Tyttö täytti juuri 1.v ja on mahdottoman vaativa neiti. Ei osaa vielä kävellä, mutta kovasti tykkää kävellä jos käsistä pitää kiinni. Taaperokärry meillä on mutta nykyään ei suostu sillä enää kävelemään, koska on oppinut, että kun vanhemmat pitävät käsistä kiinni ja häntä talutetaan niin pääsee helpommin/nopeammin paikasta toiseen. Illat meneekin siinä, että taluttelemme tyttöä ympäri kämppää. Sohvalla ei saa istua rauhassa hetkeäkään, koska tyttö tulee heti kinuamaan taluttajaa tai hän haluaa nousta sohvalle touhuamaan. Lattialla ei viihdy enää lelujen kanssa, kirjoja tykkää välillä katsella itsekeen. Mutta siis suurimmaksi osaksi täytyy koko ajan olla joku viihdyttämässä häntä. Olen jo töissä ja mies tekee vuorotyötä. Kun mies on iltavuorossa niin en pysty tekemään juuri mitään itsekseni tai hetkeksi levähtämään esim vain sohvalla istuen. Kaikki menee hyvin siihen saakka kunnes tehdään vastoin tytön tahtoa. Sitten alkaa mahdoton kiukkuaminen ja itku. Iltapäivän päikkäreille tyttöä on vaikea saada vaikka selvästi olisi havaittavissa että hän on väsynyt. Itkee vain sylissä ja sängyssä vielä enemmän. Hampaita on ehkä tulossa, mutta voivatko nekään nyt jatkuvaa kiukkua aiheuttaa, tätä on kuitenkin kestänyt jo jonkin aikaa. Tyttö on kyllä aina ollut melko itkuinen tapaus, mutta nyt tuntuu että keinot loppuu miten saada tyttö pysymään tyytyväisenä. Tavalliseen maitoon olemme pikkuhiljaa siirtyneet ja mietin olisiko se voinut aiheuttaa kärttyisyyttä, mutta jätimme senkin hetkeksi tauolle, emmekä kullä huomanneet muutosta parempaan.
Pitäisikö nyt vain antaa tytön huutaa ja kiukkuilla vai kuinka herkästi te muut äidit vastaatte lapsen kiukkuun. Itse en ole viitsinyt hirveästi antaa tytön huutaa, koska välillä hän saa sellaisia itkukohtauksia, ettei hengitä hetkeen ja huuletkin alkavat sinertää. Sen vuoksi ehkä myös yritän tietoisesti karttaa tilanteita, joissa tyttö saattaisi kiukustua ja saada näitä itkukohtauksia.
Rakastan lastani aivan koko sydämestäni, mutta nyt viime ajat ovat tuntuneet todella raskailta kun itse käyn työssä ja illat menee kokonaan tytön viihdyttämiseen. Sitähän se lapsen hoitaminen on, mutta olisi hetkittäin mukavaa jos lapsi viihtyisi edes hetken esim lelujensa parissa itsekeen ja saisin vaikka rauhassa lukea lehteä.
Pitäisikö nyt vain antaa tytön huutaa ja kiukkuilla vai kuinka herkästi te muut äidit vastaatte lapsen kiukkuun. Itse en ole viitsinyt hirveästi antaa tytön huutaa, koska välillä hän saa sellaisia itkukohtauksia, ettei hengitä hetkeen ja huuletkin alkavat sinertää. Sen vuoksi ehkä myös yritän tietoisesti karttaa tilanteita, joissa tyttö saattaisi kiukustua ja saada näitä itkukohtauksia.
