Tsekin paimenkoira

Meidän tsekit ovat äärettömän terveitä!

paha allergia, korvat kipeenä jatkuvasti. Kives laskeutumata (leikattava). kaikkee kokeiltu ja mikään ei tunnu tepsivän. tsekin kasvattajaa ei kiinnosta.

Piti vielä mainita se, että ainakin minun koirani kasvattaja on innolla mukana, vaikka koira onkin satojen kilometrien päässä "kotimaastaan". Olen saanut tosi hyviä vinkkejä häneltä ja hän on oikeasti kiinnostunut vastaamaan kysymyksiin. Jos hankkii koiran ulkomailta, on hyvä varmistaa, ettei kasvattaja ole ummikko, vaan osaa esim. englantia, koska silloin kommunikaatio on huomattavasti helpompaa.
Jotkut kasvattajat vääntävät google-kääntäjän kanssa asioita.

Myös suomalaiset kyseisen rodun kasvattajat ovat mielellään vastailleet askarruttaviin kysymyksiin.

Olen niin ihastunut rotuun, että harkitsen vakaasti jo toisen yksilön hankkimista. :)

Olen sitä mieltä, että rotu on pilattu, terveys on pilattu ja Suomessakin jalostettu (mun mielestä) täysin jalostoskelvottomilla epävarmoilla koirilla! Se niistä suurista suunnitelmista rodun elvyttämisestä, mistä kasvattajat vielä pari- kolme vuotta sitten kovasti kohkasivat. Epilepsiaa tosiaan on ja lukuisia muita sairauksia, joita ainakin yksi suomalainen kasvattaja yrittää salata ja väittää että "Ulkomailta kuullut" kun on ollut puhetta esim. epilepsiasta. Rodusta mulla kokemusta yli 5 vuotta, olen tarkkaillut sekä kotimaisia- että ulkomaisia koiria ja kasvattajia, haastatellut heitä ja harjoittanut hiljaista "salapoliisin" työtä. Ikävä kyllä pakko sanoa, että meille ei tsekkiläistä tule. Ihan jees, jos kasvattajat viimein ottaisivat sen pään pois hanurista ja oikeasti tekisivät rodun terveydelle jotain.
Näitä viimeisimpiä pentueita kun katsoo, niin tuntuu, että jalostetaan pelkkää ulkonäköä. DM ei ole kasvattajien mielestä big deal, kun dm-kantajia käytetään jalostukseen surutta. Noh, ei oo mun ongelma.

Ja valkoinen paimenkoirako on sitten terve rotu?? Ja katin kontit.

Miten tämä liittyy mihinkään? Valkkarit on sveitsinpaimenkoiria, ei suinkaan tsekinpaimenkoiria.

Ihmisten pelko johtuu huonosta sosiaalistamisesta ja haukkuminen voitaisiin lopettaa koulutuksella. Rotu on Suomessa niin harvinainen, että tutkimuksia on voitu tehdä huonosti.

Tuo on kyllä joku yksittäistapaus. En mää näe millään muotoa, että tsekit olisivat aggreja ihmiselle. Tuolla koiralla mahtaa olla kipuja, lieneekö esim. luusto kuvattuna? Näillähän on lonkkavikaa. Jotain mättöä nyt koulutuksessa, käytetty turhaa väkivaltaa, hakattu kepillä tjt? Nää on pehmeitä koiria ja erittäin väärissä käsissä voikin mennä pilalle. VOi koira parkaa

Hei!
Ikävää, että sinulle on sattunut juuri tästä yhdistelmästä pentu. :(

Itse pidin henkilökohtaisesti tätä yhdistelmää ihan mahdottomana, ja arvelin että pentueessa saattaa mahdollisesti esiintyä paljon ongelmia käytöksen suhteen.

Toivottavasti saat apua, mikäli vielä tarvitset neuvoa koiran kouluttamiseen. Tsekkiporukat ovat yleensä tosi avuliaita ja neuvokkaita, älä jää yksin, vaikka kasvattaja heittääkin piut paut, häneltä et muutenkaan kovinkaan järkeviä neuvoja edes tule saamaan, en mäkään aikanaan saanut.

