Montako koirakaveria pennulle tulisi olla, että siitä kasvaisi hyvin sosiaalistettu koiruus? (Lähinnä ennen rokotuksia, sillä niiden jälkeen alamme tutustua koirapuistoihin ja niissä muihin koiriin.)
Meille tulee pian pentu ja vain kolmella tutulla/sukulaisella on aikuisia koiria, joita tapailemme siihen asti kunnes rokotukset ovat kunnossa.
Tiedän, että pentutapaamisia järjestetään ympäri Suomea.
Ovatko ne tarkoitettu myös vielä rokottamattomille pennuille? Onko pentujen seura yhtä "hyvä" kuin aikuisten, eli oppivatko pennut myös toisiltaan koirien etikettiä ja käyttäytymissääntöjä? Riittäisikö pentutapaamiset ja kolme aikuista koiraa saamaan aikaan sosiaalisen koiran?
Meille tulee pian pentu ja vain kolmella tutulla/sukulaisella on aikuisia koiria, joita tapailemme siihen asti kunnes rokotukset ovat kunnossa.
Tiedän, että pentutapaamisia järjestetään ympäri Suomea.
Ovatko ne tarkoitettu myös vielä rokottamattomille pennuille? Onko pentujen seura yhtä "hyvä" kuin aikuisten, eli oppivatko pennut myös toisiltaan koirien etikettiä ja käyttäytymissääntöjä? Riittäisikö pentutapaamiset ja kolme aikuista koiraa saamaan aikaan sosiaalisen koiran?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkälainen kasvattaja? Voisko pentu olla sisarustensa kanssa vähän vanhemmaksi kuin tuon 7 viikkoa? Sisarusten seura hyvän kasvattajan huomassa on kaikkein paras pentukoulu. Tutkimukset osoittavat jopa 12-viikon ikään asti, mutta harva kasvattaja on valmis pentuja näin kauan pitämään. Silloin kasvattajalla pitää nimittäin olla jo aikaa sosiaalistaa pentuja eri tilanteissa. Pienkasvattajilta tämä kuitenkin usein onnistuu. Mutta 8-9 viikkoa voisi olla isommassakin kennelissä, jos sinne jää myös muita pentuja.
Muutenhan käytännössä se on tämä pentutapaamiset ja aikuiset koirat. Yleensä niilläkin päästään ihan hyviin tuloksiin, kunhan aikuisilla koirilla on hyvät hermot :)
Laatu lienee määrää tärkeämpi.
kaikki uroskoirani koirakaverit ovat narttuja?
Itselläni nyt 3,5 kk pentu. Tuli seitsenviikkoisena. itselläni myös toinen lähes viisivuotias. Olemme varovaisia toki liikkuessamme siellä sun täällä, mutta silti menemme tavalliseen puistoon, torin liepeille yms. Pienellä riskillä tietty. Meillä on myös reppu, josta pennun on turvallista katsella maailmaa. Ei ne koirat riitä sosiaalistamiseen vaan ihan kaikki. Tämä vanhempi liikkuu mukanani milloin missäkin. Mennään ratikalla, metrollam, bussilla tai junalla, niin kaikki luonnistuu. Ei hötkyike tms. Saman aion tehdä pennun kanssa. Kerran olemme jo olleet ravintolassa syömässä kaikki yhdessä. Hyvin meni. Oma alusta pennulla mukana. Lisäksi pentu tuo jo palloa sekä fribaa. Tuntee EI komennon. Istuu ja menee maahan käsimerkein. Toki aina saa herkun tai heitetään palloa. Mene joka paikkaan mihin voit, jotta sosiaalistaminen onnistuu. Autolla kiertelly on sosiaalistamista. Kyllä se pentu näkee asioita. Pyydä kylään koiratuttuja, mutta muista isot koirat voivat pelätä pientä ja syntyy paniikkitilanteita. Rauhallisesti hyvä tulee. Tutustu myös etukäteen tulevaan koirapuistoon ja siellä käyviin. Tunnetko ketään, joka käy usein. Osaavat jelppiä monessa. Onnea Teille pikkusen kaa.
