Minkä ikäisinä aloititte opinnot?

Olen aineopettaja. Täytin opetusharjoittelun aikana 30 vuotta ja aineryhmämme miespuolisten opetusharjoittelijoiden keski-ikä oli 35 vuotta. Yksi täytti 50 vuotta. Naispuolisten harjoittelijoiden keski-ikä oli kymmenen vuotta nuorempi.

Minä toimin amk:ssa englannin opettajana. Valmistuin yliopistosta 31-vuotiaana. Suoritin pedagogiset ammatillisessa opettajakorkeakoulussa hiljalleen töiden ohessa ja sain pätevyyden 35-vuotiaana. AOKK:ssa kaikki olivat toki aikuisia ja opiskelu osa-aikaista, joten vastaavaa opiskelijameininkiä ei ollut kuin yliopistossa.

Jos sulla aloittaja on jo joku tutkinto pohjalla ja työkokemusta ja haluat opettajaksi, niin kannattaa harkita ammatillisen opettajan uraa. Riittää, että pääset AOKK:hon ja teet pedagogiset siellä. Työn ohessa onnistuu parissa vuodessa - jos on näpsäkkä, niin voi onnistua vuodessakin. Työllistyminen riippuu toki sitten alasta, jota opettaisit.

Sain potkut 36-vuotiaana yhdestä karmeasta paikasta - taivaalle kiitos siitä. Kaivoin vanhat yo-paperit pöytälaatikosta ja hain yliopistoon lukemaan käyttäytymistieteitä. Ei mitään avoimen yliopiston opintoja alla, iso perhe ja yliopistopaikkakunnalle toista sataa kilometriä - ei velkoja. Kehtoa heiluttaen luin pääsykokeisiin iltamyöhällä kotona koko irtisanomisajan.

Opiskelin maisteriksi ja hankin ped.pätevyyden siihen päälle 4,5 vuodessa. Kertaakaan en ollut yötä opiskelupaikkakunnalla - tein etänä ja kävin vain pakollisilla luennoilla, jos niilläkään. Yhtään tenttiä en uusinut ja harjoittelut tein kotipaikkakunnalla. Kaikki sanoivat, että aivan mieletön urakka ja mitä tuosta tulee. Mitään "opiskelijaelämää" en viettänyt, sillä ulkopuolisuus oli iän ja perheellisyyden johdosta aika totaalinen, mutta so swhat, kun opinnot etenivät.

Sanon neuvoksi tämän: Usko itseesi, hyödynnä ikäsi (opetustyössä tarvitaan iän tuomaa auktoriteettia) ja ole tavoitteellinen. Älä yritä olla nuorempi kuin olet ja varaudu ulkopuolisuuteen yliopistolla (kuppilassa saat istua yksin, joten ota hyvä kirja mukaan). Älä välitä kateellisista puheista (laiskat sukulaiset, entiset työkaverit jne.), vaan nauti uudesta elämänvaiheestasi. Käytä innovatiivisia opiskelumetodeja (etää, verkko-opetusta, massiivisia tenttejä huonoilla arvosanoilla opintojen vauhdittamiseksi jne.). Kun tieto ja osaamisesi kasvaa, ajattelet kauhulla, jos ET olisi aloittanut yliopisto-opintoja, vaan tyytynyt vanhaan elämääsi.

Opettajan ammatti on hienointa, mitä tiedän. Ihmisen kasvun ja kehityksen tukeminen, kasvamaan saattaminen on melkeinpä pyhä tehtävä. Ja kun valmistut, pidä isot juhlat ja muista tämä, mitä kirjoitin!

ei 33-vuotias ole vanha. Jos opiskelut kiinnostaa, siitä vaan... Kannattaa vaan muistaa, ettei se opettajan ammattikaan ihan mutkatonta ole. Työllisyystilanne heikko ja osalle aineenopettajista suorastaan surkea (historia, kielet, biologia...) Mutta jos on valmis tekemään sijaisuuksia ja lyhyitä suhteita, niin siitä vaan... Toki opettajille löytyy myös muitakin työtehtäviä kuin koulussa opettaminen :)