Minua on aina ihmetyttänyt usein toistuva lause: katso peiliin, kun halutaan moittia toista henkilöä, ja väittää tämän olevan väärässä.
Minä ainakin useimmiten näen omassa peilissäni iloiset ja tyytyväiset kasvot!!!
Mitä te muut näette, katsoessanne peiliin?
Minä ainakin useimmiten näen omassa peilissäni iloiset ja tyytyväiset kasvot!!!
Mitä te muut näette, katsoessanne peiliin?
Vastaukset 62
Vanhimmat
Katsoessani peiliin minäkin näen vain iloiset tyytyväiset kasvot.
Vaikka suru ja murhe joskus koettelee niin
silti olen onnellinen.
Ellei olisi suruja ja murheita ei osaisi iloitakkaan siitä mitä on.
Olkaamme siis iloisia peiliin katsoessamme,
ja onnellisia toistenkin onnesta.
ei katso iloiset kasvot ,on lyöty ,kuin vierasta sikaa.
Minun päähäni ei sovi ajatus ,että kellään on oikeus mollata niin ,kuin taas tänään on tehty.
Tuleeko siitä loppua milloinkaan.
Jospa huomiseen ilmeeni paranee,tulee joku kiva viesti ja on helpompi unohtaa.tätä odotellen pioni
Voi pioni kiltti, älä välitä ne lyönnit sattuu itseensä lyöjään paljon pahemmin.
Eihän se sovi kenenkään päähän että olisi oikeus mollata toista sillä tapaa,mutta tähänkin sopii sanonta,anna anteeksi sillä hän ei tiedä mitä tekee.
Ei se parane mutta pahentua se voi,ehkä saan hänet nyt sinun kimpustasi pois.
Minun nikkini hänelle on kuin punainen vaate härälle,saat edes pienen hengähdys tauon ehkä.
Älä vastaile hänelle hyvää eikä pahaa,
viisaasti neuvottu vai mitä.
Kun en ole itsekkään pystynyt olemaan vaiti niihin lukuisiin syytöksiin ja mollauksiin.
Kyllä ilmeesi paranee ei saa ottaa niin vakavasti,kun itse tiedät ja me toiset tiedämme että olet hyvä netti ystävämme.
Ja kirjoittelet viisaasti ketään mollaamatta
ja ketään haukkumatta olet syytön tuollaisiin
pöljän väitteisiin.
Pysy palstalla älä anna itseäsi pelästyttää pois en ole minäkään antanut,vaikka joskus muinoin ajattelin lähteä mutta kyllä se jäi ajatukseksi.
Täällä on toiset hyvät ja ystävälliset ystävät,
ei ole sinulla mitään syytä olla katsomatta peiliin ole ylpeä itsestäsi.
pioni,pioni,sinua aina ootamme
vaikka joskus aattelemm,
pioni jättänyt on meidät.
Ei syksysää voi meitä lannistaa,
kun kaunein kukkamme
pioni ei lakastu milloinkaan,
Hän palstallemme kauneutta antaa
ja pahat hajut pois kauas kantaa,
hän ystävämme hyvä on,siks olomme on
verraton.
Kestämistä sinulle.
Vilkaisehan vielä kerran siihen peiliisi.
Jos sieltä ei vieläkään katso vastaan iloinen Pioni, niin mutristahan muutaman kerran suutasi erilaisiin ilmeisiin. Eiköhän sieltä pian ala katselemaan naurava suu, joka huomaa, että turhaan
sitä pahoittaa mielensä mokomien palstakirjoitteluiden vuoksi.
Peilistähän katsoo vastaan älykäs ja iloinen, kaunis Pioni, joka vielä hurmaa kaikki palstalaiset mukavilla jutuillaan, ja viis veisaa turhan jauhajista.
Hupiahan tämä kirjoittelu meille mummoikäisille on. Nautitaan siitä ja tuodaan omalta
osaltamme iloa kaikille niille,jotka nauttivat palstalla olosta. Tsemppiä Sinulle!
varmaan rupeaa naurattamaan mutristelujaan ja kovin kauan ei auta peilin edessä viihtyä,kun jo taas suututtaa,kun ehtii nähdä ryppyjä rypyn perään.
Totta puhuen en sen anna tahtia hidastaa,sanotaanko ,että tallella ikä eletty.
