Vauvani on 3kk ja alkanut vierastaa joitakin ihmisiä, en itse näe tässä mitään ongelmaa, mutta tuntuu että minua "syytetään/ahdistellaan" asian suhteen..heti vauvan synnyttyä olen saanut kuullaa sitä että enemmän pitäis nähdä ihmisiä, ja joka paikassa piäisi käydä ja antaa samantien hoitoon..jne. Olo on aika ahdistunut!
Vauvamme syntyi pienikokoisena ja aluksi olisin halunnut sulkea hänet koko maailmalta kun pelkäsin että saa jonkin pöpön, Nyt olen kuitenkin jo relannut asian suhteen ja olemme tehneet ja käyneet siellä missä ilman vauvaakin. Ennen vauvaakaan emme olleet mitään "kyläkuutia" mutta nyt tuntuu siltä että pakostakin pitäisi olla, miksi??? Meillä käy kyllä vieraita ja aloitamme äiti-lapsikerhot n.kk päästä, mitä vielä??
Vauvamme syntyi pienikokoisena ja aluksi olisin halunnut sulkea hänet koko maailmalta kun pelkäsin että saa jonkin pöpön, Nyt olen kuitenkin jo relannut asian suhteen ja olemme tehneet ja käyneet siellä missä ilman vauvaakin. Ennen vauvaakaan emme olleet mitään "kyläkuutia" mutta nyt tuntuu siltä että pakostakin pitäisi olla, miksi??? Meillä käy kyllä vieraita ja aloitamme äiti-lapsikerhot n.kk päästä, mitä vielä??
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi! Asiasta on mielestäni turha ottaa stressiä sillä tuo vierastaminen on pitkälti temperamenttikysymys ja liittyy myös joihinkin ikävaiheisiin. Siskollani on tosi aktiivinen sosiaalinen elämä ja ovat vauvansa kanssa olleet reissussa ihan pienestä pitäen. Silti vauva on kova vierastamaan, joten ei se aina altistuksellakaan poistu.
Vauva luottaa sinuun ja erottaa tutut ihmiset vieraista, sitähän se vierastaminen on ja ihan normaalia :) Meilläkin vauva alkoi vierastamaan joskus n 4kk vanhana. Ollaan myös paljon kotona viihtyviä ja vauva on nyt 6kk vanhana ollut vasta pari kertaa mummolla hoidossa. Mielestäni minun ja mieheni tehtävä vanhempana on huolehtia lapsestamme eikä heti laittaa muille hoitoon. Eikä se mielestäni tarkoita, että lapsesta tulisi epäsosiaalinen yms. Harrastuksiakin meiltä kuitenkin löytyy myös.
Teet niinku tuntuu hyvältä. Ei pieni vauva hirveästi sosiaalista elämää ja toimintaa tarvi. Koti ja vanhemmat riittää vauvalle virikkeeksi ihan hyvin!! Ehtii kyläillä ja harrastaa myöhemminkin. Itse olen ainakin tyytyväinen, että suojelin vauvaani liialta stressilta ekan/ ekat vuoden. Tyttö oli kyllä sitten vielä 1v6kk iässä arka/ kova vierastamaan/ eroahdistunut. Mutta nyt 2-vuotiaana on kaikin puolin hyvin kehittynyt , hirvittävän rauhallinen, kuitenkin rohkea ja aika itsenäinenkin , sosiaalinen, jaksaa hyvin keskittyä esim. leikkeihin ja kirjoihin.
Vierastaminen on hieno taito! Sun lapsen psyko-emotionaalinen kehitys on hienossa vauhdissa, siitä tuo on osoitus. Lapsi on oppinut erottamaan ne läheiset, tutut ja turvalliset aikuiset muista aikuisista, ja pitää vierastamalla huolen omasta selviytymisestään, fiksu muksu!
Vauvaiän vierastaminen ei millään tapaa tarkoita, että lapsesta tulisi ujo tai arka. Ja pienen vauvan kehitystehtävä EI ole tottua muihin aikuisiin tai ainakaan olla hoidossa (vaikka hän niistä selviytyisikin vaurioitta). Pärjää mainiosti ilman vaikkei näkisi ketään muuta kuin perheensä ensimmäiseen vuoteen.
Se on kyllä totta, että jossain määrin vauva tottuu siihen ollaanko liikkeellä vai kotosalla, onko hälyä vai ei, mutta paljon tästä on myös lapsen synnynnäistä temperamenttia (esim. ääniherkkyys ja tapa reagoida muutoksiin). Sitä ei mikään vauvaiän totuttaminen muuta vaan vain stressaa vauvaa. Oikein hyvältä kuulostaa teidän toiminnan määrä ja hyvä että itse uskallat asettaa rajat.
Eli sulla on fiksu muksu, kuuntele itseäsi ja häntä!