Rakastan lastani aivan koko sydämestäni, mutta nyt viime ajat ovat tuntuneet todella raskailta kun itse käyn työssä ja illat menee kokonaan tytön viihdyttämiseen. Sitähän se lapsen hoitaminen on, mutta olisi hetkittäin mukavaa jos lapsi viihtyisi edes hetken esim lelujensa parissa itsekeen ja saisin vaikka rauhassa lukea lehteä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulostaa TISMALLEEN samalta kuin meidän neidin kanssa. Itse ainakin huomasin että tuota kiukkuisuutta ja itkuisuutta aiheutti se ettei lapsi osannut/päässyt menemään omin avuin ja ymmärsi jo että kävellen pääsisi joka paikkaan. Ja oli ärsyyntynyt että tarvitsi tähän toimintoon vielä apuja.
Eipä meilläkään hetken rauhaa ollut kun tyttö tajusi kävelyn ihanuuden,mutta itse ei vielä jaloillaan pysynyt.
Voi sitä riemua kun lähti itse kävelemään. SItä kävelemistä ei nyt saa loppumaan :oD. Ja lapsikin on selvästi onnellisempi kun ei ole niin riippuvainen enää muista.
Joten sinulle neuvoisin malttia vaan. Kunhan hiemkan itsenäistyy niin teillekin jää välillä hengähdystaukoja. Meillä tyttö on nyt 1,5 v. ja touhuilee jo yksin todella kovasti ja oikeastaan paljoa ei saa edes mennä leikkejä enää sotkemaan. Tosin oli 1/2 v. sitten. Kun aika meni vaan lapsen viihdyttämiseen. Joten aikansa kutakin hetkeä.
Anteeksi jos loukkaan nyt teitä totuudella. Ei noin pieni pärjää päivähoidossa. Siksi kiukkuaa ja oireilee. Pahalta tuntuu pienen puolesta. Meillä oli tytöllä pahaa eroahdistusta aina tuonne puolitoistavuotiaaksi asti. Nyt on tyytyväinen ja elo leppoisaa 2-vuotiaan kans.
Tyttö on vielä kotihoidossa. Syyskuun alusta menee 3 päivää viikossa päiväkotiin. Mutta kiitos lohduttavista sanoista. Vauva aika oli jo välillä rankkaa kun tyttö oli niin itkuinen, temperamentikas tyttö siis. Sitä vain odottaa, että milloin tämä helpottaa :)
Niin tuttua! Poika kuukauden päästä vuoden. Ja ollut vauvasta asti vaativa. Nykyään viihtyy muutamia hetkiä päivässä yksin kirjojen tai lelujen parissa. Osaa jo kävellä, oppi kuukausi sitten. Hirvee kiukku itku tulee jos poistun samasta huoneesta tekemään jotain muuta, tai jos esim siivoan ja en ota häntä syliin. On tosi temperamenttinen. Suuttuu jos ei saa omaa tahtoaan läpi.
Sinulle "ota kotihoitoon". Kaikki lapset ei ole samanlaisia. Jos sinun lapsesi ei viihdy päiväkodissa,ei se tarkoita etteik aikki muutkaan viihdy.
Meillä lapsi meni 1 v. 3 kk päiväkotiin. Jää sinne hymyillen ja vilkuttaen perään. Nauttii suunnattomasti muiden lapsien seurasta. Kotona ollessa kiukkusi vaan. Kiukut jäivät päiväkodin myötä pois.
Kaikki lapset eivät ole samanlaisia!
Lapsen nauttiminen tai viihtyminen ei ole mikään todiste siitä, että asia on hänelle ja hänen kehitykselleen hyväksi. Monet lapset pitävät monista asioista (jatkuvasta suklaansyönnistä, rajattomasta videoiden katselusta, vaatteiden läpikotaisin kastelemisesta pihaleikeissä, autossa ilman turvavöitä matkustamisesta, pelkkien lihapullien syömisestä ja perunan ja kasvisten jättämisestä) jotka eivät ole heille hyväksi.
Ei sillä, ettäkö 1v3kk päivähoito olisi mielestäni paha-paha-juttu, mutta tarkoitan vaan, että arviointitapa on nyt vähän väärä :)