Kyllä itkee ja kovaa.
Meille vaan on opetettu jo pienenä, että tosi mies ei itke!
Humalassa oleva ja tunteitaan ilmaiseva mies on surkuteltava ilmestys.
Mutta kun selvinpäin ei kehtaa.
Kun se pato viimeinkin aukeaa, niin silloin on aina tosi kyseessä.
Naiset pystyvät keskenään käsittelemään näitä asioita.
Meillä miehillä se on aivan eri juttu:
Itkuinen, rakkauttaan kaipaava suomalainen harjastukka sulkeutuu kovaan kuoreensa.
Hammasta purren kärsitään kaikki helvetin tuskat ja menettämiset.
Hame päälle, jos hempeilemään uskaltaa!
Kuitenkin sisimmässä velloo suuret tunteet ja ne pitäisi pystyä purkamaan.
Harva kuitenkaan kehtaa avautua edes lähimmälle ystävälleen, koska palaute peloittaa:
Ryyppyillan aikana tehdyt tunnustukset ovat seuraavana päivänä tuskaisena mielessä.Pitikin mennä päätään aukomaan...
Mies, joka itkee naisen rakkauden perään saa osakseen pelkkää säälinsekaista osanottoa.
Hame päälle ja Martta-kerhoon kutomaan kintaita!
Ei suomalainen mies häpeä omia tunteitaan.
Ne ovat vaan liian kipeitä tuoda toisten tietoon.
Eihän me puhuta eikä pussata, mutta kyllä me osaamme rakastaa!
Meille vaan on opetettu jo pienenä, että tosi mies ei itke!
Humalassa oleva ja tunteitaan ilmaiseva mies on surkuteltava ilmestys.
Mutta kun selvinpäin ei kehtaa.
Kun se pato viimeinkin aukeaa, niin silloin on aina tosi kyseessä.
Naiset pystyvät keskenään käsittelemään näitä asioita.
Meillä miehillä se on aivan eri juttu:
Itkuinen, rakkauttaan kaipaava suomalainen harjastukka sulkeutuu kovaan kuoreensa.
Hammasta purren kärsitään kaikki helvetin tuskat ja menettämiset.
Hame päälle, jos hempeilemään uskaltaa!
Kuitenkin sisimmässä velloo suuret tunteet ja ne pitäisi pystyä purkamaan.
Harva kuitenkaan kehtaa avautua edes lähimmälle ystävälleen, koska palaute peloittaa:
Ryyppyillan aikana tehdyt tunnustukset ovat seuraavana päivänä tuskaisena mielessä.Pitikin mennä päätään aukomaan...
Mies, joka itkee naisen rakkauden perään saa osakseen pelkkää säälinsekaista osanottoa.
Hame päälle ja Martta-kerhoon kutomaan kintaita!
Ei suomalainen mies häpeä omia tunteitaan.
Ne ovat vaan liian kipeitä tuoda toisten tietoon.
Eihän me puhuta eikä pussata, mutta kyllä me osaamme rakastaa!
Vastaukset 60
Vanhimmat
Kyllä tiedän yhden, joka on itkenyt kunnolla vaimonsa kuoltua. Hällä ei ollut tapana ryypiskellä eikä viettää aikaa miesporukoissa. Sen sijaan naisia tanssitteli ahkerasti ja hyvänä piti.
Rakkaus on ruma sana!
Loukattu rakkaus
Ei, ei hän itkenyt vuokseni
hän itki menetettyä unelmaa
ruokkimatonta nälkäänsä
hylätyksi tulemista hän itki.
Mandi
kuka oli hulluin.äo:ni saattaapi olla alle sata mut so whaty?ei käy kateeks "korkeassa asemassa olevalla ouuttuu etiikka eteä mora aali. todisteet on!!! ainakin vuosi aikaa nostaa syytteet.
ei itkenyt minun entiseni, sillä taisi jo olla valmiiksi katsottuna uusi kainaloinen
"Naiset pystyvät keskenään käsittelemään näitä asioita."
jotkut pystyy, jotkut ei, ei taida menetetyn rakkauden itkeminen olla sukupuolikysymys, ennemminkin se itkee jolla olisi rakkautta ollut vielä jäljellä toisen jo porskuttaessa eteenpäin uusiin seikkailuihin
Uskoisin ettei "mies" ole yksi yhtäläinen käsite, vaan inhimillinen olento, - jotkut kai itkee ja toiset ei..niinkuin me muutkin ihmiset, naisetkin.
Uskon, että on kovia naisia ja pehmeitä miehia.
Tuosta vanhanajan opetetusta tavasta päästään varmasti sukupolvi sukupolvelta pois.
Eivät tunteet ole sukupuolivalinnaisia.
