Purkakaa tunteita

Toivoisin että mulla ois joku jonka kanssa jakaa tämä mun pieni elämäni. Eilenkin oli niin kaunis ilma.. Ja kohta tulee pimenevät syysillat ka nekin tahtoisin jakaa..

En koe että se olisi surullista sanan varsinaisessa merkityksessä. En ole surullinen, mutta ehkäpä hieman turhautunut..

On kauhea ikävä!

Mulla on tapana tavata mun rakasta parin kuukauden sykleissä. En kestä nähä useemmin, enkä pysty pysymään erossa kauemmin. Aina ku nähään, voin taas unohtaa hetkeks. Nyt on sitte tullu se aika taas, etten pysty olemaan ajattelematta. Koko ajan on kauhee ikävä, pitää taas kysyä millon nähtäs.

Joskus vaan mietin tapaanko koskaan ketään muuta johon rakastun. Oon rakastanu samaa ihmistä koko hemputin elämän ajan, enkä tiiä voiko tää koskaan mennä ohi. Mut toivon sitä. Tai ainaki että löytäsin jonku jota rakastaa vielä enemmän. Eihän mulla tän nykyisen kanssa mitään muuta toivoo ole, kuin se ikuinen turha toivo joka elää mun sydämessä. Joskus se vaan satuttaa niin pirun kipeästi tää rakkaus, niin ihanaa ku välillä onki.

Mut ehkä mää vielä joskus löydän sen elämäni rakkauden joka vie voiton tästä nykyisestä :) . Nyt ei oo toistaseks muuta vaihtoehtoo ku viettää taas yks päivä onnelassa ja unohtaa sitten pariks kuukaudeks.

Tämä kappale kuvaa kaikkea tätä täydellisesti:
http://www.youtube.com/watch?v=qqkYW_vcyPw

Varsinkin kun him -> her ja lauletaan naisen näkökulmasta.

Rakastan ystävääni, jonka olen tuntenut joitakin kuukausia. En tiedä hänen tunteitaan, mutta itse olen hänestä aivan sekaisin. Minun piti kertoa hänelle tunteistani, mutta en ehtinyt saada siihen tilaisuutta, sillä muutin pois opiskelun perässä toiselle paikkakunnalle. Miksi jahkailin? Voi olla että kerron hänelle sitten kun menen kotipaikkakunnalla käymään, hänen on pakko saada tietää.

Olemme suudelleet, tosin olimme verraten kännissä. Tämä suudelma oli kuitenkin elämäni paras suudelma, tai no oikeastaan se ei ollut yksi suudelma. Suutelimme toisiamme useita minuutteja, ja olisin ollut valmis pysymään siinä hetkessä hänen kanssaan ikuisesti. Hän ei luultavasti tunne samoin kuin minä, mutta silti haluan hänelle kaiken kertoa, ystävienhän tulisi pystyä avautumaan toisillleen? Hän tietää että pidän naisista, mutta hän ei tiedä että hän on juuri se nainen joka täyttää ajatukseni, jota ikävöin eniten ja jonka vuoksi olisin valmis tekemään kaikkeni.

Tulevaisuus pelottaa. pelkään että ajaudumme erilleen, eikä mitään koskaan tule tapahtumaan välillämme... pelkään, etten pääse yli...

Näin hänet muutaman kuukauden tauon jälkeen. Olin päättänyt olla maltillinen mutta nyt huomaan et ajattelen häntä koko ajan. Hän on niin kaunis ja ihana ja haluan tietää hänestä koko ajan lisää. Aina kun me nähdään niin jutellaan paljon mutta tuntuu että voisin olla loputtomiin hänen seurassaan. En ole uskaltanut pyytää ulos. Hän on niin suloinen ja kiehtova persoona että pakko on edetä kohta johonkin suuntaan. En tiedä mitä hän minusta ajattelee mutta mä olen hulluna häneen.

Haluaisin saada selvää, olenko "hyvää seuraa" vai onko hänellä pidemmälle vietyjä ajatuksia. Toivon totta kai jälkimmäistä...

tämmöstä sivuu oon tarvinnu jo pitkään koska mun terapeuttikaa ei kohta kestä mu juttui....
eli oon tämmöne 15v tyttö jostain pienestä kaupungista jonka elämä on just nyt nii perseestä et haluisin vaa nukkuu joka päivä tai lukittautuu omaan huoneesee... ensinnäkin pari päivää sitte yks mun tosi hyvä kaveri meinas tehä itsarin sit kaikki muut kaverit vaa jaksaa vittuilla koko ajan ja sit koulu menee päin persettä ja kotona kaikki vaa huutaa ja siel on nii helvetin huono ilmapiiri ku kukaan ei osaa oikein puhuu normaalill äänell, ja sit täytyn toisten huolista ja murheista ja sit kaikki vaa vituttaa.. Sit viel oon ihastunu semmoseen henkilöön (tyttöön) joka nähtävästi vihaa mua... oon vaa nii helvetin masentunu just nyt.. kaiken tän paskan keskell rööki ja musa rauhottaa ja saa mun ajatukset muualle..(*=3=)...

Ei millään pahalla mutta kuitenki... Onko lähes kaikki bi-miehet tämmösiä fägettejä? Missä on kunnon äijät jotka tykkää ottaa poskeen?