Avaruusolentoja kokevat ihmiset oman näkemykseni mukaan kokevat seuraavanlaista itsensä alitajunnassa. Mielestäni he eivät kohtaa mitään konkreettista vierasta, vaan ovat matkalla itsessään silloin kun näitä outoja tapauksia sattuu. Jos ihminen näkee avaruusolennon, hän on syvällä tietoisella alitajunnan tasolla, missä kohtaa oman sisimpänsä, sanattoman tiedon itsestä. Ihminen haluaa olal täydellinen ja hyvä olento, hän näkee itsensä näin ollen isopäisenä, suurisilmäisenä hahmona, jolla on valtaa ja voimaa. Ihminen on todellisuudessa vain heikko, "vain ihminen", niinpä alitajuinen odotus ja toivo jostain suuremmasta on omiaan luomaan hänelle tällaisen kuvan. Suuret silmät, joissa ei ole pupilleja (joita avaruusolennon silmiksikin kutsutaan) kuvastavat taas sitä ihmisen alitajuista tietoa itsestään... ts. peili ei ole kirkas, mitä silmät kertovat? Sitä ei tiedä. Tulevaisuus ei oloe kirjoitettu, silmät sielun peilinä eivät siis paljasta mitään. Matka syvimmässä sisimmässä, alitajun syövereissä koetaan näin.
human being
DFC
197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin, tai näkee unta, kun on lukenut kummitus- tai muita maahiaisjuttuja?