Olen harkinnut hankkia koiran, mutta en välttämättä haluaisi pentua. Onko järkevää ottaa aikuinen koira suoraan? N. vuoden ikäinen uros olisi paras vaihtoehto, tuleeko aikuisen koiran kanssa johtajuus ongelmia tai muuta vastaavaa?
Aikuinen koira
Riitta
91264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Miksei, niin tein itsekin tosin hieman vanhemman hankin. Käy ensin tutustumassa koiraan vaikka pari kertaa ja ota selvää miksi koirasta luovutaan ja kysele terveysasiat, tavat, luonteenpiirteet.
Johtajuus ongelma on sitten ihan koiran ja sinun luonteesta johtuva asia
sopiihan sitä vanhempikin koira ottaa! Täytyy vaan olla tosi tarkkana mistä koiransa ostaa ja millaisista oloista! kannattaa joo käydä tutustuun muutamaan kertaan ja viedä vaikka lenkille, ni näät millai käyttäytyy..ja pistä omistajat koville ja kysele kaikki mahdollinen..kyllä keskustelussa ilmenee aika nopsasti minkämoisia immeisiä ovat=) kannattaa tehdä kunnon kirjallinen sopimus kaikista ehdoista ja sen varalle et jos tulee ongelmia...
Enpä ottaisi KOSKAAN aikuista koiraa. Suhdekin tulee parempi kun kasvattanut itse ja lisäksi koiran historia saattaa olla epäselvä (valheellinen) ja ongelmia tulee. Se on riski. Ellei sitten ole tuttavan koira, jonka tuntee ja tietää. Tiedän useita tapauksia (vihaisia lapsille, pissivät sisälle, vaikka muuta sanottu, sairas koira, epilepsia, ei mitään kotikasvatusta, laiskuutta jne.jne..)): Osta pentu hyvältä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta! Tämä on minun neuvoni.
Totta tuokin, eli tarkkana kannattaa olla. Tosin jos hyvin käy niin aikuisen voi myös ostaa kasvattajalta.
Mutta yhtälailla pennunkin ostoon sisältyy pieniä riskejä.
Mutta omaa hankintaani en ole katunut!
Voit saada hyvän koiran, mutta todennäköisesti kiertoon joutunut on sellainen joka on jonkin ongelman takia laitettu kodinvaihtoon.
Minun koirani kodinvaihtamisen syy oli että alkuperäisessä perheessä oli "puhjennut allergia", mutta kun koira oli jonkin aikaa minulla ollut, niin huomasin että koiran todellinen ongelma oli pelkoaggressiivisuus.
Jos aiot ottaa aikuisen, tutustu koiraan mahdollisimman hyvin etukäteen, ja ota mukaasi joku jonka koiratuntemukseen voi luottaa. Hän pitää pääsi kylmänä ettet ensimmäistä söpöliiniä ota säälistä ;) ja ehkä osaa lukea koirasta, millainen kaveri siitä tulee (siis jos itselläsi ei ole paljon kokemusta vieraista koirista)
Ja saitpa helpon tai hiukan hankalamman kaverin, niin aikuisella on yleensä aina jonkinlaista sopeutumisvaikeutta. Onhan se joutunut uuteen laumaan ja on vähän ihmeissään. Puoli vuotta on kuulemma nyrkkisääntö, mitä uuteen ympäristöön tottumiseen menee. Mutta, sitä voi alkaa heti kouluttamaan (pentua ei aivan heti voi harrastuksiin viedä), ja paljon pentuajan häsläämistä jää pois.
Ei voi sanoa että ota tai älä ota. Pitää aina arvioida tapauskohtaisesti. Itse otimme vuoden ikäisen koiran kasvattajalta ja kaiki on mennyt hyvin. Koira on nyt 9v.
Mikä itsestä parhaalta tuntuu.
Minä olen ottanut molemmat koirani aikuisina, toinen 6-vuotias ja toinen 2-vuotias. Molemmat kasvattajilta, vanhempi entinen jalostusyksilö mikä jäi eläkkeelle ja nuorempi jalostukseen kelpaamaton uros.
Hävettää tunnustaa mutta päädyin aikuisen koiran ottamiseen siksi että ei innostanut ajatus sisäsiisteyskasvatuksesta. Ja hankalaahan se olisi ollutkin, työpäivän aikana kun tulee monet pissat sisälle. Kaksi koiraa olen pennusta asti kasvattanut itse ja voin kyllä sanoa että samanlaisen suhteen olen saanut luotua jokaiseen koiraan, tuli se sitten pentuna tai aikuisena.
Olen joskus miettinyt eläimestä luopumista. Siis en ole miettinyt omista eläimistä luopumista vaan yleisellä tasolla.
Joskus tulee mieleen, ettei ihme, että koira esim. viedään lopetettavaksi allergian vuoksi. Suuri osa ihmisistä pitää ihmistä, joka koirastaan luopuu, henkilönä jolla ei ole vastuuntuntoa ja halua huolehtia eläimestään. Tai vaihtoehtoisesti koirassa on pakko olla vikaa.
Kuitenkin aivan todellisia ja päteviä syitä eläimistä luopumiseen on esim. muuttuneet elämäntilanteet tai puhjenneet allergiat. Vaan kuka tuosa tilanteessa sitten lähtee hakemaan uutta kotia eläimelleen sillä riskillä, että koira leimataan ongelmakoiraksi ja henkilö itse saa vastuuntunnottoman ja huonon eläinihmisen leiman otsaansa...
riippuu siitä miten koira on ennen pidetty.
Minä otin narttu sakemannin vähän reilu puol.vuotisena ja se oli entisien omistajien mukaan ongelmakoira mikä on vaaraksi kaikille.
HEH! Minä en nää tuossa koirassa mitään ongelmaa...tosin alussa koira kyllä meni kaikkien päälle, luimisteli vain ja näytteli hampaitaan...sillä oli kadonnut luottamus ihmiseen.Oli kulma peruskoulutettu mulle tullessaan haluisinkin tietää että mitenköhän on koulutettu?Harjanvarrella ja huutamalla luulisin...
No jokatapauksessa koira on nytten aivan ihana ja siitä alkuajan äksyilystä ei ole tietoakaan...no välillä pihalla toisen koiran tai humalaisen vastaan tullessa pikkasen muistuttaa entisestä itsestään mutta siinä kaikki(ja humalaisille saakin öristä! Niinhän nekin tekee!).
Tietysti pentukoira kiintyy paremmin ja nopeemmin, mutta kylläse vanhempanakin otettu koira kiintyy...
Mut ohje on se että jos haluat helpon koiran ota se hyvästä perheestä älä semmosesta missä koira on pilalle piesty...sillä siinä on sitten jo hommaa saada sen koiran luottamus yms. takaisin
Ja kyllähän se saattaa kokeilla et kumpi täällä määrää mut saattaa olla myös kokeilematta...