti ehkä joutunut maksamaan siitä esim. reissatessa jotain sellaista mitä ei koiraton (ja lapsen kanssa matkustava) joudu maksamaan.
Ja sitten jos siten käyt koiran kanssa jossain lenkillä automatkan päässä (kuten tiedän eräiden tekevän) ei sekään ilmaista ole. Tai on muuta sellaista koiran takia ajamista.
Älä laita sanoja suuhuni. Olen sanonut, että on aika säälittvää jos pitää koiraa siksi että saa lämpöä (eli "rakkautta ja ystävyyttä" kuten itse asian olet ilmaisusut. Ja vieläpä niin ettei kukaan ihminen voi ylettyä samaan).
jos ei ole varaa maksaa 50e enemmän hotellihuoneesta johon tulee koira mukaan, ei sitä koiraa kannata hommata ollenkaan.
Lisäksi, kuten aiemmin sanoin, jos lähden reissuun joku ystäväni tulee hoitamaan hauveleitani, se toimii myös toisinpäin heidän tarvitessa apua koiran hoidossa.
No sanotaanko näin että kaikki lapset joihin minä olen törmännyt on näiden nykypäivän pullamölssövanhempien vapaan kasvatuksen tuloksia ja ovat sotkuisia ja meluisia.
Koirieni kuukausikustannukset ovat alle 100e (pro plan adult sensitive 70e ja rapiat, luut ja tollaset ostan aina tukkupakkauksina, ja siihen vielä märkäruoat päälle) ne on ainoat kustannukset koirissani mitä kuukaudessa tulee ellei ole jotain rokotuksia tms, mutta niitä ei tarvitse ottaa kuukausittain, kuten varmaan tiesitkin.
ei en pidä koiraa siksi että saisin noita asioita, se on vain yksi iso plussa siinä koirien pidossa että saan noita asioita , mutta koirani ovat minun perheeni, problems?
Sorry, piti antaa , mutta tuli -, toivottavasti tuo jälkipolvi on tarkempi!
Hassua edes vertailla lapsia ja koiria keskenään. Tietenkin on eri asia olla tykkäämättä lapsista kuin olla tykkäämättä koirista. En erityisemmin pidä kummastakaan - lapsista tai koirista tykkäämättömistä :)
Jos itsellä olisi lapsi ja koira, ja joku sanoisi ettei tykkää koirista niin tuntuisi pahalta, mutta jos joku sanoisi ettei tykkää lapsista niin tietty tuntuisi vielä pahemmalta. Sehän on oma lapsi, ihminen. Miksi lapset yleensäkin lokeroidaan eri lokeroon kuin ihmiset? Miten suhtaudutaan sellaiseen, joka sanoo ettei pidä ihmisistä? Ja jokainen on ollut lapsi. Eikö sitä voisi silloin ottaa myös tavallaan henkilökohtaisesti? Parempi ehkä olisi sanoa ettei pidä lasten käytöksestä tms.
No, vaikea ymmärtää kumpaakaan, vaikka ymmärtäväinen olenkin. Sen sijaan ymmärrän, jos ei itse halua lapsia tai koiria. Ei kaikista vaan ole siihen.
Ei niistä tarvitse kummastakaan pitää. Sen sijaan on aika provokatiivista verrata ihmistä ja koiraa keskenään ja asettaa ne samanarvoiseen asemaan. Ja tässäkin ketjussa lapsien huonoina puolina mainitaan asioita jotka ovat täysin ominaisia myös koirassa, mutta kas, koirassa ne samat ominaisuudet ovatkin niin ihanan hellyttäviä, pusi pusi, ettei niitä edes huomaa. Ja kun lapsista on kuluja (voi kauhea!) niin koirien aiheuttamat kulut sen sijaan muuttuvat lähestulkoon saataviksi.
Mutta aivan niinkuin jotkut vanhemmat näkevät ½-vuotiaassa piltissään diplomi-insinöörin tai sydänkirurgin, koiranomistajat korottavat piskinä aivan samalla tavalla ihmeelliseksi otukseksi ja inhimillistävät sen.
Sen verran kuitenkin on nähty koiraihmisiä että voin sanoa että lapsi on kyllä huomattavasti helpompi hoitaa kuin koira, paitsi tietysti jos lapsi on äärimmäisen vilkas tms. Koira on kuin vammainen ihminen, sitä ei koko elämänsä aikana voi jättää omin päiten pitkäksi aikaa, kun taas lapsi saattaa pystyä jo kouluikäisenä hyvinkin itsenäiseen toimintaan, kymmenen vanhana jo kumminkin.
No kaikki ei tykkää ihmisistäkään.... enemmän tykkään eläimistä nykyään kuin ihmisistä..
