Tutkimuksen julkaissut tekijä, sekä vantaalainen lastentarhanopettaja ovat haastateltavina aamu-tv:ssä juuri tällä hetkellä. Kouluissa jo on kaikenlaisia kiusaamista ehkäiseviä projekteja - niiden toimivuudesta voidaan olla toki monta mieltä niin kauan kuin opettajien virkoja on liian vähän, ts. aikuisia ei ole valvomassa oppilaiden välisiä tapahtumia.
Mutta päiväkodeissa ei tällaisia ohjelmia ole, vaikka aihetta olisi!
Valtavan tärkeä aihe!
Omat lapseni ovat kasvaneet ohi tarhaiän jo aikoja sitten, mutta yksi lapsistani oli kiusattu tarhasta alkaen aina 7. luokkaan asti koulussa. Olen paljon miettinyt tätä asiaa ja aina palaan pohdinnassa siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on estettävä nimenomaan jo tarhassa, koska siellä siihen parhaiten vielä pystytään puuttumaan.
Tarhakiusaaminen voi olla sitä, että jotkut lapset klikkiytyvät keskenään ja yksi jää aina porukassa ulkopuolelle. Tai esim. sellaista, että vaikka kaikki otetaan leikkiin mukaan, niin joku saa esim. aina kissan roolin ja kissa ei saa puhua, kuten tv:ssä annettiin äsken esimerkki.
Juuri tuollaisiin tilanteisiin aikuinen voi puuttua menemällä mukaan lasten leikkiin ja vaikka yllä olevassa esimerkissä sanoo, että "Tämä kissapa osaa puhua." Juuri tämä on ammattilaisten käyttämää pedagogiikkaa, joilla kiusaamiseen tarhassa on kaikkein helpoin puuttua, koska se tapahtuu leikin varjolla.
Tutkija ja ammattilainen olivat yhtä mieltä siitä, että mitään muksimista ja väkivaltaa ei ehdottomasti saa hyväksyä. Ja tarhoissakin sitä paljon on.
Mutta kokemukseni mukaan näissä hienoissa suunnitelmissa on vain pari hirveän suurta muttaa ja ne aiheutuvat kuntien säästöistä, kuten moni muukin ikävä asia lasten ja nykynuorten elämässä.
90-luvun lopulla alettiin SÄÄSTÖJEN nimissä karsia tarhojen henkilökuntaa, lapsiryhmät kasvoivat, ja puhuin tästä monesti henkilökunnan kanssa, miten järjetöntä yhteiskunnalta säästää nimenomaan LASTEN kohdalla ja just tarhaiässä, jolloin kaikki käyttäytymismallit opitaan ja omaksutaan. Ja lasten itsetunnon kehitys on silloin vielä täysin kehitysvaiheessa.
On väärin sekä kiusaajia, että kiusattua kohtaan, jos sellainen malli jää lapsen mieleen oikeaksi käytösmalliksi, molemmat joutuvat kärsimään siitä elämänsä aikana.
Nyt säästöjen takia melkein kaikki päiväkodit kärsivät henkilökuntapulasta. Lasten kanssa ei ehditä leikkimään niin paljon kuin pitäisi, jos ollenkaan, ja esim. ulkoilussa lapsia seurataan vain kauempaa siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin yksi hoitaja pystyy seuraamaan useampaa lasta kerralla.
Moni lapsi tarvitsisi vielä tarhassa turvallisen aikuisen kuulevaa läsnäoloa, mutta sitä meidän yhteiskunnallamme ei ole "varaa" tarjota lapsille.
Mutta päiväkodeissa ei tällaisia ohjelmia ole, vaikka aihetta olisi!
Valtavan tärkeä aihe!
Omat lapseni ovat kasvaneet ohi tarhaiän jo aikoja sitten, mutta yksi lapsistani oli kiusattu tarhasta alkaen aina 7. luokkaan asti koulussa. Olen paljon miettinyt tätä asiaa ja aina palaan pohdinnassa siihen johtopäätökseen, että kiusaaminen on estettävä nimenomaan jo tarhassa, koska siellä siihen parhaiten vielä pystytään puuttumaan.
Tarhakiusaaminen voi olla sitä, että jotkut lapset klikkiytyvät keskenään ja yksi jää aina porukassa ulkopuolelle. Tai esim. sellaista, että vaikka kaikki otetaan leikkiin mukaan, niin joku saa esim. aina kissan roolin ja kissa ei saa puhua, kuten tv:ssä annettiin äsken esimerkki.
