taas on se kohta elämässä meneillään että kelailee mielessä mitäsitä oikein elämältään tahtoo ja haluaa. olen kolmekymppinen ja mulla on haaveita kauheasti mitä toivon vielä saavuttavani.
olen lähiaikoina kovasti miettinyt omaa elämää ja kolmen vuoden suhteen päättymisen jälkeen, yritän taas ponnistaa ja opetella olemaan yksin. tai en ihan yksin vaan tyttäreni kanssa.
mulla on elämä ihan mallillaan sillain että kaikki perusasiat hyvin mutta miesasioissa onnistun aina mokaamaan. tai onnistun ihastumaan niin sanottuihin renttuihin.. tuntuu että aikaa vaan valuu hukkaan niinkuin tiimalasissa koska jään jollain tapaa roikkumaan aina sellaisiin mistä tiedän jo sanoa heti alkuun et ei tuu mitään. pitäis olla rohkeampi jotenkin.
olen rauhallinen ns kotityttö enemmän kun baarissa metsästäjä. ja tuleekin mieleen että mistäköhän sitä voi edes löytääkään mitään elämänkumppania koskaan itelleen kun ei oikein missään käy edes tai harvoin.. ja kunnon miestä,onko niitä edes olemassa.
itse kun olen hyvin perhekeskeinen niin mietin että mistä sellaista enää löytää kun mitä olen netissä treffipalstoja seurannut niin voi morjens,ei ole montaa kunnon miestä osunu jonka eka kysymys ei olis alapäähän viittaava yms..
no aikaa on mutta kuitenkin sitä niin miettii ettei hukattavaksi. olis kiva löytää tasapaino ja kumppani jonka kans jakaa arki iloineen ja suruineen.
mun muu elämä kuitenkin on tosiaan hyvää, on vakkari työ,omakotitalo ja pärjään hienosti mut yksinkään ei ole kiva olla.. eli yksinäisyys joskus jäytää.
olis kiva lukee vaikka jos joku mietiskelee näitä samoja asioita tai kertomuksia mistä niitä kunnollisia miehiä on löytynyt..
Tässä kohti elämää yritän keskittää omia ajatuksiani siihen että olen tyytyväinen tämän hetkiseen ja jo saavuttamiini asioihin mutta odottavaisin mielin kuitenkin mietin tulevaisuutta mitä se antaa..
olen lähiaikoina kovasti miettinyt omaa elämää ja kolmen vuoden suhteen päättymisen jälkeen, yritän taas ponnistaa ja opetella olemaan yksin. tai en ihan yksin vaan tyttäreni kanssa.
mulla on elämä ihan mallillaan sillain että kaikki perusasiat hyvin mutta miesasioissa onnistun aina mokaamaan. tai onnistun ihastumaan niin sanottuihin renttuihin.. tuntuu että aikaa vaan valuu hukkaan niinkuin tiimalasissa koska jään jollain tapaa roikkumaan aina sellaisiin mistä tiedän jo sanoa heti alkuun et ei tuu mitään. pitäis olla rohkeampi jotenkin.
olen rauhallinen ns kotityttö enemmän kun baarissa metsästäjä. ja tuleekin mieleen että mistäköhän sitä voi edes löytääkään mitään elämänkumppania koskaan itelleen kun ei oikein missään käy edes tai harvoin.. ja kunnon miestä,onko niitä edes olemassa.
itse kun olen hyvin perhekeskeinen niin mietin että mistä sellaista enää löytää kun mitä olen netissä treffipalstoja seurannut niin voi morjens,ei ole montaa kunnon miestä osunu jonka eka kysymys ei olis alapäähän viittaava yms..
no aikaa on mutta kuitenkin sitä niin miettii ettei hukattavaksi. olis kiva löytää tasapaino ja kumppani jonka kans jakaa arki iloineen ja suruineen.
mun muu elämä kuitenkin on tosiaan hyvää, on vakkari työ,omakotitalo ja pärjään hienosti mut yksinkään ei ole kiva olla.. eli yksinäisyys joskus jäytää.
olis kiva lukee vaikka jos joku mietiskelee näitä samoja asioita tai kertomuksia mistä niitä kunnollisia miehiä on löytynyt..
Tässä kohti elämää yritän keskittää omia ajatuksiani siihen että olen tyytyväinen tämän hetkiseen ja jo saavuttamiini asioihin mutta odottavaisin mielin kuitenkin mietin tulevaisuutta mitä se antaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
En jaska lukea---Jokainen ihminen on kaikki. se 60 .