Tämä keskustelu antaa jotenkin vääristyneen kuvan. Ihan kuin se olisi joko lapsi tai koira.
Kuitenkin suomessa syntyy vuosittain noin 50-60 tuhatta lasta ja rekisteröidään suunnilleen samanverran koiria (lisäksi tietenkin rekisteröimättömät). Jotta perheitä riittää niille molemmille kaikille, täytyy samassa perheessä keskimääräisesti olla molempia lajeja.
Vaikea mitenkään nähdä miten olisivat toisensa pois sulkevia, paitsi tietenkin tässä keskustelussa ihmisten kärkkäydestä voisi kai jotain sen suuntaista arvella...
Ja vielä...
Riippoja on molemmat, mutta miten muistelen joskus kuulleeni, että vastuullisuus toisista olennoista (eli riippojen raahaaminen) kuuluu aikuisuuteen... Jokainen kuitenkin vapaassa yhteiskunnassa valitsee itse ristinsä.
Hyvin laitettu. Ei ne pitäisi olla toisiaan poissulkevia. Mutta taas joillekin on vaikea käsittää kun ei haluta lapsia, mutta sitten niitä eläimiä on. Vaikka ne ei ole edes sama asia millään tavalla.
En jaksanut lukea koko ketjua läpi.
Näin meillä. Rahat "tuhlataan" itseen ja lemmikkeihin eli koiriimme. Harrastaminen ja koirasta kunnolla huolehtiminen maksaa.
Lapsia ei ole koskaan haluttu. Kiljuminen, jatkuva räkä käsissä, jne. Ei kiitos. Haluamme elämältä enemmän ja parempaa :)
minun sanojani on nyt kärjistelty ja muokattu niin paljon että laitanpa selvennyksen
- EN ole lapsivihaaja, en vain pidä varsinkaan vieraista lapsista enkä halua itse lapsia
- EN inhimillistä koiraani, mutta tiedän että lähes kaikki nisäkäslajit tuntevat tunteita, geeneistä huolimatta, niinhän me ihmisetkin teemme, on se meilläkin geeneissä.
- En ole koskaan sanonut että lapset ovat huonompia kuin koirat yleismaallisella tasolla, mutta koirat ovat minun kannaltani parempi vaihtoehto
-Arvostan edelleen miestäni ( sitä kun on niin kärkkäästi arvosteltu täällä että kun olen parisuhteessa ja SILTIKIN rakastan koiria ) mutta koirieni edelle hän ei mene.
- En nosta koiraa ihmisen tasolle vaan päin vastoin, lasken ihmisen alemmalle tasolle kuin koira on. Ihmisrotu on niin älykäs että se on tehnyt meistä tyhmän. Tämä on vain ja ainoastaan minun mielipiteeni, kenenkään ei tarvitse vetää sen vuoksi pussillista pirkan pakasteherneitä sieraimiinsa, Ihminen on itsekeskeinen, mukavuuden haluinen, laiska (ainakin suurin osa nyky ihmisistä on) , ja muista lajeista piittaamaton (hakataan noin vain sademetsiä että saataisiin paperia...)
Hyvä esimerkki tästä ihmisten omista kruunajaisistaan on se että vuosikymmeniä yritettiin etsiä mikä on ihmisen ja apinan suurin ero, mitä ihmisellä on mutta apinalla ei.. kävikin päin vastoin, apinalla on enemmän kuin ihmisellä.
"- En nosta koiraa ihmisen tasolle vaan päin vastoin, lasken ihmisen alemmalle tasolle kuin koira on. Ihmisrotu on niin älykäs että se on tehnyt meistä tyhmän. "
Älyttömän loistavasti sanottu.
Mä olen lapsellemme (taapero ikäinen edelleen) yrittänyt monilla eri tavoin muotoilla sanomaani, joka vain jotenkin on ollut ajatuksissa: "Kunnioita koiraa, ota siitä oppia, sillä loppujen lopuksi varmasti käy niin, että koira se on tässä se jolla on mielekkäin elämä... Yritä oppia sen asenteesta elämään.."
Eli jotenkin haluaisin lapsen ottavan enemmän asenteen, että ei se moraali, vaan tee niinkuin hyvältä tuntuu, yksi elämä ja kun se on ohi, niin voi vain harmittaa jos katsoo taaksepäin ja huomaa että jonkun moraalin takia onkin elänyt niinkuin ei olisi suinkaan halunnut...
