Yleensä kiusaajil ei oo mitää ongelmaa Sinun kanssa, niil on omia ongelmia elämässään ja ne purkaa vihaa toisiin, ja se toinen voi olla sinä.. sä vaan satuit oleen vääräs paikas väärää aikaa. sul ei luultavammin oo mitään tekemistä koko asian kaa. älä anna kiusaamisen vaikuttaa suhun. ilmoita jollekkin joka voi asiaan vaikuttaa, esim. opet, vanhemmat, kuraattori, terkkari, aikuiset yleensä, tai vaikkapa tukari (:
älä anna kiusaajille heidän haluamaansa huomiota.
voit puolustaa itseäsi sanoin, mutta älä jatka kiusaamista esim. haukkumalla takaisin. kävele vain pois tilanteesta.
näytä kiusaajille että sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta. ole vahva! (:
muakin on kiusattu kun siirryin yläasteelle, mutta kauaa en jaksanut kuunnella ilkkumista ja paskapuhetta, vaan ensin puhuin tukarille asioista jonka jälkeen käväisin pari kertaa kuraattorilla ja asia saatiin käsiteltyä.
kiusaaja ei ole vieläkään pyytänyt suoraan anteeksi, mutta en sitä odottanutkaan. ensin välillemme kasvoi seinä ja kirjaimellisesti välttelimme toinen toisiamme ja ignoorasimme toisemme. parissa viikossa seinä murtui ja olimme taas sillä ''oot mun luokkakaveri, puhun sulle jos tarvii, autan sua jos tarvii, teen mitä tarvii, mut vaan koska mun on pakko ja oot mun luokkis''.
kesäloma tuli ja meni ja nyt koulujen alettua hän heittää läppää mun kanssa, ja minä hänen kanssaan. eihän me mitään parhaita kavereita olla, mutta kummallakaan ei oo mitään toista vastaan.
kumma asia on se, että kiusaajan kaverit (jotka olivat myös kiusaamisessa mukana) ovat pyytäneet suoraan anteeksi, mutta välini heihin ovat aika jäätävät.
eli puhutaan jos on pakko, ja kerran kuukaudessa heitetään jotain läppää, mut sekin on aika pakolla väännettyy.
oon ymmärtäny että en ite ollu millään tavalla syyllinen siihen että mua kiusattiin.
saatan olla ärsyttävä joskus, mutta en koskaan puuttunut heidän asioihin, joten kiusaamisella ei ollut syytä.
kiusaajilla oli omassa elämässään suuria ongelmia, ja on edelleen.
en syytä heitä mistään, en ole katkera, sillä ymmärrän tilanteen.
tietäen mitä heidän elämässään on tapahtunut, he ovat todella vahvoja ihmisiä.
he eivät olleet vahvimmillaan sillä hetkellä kun kiusasivat minua, mutta ymmärrän miksi.
heidän asemassaan olisin itse luultavammin pahasti masentunut.
he eivät ole, ja mielestäni he ovat vahvoja ! (:
mulla on ollu muitakin vaikeita aikoja, mutta musiikki auttoi niiden läpi (:
Britt Nicole oli yksi niistä artisteista, jotka auttoivat mua pysymään vahvana. ja hänen avulla sain jonkinlaisen uskon Jumalaan takaisin.
Myös One Direction, kyllä vain, on auttanut mut läpi kaiken paskan ♥
Ja ne viisi kultaista enkeliä on kaikki mulle idoleita, Christina Grimmien ohella (:
musiikki voi saada paljon aikaan.
älä anna kiusaajille heidän haluamaansa huomiota.
voit puolustaa itseäsi sanoin, mutta älä jatka kiusaamista esim. haukkumalla takaisin. kävele vain pois tilanteesta.
näytä kiusaajille että sinua ei yksinkertaisesti kiinnosta. ole vahva! (:
muakin on kiusattu kun siirryin yläasteelle, mutta kauaa en jaksanut kuunnella ilkkumista ja paskapuhetta, vaan ensin puhuin tukarille asioista jonka jälkeen käväisin pari kertaa kuraattorilla ja asia saatiin käsiteltyä.
kiusaaja ei ole vieläkään pyytänyt suoraan anteeksi, mutta en sitä odottanutkaan. ensin välillemme kasvoi seinä ja kirjaimellisesti välttelimme toinen toisiamme ja ignoorasimme toisemme. parissa viikossa seinä murtui ja olimme taas sillä ''oot mun luokkakaveri, puhun sulle jos tarvii, autan sua jos tarvii, teen mitä tarvii, mut vaan koska mun on pakko ja oot mun luokkis''.