Itsellä on samasta kennelistä koira ja juurikin tuon pentueen isän puolen lähisukulainen. Pakko myöntää, että melkoiset väännöt olemme koulutuksen suhteen käyneet.
Minä olen tavannut kymmeniä tsekkejä ja ostasta voin sanoa, että hermot vuotaa toivottoman paljon yli. Sen lisäksi näillä tämän kennelin pentueilla ei ole tavatonta epävarmuus, mikä todennäköisesti sunkin koiralle on periytynyt. Se vaatii todella paljon työstämistä. Oon tästä yhdistelmästä yhden pennun nähnyt koiranäyttelyssä, en uskaltanut lähestyä, koska oma koira oli mukana ja tämä pentu veti hirmu kilarit jokaisesta koirasta, joka tuli liian lähelle, eikä mulla ollut aikaa jäädä hengailemaan paikalle, kun piti lähteä. :( Olisin mieluusti käynyt juttelemassa koiran omistajan kanssa ja yrittänyt opastaa mistä saa haettua mm koulutusapua, mutta tämä pentu ei todellakaan antanut minkäänlaiseen kontaktin hakemiseen mahdollisuutta. :(

Minä en taas ymmärrä sitä, että jos jonkun kasvattajan yhdistelmä ei ole sellainen mikä itseä miellyttää, niin miksi ottaa sellaisesta yhdistelmästä itselleen koiraa tai jos kasvattajasta itsestään on pelkkää negatiivista sanottavaa, niin miksi pitää ottaa toinenkin koira samalta kasvattajalta. Sitten ei pidä mennä mulle tänne heti pentu -asenteella, vaan käyttää sitä aikaa ja odottaa mahdollisesti pitkäänkin, että saa sellaisesta yhdistelmästä mikä itseä miellyttää ja hakee sen vaikka ulkomailta, jos sieltä löytyy itselle sopiva yhdistelmä.

Ja tuosta epävarmuudesta rodussa. Itse näin ihan hiljattain ensimmäisen kerran näyttelyssä tsekin, joka oli todella arka, surullista, sen enempää viitsi tässä kasvattajasta vihjailla (ei kuitenkaan sama, mihin tässäkin ketjussa viitataan), mutta niin kuin näitä ja epileptikoitakin on syntynyt usealle kasvattajalle, ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia.

^Hyviä pointteja! b

On kuitenkin asioita, joita ei kristallipallon avulla näe, kun en edes omista sellaista.
Tämä yhdistelmä, josta koiran otin, vaikutti ensialkuun oikein kivalta ja potentiaaliselta yhdistelmältä
Tapasin kummatkin vanhemmat, eikä ollut moitteen sijaa. Erityisesti ihastuin pentueen emään, jota kerkesin muutaman kerran nähdä ennen yhdistelmän olemassa oloakin ja mielestäni oli oikein reipas yksilö. Olisiko lie ollut ruusunpunalasit silmillä.
Jälkeenpäin kuulin uroksen omistajalta, että ei se elämä aina ihan niin kivaa sen koiran kanssa olekaan siellä kotona. Samassa yhteydessä kuulin, kun olin itse yhteydessä ärhäkän remmirähinän takia. Remmirähinää pentueen isäkin harrastaa/harrasti, mikä toki meni omistajan itsensäkin mielestä ihan sinne remmin talutuspäähän syy. Tästä pentueen emästä kuulin jälkeenpäin toisten ja myös kasvattajan itsensä kokemana, että koira on epävarma ja ettei eräs toinen kasvattaja olisi ikinä huolinut siitä yhdistelmästä pentua(tämä kasvattaja itse keskustelussa mulle kertoi). Niinikään tämä toinenkin kasvattaja on kuitenkin jälkeenpäin suosinut kys. yhdistelmää ja myös pentueen isän käyttöä.

Minua harmittaa, että rodun piirissä pyörii niin paljon kaunaa ja katkeruutta, toisten saavutuksia dissataan ja samalla myös toisia kasvattajia/kenneleitä halvennetaan ja mollataan ihan suotta, kun kuitenkin mielestäni monilla on kasvattamisessa ihan ideaakin mukana, ei pelkkää "roiskitaan nartut tiineiksi" ja "dollarinkiilto"-mentaliteettia. Myönnän sen, että tämä on vaikuttanut voimakkaasti myös minuun vuosien varrella.

Rodun tulevaisuudesta toivonkin, että joskus ne pahimmat riidat/väännöt hiipuisivat pois ja muutenkin rodun terveys menisi parempaan suuntaan, myös tuon epävarmuuden kanssa, kun muuten nämä, kuten myös oma koirani on hienoja yksilöitä. Niistä muutamasta vilkkaasta hermokimpusta en tiedä, että miten arjessa toimivat.
Minusta esim. koirien suuresta koosta vääntäminen, tai miten koiria ylipäänsä kehässä esitetään, on tässä vaiheessa se kaikista pienin asia.