Itse pidän ihmisen eläimistä erottavaa piirrettä, moraalia, siis enemmän ihmiskunnan taakkana kuin siunauksena. Mielestäni ihmisen pitää kohdella toisia hyvin, olla ystävällinen jne vain koska hän itse niin haluaa, ei suinkaan, että joku älytön omatunto niin määrää... Kykyä arvottaa on vain käytetty niin väärin pitkin maailman historian, monen olisi pitänyt pysähtyä jossain kohdin ja miettiä haluanko kohdella näin toista ihmistä, eikä suinkaan vain vouhkata sen mukana, että on itse arvokkaampi kuin toinen...
Ja sitten palaan koiran kouluttamisen pariin, jääköön ihmisoikeusaktivismi siihen tällä erää...
"- En nosta koiraa ihmisen tasolle vaan päin vastoin, lasken ihmisen alemmalle tasolle kuin koira on. Ihmisrotu on niin älykäs että se on tehnyt meistä tyhmän. "
Kyllä oli typerä ja mitään tarkoittamaton lause. Se on varmaan ristiriitaisuudessaan tarkoitettu vahvistamaan omaa ja muiden koiraihmisten näkemyksiä piittaamatta sinnä olevista ja omien aikaisempien kommenttiesi epäjohdonmukaisuuksista.
Rakastat koiriasi? Olet kyllä selkeästi tuonut esille että sinulla on koira siksi että se rakastaa sinua ja antaa tunnepuoella sellaista mihin ihminen ei kykene. Miksi muuttelet sanomiasi?
Ainakaan rakkautta koira ei pysty tuntemaan vaikka kuinka väität niin. Ja sitten vielä väität että et inhimillistä koiraasi. Heh heh, miten koira voikin noin sokeuttaa johdonmukaisuudelta.
Olen itse viehättynyt uohon eläinten hormonitoimintaan, siis ihmistenkin.
Oksitosiini on yksi hyvänolon hormoneista, jota ihmsiten kielessä kutsutaan rakkaushormoniksi. Kyseinen aine saa tuntemaan hyvää oloa kun on tietyn olennon seurassa.
Olet siis sitä mieltä, että eläimillä yleensä, vai vain koirien elimistössä kyseistä ainetta ei erity? Tieteellisesti taas ollaan hyvin paljon erimieltä...
Koira ei pysty rakastamaan vaikka sen veresssä olisi mitä tahansa hormonia. Ilmeisesti kuvittelet, että eläinten elimistökin toimii täysin samoilla ehdoilla ja samalla tavalla kuin ihmisten mutta siinäkin olet niin väärässä kuin olla voi. Inhimillistäminen ei näemmä jää pelkästään luonteeseen vaan jopa fysiologiakin väännetään (väkisin) samaan muottiin.
Mm. hiiret, apinat ja siat kelpaavat koe-eläimiksi kun tutkitaan ihmisten sairauksia mutta koirilla ei ole siinä mitään käyttöä, niin paljon koiran elimistö poikkeaa ihmisen elimistöstä. Kemialliset yhdisteen niin ikään toimivat koiralla eri lailla kuin ihmisellä (sikäli kun samoja yhdisteitä yleensä löytyy) koska koko toimintaympäristö on täysin erilainen.
Tieteellisesti ollaan montaa mieltä koska asiaa ei ole voitu osoittaa todeksi kuten on monessa muussakin asiassa. Niitä asioita ei pidetä tosina ennen kuin joku ne todeksi osoittaa. Spekuloijia ja pseudotietäjiä kyllä löytyy joka lähtöön.
Hormonit taas on pieniä kemiallisia välittäjäaineita, joiden oleminen tai ei-oleminen elimistössä voidaan kiistatta todistaa.
Ilmeissti itse tulkistset rakastumisen joksikin yli-inhimilliseksi ilmiöksi... Mutta entäpä jos puhutaan rakastumisesta ihanm normaalina rakastumisena, eli kiintymyksenä, johon ei kuulu esimerkiksi (ilmeisesti olettamasi) halu suudella tai kertoa jollakin ymmärrettävällä kielellellä rakkaudestaan. Entä jos puhutuaankin siis rakkaudesta sinä fysiologisena ilmiönä joka se todellisuudessa on.
Epäilen siis, että nyt on kyse siitä, että sinä inhimillistät rakastumista liikaa, eikä kukaan inhimillistä eläimiä pätkääkään...
Rakastuminen/kiintyminen on yksi lajien jatkumisen edellytys, se saa emot huolehtimaan jälkeläisistään, se saa laumat pysymään kasassa ja turvaamaan yksilöilleen sellaiset tarpeen tyydytykset, että lauma tuotttaa jälkeläisiä jne. Jos syntyy eläinmutaatio, jolta oksitoniin tuotanto puuttuu se mutaatio kuolee yhteen sukupolveen. Ja huom! oksitoniini ei laita parittelemaan, vaan sen tekee sukupuolihormonit.
