Eli onko ulkonäöllä ja tyylillä todellista merkitystä, kun ollaan kumppanin haussa. Olen hieman pinnallinen, mutta löydän kuitenkin ihmisistä aina jotain kaunista. Mietin, että mahdollisuuksiani laajentaakseni ja ennakkoluulojani kaataakseni pystyisinkö kiinnostumaan jostain verkkari-lenkkari poikatytöstä, ilman että tunnen tarvetta muuttaa toista. Onko se mahdollista?
Onko väliä?
13+18
14510
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ulkonäöllä on varmaan kaikille tavalla tai toisella merkitystä (ellei ole sokea). Ihmisen on usein vaikea määritellä sitä, mikä toisen ulkonäössä viehättää: siinä on vain se jokin. Joillekin tyyli merkitsee enemmän kuin toisille. Onhan se totta, että ihminen monesti (tietämättäänkin) pyrkii viestittämään pukeutumisellaan ja tyylillään jotain itsestään, joten on se tietysti ihan loogistakin, että tyyliseikatkin ovat mukana vaikuttamassa siihen, mikä toisessa viehättää. Ne eivät kuitenkaan ilmeisesti ole niin vahva tekijä, etteikö sitä voisi yllättää itseään ja huomata ihastuneensa johonkin sellaiseen, johon ei koskaan voinut kuvitella tykästyvänsä. Kun siinä on se jokin.
En kuitenkaan lähtisi yrittämään ihastua keneenkään väkisin. Se ei kuitenkaan taida ihan toimia niin. Kannattaa vain pyrkiä suhtautumaan kunnioittavasti kaikenlaisia ihmisiä kohtaan. Sitten sieltä poikatyttöjen joukostakin saattaa löytyä joku, joka viehättää. Tai sitten ei.
Sitä sun pitää kysyä hiljaa itseltäs, ja luulisin että vastaus on ''ei''.
Itselleni on hyvin tärkeää kumppanuudessa et lähtökohta on se, että toista ei lähdetä muuttamaan itselle sopivaksi, ei ulkonäöllisesti, eikä muutenkaan, kuinka typerää se sitten olisikaan! Eihän se ihminen siinä sit olisikaan se mulle oikea ja sopiva, jos kokisin tarvetta muutella sitä. Ja muutenkin olen aikuinen ihminen, ja tajuan että pohja hyvälle suhteelle on toisen ihmisen kunnioitus. Siihen kuuluu myöskin se, et ymmärtää sen, että toisen pitää saada olla niin kuin on, niin hänellä on hyvä olla, ja kun hänellä on hyvä olla, minullakin on hyvä olla. Ja meillä on yhdessä hyvä olla.
Niin yksinkertaista se on.
Harmi että harva on sen tajunnut.
Väkisin ei voi kenenkään verkkareista kiinnostua, ja luulenpa että suo nimenomaan kiinnostaa enemmän ulkoiset seikat kuin se ihminen siellä sisällä, ja sen kääntäminen on pitkä prosesssi, toisilla ei ehkä onnistu koskaan....useat ei tule koskaan ymmärtämään edes et mikä siinä muka niin tärkeää on, ja niitten kannattaakin juuri jatkaa valitsemallaan linjalla, ja etsiä kaltaisiaan.
Ei oo minkäänlaista väliä ja tommosia ei välttis ees kandee miettiä.
Oon naisten kans seukannu, jokka ei ois voinnu kuvitellakaan munlaiseni kaa seukkaavansa.
Alkaen heterona itseään pitävistä naisista.
Nykyinen ei o ennen ollutkaan poikamaisen kanssa..pelkkien femmejen ja itsekkin
on femme.
Itellä ei o ollut minkäänlaista väliä..on ollut kaikenlaisia naisia. Butsista yltiöfemmeen, bottomista masokistiin, siisteysintoilijasta sottapyttyyn, himourheilijasta sohvaperunaan, yhteisen kielenkin puuttuminen ei ole ollut esteenä, työttömästä huippuliksaseen, peruskoulun käyneestä ylioppineeseen,
naapurissa asuvasta 500km päässä asuvaan.80l syntyneestä 40l syntyneeseen.
Yhteistä ollut huoneen valaiseva hymy , positiivinen elämänasenne, eläinrakkaus ja tietenkin kyky rakastaa ja halu olla yhdessä.
Aika hyvin kynäilty :) Nimimerkki Tzippadaidaa on selvästi niskanpäällä tässä elämässä...muutenkin kuin toppina ;)
Seukkaamisen taito ei kehity jos ei seukkaile ja sitten ei opi ihmisistä mitään. Kun alkaa valkkaamaan jää sekstailut vähemmälle ja sitten ei opi elämästä mitään.
Kas kun joku ei ole jo kirjoittanut, että miksi ihmeessä sulla on ollut noin paljon naisia ja täytyy jotain vikaa olla kun noin monen kans on ollu...
No mä olisin voinut kirjottaa mutta en viitsinyt koska aivan sama se mulle on. Ite en koskis sellaseen jolle kelpaa mikä otus tahansa. sellasten on yleensä pakko olla jonkun kanssa, ne ei osaa olla yksin. Sit seuraavaa kiertoon kun joku juttu ei miellyttä.
Eipä sulla kovin hyvin ole mennyt sitten. Vain henkisesti kehittymätön ihminen vaihtaa seurustelukumppania kuin sukkia.
Kyllä jotkin kriteerit jokainen kypsempi ihminen omaa rakkaintaan kohtaan kykenee sitoutumaan. En tarkoita mitään ulkonäkö- tai tyyliseikkoja, mutta kuta kuinkin samantasoinen koulutus ja ammatillinen asema, elämänarvot yhteneväiset ja ikäkin nyt jossain haarukassa kohdallaan.