Välistä jätän pätkän kommentoimatta ,niin ei tule ylilyöntejä.
Hauskaahan tämän pitäisi olla,ja onkin kun hauskat ihmiset kirjoittelee.mieliala nousussa kertoo pioni.
p.s näin se hyppelehtii ,maanrakoon ja pilviin taas.
Anu sinä sitä osaat lohduttaa,ja ylen viisaan nuevon annoit,olla hiljaa.
Tuo runosuonikin sulla pulppuaa,aivan punastun.
Toivon ettet joudu sijaiskärsijäksi,kyllä minäkin kestään,saan voimia teistä kirjoitus ystävät ja tiedosta että en tahallani ole ketään loukannut.
Rivien väliä haluammalla tavalla voi lukea,mutta siellä ei lue mitään.
Toivottavasti ei tule taas kahta vastausta,kun en malttanut odottaa aamuun.nyt jo hymyillen,,pioni
Peiliin katsoessa tuntuu, että ryppyinen naama on kuin kartta, johon on merkitty kaikki polut ja päätiet.
Syvät uurteet ovat surun juovittamia teitä, kevyemmät rypyt kertovat naurun voimasta, ja niitä ainakin minulta löytyy paljon, elämän riemut ja nautinnot paljastuvat naamavärkistä, vaikkei aina haluaisikaan.
Peili näyttää meille, että eletty elämä on ollut täynnä tapahtumia, loppujen lopuksi niin
mielenkiintoinen elämä, että ryppyjen runsaudella
sen täytyy näkyä muillekin, peili kertoo totuuden.
Ryppyjen lukijan toivoisi olevan viisaan ja osaavan,näkisi kaikki mutkat ja metkut uristamme.
Naururyppyjä suurin osa,näin soivimme,ja nehän vain kaunistavat. eikö vaan,,pioni
Katso peiliin ja hymyile,tulee lisää
ilon ryppyjä.
pioni on varmaan ilonryppyjä tulvillaan,
on niin iloisen oloinen.;-))
Älä vain suremaan alakkaan ainakaan
näistä viesteistä mitä täällä on.
Pitäähän sitä vastarannan kiiskejäkin olla,
ei muuten mitään tule.
Mutta niistä ei tarvitse välittää mitään,
señora lyylikin tulee palstalle jos ehtii.
Hän on varmaan matkoilla,kyllä hänkin sai riepotuksesta osansa.
Hän kun keksi hauskuuttaa meitä povauksella,
níin silloinkos katto putos.
Ja niin hänkin sai ryöpytystä,mutta niitä
linkkejä ei tuotukaan esille.
Lyyli on tosi hyvä kirjoittaja,hän se kannusti minuakin jatkamaan.
Nyt on muuten unikeonpäivä,mitenkäs olisi
kylmä kylpy jos sitten herättäisiin
tästä horros tilasta,mihin lämpimät päivät ovat meidät saattaneet.
Noita elämän aiheuttamia rypyjä ei aina tarvitse hakea edes peilistä.
Katsotaanpa käsiemme ryppyjä, mitä ne kertovatkaan. Työtä ja työtä, sitähän niistä rypyistä saa lukea.
Kuin lahonnut kannonkäkkärä josta kerran tänne palstalle runonkin sepittelin, samanlainen on meidänkin ruummiinpeittomme.
Omakohtaisesti ainakaan en huomannut yli 20 vuotta sitten , kasvojeni ryppyjä , vaan juuri kämmenselästä.
Kuinka minun tekikään pahaa kun ensi kertaa noita ryppyjä aloin huomioimaan, oikein pahaa. Nykyisinkin vielä tuntuu siltä että itse olen paljon enemmän ryppyisempi kuin toiset, vanhemmatkin.
On se vain hyväksyttävä--- rypistyminen--- väkisinkin hyväksyttävä.
Kaikenlaiset ja -laatuiset voiteet ovat aina kiehtoneet naista, kun hän on tarkkaan tutkiskellut peilistä, löytyykö kasvoista ryppyjä.
Tähän ikään tullessa ei enää ryppyrasvatkaan auta, vaikka katsoisi suurentavan peilin pienemmällä puolella. Olen muuten tullut siihen tulokseen, että sillä suurentavalla peilillä on kuitenkin parempi tulos, entä te muut?