Tässä on yksi ihan hyvä sanomalehtiartikkeli tieteellisestä tutkimuksesta oksitoniinin ympärillä:
http://www.hs.fi/tulosta/HS20010929SI1AT013is
Itseasiassa en ole niin sanonut, enkä selkästi tuonut esille, taitaa omassa luetun ymmärtämisessäsi olla pahasti vikaa.
koira rakastaa minua, minä rakastan koiraa eikös kaikissa perheissä perheenjäseniä rakasteta mutta sehän tulee luonnostaan, oli eläinperhe mitä rotua edustava tahansa. susi pitää huolta poikasistaan, ihminen lapsistaan, koira pennuistaan ja minä koiristani. perheitä on erilaisia, kaikki me loppupeleissä olemme eläimiä. ihmiset vain surkeampia kuin muut. yritä elää sen kanssa, että mielipiteeni ja tieteelliset faktat ovat asiassa puolellani.
Tahdot välttämättä vääntää riitaa asiasta joka ei tule menemään puusta pitkään.
Faktoja sinulle ystäväiseni (äläkä vedä hernettä nokkaan :)
-ihminen on eläin
-ihminen on evoluution tulosta
-ihminen ei ole korkea arvoisempi kuin koira, lehmä,kissa tai virtahepo
-Monet eläimet osaavat käyttää työkaluja, ihminen on yksi niistä
-oksitosiini nimistä hormoonia kehittyy lähes kaikissa nisäkäslajeissa, sitä kutsutaan kiintymishormoniksi, kun eläin kantaa poikasiaan (myös ihminen) niin synnytyksen lähestyessä ko. hormoni saa lihakset supistelemaan ja sikiön liikkeelle.
-Koirilla ja ihmisillä on erityinen keskinäinen yhteys, joka johtaa juurensa jo kauas siihen aikaan, kun sudet ja ihmiset aloittivat yhteisen elämänsä. Tähän sidokseen on vaikuttanut oksitosiini-niminen hormoni. Sitä erittyy ihmisillä äiti-vauva-suhteessa äidin imettäessä vauvaa, mutta sitä ilmenee myös ihminen-koira-suhteessa ihmisen silittäessä koiraa. Hormoni aiheuttaa molemmilla osapuolilla mielihyvän ja kiintymyksen tunnetta
-Koirat ovat ainoita eläimiä, jotka lukevat kasvoja samalla tavalla kuin ihmiset: vasemmalta oikealle kasvonpuoliskolle, johon katse pysähtyy. Oikealta kasvonpuoliskolta on helpompi lukea ihmisen tunnetiloja
-Ihmisen nenässä on noin 5 miljoonaa hajureseptorisolua. Koirilla näitä samaisia soluja on noin 200 miljoonaa. Käytännössä ero tarkoittaa tätä: Otetaan yksi pieni tippa ihmisen hikeä. Jos se laitetaan kuutiometrin kokoiselle alueelle ilmaa, ihminen pystyy haistamaan sen. Mutta jos se samainen tippa laitetaan jalkapallostadiumin kokoiselle alueelle, ihminen ei sitä haista - koira haistaa ;)
Siinä oli juttua oksitosiinista mutta sanallakaan ei puhuttu eläinten rakastumisesta. Hoivavietin saattaa oksitosiini laukaista mutta se ei ole rakastumista koska rakastuminen ei ole automaattista: ei ihminenkään rakastu jokaiseen vaikka olisi kuinka oksitosiinia veressä. Kokeissa se hoivavietin laukeaminen (olettamasi "rakastuminen") näytti olevan vääjäämätön seuraus.
Elät aika mielikuvitusmaailmassa jos uskot siihen että rakastumien on hoivaamisen perusedellytys. On täyvin varmaa, että hoivaamisen halu ei edellytä rakastumista, se on ihmismaailmassakin tunnettu asia. Hoivaaminen voi itsessään olla vietti tai se voi olla velvollisuuden tuntoa, ja vastaavasti tiedetään myös vaikka olisi kuinka rakastunut niin se ei silti aina tarkoita sitä että pystyisi hoivaamaan rakkautensa kohdetta ja huolehtimaan tästä.
Eikä tutkimuksissa mainittu myöskään koiraa eikä sitä miten koiran oksitosiini vaikuttaa koiran tuntemuksiin ihmiseen eikä edes sitä että syntyykö koiralla oksitoniinin avulla samanlainen hoivavietti kuin tutkituilla eläimillä. Tutkimuksessa tutkittiin yleensäkin vain saman lajin edustajien käyttäytymistä.