Juuri tuollaisiin tilanteisiin aikuinen voi puuttua menemällä mukaan lasten leikkiin ja vaikka yllä olevassa esimerkissä sanoo, että "Tämä kissapa osaa puhua." Juuri tämä on ammattilaisten käyttämää pedagogiikkaa, joilla kiusaamiseen tarhassa on kaikkein helpoin puuttua, koska se tapahtuu leikin varjolla.
Tutkija ja ammattilainen olivat yhtä mieltä siitä, että mitään muksimista ja väkivaltaa ei ehdottomasti saa hyväksyä. Ja tarhoissakin sitä paljon on.
Mutta kokemukseni mukaan näissä hienoissa suunnitelmissa on vain pari hirveän suurta muttaa ja ne aiheutuvat kuntien säästöistä, kuten moni muukin ikävä asia lasten ja nykynuorten elämässä.
90-luvun lopulla alettiin SÄÄSTÖJEN nimissä karsia tarhojen henkilökuntaa, lapsiryhmät kasvoivat, ja puhuin tästä monesti henkilökunnan kanssa, miten järjetöntä yhteiskunnalta säästää nimenomaan LASTEN kohdalla ja just tarhaiässä, jolloin kaikki käyttäytymismallit opitaan ja omaksutaan. Ja lasten itsetunnon kehitys on silloin vielä täysin kehitysvaiheessa.
On väärin sekä kiusaajia, että kiusattua kohtaan, jos sellainen malli jää lapsen mieleen oikeaksi käytösmalliksi, molemmat joutuvat kärsimään siitä elämänsä aikana.
Nyt säästöjen takia melkein kaikki päiväkodit kärsivät henkilökuntapulasta. Lasten kanssa ei ehditä leikkimään niin paljon kuin pitäisi, jos ollenkaan, ja esim. ulkoilussa lapsia seurataan vain kauempaa siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin yksi hoitaja pystyy seuraamaan useampaa lasta kerralla.
Moni lapsi tarvitsisi vielä tarhassa turvallisen aikuisen kuulevaa läsnäoloa, mutta sitä meidän yhteiskunnallamme ei ole "varaa" tarjota lapsille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haastatteluaika oli kyllä paljon aikaisemmin kuin viestin kirjautumisaika, koska oli pakko tehdä muuta välillä kirjoittamisen lomassa.
Päiväkotikiusaaminen. Haulla löytyy netissä useita aiheeseen liittyviä uutisia ja keskusteluita.
Muun muassa tämä.
Potkimista uhkailua, manipulointia. Näin päiväkodeissa kiustaan.
UUsi Suomi 14.12.2010 uutisessa on muutama lisäuutinen ja kommentteja.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/107465-potkimista-uhkailua-manipulointia-–-nain-paivakodeissa-kiusataan
---------
Kiusauksen seuraamukset.
Hätähuuto Suomesta.
Järjestöt vaativat hallitusta panostamaan budjettiriihessä mielenterveysongelmien hoitoon.
Uusi Suomi 14.18.2012.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/52707-hatahuuto-suomesta-tama-tulee-uskomattoman-kalliiksi
-------------
Nuorten pahoinvoinnin hinta - tiesitkö, että se on näin korkea?
Vuonna 2009 alle 30- vuotiaille korvattiin mielenterveyshäiriöiden vuoksi 859.400 sairauspäivärahaa.
Sebastian Tynkkynen Uusi Suomi 17.8.2012.
http://sebastiantynkkynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/114243-lyödäänpä-nuorten-pahoinvoinnille-hinta-tiesitkö-että-se-on-näin-korkea
-----------
Mieleen on jäänyt erityisesti, miten lastentarhan opettajaliiton pj. muistaakseni sanoi eräässä haastattelussa, että heidän jäsenensä eivät voi julkisuudessa arvostella kuntatyönantajaa. Aivan sama on ikävä kyllä muidenkin kuntatyöntekijöiden suhteen.
Siksi näiden epäkohtien esille tuonti ja niistä puhuminen on lasten vanhempien tehtävä, koska tehän niitä mahdollisia epäkohtia siellä tarhoissa näette! Eihän huonoja asioita ja puutteita voida ikinä korjata, jos niitä ei tuoda esiin, silloin kaikki kuvittelevat kaiken olevan hyvin joka suhteessa.