Maalla ollessa ei tarvitse käyttää minkäänlaisia "rasvoja", ilma lienee kosteampaa vetten äärellä, mutta ans`olla, kun tulee kotiin, niin kasvot pesujen jälkeen "huutavat" kosteutta, jonka senkin hyvin usein laiminlyön nykyisin. Ja sen huomaa...
Piti ihan käydä testaamassa, kumman puolen peilikuva minua siloisempana (!) näyttää: kyllä se tuo pienentävä parempaa tarjoaa.
ei tulisi mieleenkään käyttää mitään ihmevoiteita, ei auta nuorillekaan, kuis sitten kurttunaamoille, pyh. Luonto on järjestänyt rytmin, naamallekin, tyydytään siihen.
Peilin voi unohtaa.
Luojamme on luonut meille myös erilaisia ihotyyppejä. Sinun kurttusi reagoivat erilaisesti kuin minun tai et asu keskuslämmitystalossa - tai sitten todella et välitä, josko välillä kiristää. Minä välitän. Eiväthän nämä kosteusvoiteet tietenkään mitään ihmevoiteita ole, rypyt pysyvät, mutta helpottavatpa oloa ja ihan vähän silottavatkin juuri sillä hetkellä.
Ja peiliin minun mielestäni kannattaa aina katsoa monessa mielessä.
Muuten sateessa käveleminen tekee hyvää iholle, pitäisiköhän ihan tästä sonnustautua ulkosalle.
Heippa!
Eivät ne ole varmaankaan nuorempinakaan AUTTANEET.
Joku ihotauti-spesialisti sanoi ettei ne voiteet mitään auta, mutta paremmaltahan kasvot näyttävät voideltuina kuin kuivuudesta hilseilevinä.
Itseni ei tarvinnut nuorempana käyttää mitään voiteita kun ihoni oli liiankin rasvainen.
Nykyisin käytän kokovartalo kosteusemulsiota, muuta en kaipaa.
Niin, kyllähän tuo hassulta sanonnalta tosiaankin tuntuu.
Kai se on kuitenkin tarkoitettu sillä tavoin ymmärrettäväksi, että sieltä peilistä näkee yhtä väärässä olevan ihmisen kuin sen jota moititaan.
Näin minä sen ainakin olen ymmärtävänäni.
Joskushan se voi olla tottakin, mutta itsekkäinä ihmisinä tuskin myönnämme olevamme väärässä ja moitittavia, vaikka kuinka tuijottaisimme tuohon peilistä näkyvään kuvaan.
Tänään katsahdan ohimennessäni mielelläni peiliin: kävin aamupäivällä kampaajalla 5 viikon lomailun jälkeen ja peilissä hymyilee ainakin 10 vuotta nuorempi naisihminen leikattuine ja ruskeaksi värjättyine hiuksineen, ja ilman silmälaseja katsottuna... on ihan tyydyttävän näköinen muutenkin, ikäisekseen.
Vaan eilen en vielä halunnut vilkaista koko peiliin. Tukka roikkui saaristoelämän jälkeisenä, paahteen kellertämänä, juuressa ikävä harmaa kasvu... Huh! Taas päätin, että niin kauan kuin värjäytän hiukset, on väliajan oltava korkeintaan 4 viikkoa. Se siitä.
Mutta tuohon itse sanontaan palatakseni, kun minulle noin sanotaan, mykistyn, mietin hetken ja useimmiten täytyy todeta, että niinhän se on tässä elämässä...
Minä en juuri uskalla peiliin vilkaista kuin pimeellä heikossa valossa. Silloin voin jopa kuvalleni hymyillä. Meikkaaminenkin on niin vaikeaa, kun ei kunnolla näe, mihin se väri mennä tupsahtaa. Vaan liekkö tuola väliä, kunhan on hänessä.
Satuitteko lukemaan tuolta 60 -puolelta, että Hajupoika kiitteli Senora Lyylin kirjoituksia. Hänen mielestään ne pitäisi säilyttää. Joten ei se tuo Hajupoikakaan aina ilkeile. Lienee hänellä hyviäkin hetkiä.
Huomannut olen. Ilolla pantu merkille. En tosin muilla palstoilla ole käynyt.