Oksitosiini saattaa olla yksi kemikaali jota rakastumisessa tarvitaan mutta kuten olen sanonut, se ei pelkästään riitä, tarvitaan myös muuta. Ja sitä muuta ei koirilla ole, eikä taida olla muillakaan eläimillä.
Mistä teit johtopäätöksen että laji kuolee sukupuuttoon jos oksitoniinia ei erity? Ihan itsekö keksit sen? Oletko varma että kaikilla nisäkkäillä sitä erittyy, puhumattakaan linnuista, kaloista, matelijoista, jotka nekin hoivaavat poikasiaan jopa varsin pitkään?
En viitsi puida enempää ristiriitaisia väittämiäsi. Totean vai, ettö olet tehnyt johtopäätoöksesi sen mukaan mitä olet etukateen halunnut tutkimuksen osoittavan. Tyypillistä asenteellista, tunteeseen perustuvaa analysointia koko sepustuksesi.
Faktoja:
Ihminen on muita eläinlajeja pidemmälle kehittynyt. Hänellä on äly jonka avulla hän pystyy arvioimaan tekojensa seuraukset ja tekemän tietoisia valintoja. Tämä tekee ihmisestä täysin poikkeuksellisen muiden rotujen suhteen. Mm. tämän takia ihminen on korkea-arvoisempi kuin eläimet.
Oksitoniinin voi tuoda kiintymyksen tunnetta mutta sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet eivät pysty rakastamaan. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä että oksitoniini toimisi kahden eri rodun välillä millään tavalla.
Jos uskot ihan todella että koko oksitoniini on hormoni joka yksinään säätelee kiintymystä ja siihen liittyviä tunnetiloja, olet todella naiivi. Jos oksitoniini todella tekee näin yksin, niin kerropa miksi kaikki ihmiset eivät rakastu jokaisen muuhun ihmiseen?
Koira lukee kasvojenilmeitä, mm. paljastetut hampaat (hymy, nauru) ovat koiralle uhan elkeitä. Tämä jo yksinään osoittaa, miten väärin koira tulkitsee ihmistä. Siihen ei auta vaikka ihmisellä olisi kuinka oksitoniinia veressä.
Sepityksesi on kokonaisuudessaan pelkästään sepitys siitä miten haluaisit asioiden olevan eivätkä sitä mitä ne todellisuudessa ovat.
Ihmisen silmä pystyy erottamaan jotakuinkin miljoona eri värisävyä, koiran arvellaan pystyvän erottamaan joitakin kymmeniä (nekin harmaan sävyjä). Mitä ihminen tekisi tarkalla hajuaistilla kun ihmisen toiminta perustuu pääasiassa näköaistimukseen?
Vastausksesi siis varmisti asian: Yli-inhimillistät rakastumista, etkä pidä sitä vain sinä normaalina sähkökemiallisena prosessina mitä se on.
"Mistä teit johtopäätöksen että laji kuolee sukupuuttoon jos oksitoniinia ei erity? "
Laji, jossa emot huolehtivat poikasistaan tarvitsee oksitoniinia, jota emot alkavat huolehtia poikasistaan.
Jopa tuon suppean artikkelin mukaan lintujen oksitoniinia on tutkittu. (Suppea koska puhuttiin ennenkaikkea jälkeläisistä, sivuttiin vain kahden aikuisen -ei sukulais-yksilön välistä suhdetta). Matelijat, hyöteiset ja kalat eivät koskaan huolehdi poikasistaan, niitä ei siksi kutsutakaan nisäkkäiksi. Linnut ovat ainoita munijoita, jotka huolehtivat... Siis myös koirat tarvitsevat oksitoniinia, koska niiden tulee huolehtia jälkeläisistään.
Kerro vielä mitä rakastuminen määritelmäsi mukaan tarkoittaa? Anna joku tieteellinen linkki sanojesi tueksi; mitä rakastuminen on jos ei hormonitoimintaa?
"Ihminen on muita eläinlajeja pidemmälle kehittynyt. Hänellä on äly jonka avulla hän pystyy arvioimaan tekojensa seuraukset ja tekemän tietoisia valintoja."
Pidemmälle kehittynyt? Jotkut lajit kykenevtä hengittämään veden alla tai lähes hapettomassa tilassa. Jotkut lajit kykenevät lentämään. Jotkut lajit eivät tarvitse toista lajikumppania lisääntyäkseen. Jotkut lajit elävät puolet pidemmän elämän kuin ihmiset...
"tämän takia ihminen on korkea-arvoisempi kuin eläimet."
Niin... Sanoo raamattu ja sehän on silloin Jumalan tahto!