On aika ajattelematonta haukkua niitä vanhempia, joita päiväkotiin vienti ahdistaa. Koska tarhojen henkilökunta ei saa puhua puutteista, niin antakaa nyt ihmeessä niiden puhua, jotka niitä näkevät!
On kaikkien lasten etu, jos henkilökuntaa olisi enemmän. Siitä hyötyisivät kaikki, jopa ne lapset, jotka nyt tarhassa viihtyvät ainakin ulkoisesti. Vai ovatko viihtyjät niitä, jotka ovat jo oppineet nyrkki-puhuu -asenteen ja eivät paremmasta tiedä, luulevat vain, että tarhassa pitää olla sellaista.
Kouluissa on paljon väkivaltaa, eikä kiusaamista tunnuta saada loppumaan kuin aniharvoissa kouluissa. Jostakinhan se malli kouluihin tulee, ei voi olla niin, että tarhoissa ollaan herran enkeleitä ja kun koulu alkaa, tapahtuu jokin naps! ja riiviökäytös alkaa. Enkä puhu nyt mistään psyykeltään häiriintyneistä lapsista, vaan ihan tavallisista kouluikäisistä, ns. kympinoppilaitakin joukossa, mutta sosiaaliset taidot tuntuvat olevan plus miinus nolla.
Tilanne on siinä mielessä sama tarhoissa kuin kodeissakin, että mitä paremmin vanhemmat voivat, sitä enemmän he voivat antaa lapselleen juuri sitä, mitä lapsi tarvitsee eli oikeaa kasvatusta kaikin puolin. Tämä koskee myös tarhojen henkilökuntaa.
Päättäjien pitäisi todella katsoa peiliin tässä asiassa kun paljon puhutaan juuri nuorten syrjäytymisestä, että miten siellä alkulähteillä eli tarhoissa voidaan, miten lapsen voivat ja mitä siellä yleensä tapahtuu. Eivät melusta stressaantuneet, ylityöllistyneet hoitajat - ja pienipalkkaisetkin vielä lisäksi - kykene varmasti antamaan aina parasta panostaan lasten hyväksi, kuten voisivat silloin, jos tilanne helpottuisi eli henkilökuntaa olisi enemmän.
Hoitajien pieni palkka on mielestäni yksi mittari, jolla päättäjien asenteita voi arvioida. Katsotaanko siis edelleen, että lasten hoitaminen ei ole arvokasta työtä, eikä sitä tarvitse korvata tuon kummemmin, kun arvostuksen pitäisi olla juuri päinvastoin.
Henkilökunnan vähyyden takia hoitajat siis valvovat lapsia vain kauempaa ulkoleikeissä. Eivät he silloin edes kuule, jos joku yksin jätetty yrittää leikkiin ja hänelle vastataan "Ei me olla sun kaa, mee muualle siitä." Voi vain kuvitella, mite se tekee lasten itsetunnolle, kun omalla kohdalla sattuu moinen vastaus toistumaan riitävän kauan, joillakin jopa vuosia. Ja minkä mallin se jättää niille, jotka niin tekevät? Kouluun mennessä on opittu tehokkaasti se, että toisia voi kohdella miten vain, kun vain aikuisten korvat eivät kuule ja silmät ei näe lyöntejä ja iskuja, joita toisille annetaan.
Kaiken A ja O lasten kehityksessä on turvallinen ja lasta tukeva kasvuympäristö. Joka ikisen vanhemman pitäisi joskus seurata omaa lasta tarhassakin lapselta salaa, että millaista sen kullannupun käytös siellä ihan oikeasti on. Vikaa on esim. sellaisissa vanhemmissa, jotka lapsen väkivaltaista käytöstä puolustelevat käskemällä toisen lyödä takaisin!
Jos lapsille opetetaan viidakon lakeja tai sallitaan sen tapahtuvan vaikka aikuisilta salaa, niin kyllä varmasti he sen oppivat ja hyvin oppivatkin. Se näkyy sitten suomalaisessa peruskoulussa, jonka oppimistulokset ovat hyviä, mutta kouluviihtyvyys Euroopan alinta kastia.
Olisi hyvä saada päättäjien katse tähän asiaan vaikka seuraavien vaalien teemaksi. Kokoomus tietysti viime kädessä vastustaa henkilökunnan lisäyksiä, kuten nyt vanhusten hoidossakin.