Eli nyt on jäänyt jonkinlaiset "kammot" siitä, miten lapsille oikein pitää puhua. Mulla on kokemusta enimmäkseen isommista lapsista (3-8 vee) ja joskus kun olin sijaisena päiväkodissa pitkän tovin, niin sitten viimeisenä päivänä mulle vihjailtiin, että olen puhunut ainakin pienemmille lapsille väärin (alle 3 vee). Valitus oli tullut yleisesti, mutta luulen, että koski vain minua kun kukaan muu ei ollut siitä kuullut.
En ole vielä tähänkään asti tajunnu, että miten olen puhunut "väärin" lapsille. Lapset tykkäsivät kamalasti musta, mutta jotain väärää tein. Sain sellasen käsityksen, että jonkun äidin mielestä lapselle pitäis puhua kirjakielellä. 8 tuntia päivässä kirjakielellä ei oikein luonnistu tuosta vaan, enkä ole ikinä huomannut yhdenkään äidin puhuvan kirjakielellä lapselleen. Olen nuori, mutta en vedä mitään slangia tai teinisanoja tosiaankaan. :) Ihan tämmöistä normaalia puhetta. Tutkin myös muiden sanomisia lapsille ja ihan normaalisti puhuvat, tietysti pienemmille vähän selkeämmin ja toistelevammin. Miksi sitten juuri mun puhetapaa kritisoitiin? En sitten tiedä, onko ollut joku riitatilanne missä on pitänyt sanoa tiukasti ja joku yliherkkä äiti nähnyt tämän. Lapselle kun pitää sanoa melko tiukasti jos vaikka antaa potkua toiselle lapselle. Myös vakkarit puhuivat välillä tosi tuohtuneena ja kiukkusena lapsille, mutta eihän sitä kukaan kuullut siinä tilanteessa kuin minä. Otetaanko sijaiset aina vähän "silmätikuksi?"
Osaiskos joku antaa vinkkejä miten nyt kehitän puhetapaani, vai annanko mennä vaan toisesta korvasta ulos? Haluisin töissäkin olla oma itseni, varsinkin kun lapset siitä tuntuvat pitävän.
En ole vielä tähänkään asti tajunnu, että miten olen puhunut "väärin" lapsille. Lapset tykkäsivät kamalasti musta, mutta jotain väärää tein. Sain sellasen käsityksen, että jonkun äidin mielestä lapselle pitäis puhua kirjakielellä. 8 tuntia päivässä kirjakielellä ei oikein luonnistu tuosta vaan, enkä ole ikinä huomannut yhdenkään äidin puhuvan kirjakielellä lapselleen. Olen nuori, mutta en vedä mitään slangia tai teinisanoja tosiaankaan. :) Ihan tämmöistä normaalia puhetta. Tutkin myös muiden sanomisia lapsille ja ihan normaalisti puhuvat, tietysti pienemmille vähän selkeämmin ja toistelevammin. Miksi sitten juuri mun puhetapaa kritisoitiin? En sitten tiedä, onko ollut joku riitatilanne missä on pitänyt sanoa tiukasti ja joku yliherkkä äiti nähnyt tämän. Lapselle kun pitää sanoa melko tiukasti jos vaikka antaa potkua toiselle lapselle. Myös vakkarit puhuivat välillä tosi tuohtuneena ja kiukkusena lapsille, mutta eihän sitä kukaan kuullut siinä tilanteessa kuin minä. Otetaanko sijaiset aina vähän "silmätikuksi?"
Osaiskos joku antaa vinkkejä miten nyt kehitän puhetapaani, vai annanko mennä vaan toisesta korvasta ulos? Haluisin töissäkin olla oma itseni, varsinkin kun lapset siitä tuntuvat pitävän.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä ota ressiä tollasesta. Oikeasti. Voi olla valituksia jotka osuvat kohdalleen, ja on valituksia jotka eivät osu kohdalleen. Et voi mitenkään miellyttää kaikkia. Varsinkaan, jos kaksi äitiä valittaa samasta asiasta keskenään ristiriitaisesti. Jos lapset tykkää susta, niin ilmeisesti et äksyile turhasta, jaksat selittää ja kuunnella, tulet ymmärretyksi ja toivottavasti myös totelluksi.
Ole toki oma itsesi! Joku vaihdevuotinen harppu nyt vain halusi jostakin päästä nokkimaan sinua, lapset kun ehkä olivat tykänneet sinusta enemmän kuin hänestä : )
Ei pitkän päälle lasten kanssa varmaan jaksa eikä pärjää, jos yrittää esittää muuta kuin on, tai rupeaa puhumaan sivistyssanoilla ja kirjakielellä. Älä yritäkään. Opettajat koulussa sitten oikovat työkseen, ja saavat puhua hienostikin.