Tänään lienemme sadetta pitämässä muissa puuhissa, kun ei kirjoittelu maistu. Eihän sitä aina jaksa. Minullakin oli tälle sadekelille suunniteltuna monta hommaa, mutta inspiraatio puuttuu... Sainpa sentään netissä selvitettyä, ettei viikonlopun päiväristeilyille ole enää vapaita paikkoja, olisin vienyt tyttäreni lastensa kanssa elämysretkelle "isolle laivalle".
Ja taas "pamahti" TV itsestään päälle! Kyllä se uusi telkkari on kiireimmiten hankittava. Tuo tekee loppujaan. Pahinta oli, kun se rupesi "hospottamaan" itsestään kesken kaiken aamuyöstä. Ensimmäisen kerran pelästyin tosi pahasti, luulin, että joku oli murtautunut kotiini. Nykyisin sammutankin sen kokonaan yöksi.
Mutta syksyyn koetan pärjäillä, josko hinnat halpenisivat.
Asiasta kolmanteen... eikä sitten muuta.
Höpisemisiin! Täytynee tästä ryhdistäytyä.
Erityisterkkuja teille ulkosuomalaisille!
Helena
Terkuista Helena.
Terv: Lokari.
Kasvot ovat ihmisruumiin paljastavin ja herkin osa. Naiset, nuoret ja vanhat kätkeytyvät meikkaamalla itsensä joksikin muuksi. Sanonta katso peiliin, tarkoittanee juuri että tunne itsesi!
Taiteilijat ovat aina katsoneet peiliin. He ovat omakuvillaan halunneet löytää itsensä. Jotkut heistä ovat kuvanneet itseään läpi koko elämänsä kaikkine muutoksineen.
Helene Schjerfbeck on eräs omakuvistaan tunnettu. Hän ei sumeillut paljastaa vanhenemistaan. Vielä kuoleman rajamailla hän maalasi viimeisen omakuvansa. Käykääpä vilkaisemassa ja kertokaa mitä näitte!
http://www.heureka.fi/exhibitions/masa/helene.html
Schjerbeckin omakuvissa näkyy sielukkuus, joka selvästi kehittyi, kun hänelle karttui ikää.
Soisi itsellekin kehittyvän sitä sielukkuutta.
Olen innokas muotokuvien piirustelija, ja monta kertaa kokeillut omakuvaa peilin avulla.
Tekeleiksi niitä voi kutsua, syvyyttä ja herkyyttä on hyvin vaikeaa saada esille.
Ehkä minussa ei sitä olekaan?
Olen myös kokeillut piirtää lapsenlapsista muotokuvia, ja todennut, että lapsen kasvoissa kuvastuvaa viattomuutta ja herkkyyttä on tosi vaikea vangita paperille.
Vanhuksen kasvoista kuultava hauraus on myös vaikea tavoittaa.
Ihailen suunnattomasti taiteilijoita, jotka kykenevät töissään ilmaisemaan sielukkuuden ja eleitten moni-ilmeisyyden. Se on suuri lahja, joka
annetaan vain harvoille.
Kiitos viitetiedoista, mielenkiintoista nähdä hänen kaikki omat muotokuvansa nuoruudesta vanhuuteen, olin ennen nähnyt vain muutaman näistä. Siinä oli naisen elämänkaari hehkeästä, herkästä tytöstä kuolon partaalla olevaan.
Mutta tuossa alussa mainitset, että me naiset kätkeytyisimme meikkaamalla joksikin muuksi. En yhdy näkemykseesi. Vain naamiaisiin mennessä kätkeydytään muuksi, meikkaamalla me korostamme joitakin seikkoja näyttääksemme sievemmiltä, huolitellummilta. Vain hyvin harvoin näkee enää irvokkaasti "maalatun" vanhan tai nuoren naisen kadulla, jolloin voi päätellä, että hänellä ei ole muutkaan asiat ihan kunnossa.
Itse en ole meikkaavaa sorttia, työaikana kylläkin hivenen, nyttemmin harvemmin.
Mutta tuo kätkeytyminen muuksi piti, Alvar K, oikaista Sinulle, toivottavasti toiset naispuoliset ovat kanssani samaa mieltä.
Kauniita unia!
Edullinen ulkonäkö, siitä ei päästä mihinkään, on yksi Luojamme suurista lahjoista ihmiselle.
