Apilat

tuotannostani löytyy paljon enemmän, nämä ovat vain pohjaraapaisu...kun ehdin niin siirtelen lisää tänne :)

Runo oli ehdottomasti uljas, mutta jäin kaipaamaan kiusoittelevaa viestiä, kutsua rivien väliin ja taakse. Chapeaun iloitteleva näkökulma avaa uuden tulkinnallisen ulottuvuuden, joka tekee runosta ainakin itselleni henkilökohtaisemman -- viimeiseen asti jääräpäinen pasifisti kun olen: suhteellisen helposti sisäistettävä kokemus luonnon voimasta ja maiseman uhkaavuudesta otetaan ovelasti käyttöön yritettäessä välittää lukijalle vaikeasti kommunikoitavaa apokalyptista näkymää. Tämä on omapäinen, mutta hedelmällinen tulkinta.

"Duck-and-cover" on juuri se ilmaus, jota kirjoittaja varmasti itsekin käyttäisi tiivistämään ensimmäisen säkeistön. Apiloiden nöyrtyminen voidaan kuitenkin nähdä myös laajemmasta poliittisesta näkökulmasta: tavalliset, sydämessään rauhantahtoiset ihmiset ovat taipuneet valtiollisen voiman edessä ja antaneet hallituksen ajaa kansansa tuhoon. Ehkä niskojen taipumiseen liittyy myös hieman häpeää.

Kimalaiset ovat ehdottomasti traumasta ja säteilystä huumaantuneen mielen tulkinta raatokärpäsistä. "Miksi nuo kimalaiset kiusaavat siskoani?"

Pian ydinräjähdyksen jälkeenhän tuhoalueen valtaa myrskyinen tuuli, joka puhaltaa kohti räjähdyspistettä. Viimeiset säkeet sopivat siis kehyksemme sisään. Toden totta. Kaunista kohtalokkuutta. Oiva katsantokanta, chapeau.

Hieno runo, korppi. Kiitokset ylipäätään tuotantosi ahkerasta esille tuomisesta.

theokratie kirjoitti:

Runo oli ehdottomasti uljas, mutta jäin kaipaamaan kiusoittelevaa viestiä, kutsua rivien väliin ja taakse. Chapeaun iloitteleva näkökulma avaa uuden tulkinnallisen ulottuvuuden, joka tekee runosta ainakin itselleni henkilökohtaisemman -- viimeiseen asti jääräpäinen pasifisti kun olen: suhteellisen helposti sisäistettävä kokemus luonnon voimasta ja maiseman uhkaavuudesta otetaan ovelasti käyttöön yritettäessä välittää lukijalle vaikeasti kommunikoitavaa apokalyptista näkymää. Tämä on omapäinen, mutta hedelmällinen tulkinta.

"Duck-and-cover" on juuri se ilmaus, jota kirjoittaja varmasti itsekin käyttäisi tiivistämään ensimmäisen säkeistön. Apiloiden nöyrtyminen voidaan kuitenkin nähdä myös laajemmasta poliittisesta näkökulmasta: tavalliset, sydämessään rauhantahtoiset ihmiset ovat taipuneet valtiollisen voiman edessä ja antaneet hallituksen ajaa kansansa tuhoon. Ehkä niskojen taipumiseen liittyy myös hieman häpeää.

Kimalaiset ovat ehdottomasti traumasta ja säteilystä huumaantuneen mielen tulkinta raatokärpäsistä. "Miksi nuo kimalaiset kiusaavat siskoani?"

Pian ydinräjähdyksen jälkeenhän tuhoalueen valtaa myrskyinen tuuli, joka puhaltaa kohti räjähdyspistettä. Viimeiset säkeet sopivat siis kehyksemme sisään. Toden totta. Kaunista kohtalokkuutta. Oiva katsantokanta, chapeau.

Hieno runo, korppi. Kiitokset ylipäätään tuotantosi ahkerasta esille tuomisesta.

ja pasifistit perivät maan. Hmm. Mietin, onko koskaan ollut humanistia, joka ei olisi ollut pasifisti. Vastakkainen yhtälö tuntuu mielettömältä.
Voi tietysti kysyä, mitä pitää tehdä tai jättää tekemättä, että voi nimittää itseään pasifistiksi. Esimerkiksi, vaikka tämän jalon vaikkakin hyvin epämääräisen aatteen jaan useissa suhteissa, olen silti tämänhetkisen päätökseni mukaan astumassa armeijan harmaisiin. Ristiriitaista kenties?

Kiitoksia mainiosta täydentävästä analyysistä. Totta puhuakseni mieleeni tuli muuan Chydeniuksen kaiketi säveltämä Arvo Salon laulu, nimeltään Hiljainen kevät: (ehkä tunnetkin sen)

"
Jos tarkkaan katsot tuonne pilven laitaan/
voit nähdä pilven taikka hattaran/
Jos maata katsot niin kuin talonpoika maitaan/
voit nähdä pienen sienen kasvavan/
Siis katso pilveä ja katso sientä yhtä aikaa vaikka taikka vuorottain/
kookasta pilveä ja pientä sientä ja laula yksin taikka kuorottain:/

Pilvi vaikka kuinka suuri nousta saahan/
niin kauan kuin ei nouse sienen muotoinen/
ja sieni, myrkkysienikin saa nousta maahan/
niin kauan kuin ei nouse pilven korkuinen/
...
"

Että näin. Poliittinen runous ei ehkä ole kovin kestävää, mutta iskevää se on aina.