" Jos oksitoniini todella tekee näin yksin, niin kerropa miksi kaikki ihmiset eivät rakastu jokaisen muuhun ihmiseen?"
Oksitoniinia erittyy vain tiettyjen ihmisten seurassa. Se on hyvää oloa tuotava hormoni, sen eritys tarvitsee siis jonkun laukaisijan, eli nämä kaksi ihmsitä tekee yhdessä jotain joka tuottaa hyvää oloa ja saa oksitoniinin tuotannon käyntiin.
" Mitä ihminen tekisi tarkalla hajuaistilla kun ihmisen toiminta perustuu pääasiassa näköaistimukseen?"
Erittäin hyvä lisäys tuohon ihmisen kehittyneisyyden listaa... Ihminen muka kehittynyt kun sen toiminta perustuu pääasiassa näköaistiin?
Mä toki ymmärrän uskovaisiakin, ei siinä mitään. Mutta on naurettavaa kun ihminen yrittää eprustella uskovaisuuttaan tieteillä, eikä pysy vain siinä perustelussa; koska minä uskon näin... Tieteiden kumoaminen on vaikeaa, mutta toki ihan hyväksyttävää, kun ei vain usko tieteisiin vaan Jumalaan.
"Ihminen on muita eläinlajeja pidemmälle kehittynyt. Hänellä on äly jonka avulla hän pystyy arvioimaan tekojensa seuraukset ja tekemän tietoisia valintoja. Tämä tekee ihmisestä täysin poikkeuksellisen muiden rotujen suhteen. Mm. tämän takia ihminen on korkea-arvoisempi kuin eläimet."
- Pikemminkin kehitetty, olemmehan luotuja, kuten eläimetkin. Koiratkin pystyvät arvioimaan tekojensa seurauksia, tosin rajoittuneemmin. Kun riittävästi hakkaat koiraasi, niin huomaat että se välttää tekemästä ei-toivottuja asioita. Syy ja seuraus on oppi. Ja jos voisit seurata koiraani, huomaisit miten se muuttaa taktiikkaansa myyriä kaivaessan ellei yksi tuota tulosta ja parempi keino on käytettävissä niin silloin vaihtuu menetelmä lennossa. Voi kaivautua suoraan alas, voi seurata koloa kymmenenkin metriä kaivaen pintamaata, voi etsiä varauloskäynnit ja kaivaa yhtä vahtien muita tai kaivaa vuorotellen jokaista. Koiralla on siis tavoite jonka se aikoo saavuttaa. Esteen tullessa vaihtuu ehkä taktiikka tai ne raivataan mutta päämäärä on ja pysyy, ellen omistajana keskeytä.
"Oksitoniinin voi tuoda kiintymyksen tunnetta mutta sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Eläimet eivät pysty rakastamaan. Ei ole myöskään mitään näyttöä siitä että oksitoniini toimisi kahden eri rodun välillä millään tavalla."
- Oletko koskaan nähnyt joutsen pariskuntaa. Ne ovat eliniän yhdessä ja usein elävät yksin puolison kuoleman jälkeen. Siis rakkautta ja kiintymystä koko eliniän.
"Koira lukee kasvojenilmeitä, mm. paljastetut hampaat (hymy, nauru) ovat koiralle uhan elkeitä. Tämä jo yksinään osoittaa, miten väärin koira tulkitsee ihmistä."
- Jälleen jospa pääsisit näkemään joskus koiraani. Ei koe uhkaa hampaistani, ELLEI ole uhkaa myös äänessä.
"Ihmisen silmä pystyy erottamaan jotakuinkin miljoona eri värisävyä, koiran arvellaan pystyvän erottamaan joitakin kymmeniä (nekin harmaan sävyjä). Mitä ihminen tekisi tarkalla hajuaistilla kun ihmisen toiminta perustuu pääasiassa näköaistimukseen? "
- Aliarviot koirien näkökyvyn. Arviosi värisävyjen määrästä saattaa olla oikea tai väärä mutta sehän onkin vain arvio. Mutta se millä on merkitystä on koiran kyky nähdä hämärässä ja erottaa pieninkin liike myös silloin. Ei ole merkitystä sillä näkeekö värejä vai ei vaan sillä että näkeekö ja kuinka pystyy hyödyntämään näköään.
Lopuksi: Ettet vain ole laittanut itseäsi vähän turhan korkealle jalustalle???