Olen kyllä yhdessä itseäni 16 vuotta vanhemman naisen kanssa, mutta en voisi kuvitellakaan olevani 16 vuotta nuoremman kanssa. Olen sillä tavoin rakentunut, että elämänotteeni on lähempänä vanhempia ihmisiä (Olen 41-vuotias).
Näin minulla ja yhdessäoloa jo 10 vuotta.
Mulla on mennyt hyvin :D.
Myöskin liki 10v on tullut seukattua saman kanssa ja sitten vähemmän noitten muiden kanssa.
Olen sua yli 10v vanhempi.
En ole vaihtanut seurustelukumppania kuin sukkia.
Voisin hyvin kuvitella seurustelevani onnellisesti vaikka 30vuotiaan kanssa.
Onnea suhteeseesi edelleen ;D
Kiitos :D...en mä aina toppina , tilanteen mukaan;P
Onnen omenoita monta kiloa elämääsi :D
Hmm... Minulle on käynyt muutaman kerran niin, että olen ihastunut ei-niin-itseni-tyyppiseen-naiseen. Yleensä en välitä naisista, jotka pukeutuvat kovin naisellisesti ja esiintyvät aina meikattuina, mutta pari kertaa olen ihastunut tällaiseen naiseen. Toisen kohdalla asia ei niinkään häirinnyt, koska hän oli liikunnallinen ja kotioloissa ilman meikkejä.
Toisen kohdalla asia alkoi häiritsemään ajan mittaan. En oikein ymmärtänyt, miksi kotona täytyy olla edustusvaatteissa ja meikit naamassa. Halusin nähdä sen naisen, joka löytyy meikkien alta. Lopulta olin suorastaan epätoivoinen, kun tajusin, ettei tämä nainen edes omistanut ulkoiluvaatteita! Itse kun olen varsin urheilullinen. Oli vaikea käsittää, että on olemassa joku, joka ei omista yhtään mitään, mitä voisi pukea päälle lenkille lähtiessä. :) Totesin, että taidamme olla liian erilaisia - ei niinkään pukeutumisen, vaan elämäntapojen vuoksi.
Olen myös ihastunut itseäni maskuliinisempaan luonnonlapseen. Kieltämättä nielaisin pari kertaa, kun tämä nainen tuli erääseen tilaisuuteen puku päällä, mutta päällystakkina oli moottorikelkkatakin tyylinen toppatakki. Nieleskelin myös farkunlahkeiden päällä olevia sukanvarsia (useimmiten toinen alla, toinen päällä...) ja ikuista paidanlepatusta selässä. Se ei silti estänyt minua rakastumasta tähän naiseen, ja osasin mielestäni nähdä hänet omanlaisenaan ja arvostaa hänen rentoa suhtautumistaan. Tajusin, että häntä ei voi muuttaa, eikä sitä edes pidä yrittää. Toki hänkin osasi myös panostaa pukeutumiseensa ja tekikin niin suhteemme aikana.
Olen siis huomannut, että ei-niin-oman-tyyliseen-naiseen voi kyllä ihastua ja rakastua. Kuitenkin erilaiset tyylit voivat kieliä myös erilaisista elämäntavoista, jotka voivat lopulta olla suhteen kannalta ratkaisevia. Täysin eri tyyliin pukeutuva nainen herättää hyvin harvoin kiinnostustani. Pukeutuminen kun heijastelee myös ihmistä itseään, monella tapaa.
tää taitaa kuulua joihinki kestosuosikkeihin, mut sanotaa ny että sä voit ettiä tietyn näköistä ja oloista ihmistä elämääsi. Kattoo että se täyttää sun kriteerit ja go for it. Tai sitte sä vaa elät elämääsi ja tutustut ennakkoluulottomasti ihmisiin. Koska sitten kun sä ihastut ja rakastut ni naamalla eikä lenkkareilla ole siinä vaiheessa mitää väliä.
Mä uskon elämässä siihen ett mitä enemmän sille antaa mahdollisuuksia ni sitä enemmän se sut yllättää. Elämässä pitää olla rohkee, joskus hypättävä tuntemattomaankin. Joskus otetaan takkiin joskus ei, ja ne jää sun muistoihin kultana ei ne huonot. Joten aina ei kande karsinoida asioita jos ei ole jokin pakottava tarve. Enempi vaa rohkeutta peliin elämässä.
Tässä elämässä kaikki on mahdollista. Ainoa asia mikä ei ole mahdollista, on se ett käännät kelloa taaksepäin kun tajuat liian myöhään miten elämän olisi voinut elää.
Eiköhän nämä tyyliseikat ole nuorilla niin kuin ns. musiikkimaku - on hirveän tarkkaa, että löytyy just omaa vastaava. Kun ikää kertyy, sitä kaipaa enemmän jotain erilaista kuin mitä itse on, vaikka tietyt perusarvot kai täytyy sentään jakaa. Pantakin löystyy. Näin ainakin mulla.
Kokonaisuuksiahan me kaikki olemme.
"Ulkonäkösi ei merkitse minullele mitään", tuota en ainakaan itse tahtoisi kuulla, enkä ole sanonut/tule koskaan sanomaan. Haluan, että kumppanini mieltyy, ihastuu ja rakastuu myös ulkoiseen minääni.
ei kyse ole siitä etteikö ulkonäkö merkkaa, kyse on siitä ettei se ole se asia joka ratkaisee diilin. Tottakai sitä rakastaa rakkaansa ulkonäköä. Rakkaus käsittää kokonaisuuden. Jos puhutaan vähemmästä kuin rakkaus niin ulkonäkö saattaa hyvinkin riittää moneenkin asiaan jos se on kohdallaan.