Ei ihme, että jokainen haluaa olla hyvännäköinen. Hyvä, että otit mielipiteeni esille, Helena! Sanoin ehkä liian yksioikoisesti, että meikatessaan nainen haluaa tulla joksikin muuksi.
Mutta mitä sanot, kun todella hyvännäköinen blondi, jolla on paksu, lantioille ulottuva tukka, antaa kynittää itsensä lähes kaljuksi ja värjäyttää ne vähät mustiksi? Eikö hän silloin halua olla joku muu?
Olen lukenut (enkä ainoastaan yhden) huippumallin haastattelusta, kuinka hän kotioloissaan unohtaa meikit ja muotivaatteensa. Silloin hän haluaa olla oma itsensä. Ihailijat eivät edes tunnista häntä siinä "lookissa".
Oikeasti komea poika pukeutuu resufarkkuihin laahustaen paita housujen päällä ja kengännauhat auki. Kuvitteleeko hän varmasti olevansa oma itsensä?
Meikkaus on mielenkiintoinen, monisärmäinen asia - niinkuin vaikkapa kateus, jota käsiteltiin toisaalla. Käydyssä keskustelussa piirtelitte, hyvät ladyt, pirteitä, rehellisiä ja hauskoja kuvia itsestänne.
Filosofi Hegel sanoi: "Sisäinen on ulkonaista, ulkonainen sisäistä". Kyllä tässäkin, nimittäin ulkonäössä pohtimista riittää. Ei ole yhdentekevää, miltä näytämme.
ottaa tähän kauneus/meikkaus asiaan kantaa,omalla mielipiteelläni.
Tuo omana itsenä oleminen on kysymus ,mikä minua puhuttaa.
Meikkaan aina ,kun lähden johonkin tilaisuuteen,mutta vähän,syitä monia.
Ensiksikin,olen nähnyt kerran naisen,joka oli aina huoliteltu,meikattu kauniisti,siis mielestäni kaunis.Sitten kerran saunomisen jälkeen näin saman naisen ja olin järkyttynyt,hän oli mitä mitättömän näköinen ,ei mitään siitä kauniista naisesta,tietenkin, hän oli minulle se sama tuttu ,mielipiteineen,luonteineen.
Toiseksi silmälasien kanssa on vaikea meikata,tosin siihenkin on apujuttuja kehitetty.
Kolmanneksi itken ja nauran helposti,meikkini suttaantuu,ja muutenkin,silmäni aristuneet.
Neljännenksi ,haluaisin olla joka tilanteessa, se oma itseni ,sama,kuin saunan jälkeenkin.
Huoliteltu ihminen on aina hyvä silmälle,meikkaamista vastaan ei mitään,mutta näin vanheten ,varoen,että emme vain pahentaisi lopputulosta.
Itse olen käyttänyt meikkejä paljonkin ja kaupannutkin,mutta aika aikaa kutakin.Peiliin kyllä ainakin aamulla vilkaisen.
tälläisiä ,pioni
.
Sinä se osaat... enkä voi muuta kuin yhtyä edelliseen.
Mutta tavallinen nainen... äsch...
Siis yleisesti ottaen me naiset haluamme meikaamalla vain kohentaa hieman ulkonäköämme, harvemmin kotioloissa. Me tavalliset naiset tunnemme itsemme itseksi sekä meikattuna että ilman. Mutta se siitä. - Että jaksaa sataa... monta sataa!
että jollei nainen aamulla laita vähäsen meikkiä naamaan, niin ei sitä tunnista naapuritkaan.
Ja peilistä katsoo ihan vieras ja pahannäköinen naikkonen. Ripaus huulipunaa, ripsiväriä, ja tietysti kosteusvoide kasvoille, niin avot, nainen kuin nainen on kaunis.
Silmät ovat sielun peili, sanotaan. Jos on saanut synnyinlahjanaan suuret kauniit silmät, joilla katselee muita ja maailmaa, saa ihailua ja luottamusta osakseen. Minulla on suuret, kauniiksi sanotut silmät, niillä katselen hyvin rävähtämättä kohteitani, en pälyile. Kumma etteivät naisetkaan niitä enää huomaa!
Täällä palstalla, näen muiden keskustelijain mielipiteet itsestäni peilinä. Ruma, hyvin ruma on se kuva, jonka olen itsestäni antanut. Minkälainen on teidän "palstapeilinne" antama kuva?