Kyllä me alamme pennun kotiuduttua tehdä retkiä maailmaan. :) Kuljemme bussilla, junalla, autolla, käymme kurkkimassa aidan takaa lapsia tarhassa, katsomassa torin vilinää... En ihan tarkoittanutkaan sosiaalistamista näin laajassa mittakaavassa.
Huolenaiheeni on vain toisien koirien kanssa toimeen tuleminen. Edellisestä koirastani tuli koirakavereiden puutteen vuoksi toisia uroksia inhoava remmirähjääjä, vaikka muuten olikin aivan ihana (tykkäsi ihmisistä, autoilusta jne.), enkä tosiaankaan halua tehdä samaa virhettä tämän pennun kanssa.
Kasvattajan luona oleilu ei valitettavasti onnistu yli 8 viikkoa vanhaksi. Mutta ehkä menemme pentutapaamisiin ja saamme sitten niistä tarpeeksi ja sopivaa seuraa tuttujen koirien lisäksi, ettei mokani toistu.
Meillä on sama ongelma. Lähipiiristä löytyy vaan pari koiraa. :/
Luulenpa että tuo on hyvin paljolti koirayksilöstä kiinni, ujolle tekee hyvää saada paljon kontakteja ja rämäpää tottuu vähemmälläkin. Omani on jälkimmäistä tyyppiä, ennen rokotuksia pystyttiin tapaamaan vain paria kolmea koiraa ja niitäkin vain muutaman kerran, ja pentukurssitkin jäivät olosuhteiden pakosta väliin, mutta tosi sosiaalinen tuli silti. Toki käytin muuten paljon ihmisten ilmoilla, kyläilemässä jne.
Ei ole välttämättä aina pennun edun mukaista olla kasvattajalla pidempään kuin muut oentueen jäsenet. Olin tyrmistynyt kun kävin hakemassa omani, sitä oli pidetty muiddn lähdön jälkeen yksin pentuaitauksessa, kun perheen muut koirat eivät kuulemma jaksa pentuja katsoa. Sijoitusemä oli lähtenyt omaan kotiinsa jo pari viikkoa aiemmin.
Kun oma koira oli pentu niin mä kyllä tuolla ulkona liikuttaessa ennoin tutustua ihan vastaantuleviin koiriin, tietty kysyn ensin että saako haistella =) Monesti vastaantulijat koirineen tuli oma-aloitteisestikin tutustumaan pentuun vaikkei rokotukset vielä ollu kunnossa.
Ajattelin että jos on perus siisti taluttaja hihnan toisessa päässä ja terveen näköinen koira, niin todennäköisesti on rokotukset heidän puolelta hoidossa, etenkin näin kaupunki alueella.
En tiiä olisko pitänyt olla varovaisempi, mutta toisaalta taas sitten ei oltaisi toisia koiria nähty paljon yhtään jos olisi pitänyt luottaa vain niihin tuttuihin koira kavereihin joita kyllä oli muutama, mutta välimatkat olivat liian pitkät niin ei voinut tavata kuin vaan silloin tällöin.
Anyway, tuloksena on näin 1 vuoden iässä oikein tasapainoinen kaikkien kaveri, tykkää myös toisista uroksista vaikka itsekin poika on, ei ole rähjännyt ikinä remmissä eikä missään muuallakaan, koirapuistossakin tulee toimeen kaikkien kanssa isossakin laumassa =D
Toki luonteellakin merkitystä millainen koirasta tulee aikuisena, mutta uskon että tämä olisi paljon pidättyväisempi jos olisin jättänyt vain tuttujen koirien varaan koska tätä jännitti tosi paljon alussa muihin koiriin tutustuminen.