Oma isäni itki, jos itketti, niin tekee miehenikin.
Pitäisi kai menettää joku rakkaus tietääkseen. Tähän mennessä en ole menettänyt kuin rakastumisen tunteen. Sitä ei jaksa surkutella, kuuluu jonnekin nuoruuteen...
yleensä miehet ruikuttaa sitä kuinka heidät jätettiin ilman mitään syytä, sitä ei jaksa Erkkikään kuunnella, ei selvinpäin eikä kännissä
kannattaisi ehkä kysyä siltä vaimolta lähtemisen syitä, jos vaikka vinkiksi seuraavaa suhdetta varten
Liekö nuo itkeneet, yks laittoi kortin, jossa kaipaili karjalanpiirakoita leipomaan, kun jauhoja oli jäänyt kaappiin. :)
Toinen ajoi muutaman kerran sadan kilometrin päästä oven taakse huhuilemaan. Hiukan kyllä kuulosti itkuiselta.
Varmaan on jo kyyneleet kuivuneet, aikaa kulunut jo 34-36 vuotta.
Ensinhän mies uhkailee.
Itsensä tai jättäjän tap-
pamisella.
Jos ei pysty kumpaankaan,
tulee itku. Sitten äiti puhal-
taa.
Eipä itke mies, ei ainakaan tosi-Suomalainen.
Kuten totesit, hän kyllä sekoaa liiasta viinasta.
Mutta sitä ei lasketa, se on kuin hiiltyvä makkara Grillissä, pelkkä vahinko vain.
Pankoot pikku-miehet hantiin, jos niitä täällä esiintyy.
H.
Nii.. ja naisethan jo kirjoittavatkin unelmistaan.
H.
Voi voi. Aina on huono. Jos itkee on itkupilli. Jos juoksee kirves kädessä perässä on raivohullu. Jos ei tee kumpaakaan ei osaa näyttää tunteitaan.
Naiset "pystyvät keskenään käsittelemään" keskenään näitä tunteita ja sitten juorutaan kaikille että niistä saataisiin maksimaalinen hyöty itselle ja että niitä saataisiin vielä provosoitua lisää....
Väitän ettei tässäkään ole mitään sukupuolieroa, vain kasvatuseroja.
Ihan olen samaa mieltä, kasvatus sanelee aika paljon. Oppiiko näyttämään tunteitaan ja itkemään.
Aina tarvitse naistenkaan olla valittamassa, että miten se nyt noin käyttäytyy tai ei osaa raukka käyttäytyä.
Mulle kelpaa mies, itkulla tai ilman, kunhan on muuten hyvä.
"Anceli"
Olet oikeassa, kuten harvemminkin.
Hyvä mies-opettaja tekee naisen.
Hyvä mies-opettaja kyllä osaa löysätä ohjaksiakin.
Sehän on miehelle vain hupia ja viihdytystä.
Antaa myös naiselle tunteen vapaudesta.
Pääsee nainen kehumaan miestänsä.
Niinku, vapaasti....:)
H.
Lärpäti lärpäti, sie olet yks törkeimmistä ainakin juttujesi perusteella, mitä olen ikinä kohdannut, myös näin virtuaalisesti.
Olis kiva päästä vähän opettamaan sinuu...kymmenen raipaniskua joka toinen tunti ja samalla tauotonta ohjeistusta aiheesta kuinka naisia on kohdeltava.
Pinkka nenäliinoja siihen viereen, itku tulis kumminkin.
Eiköhän alkais puheet ja tavat siistiytyä. :)
Ei kelpaisi minulle itkevä mies.
Mielestäni erityisesti miehen pitää pystyä myös hillitsemään tunteidensa näyttämistä. Surun tai liikutuksen aiheuttama silmien kostuminen ei mielestäni vähennä kenenkään miehekkyyttä, jopa päinvastoin, silloin kuin se osoittaa myötätuntoa tms.. Eikä tietenkään itkeminenkään "oikeassa" paikassa.
Itkeminen ja vollottaminen "väärässä" paikassa tai seurassa ei mielestäni ole sen sopivampaa kuin väärässä paikassa nauraminenkaan tai muut tunteenpurkaukset.
Törkeiksi luokittelen Ancelin jututkin. Mikä tekee ihmiset ilkeiksi??????????????
Kaikkea ei pieni ihminen aina voi ymmärtää, otan osaa..
Sitä minäkin ihmettelen, mikä tekee ihmiset ilkeiksi????
Käy -- 8 -- lukemas hunksin huorittelut yhestä alotuksesta nii huomaat kuka on törkee.
"älä muita syyttele"
Ja missähän noin on päässyt käymään?
H.