Olen ajatellut monesti lopettaa tämän peilin katselu - en ole onnistunut. Peilin parantaminenkaan ei ole onnistunut. Surullista!!
Vastaan ensin kiinnostavimpaan kohtaan. Kun nimittäin kysyn, ken on maassa kaunehin, palstapeili vastaa: hajupoika on kaunehin!
Olen aivan varma siitä, että tämä palstapeili on liian pieni. Siinä voi olla muutakin vikaa?
Toisen ihmisen silmät voivat olla sielun peili, jos niistä voi nähdä oman sielunsa. Ehkä juuri tästä syystä olisi hyvä, jos voisi löytää sopivan kumppanin.
Itse olen palstan peilissä outo huuhkain(=huuhkaja).
vastata viestiisi vaikka tiedänkin Sinun välttelevän keskusteluja kanssani.
Mutta tuohon omaan "palstapeilikuvaan" katsoessamme, emme varmaankaan kukaan kaikkein kauneinta kuvaa sieltä näe.
Minulla on sattumalta jäänyt peili tuohon ATK-laitteen päälle, nokkani eteen. Kun katson siihen, näen tavallisen näköisen vanhan naisen kuvan tummine tukkineen ja ruskeine silmineen.
Vähän turhan ryppyinen tosin, mutta tällä hetkellä ei kuitenkaan kaikkein myrtyneimmän näköisenä.
Kun taas vertaan palstapeilikuvaani tuohon oikeaan kuvaan, en ole tuntea samaksi ihmiseksi.
Miksi sitten peilikuvamme näyttää pahalta. Itse olemme sen sellaiseksi luoneet sanoillamme. Emme ole ilmeisesti yhtä hyviä "taiteilijoita", kuin hän joka on oikean peilikuvamme takana.
Mutta ei Sinun palstapeilikuvasi, Ruuneperi, ole kovinkaan pahan näköinen, joskus vilahtaa vain hieman ryppyjä, mutta ne suuret silmäsi kyllä peittävät pienemmät rypyt.
Olisiko vain vaatimattomuuttasi, etteivät naiset muka huomaa kauniita silmiäsi...Tai mitäpä jos lakkaisit rävähtämättä katselemasta, vaan hiukan rävähtäen tutkailisit, johan ihailu palaisi.. Tule meillepäin!
Palstapeilin antama kuva Sinusta vai itsestäni!?
Sinusta en rumaa kuvaa ole saanut, en tottatotisesti! Omakuvani... no, sellainen vähän onnellisesti höpsähtävä, kenties itsekeskeinen, muuten mukiinmenevä. Toisethan sen paremmin tietävät. Yksi toisten joukossa.
olen. Tottumus on toinen luonto, niinhän sitä sanotaan. Ikäihmisenä täytyy pitää kuitenkin rajansa. Ei liian kovaa ja räikeäta ehostusta. Hieman väriä sinne tänne ja hiukset asentoon, niin jopa sitä vanhakin uskaltaa peiliin vilkaista. Huom! Ilman silmälaseja. Paremmin säilyy mielialakin iloisena, kun vähän petraa tuota naamavärkkiään.
En minä kaihda keskusteluja kanssasi. Minulla ei useinkaan sanottavaa viesteihisi enkä silloin kirjoita. Rohkene aina, emme ole koskaan olleet ainakaan vihaihmisiä (meinasin kirjoittaa vihamiehiä)
En tiedä missäpäin asut. Onko seudulla tanssipaikkoja, aikuisten sellaisia. Mentäisiin tangoa korva suussa - tai ilman.
[email protected]
Mukava huomata, että sellainenkin yhteys täällä toimii.
Tarkoititko viestini sisällön liian henkilökohtaiseksi, vai taasko ymmärsin väärin?
Omasta mielestäni kerroin vain mitä näen omasta peilistäni sinne katoessani ja mitä omasta palstapeilikuvastani.
Onhan tässä ketjussa jotkut toisetkin kertoneen aivan samantapaisista asioista, en pidä omaa tekstiäni sen enempää henkilökohtaisena.
Enhän edes ilmoitellut SP-osoitettanikaan.
Kyllä tiedän ennestäänkin ettei minun kirjoitukseni vedä vertoja täällä kirjoittaville miespuolisille.
Kuinkahan kävisi jos olisi puolet miehiä ja puolet naisia.
