Olen iloinen

Hienoa! Toivottavasti noita öitä tulee teille useammin tästä eteenpäin! :)
Meillä vuoden ikäinen tyttö herää edelleen 2-5 kertaa yössä, itkee ja tutin saatuaan nukahtaa uudelleen. Mut herättää siis mut... Kerran tai kaksi on nukkunut koko yön yhdellä heräämisellä... No, kai tämä tästä!

onnea sulle kans joka saa nukkua yönsä :) meillä kans 2kk ikäsestä asti nukkunu yöt läpeensä mitä ny muutamana yönä heränny ku hampaita tuli.. mut on se niin mukava ku saa nukkua kunnon yöt :) hyvä että teki ootte saanu hyvän nukkujan.. saattaa olla et sitteku hampaita alkaa tulemaan nii saattaa yöt sitte alkaa rakoilemaan..

Meillä nukkui ekat 5 kuukautta tosi hyvin. Söi pari kertaa yössä mutta nukkui muuten kuin tukki. Sitten alkoi yölliset hulinat, joita kesti varmaan 5-6 kuukautta... Heräilyä, itkeskelyä, pyörimistä, seisomaan nousemista. Vasta lähempänä 1-vuotispäivää alkoi rauhoittua. Eli vaiheita tulee. Hyvä nukkuja saattaa muuttua huonoksi nukkujaksi. Mutta nauti nyt kun menee hyvin! ;)

Meillä on molemmat nukkuneet jo n.1½-2kk iästä asti täysiä yö unia ja siis reilusti täysiä. n.klo:21-7/8 .
Toki toinen alkoi heräilemään siinä n.½vuoden iässä uudelleen, mutta ei nälkään van ihan muuten vaan. Onneksi sitä ei kestänyt kauaa..mutta tosiaan, kuten tuossa edellä jo joku kirjoitti, eri vaiheita tulee.

heips kuinka vieroitan tutista. poika 7kk nukkuu hyvin täydet yöt, voi herätä kerran kiljaisuun ja kun saa tutin jatkaa unia, mutta tätä ei siis joka yö.

Meitä kyllä kehotettiin jättämään jo 6 kk ikäseltä kaikki "palvelut" yöltä pois, eli syötöt ja tutit. Ei se (yleensä) ilman muutaman yön valvomista, eikä ilman itkua onnistu. Toisinsanoen, ei voi vuositolkulla odottaa että vauva itse itsensä vieroittaisi ;)
ei hypätä vauvan joka itkasuun, koska meillä ainaki saattaa kuulostaa melkein hereillä olevalta, mutta oikeasti onkin ihan unessa ja nukahtaa itekseen. Jos vierotushommat käynnissä, niin käydä välillä pitämässä käsiä vauvan päällä tms. rauhoittamassa ja mennä taas välillä pois. Kyllä sen vauvan pitäis sitte jossain vaiheessa huomata, ettei mitään ole tulossa, joten paras kai nukkua ... Aamuun asti ;)

jotenkin hurjaa että jo puolen vuoden tienoilla pitäisi vauvan olla niin iso ettei "palveluita" tarvita..Tosin itse en ajattele asiaa palveluna vaan vauvan tarpeeseen vastaamisena.

Onnea sinulle, että olet saanut hyvän nukkujan. :) Olisipa meilläkin noin, mutta eipä vaan ole.. :( Vauva nyt reilu 2kk ja ekat viikot meni yötä päivää niin, että vauva söi 1-2h välein, eikä todellakaan nukahtanut heti syötön jälkeen uudestaan, vaan syömisineen saattoi olla valveilla yhteensä 2h ennen nukahtamista. Sitten noin kuukauden ikäisenä nukkuikin jo 3-4h yössä, mutta edelleen syömisien yhteydessä valvoi samaa tahtia niin, että saattoi taas olla hereillä yhteensä 2h. Juu ja minä tottakai valvoin vauvan kanssa ja voin kertoa, että olen ollut erittäin väsynyt... Sitten riemastuin pari viikkoa sitten, kun vauva nukkui jopa 5h putkeen yöllä, no sitä iloa ei kestänyt kuin noin viikko ja taas sama rytmi 3-4h unilla jatkuu, kaks yötä oli välissä, että vauva nukahti heti syömisen jälkeen.. Mä en tiedä, kauanko oikeasti tällästä jaksaa, että pitää keskellä yötä valvoa aina 1-2h ennenkun vauva nukahtaa uudestaan syötön jälkeen, mulla kestää kaikenlisäks vähintään 30min saada itse unta uudestaan eli periaatteessa nukun 2,5-3,5h pätkissä... Ja iltaisin yöunille nukuttamiseenkin saattaa helposti vierähtää 2h ennenkuin vauva nukahtaa... huoh.. :P mut silti mulla on ihana vauva