- - - ja Korjauksia faktoihis :
Eläimillä on synnynnäisiä vaistoja joiden mukaan se toimii eikä niitä lasketa älykkyydeksi. Rotat ja oravat tekevät pesiinsä useamman kuin yhden uloskäynnin eikä sitä lasketa älykkydeksi kuten ei sitäkään miten joku kaivaa kuoppia ja metsästää
Jokaisella eläimellä on tavoite, elossa pysyminen, ja luonto on täynnä ihmeellisyyksiä millä eri keinoin eläimet tähän tavoitteeseen pyrkivät. Mutta mikään eläinlaji ei ihmistä lukuunottamatta tiedä, miten muut lajit toimivat. Ainoastaan ihmisellä on kyky kerätä havaintoja ja tehdä tietoisia, johdonmukaisia päätelmiä. Ihminen myös käyttää työkaluja ja aseita (tosin apinat osaavat käytää keppiä mutta siihen se jääkin). Nämäkin jo kohottavat ihmisen täysin eri asemaan kuin muut lajit. Se, miten syvällä vedessä tai hapettomassa tilassa joku eliö/eläin elää, ei tähän vaikuta mitään. Ne vain ovat sopeutuneet niihin olosuhteisiin (eivätkä pysty tunkeutumaan muihin olosuhteisiin, johon ihminen puolestaan pystyy, tosin rajoittuneesti mutta silti).
Olen nähnyt joutsenia mutta olen nähnyt myös käkiä jotka eivät pittaa edes omista poikasistaan puolisostaan puhumattakaan. Joten mitähän tuolla joutsenesimerkillä haluttiin sanoa? Rakkauttahan siinä ei muuten ole alkuunkaan vaikka romanttinen mielikuvitus kuinka yrittäisi sitä siihen ympätä.
Oksitoniinin vaikutukset etenkin eri lajien yhdessäolon yhteydessä ovat silkkaa spekulaatioita. Lajityypillinen käyttäytyminen sen sijaan tunnetaan aika hyvin eikä sitä tule sekoittaan tunteisiin. Jopa hyönteisillä on tapoja joita vilkkaan mielikuvituksen omaava itseään pettävä ihminen voi kuvitella tunteisiin perustuvaksi.
Rähise ja kiroile koirallesi niin se luimistelee ihan riippumatta siitä minkälainen ilme on naamallasi. Kasvojen ilmeillä ei ole koiralle mitään merkitystä, lukuunottamatta ehkä hampaiden paljastamista tai jotakin muuta erittäin selkeää elettä.
Ihmisen näkökyky on eläinkunnan tarkimpia koska ilman sitä ei ihminen olisi pystynyt jäämään eloon. Suurin osa ihmisen aistimuksista perustuu näkökykyyn, taistelukyvystä tiedetään häviävän 80% jos silmät peitetään. Ihanko todella kuvittelet, että ihminen olisi kyennyt metsästämään ja suojautumaan ilman näkökykyä? Heh heh, väittämän on pakko olla provo tai sitten pyrit kieltämään todellisuuden millä tavalla hyvänsä silloin kun tosiasiat eivät tue näkemyksiäsi.
On kalalajeja, jotka pitävät poikasiaan suussaan tietyn ajan suojatakseen niitä saalistajilta. On myös hämähkkejä jotka kuljettavat poikaspussia mukanaan. Pussi on täynnä pienenpieniä hämähäkinpoikasia. Sinulla on hyvät mahdollisuudet löytää näitä hämähäkkejä Suomenkin luonnosta. Liskojen en tiedä huolehtivan elävistä poikasista mutta ainakin jotkut niistä hautovat munia.
Tuon suppean artikkelisi mukaan lintujen oksitoniinia on tutkittu vain jälkeläisten osalta ja saman lajin kesken. Rakkauteen sitä ei ole siinä kuitenkaan pystytty liittämään millään lailla. Mutta sinähän silti vetelet hatusta johtopäätöksiä joita ei jutun perusteella voi millään tehdä.
Jos kerran tiedät että oksitoniini on välttämätön suvun lajin jatkumiselle, niin kerropa mistä olet tuon tiedon saanut. Kerropa nyt edes suurinpiirtein vai puhutko siinäkin läpiä päähäsi. Miten paljon olet yleensä tutkinut lajien kehityshistoriaa?
Nisäkkyyden määitelmiin ei kuulu millään laila poikasista huolehtiminen, vaikka niin kuvittelet. Nisäkkäät ovat eläimiä jotka imettävät poikasiaan, se on ainoa nisäkkäiden määritelmä. Nisäkkäiksi lasketaan myös eläimet jotka eivät synnytä eläviä poikasia mutta silti imettävät niitä kun ne kehittyvät niin pitkälle että ne pystyvät imenään.
Kaiken kaikkiaan olet henkilö, joka suoltaa omien kuvitelmien siivittämää tuubaa ja ilmeisesti täytät tieteen ja julkaisujen aukkokohtia itse omiin näkemyksiisi sopivilla oletuksilla.