Ja kyllä minä pärjään , vaikka et olekaan kiinnostunut viesteihini vastaamaan.
Kirjoittelen vain omia ajatuksiani ja ne voi jopa jättää lukemattakin.
Tansseja meiltäpäin löytyy monia. Huomaat otsikosta, kuinka jo innostuin. Olen näet kova "tyttö" tanssimaan, kotona vain viime aikoina pyörähdellyt. Ja kaikki tahdit käyvät, mutta tangot ilman korvasuussa-meininkiä - katsos, tyyli pitää säilyttää!
Harmin paikka vain, kun olen näinä päivinä palaamassa kesäpaikkaani takaisin, kunhan nuo sateet tuosta tyrehtyisivät. "Syssymmällä siis!"
meni jo pelkästään mainittaessa kauniitten silmien lumoon. Aika naisten mies tuo Ruuneperi!
Kerro, kerro kuvastin, ken on palstan kaunehin!
(Tämä on nyt sitä kateutta, josta myös on keskusteltu!!!!)
Sulle kauneimman lauluni laulan
kun nimipäiväsi on
Ruusukimpun kauneimman kannan
Sulle, ajatuksissain rakastetun.
Kun kirjoitin henkilökohtaista, tarkoitin, ettei viesti ollut yleinen vaan henkilökohtaisesti Sinulle.
Suhtaudun kaikkiin samalla tavalla enkä ole kauhean innokas vastaamaa muuta kuin poikkeustapauksissa.
Viestisi oli aivan hyvä mutta väärinymmärryksesi paha (tarkoitan suuri)
Oli suuri tuo minun erehdykseni tosiaankin, mutta eikö ollut hyvä kun kysyin asiaa Sinulta?
Asia on kai selvitetty ja näinhän sen pitäisi oikeastaan mennäkin.
Anteeksi pyydän erehdystäni kuitenkin.
Ja olisi oikein mukavaa kun kirjoittaisit enemmän,,,, kaikille.
en pelkästään kauniitten silmien tähden...
Tämän puolen vuoden ajan olen..., mutta älä kerro kenellekään. Olkoon naistenmies, kuten sanot. -
Kesällä keskustellaan kevyesti!
kun olen, taisit viedä nyt yöuneni lopullisesti.
Kiitos kuitenkin.
Oi, miksi tämä on vain virtuaalista?!
juorupeilistä sen minäkin näin...
Kuinkas sinä nyt niin ihastuit ruuneperiin, mutta ihmekäs tuo kun molemmat vapaita olette.
Ja hän on kaikenlisäksi ihan mukiinmenevän oloinen.
Sinä se taidat osata noita miehien kanssa flirttailla, minä olen senverran ujo, ettei minusta siihen ole.
Olen aina ollut, siksipä varmaan saman ukon kanssa on tullutkin "tapeltua" jo 50 v ja 9 k:tta.
Oliskohan jo aika vaihtaa, mitäs tuumaatte??:))
juorupeili olisi kova sana täällä netissä, jos sen saisi sohastua vielä vaikka palstajulkkujen näyttöpäätteelle, niin mitä sieltä mul...eikun julkuilta paljastuisikaan....
Toivottavasti uskot, että en halua riidellä väitteistä huolimatta.
Me usein mainitut. Ruuneperi, Liena ja Anu sekä mummot (kaikki palstan naisetko?) olemme aina esillä kelvottomina esikuvina.
Kaikille pitäisi olla tasapuolinen ja aina avulias ja ystävällinen. Päivän hyvä työ pitäisi aina tehdä. Onnistuisipa joskus!
Tämä nyt on tällaista hassutusta vain ja sattumoisin syntynyttä.
Tuskin minusta flirttailijaksi todellisuudessa olisi. Tämä on vastapainoa vakavampiin aiheisiin palstallamme. Iloa ja valoa täytyy olla elämässä, enemmän myönteisyyttä, mielestäni.
Älä, Liena, vaihda kumppaniasi. Sinulla on tuttu "tappelupukari".:):)
Minä ojennen ruusuja ja tähdet ja kuunkin lupaan taivaalta. Tanssimaaaankin lupaan tulla ihan reaalisti ja ilman korvaa suussa jos vaaditaan.
Kunhan ilmoitat sen tanssipaikan, johon menemme ja mukavaahan siellä olisi olla samana iltanakin.