Kyllä mies voi itkeä menetetyn rakkauden perään, ainakin surra sitä. Ihan varma en ole siitä, itkeekö hän menetettyä rakkautta vai sitä, mitä menettää sen mukana,
statuksen, perhe-elämän, mahdollisen elintason madaltumisen.
Juopon itkuja ei lasketa! - Ihan on yks hailee mitä juoppo tekee.
Mutta selväpäinen ihminen otetaan vakavasti, mies voi tottakai surra, siinä kuin nainenkin, jos menettää rakkauden.
En oikein usko, että pelkästään materian vuoksi itkisi.
Sitä on itkuviinaa siinä kuin räyhäviinaakin. Eikä käyttäytyminen huumattuna (vaikka alkoholilla) ole normaalia, se osoittaa vain mitä ihminen itsessään kontrolloi.
Näilläkin sivustoilla pitäisi olla kirjoittajakohtainen promillelukko.
Jotkut taitavat ennemmin katkeroitua kuin heretä itkemään.
Se kauna jäytää kauan, kunnes on saanut jollekin kostetuksi, aivan syyttömällekin.
Voi synnyttää vihan koko sukupuolta kohtaan, jos ei mitenkään kykene unohtamaan.
Tunteikas mies nyyhkii itseltäänkin salaa.
Kun tulee ero, mies yleensä menettää enemmän ja kärsii enemmän. Hän myös vaipuu itsesääliin useammin kuin nainen, näkeehän noita jos viitsii käydä kuppiloissa.
Aina löytyy naisia jotka ovat valmiita "tukemaan".
Mies itkee ikuisesti ensimmäisen aviovaimonsa perään, heillä on yhteiset lapset ja se ensimmäinen aito rakkaus,
jonka jumala on yhdistäny sitä älköön ihminen erottako,
sanoo vihkikaava ja raamattu,
ei aina mies menetä enempää ja itse, sillä loppuunpalanut vaimo lähtee, vaikka jäis kaikki koti ym taakse, ja usein syynä, miehen uskottomuus, miehän suorastaan odotta, et vaimo lähtee ja saa kaiken itselleen, uuden naisensa kanssa..
Tälle viestille peukku! Vastuu erosta halutaan sysätä naisen harteille tekemällä temppuja jotka saavat NAISEN LÄHTEMÄÄN, silloin voi kepeämmin mielin jatkaa uutta elämää uuden kanssa. Näin toimittuaan voi MIES VOI OLLA VIATON UHRI, sehän oli vaimo joka lähti!!
Tässä viime viikolla juttelin tutun pappismiehen kanssa, samainen pappi
vihki minut ja siippani. Sanoin hänelle, että huonoa työtä teit, kun
liitto päättyi eroon. Vastaus oli että jäikö häneltä se umpisolmu
tekemättä. Valitettavan paljon näitä umpisolnuttomia liittoja nykyisin
on. Kertoi itsekkin pappi eronneensa, mutta asuvansa uudessa
naissuhteessa.
Tuosta erosta on kohta 20 vuotta, joten ne itkut on puolin ja toisin
itketty. Nyt kavereina joskus soitellaan.
"La g"
Niinpä, alttarilla seisovat kaikki neljä, ja kaikki uskovat ikuisuuteen.
Ja alttarilla ei viisaita ole koskaan.
Mutta niin on hyvä, sanoo Siirakki.
Elämänuskon on jatkuttava.
Vaihtoehtoa on puolisoille ja papeillekin, vaan inhimilleselle elämälle ei.
H.
Inhimilliselle siis...
Heevetin Siirakki...
H.
Jos avioparit eivät asuisi yhdessä, onnelliset avioliitot olisivat yleisimpiä.
*Friedrich Nietzche*
Kuinka kauan hän oli naimisissa, vai olikokaan? ;))
*lapsetononparaslastenkasvattaja*
Viisaan ei itse tarvitse tehdä kaikkia virheitä oppiakseen.
Yksikään mies ei ole koskaan tavannut miestä,
jonka kanssa olisi valmis menemään naimisiin,
jos olisi nainen.
- George Gibbs
Niinpä, lapsiakaan ei tarvi tehdä, osatakseen heitä kasvattaa.
miksi mies ei halua lähteä kotiinsa sinkun luota, mutta kun avioituu lähtee koko ajan kodista pois..
yks hyvä syy juoda on muka itkeä ex-vaimon perään..
Kyllä.
Hautakiven huoliminen on tärkeä.
Ainahan ne märyää viinapullon kanssa.
Kuule ei viina rahaa anna tai hyvää elämää, jos tarkoitat minua voi sanoa että näin eläkkeellä yli 100t /e vuosi on hyvä tulo .
Viina on viisaille kuolema tai elämä.
