Minulla on kaksi allekouluikäistä lasta ja jaksaminen on kyllä tällä hetkellä aika kortilla..Joka hemmetin ilta saan taistella jomman kumman (tyttö ja poika) tai kummankin kanssa joko nukkumaan menosta tai ruokailun vetkutteluista.. Tyttö ei syö ja suuttuu ja vetää itkupotkuraivarit kun otan ruuan pois ja vien nukkumaan, poika kyllä vetkuttelee mutta siinä menee aina tunti että saa edes leivän syötyä...Poika on ruvennut myös kiukkuamaan ja tekoitkemään jos esim komennnettä käsien pesu vessan jälkeen ei kestä viittä minuuttia.. Tuntuu että kumpaakin pitää ohjeistaa ja valvoa jatkuvasti ja koska minua on vain yksi, se ei aina onnistu...Poika ei välillä kuuntele mitään mitä hälle puhuu, tyttö on niin temperamenttinen ettei tottele mitään mitä sanon..
Välillä räjähdän tosi pahasti lapsille ja huudan kurkku suorana, joskus saatan ottaa kädestä ehkä hieman liian lujaa... ja kadun samantien tekojani ja pyydän anteeksi, mutta vahinkohan on silloin jo tapahtunut.. :(
Välillä tuntuu että lasten olisi parempi asua isänsä luona, mutta ensinnäkää se ei isän työn luonteen vuoksi onnistuisi, enkä tiedä olisiko se kuitenkaan lapsille hyväksi, olemme kaikesta huolimattta aika tiivis paketti.. ja pystyisinkö minäkään siihen kuitenkaan... meillä on kivaa ja teemme yhdessä asioiat ja harrastamme, olemme ihan perusperhe.. mutta en vain enää jaksa... Lapset käyvät säännöllisesti isällään ja ne ovatkin ihanaa hermolepoa minulle mutta tuntuu että samantien kun tulevat, niin illalla jo hermo menee...
en tiedä mitä tässä tekisi, kaiken tämän kiukuttelun jälkeen pitäisi jaksaa vielä kotityöt, työt ja koulutyöt... ja jotain sosiaalista elämääkin pitäisi jaksaa pitää yllä...
Olen ihan normaali ihminen, en mieleltäni vikainen tai väkivaltainen, teen työtä sairaanhoidon parissa ja olen hyvä työssäni..itseä pelottaa että mikä tässä nyt mättää kun ei jaksa lapsia..niitä kaikista rakkaimpia ihmisiä, niitä joiden tuki ja turva minun pitäisi olla..
jaa-a... en tiiä mitä tällä nyt haen, ja varsinkin kun tiiän että täällä tulee vastaan vaan yhäriruikuttajaläppää..mutta kunhan vaan haluan purkaa sydäntäni...pitänee ottaa asia puheeksi neuvolassa seuraavan kerran...
Välillä räjähdän tosi pahasti lapsille ja huudan kurkku suorana, joskus saatan ottaa kädestä ehkä hieman liian lujaa... ja kadun samantien tekojani ja pyydän anteeksi, mutta vahinkohan on silloin jo tapahtunut.. :(
Välillä tuntuu että lasten olisi parempi asua isänsä luona, mutta ensinnäkää se ei isän työn luonteen vuoksi onnistuisi, enkä tiedä olisiko se kuitenkaan lapsille hyväksi, olemme kaikesta huolimattta aika tiivis paketti.. ja pystyisinkö minäkään siihen kuitenkaan... meillä on kivaa ja teemme yhdessä asioiat ja harrastamme, olemme ihan perusperhe.. mutta en vain enää jaksa... Lapset käyvät säännöllisesti isällään ja ne ovatkin ihanaa hermolepoa minulle mutta tuntuu että samantien kun tulevat, niin illalla jo hermo menee...
en tiedä mitä tässä tekisi, kaiken tämän kiukuttelun jälkeen pitäisi jaksaa vielä kotityöt, työt ja koulutyöt... ja jotain sosiaalista elämääkin pitäisi jaksaa pitää yllä...
Olen ihan normaali ihminen, en mieleltäni vikainen tai väkivaltainen, teen työtä sairaanhoidon parissa ja olen hyvä työssäni..itseä pelottaa että mikä tässä nyt mättää kun ei jaksa lapsia..niitä kaikista rakkaimpia ihmisiä, niitä joiden tuki ja turva minun pitäisi olla..
jaa-a... en tiiä mitä tällä nyt haen, ja varsinkin kun tiiän että täällä tulee vastaan vaan yhäriruikuttajaläppää..mutta kunhan vaan haluan purkaa sydäntäni...pitänee ottaa asia puheeksi neuvolassa seuraavan kerran...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainitsit että pitäisi jaksaa kotityöt, työt ja koulutyöt...käyt siis töissä ja opiskeletkin? Jotenkin sinun pitäisi saada voimia lisää ts keventää taakkaasi. Onko aivan tarpeellista juuri nyt käydä sekä töissä että opiskella? Onko mahdollista tehdä osa-aikaista työtä jonkin aikaa? Usein se ei ole mahdollista taloudellisista syistä mutta kannattaa sitäkin nyt miettiä. Sairaanhoidon ammattilaisena tiedät mitä uupuminen on, kuinka pahaksi se voi muuttua ja riskinä masennus. Tärkeintä on sinä ja lapset, teidän hyvinvointi. Onko keinoja helpottaa kotihommia? Vaaditko itseltäsi liikaa? Voisitko saada kotitöhin apua? Voisiko lapset olla väliaikaisesti enemmän isällään? Hae sairauslomaa. Älä päästä tilannetta liian pitkälle.
Uupuneena ei kykene toimimaan järkevästi esim lasten kanssa vaan tulee huutoa ja käskytystä vaikka kuinka tietää miten PITÄISI toimia. Mutta jos ei jaksa niin ei jaksa.