Rakastuminen on hormonitoimintaa jota ei tiede ole pystynyt selittämään. Rakkauteen kuulu myös kaipaus rakastetun poismenon/lähdön johdosta joka johtuneee sekin hormonitominnasta. Eläimillä ei tiettävästi tällaista kaipuuta ole eikä niiden hormonitoiminnassa tiettävästi tapahdu vastaavia muutoksia kuin rakastuneella ihmisellä joka menettää rakkaansa. Eläimet eivät myöskään kärsi lapsensa menettämisestä joka taas ihmismaailmassa on todettu traumatisoivammaksi tapahtumaksi mitä olla voi. Delfiineillä ja norsuilla tosin on havaittavissa eleitä joita voi tulkita surun merkiksi mutta ei esim. koirilla.
Koska pölhöjä on maailmassa tarpeeksi, joten en ole katsonut tarpeelliseksi jatkaa sukua.
Tämä tosiasia on saanut viisaamatkin lisääntyjät hiljaiseksi.
Lapsen tekeminen tarvitsekin paljon järkeä ja taitoa, sekä (itse)rakkautta.
"Sillä sinun johtavan ajatuksen haluan kuulla, en sitä että kykenet lisääntymään.
Miksi juuri sinun kuuluisi lisääntyä?"
Olenko itserakas, jos teen lapsia? Nyt minulla ei sellaisia ole, mutta haaveissa on.
Ja eikö pölhöjä koiria ole terpeeksi? Ai niin, koirien pölhöyshän johtuu vain pölhöistä omistajista. No niinhän lastenkin pölhöys johtuu pölhöistä vanhemmista. Jos lapsistasi kasvaa pölhöjä, se on sinun vikasi. Mutta lapsia et meinaa tehdä, eikä kannatakaan, jos et niistä mitään tiedä, kuten että samoin kuin koiratkin, niin lapsetkin kasvavat sellaisiksi millaisiksi vanhempansa ne kouluttavat.
Niin, kuinka moni on miettinyt miksi hän haluaa lapsen?
-Vanhuuden turvaksiko? Heh.
-Vai siksi, että haluaa säilyttää "ainutlaatuisen" sukunsa ja geeninsä?
-Tai rakkaudesta? Mihin?
-Ehkäpä rakastaakseen ja hoivataakseen jotakin avutonta? Mutta sehän on nk. lemmikki.
-Koska niin kuuluu tehdä?
-Koska Minun lapsestani kasvaa uusi Einstein tai Breivik... hmm.
Kuten itsekkin sanoit, "lapsetkin kasvavat sellaisiksi millaisiksi vanhempansa ne kouluttavat", eli karrikoiden sanottuna pölhöt kasvattavat pölhöjä.
Vaikka omistaa auton, niin ei kukaan väitä tietävänsä kaikkea autoista, mutta jokainen lapsensaanut on kasvatusasiantuntija...
"koirien pölhöyshän johtuu vain pölhöistä omistajista." Olet asian ytimessä nääs, pidä toi...
Hirvee älämölö, kun jotkut uskaltaa sanoa ääneen, etteivät halua tenavia! Hui kauhistus sentään! Onpas ne itsekkäitä ja tyhmiä ;)
Kyllähän kaikkien pitää "haluta" samaa, että maailmapelastuu. Kellään ei saa olla omaa tahtoa, kun minäkin tein lapset, koska ympäristö sitä edellyttää ja nyt olen kyrsiintynyt, rahaton, vailla omaa aikaa, jne.
Tiän monta pariskuntaa, jotka ovat tehneet lapsia, koska sitä "edellytetään". Onpa hyvä syy. Ei ole minun vikani, etteivät uskalla ola omia itsejään. Sitten kitistään muille siitä, etteivät tee lapsia, kun ite eivät uskalla olla tekemättä.
On aika hirvittävää kun jotkut haluavat lapsen eikä sen sijaan ota koiraa. Aivan älytön ratkaisu.
Lapsille pitäisi ainakin rakentaa omia aidattuja leikkipuistoja jotta koirat voisivat juosta aitauksen ulkopuolella vapaana niin etteivät lapset häiritsisi niitä.
minulle on aivan sama teetkö lapsen vai otatko koiran. kunhan pidät sekä kersasi että koirasi kurissa. taas eilen tuli tilanne missä onneksi hyväluonteiset lapsista pitävät hauvelini eivät säikähtäneet kun joku valopää vanhempi oli kahden kakaransa kanssa pihalla, kakarat säntäilivät sinne tänne ja juoksivat suoraan päin koiriani ja tulivat silittelemään ilman lupaa kysymättä....