Murresanat ovat minusta arkea ilahduttavaa väriä elämään. Menestystä ja työniloa sinulle! Olet varmasti hyvä omana itsenäsi.
Kyllä meillä ainakin riittää vain se, että lapsille puhutaan selkeästi ja tarkoitetaan mitä sanotaan. Ei KUKAAN puhu kirjakielellä... Ehkäpä jotkut hienostomammat sitä toivovat..? Mutta luulen, että tuo valitus on jostain työpaikan sisältä. Kuten joku juuri sanoikin, että joku katkera vakkari ei ole tykännyt nuorekkaasta puhetavastasi..? :D Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!
Kiitos rohkaisuista! Tänään olin taas pitkän tauon jälkeen töissä lasten parissa ja tuntui, että tarkkailen omaa puhetapaani vähän liikaakin. :D Mutta siis aivan normaalisti puhun, samalla tavalla puhuu äitini. :D Siis tietysti mun ikäsillä on omia sanoja, mitä nyt vanhemman sukupolven ihmiset ei aina ymmärrä, mutta en ole ikinä ollut mikään "lol, ihQ, daa" tyylinen, en edes teininä. Enkä lasten kuullen edes kiroile! Kerran varmaan pääs ärräpää kun kaaduin oven eteen selälleni häntäluu edellä kun tie oli jäässä.
Tottakai sitten ne selitystilanteet pitää olla selkeitä ... "ymmärrätkö mitä teit väärin?" on uskottavampaa kuin että "ymmärräks mitä teit niinku väärin?!" :) Sitten kans risoo nää "tädit" jotka ei anna lasten edes jutella ruokapöydässä ilosia asioita. Mitä pahaa siinä on, jos joku nyt vähän nauraa ja on kiinnostava aihe, kuhan ei mene ruualla pelleilyksi. Mä olen vissiin vähän "paha" siitä, että syödessäkin juttelen lasten kanssa mielellään kun niillä tuntuu sitä asiaa olevan. Toki tietyin väliajoin hoputtaa syömäänkin. :) Mutta aika monesti tullut vihasia katseita tai joku kiukkunen pää ilmestynyt kulman takaa. :D
Kerran myös joku tuli melkein huutamaan, että hänellä on tärkeä puhelu menossa ja lapset meluaa!! Lapsia 10, ei ne vaan voi olla hiirenhiljaa kun on leikit menossa ja just tultu lepäämästä! Puhelun aikana piti toimiston ovea auki ... äly hoi?
Mutta joo, kaikenlaista. Kummallisen erilaisia ihmisiä näkee tällä alalla! Niin työntekijöitä kun niitä äitejäkin ... isät nyt on melkeen aina suht positiivisia tai perussuomalaisa mörököllejä ... mutta ei ne ainakaan valita. :D Mutta välillä tuntuu ettei mikään kelpaa! Sitten kun on vielä nuori ja lapseton niin ei vaan osaa ajatella ihan kaikkea äidin kannalta.
Sitten on näitä lapsia, jotka puhuvat hoitajille ihan käsittämättömän rumasti ja uhkailevat ja jopa käyttävät väkivaltaa. Ilmeisesti näillekin pitäisi jotain kirjakieltä kauniisti ladella hymy suussa? "Ei meidän pertti ..."
Muuten en puutu tuohon päiväkotitouhuun, mutta aikanaan puhuin lapselleni melkolailla kirjakieltä, kuten minulle itselleni oli lapsena puhuttu. Luin myös hänelle paljon kirjoja. Seurauksena oli se, että jotkut pitivät poikaani pikkuvanhana, ja epäilivät, että hän viettää aikaa vain aikuisten seurassa. Hyötyä siitä oli koulussa, kun suomenkieli sujui ongelmitta. Verbaalisesti lahjakas lapsi, sanoi opettaja. Nytkin, kun juttelen poikani (28v) kanssa, nautin hänen värikkäästä, sujuvasta ja monipuolisesta kielenkäytöstään.
Voi Äits sentään. Ei lapselle tarvitse puhua kirjakieltä eikä mielestäni saakaan! Murteet ovat rikkaus, ja on vahinko, jos lapsi ei sellaista kuule edes kotonaan! Omat lapsukaiseni olivat koulussa hyviä äidinkielessä (suomi), vaikken ikimaailmassa puhunut kirjakieltä, vaan omaa murrettani. Luin heille paljon, liekö se autanut vai ylipäätään hyvä "kielipää". Työkaverini puhuu lapsilleen kirjakieltä, mikä kuulostaa pelkästään hölmöltä.