Heippa uninallukka. Kerronpa nyt suoraan, mitä meillä arki todella on, vaikka tästä tulee varmaan kivasti kaikkea arvostelua palstan lukijoilta, mutta ihan sama...
Juu eli on mulla mies, mutta se on patalaiska kun mikä, jos totta puhutaan. Hän oli vauvan synnyttyä 7 viikkoa kotona, eikä valvonut yhtä ainuttakaan yötä vauvan kanssa niin, että minä oisin saanut nukkua edes yhden kokonaisen yön. Minä sen sijaan valvoin alussa vauvan kanssa niin, että nukuin 1-2h kerrallaan muutamatkin viikot, ehkä kolme yötä sain nukkua 3h pätkän, kun mies katsoi tv:tä, niin samalla oli sit hereillä kuitenkin, ni jätin vauvan hänen vastuulleen siksi pieneksi hetkeksi ja nekin hetket, kuulin kun hän vaan kiroili tms, jos vauva ei ollut tyytyväinen.. vauva siis nukkui todella huonosti sekä yöllä että päivällä, kunnes selvisi, että vauva nälkäänsä itki, jolloin otettiin käyttöön lisämaito pullosta (vauva 2vko tuolloin ja paino ei ollut noussut tarpeeksi, niin neuvolasta saatiin lääkärin ohjeet antaa lisämaitoa)..
Nyt vauva on reilu 2kk ja mies on esimerkiksi vaihtanut tämän vaipat tasan kaks kertaa, käynyt edelleen normaalisti harrastuksissaan (joissa on siis lähes joka ilta 3-4h kerrallaan), ei ole siivonnut kotia (ei edes sillon kun oli sen 7vko kotona, paitsi kerran kun asiasta tarpeeksi monta kertaa huomautin ja sekin tappelun kautta, että hän suostui edes siivoamaan).. Minä puolestani olen käynyt jokaisen menon vauva mukanani (paitsi kaksi lääkärireissua joissa olin yksin ja vauva sen aikaa miehelläni).. No, kohta se saa luvan muuttua, kun päätin mennä kerran viikossa jumppaan...
Mutta niin, minä siis olen valvonut joka ikisen yön vauvan kanssa, jos vauva on herännyt ja tottakai hän onkin, hän herää vielä (tottakai kun on vielä niin pieni) syömään 3-4h välein ja syönnin jälkeen saattaa valvoa jopa 2h ennenkuin nukahtaa uudestaan.. Muutama yö oli välissä, kun vauva nukkui yllättäen 5h putkeen ja ai että olin pirteä, kun sain edes sellasen pätkän nukkua.. Mies ei siis koko sen 7vko aikana edes viitsinyt yhtä yötä nähdä vaivaa ja valvoa vauvan kanssa, vaan paineli välillä sohvalle nukkumaan ja tiuskaisi, että ei saa nukuttua (arvaa vaan miltä ne kommentit minusta tuntuivat), nyt mies on palannut työelämään ja ymmärrän, jos ei työn takia voi öitä valvoa, mutta turha mun on odottaa sitä viikonlopuiltakaan, kun hän ei sitä koskaan viitsi tehdä... Tähän väliin pakko mainita, että mies on moneen kertaan ollut kiukkuinen minulle, jos vauva on vähänkin kitissyt hänen sylissään ja tyrkkää heti vauvan takaisin minulle ja sanoo, ettei vauva viihdy hänen sylissään jne.. Sitten vielä mainittakoon se, että koska olen näiden vähäisten unien takia ollut välillä tosi kiukkuinen ja myös itkuinen, niin hän valittaa että olen outo jne ja jos mainitsen siitä, millainen tilanne todellisuudessa on, siitä tulee vain riita ja minä olen taas huono ihminen jne.. Meidän suhde on siis oikeasti mennyt vain koko ajan huonompaan suuntaan vauvan synnyttyä.. Olen alkanut miettimään jopa eroa, koska tuntuu ihan hirveältä hoitaa ihan kaikki yksin, kotityöt ja vauva ja vielä valvoa, mutta toisaalta taas haluaisin että tilanne muuttuisi paremmaksi ja myös mies osallistuisi tehtäviin edes joskus, mutta en tiedä, miten sen saisi toteutettua, sanonut olen asiasta monesti, mutta se päättyy yleensä aina riitaan ja lopulta se olen minä, joka joudun pyytämään anteeksi, koska olen miehestäni huono ihminen tmv...
Onneksi nyt vauva on ottanut päivisin päiväunet jotka kestää 2-3h, jolloin minä saan myös nukkua, vaikka valitettavaa tässä on se, että ne päikkärit on yleensä juuri sillon, ku mies tulee töistä kotiin, joten me ei enää pahemmin edes nähdä toisiamme, vaikka en joka iltapv noita unia ota, mutta välillä on ihan pakko, en muuten jaksaisi... Toisaalta ihan sama, mies kuitenkin nappaa vaan läppärin kainaloonsa heti kun töistä pääsee, vauvaa moikkaa ehkä vaivaset 5min... Ja minä herään taas vauvan herättyä hoitamaan vauvaa.. Ja kun tulee iltatoimien aika, minä teen ne lähes poikkeuksetta aina yksin, vaihdan vauvalle vaatteet (vaatteita mies ei vauvalle ole vaihtanut koskaan), vaipan, syötän ja nukutan yöunille.. Tuo yöunille nukuttaminen tuntuu välillä erittäin raskaalta, koska vauvalla kestää jostain syystä nukahtaa joskus jopa 2-3h ja se tuntuu todella rasittavalta minusta, joudun välillä jättämään vauvan hetkeksi (käyn vaikka juomassa lasin vettä tms) sänkyynsä, koska minusta tuntuu, että hermoni eivät kestä ja se tunne saa jälkeenpäin ajateltuna tuntemaan itseni huonoksi äidiksi..
Näin, siinpä tais tulla kunnon avautuminen, kiitos helpotti kirjoittaa..