kesäloma tuli ja meni ja nyt koulujen alettua hän heittää läppää mun kanssa, ja minä hänen kanssaan. eihän me mitään parhaita kavereita olla, mutta kummallakaan ei oo mitään toista vastaan.
kumma asia on se, että kiusaajan kaverit (jotka olivat myös kiusaamisessa mukana) ovat pyytäneet suoraan anteeksi, mutta välini heihin ovat aika jäätävät.
eli puhutaan jos on pakko, ja kerran kuukaudessa heitetään jotain läppää, mut sekin on aika pakolla väännettyy.
oon ymmärtäny että en ite ollu millään tavalla syyllinen siihen että mua kiusattiin.
saatan olla ärsyttävä joskus, mutta en koskaan puuttunut heidän asioihin, joten kiusaamisella ei ollut syytä.
kiusaajilla oli omassa elämässään suuria ongelmia, ja on edelleen.
en syytä heitä mistään, en ole katkera, sillä ymmärrän tilanteen.
tietäen mitä heidän elämässään on tapahtunut, he ovat todella vahvoja ihmisiä.
he eivät olleet vahvimmillaan sillä hetkellä kun kiusasivat minua, mutta ymmärrän miksi.
heidän asemassaan olisin itse luultavammin pahasti masentunut.
he eivät ole, ja mielestäni he ovat vahvoja ! (:
mulla on ollu muitakin vaikeita aikoja, mutta musiikki auttoi niiden läpi (:
Britt Nicole oli yksi niistä artisteista, jotka auttoivat mua pysymään vahvana. ja hänen avulla sain jonkinlaisen uskon Jumalaan takaisin.
Myös One Direction, kyllä vain, on auttanut mut läpi kaiken paskan ♥
Ja ne viisi kultaista enkeliä on kaikki mulle idoleita, Christina Grimmien ohella (:
musiikki voi saada paljon aikaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mahtavasti sanottu! Toi kuvas hyvin mun tilannetta. Paitsi, et mä olin se kiusaaja. JA toimin yksin. Tai sain mä tukee yhelt kaverilt, joka ei oo mun kaa samas koulus ja on vähän nuorempi ku mä. Mua oli vaa kiusattu ala-asteel ja tulin kateelliseks ku huomasin tytön jol meni niin hyvin. Ja yks poika joka oli ollu mun luokal viime vuonna ni se puhu sille sano, et se pätee ja sillee, koska se tyttö oli hikke.
Mä vaa vähä stalkkasin sit. Seki muute tykkää siit One directionist. Se ei oo kertonu mun kiusaamisest muutaku joillee sen kavereille. Olin ollu melkee siis puolkaveri sen kaa yjes vaihees.
Nyt meiän välit on kai aika jäätävät. Mä ainenki yritän vältellä sitä. Se kai ymmärtää minuu jotenki, koska sit ei enää häiritse mun stalkkaaminen ja se sano, ettei mun tarvi pyytää silt anteeks.
Olin alkanu just miettii suoranaist anteeks pyyntöö. Sit se sano tai lähetti sähkäril, ettei mun tartte pyytää silt anteeks. Haluisin silti.
Miten mä oikee pystyisin? Se on aina välkil kavereitten kaa. Aika iso kamuporukka. Enkä tiiä mitä sanoisin. "Anteeks siit, et mä stalkkasin sinuu”, ei kuulosta kovin vakuuttavalt. Mä niiku kiusasin nuoreempaa. Vaik meiän ikäero on suunnillee 5 kuukautta. Mä oon silti 98 ja se 99.
Sori kirjotusvirheet kirjotin puhelimel. Ja äskeisee se luulee, et se on mun mielest ärsyttävä ja mä luulen, et oon sen mielest ärsytyävä. Kerran sähkäris sanoin sille, et "Mä oon varmaa sun mielest ärsyttävä, mut säkii oot mun mielest. Joten ihan sama.” Tollee mä kirjotin en tietenkää tarkottanu sit oikeest en tiiä mikä minuu oikee meni. Joten alottaisinko selvittämällä oonko sen mielest ärsyttävä ja kertomal ainenkii, et se ei oo mun mielest ärsyttävä?
Alota vaa. Alottajalle: hienosti sanottu
Ai että pitäisi kertoa kuraattorille, tukarille tai opettajalle? Ja paskat, kuraattori on kiusaajani äiti, tukarit kiusaavat minua ja opettajat eivät välitä. Vanhemmilla taas on omat ongelmansa, enkä jaksa selittää niille kaikkia typeryyksiä, mitä oon tehny, kun on ollu paska olo. En usko, että äitini ymmärtäisi oksentamista, itsemurhan suunnitteluita, viiltelyitä yms.
Kauheeta. Kerro. Alottajalle: ihanaa tekstiä kiitos