Toi nyt on varmaan kaikissa roduissa kasvattajien (ja oman mausteensa tuo vielä ne, ketä asia ei koske millään muotoa) keskuudessa, astutat minkä vaan kenellä vaan, aina on jollain toisella kasvattajalla/ muilla sanottavaa, eikä yleensä hyvää. Mutta jos on itse valinnut koiransa, nähnyt vanhemmat ja todennut, että ne on sellaisia mistä voin pennun itselleni ottaa, niin minä en viitsisi palstoilla valittaa ettei se ollutkaan sellainen kuin olin ajatellut. Eihän sitä vaan voi tietää, kun ei ole sitä kristallipalloa, mikä siitä tulee isona, kun kaikki vaikuttaa, myös siellä uudessa kodissa,. elämäntapahtumat jne. Olisikohan pitänyt vaan odottaa ja selvitellä enemmän, eikä sekään aina auta.

Kaikesta huolimatta haluan ajatella/ olen sitä mieltä, että kasvattajat kyllä tekevät parhaansa rodun eteen. Eikä se kasvattajien dissaaminen täällä palstoillakaan ole mielestäni aiheellista, se on vaan tehty tänä päivänä niin helpoksi, kun voi huudella mitä vaan kun ei tarvitse omalla nimellä kirjoittaa.

Myös tämä on ehkä rotu, joka ei kuitenkaan sovi ensimmäiseksi koiraksi. Ongelmia voi tulla ja on tullutkin jos ei osaa koirallensa perusasioita kouluttaa ja ole valmis tarjoamaan järkevää tekemistä, pelkkä lenkkeily ei kyllä riitä.

Totta! Se, mitä koira tulee kokemaan uudessa kodissaan, ei ole aina ennakoitavissa ja ennustettavissa. Itsellä tämä koira on saanut jonkun verran negaa, niistä en voi muuta kun nillittää jälkikäteen, toki syyttää itseäni ja syytänkin joistakin tilanteista ja niiden väärästä hoitotavasta. Negatiivisten kokemusten jälkiä paikkaillaan vielä jatkossakin koulutuksessa, todennäköisesti koiran loppuelämän ajan. Olen joutunut luovuttamaan joistakin tietyistä visioista, joista haaveilin pentua ottaessa, niiden tilalle on vaan sitten tullut jotakin muuta.
Tietynlainen pohja sieltä perimästä toki tulee ja nekin muokkaavat sitä, miten koira reagoi asioihin. Koirani on reaktiivinen ja se näkyy joissakin tilanteissa hyvin voimakkaasti. Tämä on kuitenkin huomattavasti helpompi nykyään käsitellä, mitä silloin oli, kun koira oli nuori/junnu. Nyt kun katson aikaa taaksepäin, ihmettelen, miten sisukas ja päättäväinen itse olin, välillä oli aika hirveää.

Itse en ihan täysin alleviivaa, etteikö kävisi myös ensikoiraksi, muutamia oikein onnistuneita tapauksia olen nähnyt.

Ja mitä keskustelupalstoilla huuteluihin tulee, niin jokainen on vastuussa omista kirjoituksistaan. Jotkut voivat pikaistuksissaan ladella sellaistakin, mitä voivat myöhemmin katua ja kokea, että tuli kirjoitettua vähän turhankin kärjistetysti. Jokainen muodostaa omat mielipiteensä ihmisistä ja sekin on toki suotavaa. Mutta se, miten asiat esittää, onkin toinen juttu.

Ei normaalin tsekinpaimenkoiran pitäisi mahdoton olla. Luonteissa on tosi paljon hajontaa, sen myönnän, mutta silti.
Ehkä isoin ongelma on se, että populaatio on pieni, varsinkin Suomessa. Koska terveitä vaihtoehtoja ei ole, niin tehdään paljon huonoja yhdistelmiä, kun joutuu niin paljon joustamaan esim. luonteen suhteen.
Yksi Suomen eniten käytetyimmistä uroksista on erittäin epävarma ja on periyttänyt tätä epävarmuutta jälkeläisille.

Minusta artikkeli oli outo. Se yks ja sama suomen "pää"kasvattaja oli sinnekin öyhöttänyt ne vähäsanaiset diipadaapa löpinänsä. Onneksi muitakin kasvattajia oli kuultu ja huomioitu.
Minusta jutusta sai aika negatiivisen kuvan rodusta. Jotenkin vaan jäi paha maku suuhun. Ihan kuin rotu ei olisi hyvä. Onneksi mukaan oli sujahtanut kauniita kuvia koirista. Toivottavasti tämä negatiivinen valo hillitsisi vähän rodun kysyntää.

Kun työksi kasvattaa,pentuja pitää olla tulilla kaiken aikaa. Pitää kai se raha perheelle jostain hankkia!