Virtuaalisuus muuttuu reaalitodellisuudeksi - Sinun ehdoillasi!
auringosta tässä jo kaipaisikin. Vesi on ihan mukava elementti, mutta liika on liikaa.
Ei se näin vanhoilla päivillä lyö oikein leiville tuo kumppanin vaihtaminen. Kuinka sitä enää oppisi uusille tavoille?
Voisihan se piristystä tuoda tähän yksitoikkoiseen arkipäivään, mutta olisi kyllä liian vaivaloista.
Lykkyä sinulle vaan ja Onneksi olkoon nimipäiväsi johdosta. Päivä kohta vaihtuu, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
sen "kuulit" Helena. Älä mene onnesi ohi. Se kolkuttelee kummasti ovellasi.
Kiitos, Rituli, onnentoivotuksistasi. Tässä meikä-maija on ihan shokeerattu, äimän käkenä, kuten sanonta kuuluu. Yksikseni yskiskelen. Nimittäin tätä huomioiduksi tuloa...
Mutta nimpparisankarin on kaikki kestettävä. Onneksi huomenna on sunnuntai ja lepopäivä! (Aivan kuin kaikki päivät eivät nyttemmin sitä olisi!!!)
Niin, mitä se Lyyli povasikaan minulle...
Lauluissa ja runoissa luvataan taivaat, kuut ja tähdetkin. Mutta minulle kun ei ole koskaan ennen noin paljon luvattu...
Yöuneni viet, Mokoma!
Nyt: Kauniita unia!
Ilman juorupeiliäkin huomaa, että rakkautta on ilmassa,,, täysikuu hullaannuttaa, vai,,,
Tähdet kirkkaasti säteilee,
kuu vähän kalpeammin.
Rakastaan silmiin katselee
ihminen vakavammin.
Ihminen olet mitätön
ellei sua rakasta kukaan
löydä et Onnen asuntoon,
pääse et elämään mukaan.
Tartu siis hetkeen jokaiseen
matkallas, elämäntiellä
Onnen portti jos sittenkin
aukeaa kerran vielä.
Mokoma
Armahin Runoratsuni, kiitos kauniista runostasi. Luin sen jo n. klo 02.20 aikaan ja sain lämpimät hymyhuulet. Unettomuus senkun jatkui. Viideltä keitin kahvit, sillä joskus yöllä se tekee päinvastaisen vaikutuksen minulle, ei nyt...
En hentoaisi millään kajota realistisiin elämäntapakysymyksiin, mutta on pakko: a) poltatko sekä b)käytätkö alkoholia ja minkä verran?
Pahakseni en pane kuitenkaan, ellet vastaakaan. Vai pitäisikö avata itselleni tuo suomi24:n sähköposti...
Avasin sähköpostin. Vastauksen saanen sitä kautta aikanaan.
Lemmen liekki se leimahtaa kerran vain......
ja
Ken vois liekin sammuttaaa,
silloin kun se leimahtaa
alla kuuman auringon....
ja
Mä valssin tahdissa liidän
huolet unohtaen.
Näin kanssas kaksin kiidän
tanssien onnehen....
Odotellaan ja katsotaan kuinka käy, saako Tauno Ansansa :)))
Ihana oot, Liena!
että kaikki päivät ovat samanlaisia. Tänään juuri mieheni kanssa keskustelimme tuosta aiheesta kun lomakaan ei tunnu lomalta. Tämähän on jatkuvaa lomaa. Kuitenkin kaipaisi sellaista oikeaa lomaa.
Ajelimme kasvimaalle ja haimme kukkia, ruohosipulia, persiljaa ja tilliä. Sen olisi voinut tehdä arkipäivänäkin. Tänään oli pitkästä aikaa aurinkoinen päivä ja olisi pitänyt ehtiä tehdä vaikka mitä ulkotöitä.
Siinä se sitten iltakin meni ruohoja pakkaseen silputessa. Jäi nyt sentään hetki aikaa silmäillä
näitä kirjoituksia.
Kiitos vastauksesta. terv.Rituli
näkyy joillakin peilissä surulliset kasvot, sanotut sanat ovat sivaltaneet ruoskan tavoin, ymmärtämättömyydellä ja luottamuksella on erilaiset kasvot peilissämme.