Nollia 24 on aivan täysi.
En tarkoita. Yleisnäkemys.
Moni osaa näyttää surunsa, mihetkin. Nuoremmat varsinkin, eipä heitä enää ole kasvatettukaan periaatteella...mies ei " poraja " .
Suuntaus on mielestäni kehittynyt pehmeimpiin arvoihin, se on hyvä.
Enpäs ole muuta väittänytkään. Moni ei uskalla tai kykene näyttämään suruaan muuten kuin viinan voimalla. Kait se on helpompaa tai ehkä helpottaa, tai tarvii rohkasua saadakseen tunteet sisältään ulos.
Jos se auttaa niin mikäpä siinä. Joskus vaan tuntuu ettei loppua tulekaan kun sattuu hyvä kuuntelija jolle purkaa sydäntään.
Vastaukseni oli aloittajalle, jottet turhaa ota itseesi. Oikeassa olet ikäisistämme tai vanhemmistamiehistä tunteissaan näyttämisiin.
Vaan heidät kasvatettiin ´jyryiksi´ miehiksi, ettei voi syyttää yksipuolisesti heitäkään.
Hyvä kun itkun saa aikaiseksi, kunhan se ei mene nonstoppina.
En todellakaan ota itseenin vaan kerroin oman näkemykseni asiaan.
Et tiedä elämästä mitään... olet nolla.
Niin sinäkin.
Kyllä tiedän olen 60 sinä olet nolla ja tulet olemaan.
Meidän ikäluokkamme miesten mallit eli isät olivat sodasta muuttuneita miehiä, jotka eivät kovin hyviä esikuvia pojillensa tunteiden suhteen olleet. Meidän äideilläkin taisi olla melkoinen urakka kestää sodan muuttamat aviomiehensä ja hoitaa sodan jälkeiset lapsikatraansa. Poikien kasvatus taisi olla lähinnä kurittamista: suu kiinni ja tee niinkuin käsketään! Ei siinä paljon mielipiteitä ja tunteita kyselty. Tyttöjen osa oli silloin helpompi.
Ajat muuttuvat ja miehetkin sen myötä. Toivottavasti meidän ikäluokan miehet ovat siirtäneet pojilleen hyvät puolensa eli uskollisuuden ja pettämättömyyden perhettään kohtaan.
Rakastaaha suomalainen mies osaa!
"akkapaha"
Alkutalvesta taidettiin täällä jo kirjoittaa sanasi.
Muistaakseni useampaankin kertaan.
Niin monet ovat kaikenlaista kokeneet.
Minä inhoan uusintoja.
H.
Hunksz
Inhoa vaan aivan rauhassa.
riippuu siitä mikä lasketaan menetetyksi rakkaudeksi.
Jos menettää rakkaan kesken rakkauden, tapaturmaisesti tai sairauden vuoksi niin varmasti kaikki itkee.
Jos menettää rakkauden toiselle, niin silloinkin suurin osa itkee, osa hopea sijaansa ja osa sitä ettei ymmäränyt pitää rakkaastaan niin hyvää huolta ettei olisi ollut tarvis lähteä etsimään kultaa.
Jos menettää rakkauden ihan omasta syystään, niin silloinkin itkee, ei sitä että syy oli itsessä, vaan itkee omasta mielestään kokemaansa vääryyttä.
Jos rakkaus on jo mennyt aikaisemmin pois, niin sitten erottuaan on itkevinään sen perään samalla myhäillen tyytyväisenä uutta kohdettaan tiiraillen.
Itkulla saa sympatiaa, itkulla saa naisia lohduttamaan, itkulla ei kuitenkaan saa uutta rakkautta.
"Voihan itku!"
Alkutalvesta taidettiin täällä jo kirjoittaa sanasi.
Tässäkin aloituksessa on jo kirjoitettu.
Muistaakseni useampaankin kertaan.
Niin monet ovat kaikenlaista kokeneet.
Minä inhoan uusintoja.
H.
Menneiden avioliittojen perusteella joudun toteamaan : Jokainen parisuhde on kompromissi.
"O-a"
Tylsät avioliitot ovat.
Ruudikkaat, ja kestävät, perustuvat aina alistamiseen, vaikkapa molemmin puolin.
Jos ei kaukosäätimestä taistella, on avioliitto tuhoontuomittu.
H.
harvoin jos koskaan uusi rakas on niin hyvä kuin se alkuperäinen ensirakkaus,
sama taistelu, jopa pahempaa on uusrakkaan kanssa sopeutua uuteen suhteeseen,,
kummasti mies alkaa kaipaamaan sitä alkuperäistä
Siltä väliltä. Olen huomannut miten miehet käyttävät viattomia sinkkuja hyväkseen :(